Aspergerin syndrooma?
Epäilen, että 3,5 vuotiaalla pojallani on aspergerin syndrooma. Miltä lapsi teidän mielestänne vaikuttaa:
Hän ei yleensä leiki leluillaan, vaan järjestelee niitä riveihin: autoja, pikkueläimiä, pelinappuloita...
Hän tekee mielellään palapeleja ja on hyvä niissä
Hän ei halua, että luen hänelle satuja. Sen sijaan katsomme kirjoja, kertaamme kuvissa näkyviä asioita (joka kerta samalla tavalla, samoin sanoin) Hänen lempikirjojaan ovat nykyään lintukirja ja sienikirja, hän tunnistaa todella monta sientä
Hän tykkää lastenohjelmista ja katsoo samoja muumeja yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toistaa pitkiä pätkiä niissä esiintviä vuoropuheluita ulkoa, joko itsekseen tai keskustelun lomassa (usein kommentit joihinkin tilanteisiin ovat selvästi suoraan muumeista tai vastaavista)
Hän ei leiki ikäistensä lasten kanssa. Eräällä ystävälläni on samanikäinen, hyvin vilkas poika, jota poikani kammoaa todella syvästi. Hän alkaa itkeä vain jos tämä poika mainitaan ¿ei Hessun luo, ei Hessun luo¿
Isompien lasten kuten tyttöserkkujensa kanssa hän sen sijaan leikkii mielellään. ts. tytöt leikittävät häntä
Hän osaa laskea ainakin 16:een (mutta onko se kovin ihmeellistä?)
Hän on ääniherkkä. Sähköhammasharja tai fööni pelottavat häntä, samoin tietenkin porakone tai imuri. Uimhallista piti lähteä pois jo pukuhuoneessa, kun se oli niin pelottava paikka (kaikuva). Tavalliseen saunan pesuhuoneeseenkin häntä on ollut vaikea saada, saunassa hän on ollut ehkä kerran.
Vieraiden suhteen poika on arka, hän ei viihdy juhlissa ja olemme lähteneet pois leikkipuistoistakin, koska siellä on ¿liikaa lapsia¿. Oma perhe on hänelle kaikki kaikessa, varsinkin minä, eli äiti, olen todella tärkeä. Oikeastaan isä ei kelpaa mihinkään, jos minä olen paikalla: joudun vaihtamaan vaipat ja syöttämään puurot.
Poikani siis käyttää vielä vaippoja, pottaan ei ole kertaakaan tullut mitään. Pelkkä potalla istuminen on ollut kovan taistelun takana.
Syöminen on myös välillä vaikeaa, siksi syötän välillä puuroa. Hän on nirso ruokien suhteen, olen vain aina ajatellut hänen tulevan äitiinsä (olin itsekin lapsena nirso). Herkut kyllä maistuvat: sipsit, keksit ja karkit.
Katsekontaktia poikani kyllä ottaa, hän halailee mielellään ja suukottaakin pyynnöstä. Pidän myös puhetta normaalina enkä osaa ajatella puheenaiheiden olevan sen erikoisempia kuin muillakaan
Oikeastaan en ikinä ollut ajatellut hänen olevan erityinen, ennen kuin päiväkodista tuli toistuvaa viestiä sopeutumattomuudesta. Eli päiväkodissa poika ei leiki muiden lasten kanssa, vaan vetäytyy tilanteista ja loikoaa usein sohvalla eristäytyneenä. Hoitajan kanssa saattaa leikkiä syntyä, mutta jos mukaan tulee toinen lapsi, hän luovuttaa. Päiväkotia on käyty jo puolitoista vuotta, joten aikaa sopeutua on ollut.
Olen nyt varannut ajan neuvolalääkäriltä ja toivon saavani lähetteen tutkimuksiin. Onko Espoossa vaikeaa päästä tutkimuksiin, miten tällaisiin epäilyihin suhtaudutaan?
Kommentit (7)
meidän pojalla ikää 3,5v ja hoidon kautta tutkaillaan.
en tiedä miten paljon tiedät aspergeristä, mutta monesti aistiherkkyys, kontaktin saaminen ja lapsen fiksoituminen yhteen juttuun ovat vaikeuksia. tämän ikäisistä on mahdoton sanoa, mutta meillä kuvio sovittu seuraavasti. meillä pojan käytöksessä on huomiota herättänyt kuuloherkkyys, aggressivisuus isoissa ryhmissä ja se että poika laskee plus ja vähennyslaskuja-oppinut ilman opetusta.
