Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä vielä siedettävää yhden lapsen kanssa?
21.03.2018 |
Tokihan lapsia on monenlaisia, mutta jos on ihan ns. normaali tapaus.
Miten elämä yhden lapsen kanssa eroaa siitä, että olisi 2 tai 3?
Olenko aivan hakoteillä, kun kuvittelen, että yhden kanssa ei tarvitse luopua niin paljosta ja rahaa palaa vähemmän? Eli helpompi säilyttää kohtuullinen elintaso, ura (tai ihan vain kiva työ) ja elämänlaatu. Olisi ihana kokea lapsensaanti kerran.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä perusteluja yksilapsisten perheiden äideiltä! Tuo kersankuljetusauto oli mainio - niin, ihan normaali auto riittää vielä kun on yksi lapsi, ei tarvita mitään rumaa perhelaivaa.
Joo, ihan tosi hyvä perustelu! Meillä oli jo ennen lapsia farmari, koska tarvittiin sitä tavarankuljetukseen, mutta IHAN IHAN IHAN oikeasti oltaisiin toki haluttu joku Micra. Hyvä pointti!
Farmari ei ole kersankuljetusauto, olisikin, mutta tässä nyt haettiin lähinnä näitä tila-autoja tyyliin Touran, Verso, S-Max, Chrysler Voyager, Mazda 5. En kehtaisi moisella edes ajaa! Yhden lapsen kanssa saa ajella kauniilla autolla edelleen ja tavaratkin mahtuvat kyytiin. Ja ei, Micra ei ole mielestäni kaunis auto.
Ehkä sä raahaat sen kersasi kanssa aina muuttokuormaa mukana, jos ajattelet, että kahden lapsen perheessä tarvitsee jonkun tila-auton. Meillä on pysytty samassa automallissa (farkussa) siitä asti, kun sellainen lapsettomana hankittiin. Matkailemme autolla myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä perusteluja yksilapsisten perheiden äideiltä! Tuo kersankuljetusauto oli mainio - niin, ihan normaali auto riittää vielä kun on yksi lapsi, ei tarvita mitään rumaa perhelaivaa.
Joo, ihan tosi hyvä perustelu! Meillä oli jo ennen lapsia farmari, koska tarvittiin sitä tavarankuljetukseen, mutta IHAN IHAN IHAN oikeasti oltaisiin toki haluttu joku Micra. Hyvä pointti!
Mikä sinua vaivaa? Noin kovin kaduttaa kun teit enemmän kuin yhden lapsen?
Hyvin nähty. Monilapsisten perheiden vanhemmat ovat kireitä ja ilottomia.
No näköjään! Stressi paistaa tänne saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä perusteluja yksilapsisten perheiden äideiltä! Tuo kersankuljetusauto oli mainio - niin, ihan normaali auto riittää vielä kun on yksi lapsi, ei tarvita mitään rumaa perhelaivaa.
Joo, ihan tosi hyvä perustelu! Meillä oli jo ennen lapsia farmari, koska tarvittiin sitä tavarankuljetukseen, mutta IHAN IHAN IHAN oikeasti oltaisiin toki haluttu joku Micra. Hyvä pointti!
Mikä sinua vaivaa? Noin kovin kaduttaa kun teit enemmän kuin yhden lapsen?
Hyvin nähty. Monilapsisten perheiden vanhemmat ovat kireitä ja ilottomia.
No näköjään! Stressi paistaa tänne saakka.
Pitääkö tämän keskustelun perusteella sitten sanoa, että palstan yksilapsihullut ovat nettikiusaajia, jotka keskittyvät omien perheidensä sijaan muiden asioiden vatvomiseen? Pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankit lapsen vain omaa elämääsi ajatellen, niin se on aika itsekäs näkökulma.
Tämä kiinnostaa, että mitä tarkoitat tällä? Aika moni taitaa hankkia lapsen vain omaa elämäänsä ajatellen?
Siis tottakai otan huomioon oman elämäni, taipumukseni, tavoitteeni ja kiinnostukseni ym. Kokonaisuuksiahan nämä ovat. Ja pohdin tietysti, että sopiiko se lapsi elämäntyyliimme. Useampi ei ainakaan sovi/kiinnosta. Hetkeksi varmasti joutuu hidastamaan elämää sen yhdenkin kanssa, mutta onhan sillä lapsella sitten isäkin.
Tai sitten ehkä ymmärtänyt, mitä halusit sanoa.
