Itken taas, koska mun muisti on taas pyyhkiytynyt vuoden ajalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinut on tutkittu neurologin toimesta tarkkaan? Mitä kaikkea tutkittu?

Depressio ei aiheuta tuota.

Olen eri, mutta minulle tehtiin laajat testit, joissa ei löytynyt mitään, en myöskään ole masentunut. Aivokuvissa ei näkynyt mitää ja silti pää on kuin seula, eikä siellä pysy mikään. En suoriudu esim. tenteistä.

Tehtiinkö sinulle neuropsykologinen tutkimus? Tarkkaavaisuuden säätelyn häiriö aiheuttaa muistiin painamisen vaikeutta. Samoin moni muu neuropsykologinen ongelma.

Mene yksityiselle ja vaadi tutkimuksia! Maksaa, mutta maksakoot.

Mulla on aika samaa. Ei ehkä aivan noin voimakkaana, enää, mutta viimeiset 10v on ihan yhtä ja samaa mustaa möykkyä, josta en muista kuin pieniä satunnaisia juttuja. Nekin lähinnä valokuvien ansiosta tai toisten kertomana.

Mullakin on masennusta ollut ja etenkin silloin oli, kun lapset olivat pieniä. Eli masennus ja väsyttävä arki sai katoamaan päivän tapahtumat mielestä.

Nyt lapset ovat jo vähän isompia ja masennus sekä väsymys vähempänä, niin hiukan paremmin muistan asioita. Kyllä mun siltikin täytyy toisinaan tosi tarkkaan miettiä, mitä eilen oli ja tapahtui. Välillä pitää töissäkin miettiä iltapäivällä, että mitä aamupäivällä tehtiin eikä siltikään tahdo muistaa.

Suvussa on huonomuistisuutta, sellaisia sählääjä höperöitä moni, joten varmastikin myös sitä hiukan minullakin.

Eli monen asian summa; väsymys, masennus, arki, kiire, geenit...

Saat joka päivä uusia ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Voispa unohtaa viimeiset viisi vuotta.

Olis aika yllätys toi yksvuotias, mutta jos voisin niin ottaisin pillerin että ei tarvitsis muistaa mitään.

Ainakin mä muistan juuri ne paskimmat asiat parhaiten, vaikka moni muu asia unohtuisikin.

Minulla on ihan samaa ja masennus myös diagnoosina ollut 11 vuotta. Uniongelmia on myös ja liitän niihin suurimman osan omista muistiongelmistani.

Se, että tapahtumat jäävät muistiin vaatii sen, että silloin on ollut suurempi tunnetila, kuin normaali elämisen tunne. Eli siis jos olet erityisen iloinen, onnellinen, surullinen jne niin ne tapahtumat muistaa paremmin, kuin ne tapahtumat milloin mikään ei tunnu miltään. Ja sitähän masennus pääosin on, tasaista harmaata paskaa. Eikä niissä tasaisissa tapahtumissa ole juuri mitään muisteltavaa.

Kolmas syy voisi olla se, että masennus tuhoaa aivoja, ne kutistuvat ja hermoyhteyksiä katkeaa. Lohdullista on kuitenkin se, että aivot ovat hyvin plastiset ja muokkautuvaiset, ne oppii uusia asioita, kunhan niitä käyttää.

Voisitko kokeilla joitain erityisiä muistitekniikoita ja kiinnittää itsesi tähän hetkeen vaikkapa mindfulnessin avulla? Tai muuttamalla elämääsi jotenkin muuten. Aloittaa jotain uutta tai jättää jotain pois.

Tsemppiä. Jos mitään neurologista syytä ei ole löytynyt, niin tuo on 'vain' masennuksesta johtuvaa. Siispä toivomme, että masennuksesta pääsee eroon.

Mulla sama. Ikää lähemmäs 40. Lapsuuttani en muista ollenkaan, teini-iästä vaan muutamia asioita (nämäkin vaan "tietoa", ei muistikuvia). Aikuisiältä muistan vähän enemmän, kun on kuvia joita katsella. Saatan esim. yhtäkkiä muistaa että "hitto, oon seukannut senkin yhden tyypin kanssa joskus 1,5 vuotta..." Minulta on turha kysyä mitä söin aamupalaksi tai jäikö kaappiin eiliseltä ruokaa. Välillä jännitän, muistanko hakea lapset tarhasta omalla vuorollani.

Muistan vain kaikkea turhaa, numeroita, rekisterinumeroita, päivämääriä, en mitään mihin liittyy tunnetta...

Olen ollut masentunut (väsymyksen vuoksi) taaperosta lähtien. Mitään ei tietty ole diagnosoitu lääkärissä, koska ikinä en ole masennusta mennyt lääkäriin valittamaan. Minussa on joku perusvika, että olen aina väsynyt ja se masentaa...