hoidossa käy asiantuntija noin kerran viikossa tarkkailemassa poikaa ja hänen puuhiaa pienryhmissä jne. tarkkailu kestää aika pitkään- koko kevään. kun ikää tulee 4v niin sitten tehdään ikäkausitestit joissa tarkastellaan onko kehitys kielellisesti, motorisesti jne neurologian kannalta iän mukaista. jos mitään epäilyttävää ilmenee niin sitten tutkimuksia jatketaan sairaalassa. usein on niin että lapsi on vain herkkä tai luova ja siksi ei samanlainen kuin muut. joskus voi tietysti jotain löytyä.
tutkia kannattaa aina, että sitten jos jotain todella on niin lapsi saa asianmukaista terapiaa ja pienryhmätouhua jne.
en nyt sitten tiedä oliko tästä mitään varsinaista hyötyä, mutta ihan vaan tiedoksi, että muilla on samat murheet ja mietinnän aiheet.
Kun menette lääkärille, pyydä päiväkodista mukaan lausunto, jossa kerrotaan lapsenne käytöksestä siellä!!! Sellaisesta oli meillä ainakin hyötyä, koska sitä ei lääkäri voi sivuuttaa vanhempien ylihysteerisyytenä.
Monasti tavallisella neuvolalääkärillä ei nimittäin - ymmärrettävää kylläkin - ole niin hyvää tietoa ja kokemusta aspergerlapsista. Itse ainakin törmäsin siihen, että neuvolassa on aika kliseinen käsitys autismista: että lapsi on siinä täysin ympäristöstä sulkeutunut - mikä pätee oikeasti vain syvimmin autistisiin lapsiin, kirjo on laaja.
ilia vastasikin sinulle hyvin, mutta muutamasta asiasta kommentoisin.
arvaisin että lapsesi on normaalissa päiväkodissa. arvaisin näin, koska vessaasiat on hoidetaan potattamalla.
3,5v. ei potateta, vaan hänen täytyisi jo istua pytyllä. voin vain kuvitella, että just tavallisessa tarhassa tehdään noin. näin toimittiin oman poikani kohdalla, kunnes kuntoutuspalaverissä määrättiin toisin.
lapsesi kuuluisi erityisryhmään. siellä kuntoutusasiat toimivat.
omani siirtyi 3.8v. erityisryhmään ja kaikki lähti vauhdilla käyntiin.
poika istui pytyllä ilman pienentäjää. nyt hän on kuiva 4.5v. ja käy itsenäisesti vessassa kakalla ja pissalla.kuivaksi oppimisessa painostettiin meitä vanhempia koko ajan.
monenlaista apua saatiin kuivaksi oppimisen suhteen ja siihen todella panostettiin. meidän pojalla kuitenkin luultavasti kehitysvamma.
heitä se potta pois ja lapsi pienentäjän kanssa pytylle. anna lehti luettavaksi. lahjonta on hyvä keino.
meidän poika sai aina tarran. aina kun tuli pissa niin sanottiin tässä sinulle palkinto.
kaiki keinoja pitää kokeilla. onko parempi pitää vessan ovea kiinni vai auki. olla lapsen seurassa vai lapsi yksin.
kakkaaminen opetettiin pojallemme näin. poika kyykisty kakkaamaan, niin kannettiin silloin vessaan. aluksi istui hoomailasena pytyllä, mutta vähitellen se rupesi sujumaan. pitkä ja kivikkoinen oli tie kuivaksi oppimisessa. lasta voi myös pitää ilman vaippaa ja kantaa pissalle kun pissa lähtee tulemaan, vaikka tulisi vain liraus pöntölle. sotkua kyllä tulee.
lapsen voi myös viedä terveyskeskus lääkärille ja pytää lähetettä eteenpäin.
kuopukseni kohdalla toimiin näin ja sain lähetteen lasten keskusneuvolaan lastenlääkärille. nyt todettu puheenkehityksen viivästymä. edellä mainittu lapsi on esikoinen.
saako yksityinen neurologi laittaa lähetteen eteenpäin? tietääkö kukaan?
en odottaisi 4v. neuvolaa.
- ap ei odota neljävuotisneuvolaa, kertoo jo varanneensa lääkäriltä ajan (aloituksen viimeinen kpl)
-erityisryhmäpaikkaa ei saa ilman mitään diagnoosia ja diagnoosin kanssakin se on vaikeaa.
Tuli muuten mieleen tuosta pytyllä/potalla käymisestä, että olethan Dorothy kokeillut sitä vaivalloista konstia jo, että otat vain kylmän viileästi vaipat pois ja annat pojan kakata ja pissata housuihinsa? Meillä tämä as-vesseli suhtautui myös erittäin kammoisesti pytyllä pienennysrenkaan kanssa istumiseen, mutta sitten a) huomasi pk:ssa muiden lasten istuskelevan siellä ja b) ulostamisen ja pytyn yhteys aukeni, kun ei ollut enää niitä pintakuivia vaippoja imemässä pissaa....