Ap
Juu, ilmaisin huonosti, mitä tarkoitin. Tarkoitin sillä sitä, että lasta hankkiessa tulisi sen oman näkökulman lisäksi ajatella myös lasta. Olen siis ainut lapsi itse ja väitän, että moni asia olisi ollut mulle helpompaa elämässä, jos mulla olisi ollut sisaruksia. Täällä yhden lapsen vanhemmat puolustelee, että "sisaruksista olisi seuraa toisilleen" tarkoittaa itse asiassa ainaista tappelua ja mustasukkaisia tunteita. Toki paljon niitäkin mutta nämäkin tunteet ja tilanteet kasvattavat lasta pärjäämään elämässä. Itse esim. kaihdan konflikteja viimeiseen asti, sillä en ole tottunut riitelemään ja pitämään puoliani. Tässä vain yksi esimerkki.
Kun hankkii lapsen/lapsia tulisi toki miettiä sitä omaa jaksamista ja elämän arvoja mutta myös asioita lapsen näkökulmasta. Ja omakohtaisesta, subjektiivisesta kokemuksesta johtuen olen sitä mieltä, että sisarukset rikastuttavat elämää ja opettavat paljon sellaista, mistä ainut lapsi jää paitsi. Myös aikuisena.
Niin juu aivan, olet oikeassa. Kyllähän sisarukset varmasti ovat rikkaus, mutta kokonaisuus ratkaissee tässäkin ja jos vanhemmilla ei ole aitoa halua hankkia toista lasta ja sitoutua sen tuomiin lisämuutoksiin elämässä, niin ei ehkä hyvä idea tehdä vain sisaruksen vuoksi. Mutta harvempi varmasti niin tekeekään.
Sitten taas toisaalta niitä sosiaalisia kontakteja ja sisarussuhteita vastaavia ihmissuhteita voi tulla myös muualta. Oma veljeni oli jo muuttanut pois kotoa, kun minä synnyin, mutta kolme samanikäistä serkkuani olivat kuin sisaruksia minulle. Ainahan tietenkään ei näin ole ja maantieteellinen etäisyyskin voi rajoittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän elämä ainakin on ihanaa yhden kanssa! Ollaan matkusteltu vaikka missä vaikka lapsi on vasta 2. Helppoa kun tarvitsee ottaa vaan 1 tarpeet huomioon, päikkärit esim ja syöminen. Toinen vanhempi hoitaa ja toinen voi tehdä jotain muuta. 1 lapsi ei juurikaan maksa reissussa enempää kuin vain 2 aikuista. 1 lapsi myös helpommin otetaan hoitoon.. Omaa aikaa saadaan aina kun halutaan. Lapsella on koko yläkerta ( kylpyhuone, peliaula ja makkari) tulevaisuudessa käytössään.. Uskon että tulee olemaan onnellinen :)
Olen aina halunnut yhden lapsen. En ole lapsi ihminen mutta halusin kokea vanhemmuuden.
Kuullostaa hyvältä! En ole itsekään mikään lapsirakas koskaan ollut mutta oon ajatellut että haluan sen kuitenkin kerran kokea, ja mistä sitä tietää jos innostuu hankkimaan lisää, tai lapsia toki saadaan, ei hankita. Mielestäni jokainen perhe päättää itse lapsilukunsa, olen itse ainoa lapsi ja kyllä pienenä riitti leikkikavereita naapurista, mummolan naapurista ja mökkinaapurista :) Ja silti minusta kasvoi tällainen introvertti joka viihtyy hyvin yksin. Itsekkäistä syistä niitä lapsia hankitaan, oli niitä sitten yksi tai 5. Tiedostan että voimavarani on koetuksella jo sen yhdenkin kanssa, mutta onneksi saa hoitoapua isovanhemmilta. En myöskään kestä sitä härdelliä kavereilla joilla useampi lapsi, ihana päästä sieltä kotiin rauhaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih, AV-mammat tykkäävät ajella Microilla, mutta eivät voi koska kersalauma.
Tuon toisenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. Minulla on 4 vuotta vanhempi veli. Menetimme vanhempamme kun olin täyttänyt 30v. Muita sukulaisia ei ole, tai no on mutta olemme nykyisin verivihollisia perintöriidan vuoksi. Ilman veljeni tukea en olisi jaksanut kaikkea sitä mitä eteeni tuli menetyksen johdosta. Jaamme yhdessä menetyksemme tuskan ja voimme tukea toinen toisiamme. Yksin olisin ihan orpo tässä maailmassa. Yhdessä veljeni kanssa olemme katselleet vanhoja valokuvia ja puhuneet tehdyistä perhe matkoista, puhuneet siitä kuinka muistutamme tietyissä määrissä vanhempiamme ja muistelleet heitä. Kukaan ulkopuolinen (esim ystävä) ei voisi auttaa tässä asiassa koska he eivät ole olleet osana meidän perhettä.
Tiedän että tuskin monelle käy kuten minulle kävi (menettää vanhemmat ja muut sukulaiset nuorella iällä), mutta sekin on mahdollista. Olen itse vapaa ehtoisesti lapseton, mutta ihan omaan kokemukseeni perustuen, jos saisin lapsen (vahingossa) niin kyllä sille sitten sisaruksen hankkisin (vaikka adoptiolla, jos ei muuten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä perusteluja yksilapsisten perheiden äideiltä! Tuo kersankuljetusauto oli mainio - niin, ihan normaali auto riittää vielä kun on yksi lapsi, ei tarvita mitään rumaa perhelaivaa.
Joo, ihan tosi hyvä perustelu! Meillä oli jo ennen lapsia farmari, koska tarvittiin sitä tavarankuljetukseen, mutta IHAN IHAN IHAN oikeasti oltaisiin toki haluttu joku Micra. Hyvä pointti!
Mikä sinua vaivaa? Noin kovin kaduttaa kun teit enemmän kuin yhden lapsen?
Se, että joku kuvittelee, että kaikki haluavat ajella Micralla.
Naurettavan autokeskeistä. Tulisi melkein mieleen kysyä vähän koulutuksesta.
Miksi, jos joku ei tykkää Micrasta eikä kersankuljetuslaiv...autosta vaan laatuautoista ja tykkää kun saa ajella edelleen simpsakalla Mersulla, Bemarilla tai Audilla koska lapsia on vain yksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankit lapsen vain omaa elämääsi ajatellen, niin se on aika itsekäs näkökulma.
Tämä kiinnostaa, että mitä tarkoitat tällä? Aika moni taitaa hankkia lapsen vain omaa elämäänsä ajatellen?
Siis tottakai otan huomioon oman elämäni, taipumukseni, tavoitteeni ja kiinnostukseni ym. Kokonaisuuksiahan nämä ovat. Ja pohdin tietysti, että sopiiko se lapsi elämäntyyliimme. Useampi ei ainakaan sovi/kiinnosta. Hetkeksi varmasti joutuu hidastamaan elämää sen yhdenkin kanssa, mutta onhan sillä lapsella sitten isäkin.
Tai sitten ehkä ymmärtänyt, mitä halusit sanoa.
Ap
Juu, ilmaisin huonosti, mitä tarkoitin. Tarkoitin sillä sitä, että lasta hankkiessa tulisi sen oman näkökulman lisäksi ajatella myös lasta. Olen siis ainut lapsi itse ja väitän, että moni asia olisi ollut mulle helpompaa elämässä, jos mulla olisi ollut sisaruksia. Täällä yhden lapsen vanhemmat puolustelee, että "sisaruksista olisi seuraa toisilleen" tarkoittaa itse asiassa ainaista tappelua ja mustasukkaisia tunteita. Toki paljon niitäkin mutta nämäkin tunteet ja tilanteet kasvattavat lasta pärjäämään elämässä. Itse esim. kaihdan konflikteja viimeiseen asti, sillä en ole tottunut riitelemään ja pitämään puoliani. Tässä vain yksi esimerkki.
Kun hankkii lapsen/lapsia tulisi toki miettiä sitä omaa jaksamista ja elämän arvoja mutta myös asioita lapsen näkökulmasta. Ja omakohtaisesta, subjektiivisesta kokemuksesta johtuen olen sitä mieltä, että sisarukset rikastuttavat elämää ja opettavat paljon sellaista, mistä ainut lapsi jää paitsi. Myös aikuisena.
Näitä samoja asioita voi kyllä oppia ihan kavereilta tai esim. serkuilta, itse olin ainoana lapsena serkkujeni kanssa aika läheinen pienenä ja toisen kanssa edelleen ja kavereita tosiaan riitti, sisaruksen kanssa ei välttämättä edes tule toimeen niin hyvin, joten aivan turha väite mun mielestä. Kyllä jokaisella on oikeus tehdä niin monta lasta haluaa tai olla tekemättä, ja tän hetkisen maailman tilanteen huomioon ottaen yksi lapsi on parempi kuin useampi, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on muutamalla tulevalla mammalla se ajatus, että haluaa kokea, millaista on, kun on lapsi mutta ei kuitenkaan ole "lapsi-ihminen" eikä kestä härdelliä ja elämäänsä hirveesti velvoitteita. Kannattaa oikeasti miettiä, hankkiiko lasta ollenkaan. Lasta ei voi kuitenkaan antaa ihan yhtä kätevästi pois kuin lemmikkieläintä, jos elämä sen kanssa osoittautuukin kamalaksi. Härdelliä se on välillä yhdenkin lapsen kanssa, varsinkin, jos sattuu sairastelemaan normaalia enemmän, on erityislapsi tai muuten vain vaativa luonne. Kestääkö sitten hermot vai itketäänkö täällä menetettyä vapautta, kun lapsi sitoo niin paljon?
Nykyaikana on ihan ok olla hankkimatta lapsia ollenkaan. Ja joistain kokemuksista kannattaa jäädä paitsi, jos vähäänkään tuntuu siltä, että negatiivisia asioita löytyy enemmän kuin positiivisia. Mitä tulee siis lapsiperhe-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on muutamalla tulevalla mammalla se ajatus, että haluaa kokea, millaista on, kun on lapsi mutta ei kuitenkaan ole "lapsi-ihminen" eikä kestä härdelliä ja elämäänsä hirveesti velvoitteita. Kannattaa oikeasti miettiä, hankkiiko lasta ollenkaan. Lasta ei voi kuitenkaan antaa ihan yhtä kätevästi pois kuin lemmikkieläintä, jos elämä sen kanssa osoittautuukin kamalaksi. Härdelliä se on välillä yhdenkin lapsen kanssa, varsinkin, jos sattuu sairastelemaan normaalia enemmän, on erityislapsi tai muuten vain vaativa luonne. Kestääkö sitten hermot vai itketäänkö täällä menetettyä vapautta, kun lapsi sitoo niin paljon?
Nykyaikana on ihan ok olla hankkimatta lapsia ollenkaan. Ja joistain kokemuksista kannattaa jäädä paitsi, jos vähäänkään tuntuu siltä, että negatiivisia asioita löytyy enemmän kuin positiivisia. Mitä tulee siis lapsiperhe-elämään.
Yksi lapsi on aivan sievä luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on muutamalla tulevalla mammalla se ajatus, että haluaa kokea, millaista on, kun on lapsi mutta ei kuitenkaan ole "lapsi-ihminen" eikä kestä härdelliä ja elämäänsä hirveesti velvoitteita. Kannattaa oikeasti miettiä, hankkiiko lasta ollenkaan. Lasta ei voi kuitenkaan antaa ihan yhtä kätevästi pois kuin lemmikkieläintä, jos elämä sen kanssa osoittautuukin kamalaksi. Härdelliä se on välillä yhdenkin lapsen kanssa, varsinkin, jos sattuu sairastelemaan normaalia enemmän, on erityislapsi tai muuten vain vaativa luonne. Kestääkö sitten hermot vai itketäänkö täällä menetettyä vapautta, kun lapsi sitoo niin paljon?
Nykyaikana on ihan ok olla hankkimatta lapsia ollenkaan. Ja joistain kokemuksista kannattaa jäädä paitsi, jos vähäänkään tuntuu siltä, että negatiivisia asioita löytyy enemmän kuin positiivisia. Mitä tulee siis lapsiperhe-elämään.
"kestääkö hermot" miten tämä liittyy siihen onko lapsi ihminen? Vai onko sinusta lapsirakkailla yleisesti paremmat hermot ja mistä näin päättelit? Entäs kissa ihmisillä? En näe kyllä mitään aasiansiltaa.. Ja tuo menetty vapaus, oikeasti yhden kanssa sitä vapautta kyllä on. Toki vauvavuosi sitoo, mutta se on yksi vuosi ja yleensä vanhemmat ovat niin innoissaan vauvasta että haluavat olla sen kanssa koko ajan!
No tottakai yhden kanssa on helppoa! Vuodetkin sujahtavat niin nopeasti ohi, että vauvan sijaan sulla on pian 5-vuotias! Jos on esim 1,5 vuotta töistä pois, se aika menee todella nopeasti. Toki, jos lapsi on vähän isompi, esim 2 vuotias, hoitoon mennessään, on se helpompaa. Mut helppoudesta huolimatta me hankimme toisen, ja koko rumba alkoi alusta. Voisin hankkia myös kolmannen, mutta eniten surettaa se, että töistä pitää olla pois vähintään vuosi. Tätähän ei kotiäitipiireissä, joissa elämä koostuu Gugguun vaatteiden palvomisesta, saa ääneen sanoa. Mut minä tykkään työstäni ja pystyn tekemään osa-aikaista työtä, jolloin työn ja perhe-elämän yhdistäminen on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siedettävää. Enempää en haluakaan. Yksi riittää.
Eli jos vastaan viestiin, jossa kerrotaan, ettei kannata hankkia enempää kuin yksi lapsi, koska sitten ei voi ajaa jollain tietyllä autolla, niin se on sitten autokeskeistä ja kertoo jotain minun koulutuksestani? Taitaa ollaa niin, ettei sulla alun perinkään ollut mitään järkevää sanottavaa, joten otat joltain AV-standardivastausten listalta ylimmän kohdan.