Joten jos vaikka kesälomalla onnistuisi se, että käärit matot rullalle ja annat pojalle tulla vahingot pöksyyn. Märät housut tuntuvat erittäin epämiellyttäville. Siinä tilanteessa sitten rauhallisesti nostat lapsen pytylle hetkeksi ja sanot, että seuraavalla kerralla yritetään tehdä asiat tänne. Tätä voi joutua tekemään päiväkausia, mutta kyllä lapsi jossakin vaiheessa hokaa asian. JA tietysti panet jo muutenkin ruokailujen ja aamu-unien jälkeen hetkeksi pytylle (tuo Pomon neuvo tarroilla lahjomisesta ja lukemisesta oli hyvä!). Kauan siellä ei tarvitse istua, mutta hetken.
Nojoo, siis: nuo jutut ovat as-lapsille hankalia, mutta eivät mahdottomia. Eikä niistä saisi tulla liikaa paineita vanhemmille ja lapsille...
Noin pieneltä ei yleensä tutkita Aspergeria vaan autismia. http://assijorinat.blogspot.fi/2014/10/autismin-kirjon-hario-uusimman.html
Hyvä, että jotkut aiheeseen outtautuvat aijoissa. Itselläni juuri todettiin asperger yli 30v iässä. Kouluaika ja nuoruus olivat vaikeata aikaa jonka seurauksena huono koulumenestys, agressiivinen käytös nuoruudessa, kartoin ja vieläkin kartan sosiaalisia tilanteita. Ystäviä ei ollut ennen paljoa ja nyt vähemmän. Vaimo jonka kanssa jo 15v oltu kimpassa patisti lääkäriin koska epäili mielenterveysongelmia tunneköyhyyden osalta. Psykiatrian klinikalla ravasin aikani ja diagnoosi oli lopputuloksena. Olisi ollut parempi saada tieto jo nuorena niin olisi ymmärtänyt tiettyjä asioita käsitellä toisin. Itselläni siis matematiikka ja kädentaidot hyviä kun taas lukeminen ja luetun ymmärtäminen vaikeaa...
Meillä pojan omalaatuisuus kävi ilmi, kun hän 2v8kk iässä meni päiväkotiin. Ihan kuten teidänkin poikanne, hän vetäytyi toiminnasta erilleen, puuhailemaan omiaan.
Kun aloin selvittää asiaa, neuvolassa ensireaktio oli, ettei hän voi autistinen olla, koska katsoo silmiin ja vastaa kysymyksiin. Mutta kun olin itsepäinen ja tarhasta oli tullut palautetta, että poika uppoaa omiin maailmoihinsa eikä ota kontaktia, niin saimme lähetteen Lastenklinikan neurologian poliklinikalle.
Sinne tekin etenette, ole sitkeä vain!
Neurologian polilla neurologi parin tunnin vastaanotolla vakuuttui, että asiaa kannattaa selvitellä ja saimme lähetteen autismiyksikköön osastojaksolle.
Sinne pääsy kesti tuskalliset puoli vuotta - sinne on kova jono. Odotusajan käytin kaivamalla tietoja aspergerista. Osastolta kävi hoitaja jo ennen osastojaksoa päiväkodissa juttelemassa poikani hoitajien ja minun kanssani. Kävi samalla myös meillä kotona.
Osastojakso kesti 2 viikkoa. Veimme pojan osastolle aamulla ja haimme iltapäivällä kotiin yöksi. Viikonloput oli myös kotona. Osastolla oli hauskaa, siellä tehtiin pelejä ja testitehtäviä omahoitajan kanssa ja lapsi koki sen mukavaksi. Osastojakson aikana tehtiin myös neurologin, puheterapeutin arvio, unihäiriötutkimus, laboratoriotestejä. Kaikki ok lapsen mielestä, ei traumaattista.
Diagnoosi meillä oli - kuten useimmilla alle 5-vuotiaille as-lapsilla vielä on, diagnoosi yleensä täsmentyy vasta 5-vuotiaana jos silloinkaan - " piirteitä aspergerin syndroomasta, puutteita motoriikassa" .
Tuostakin diagnoosista ON iloa, vaikka ensin olin vähän toivoton. Sen avulla - vaikkei siis esim. oikeuta Kela-tukiin - olemme saaneet lapsellemme päiväkotiin ryhmäkohtaisen erityisavustajan (yhdessä 2 muun lapsen kanssa), joka on todella hurjasti avuksi. Hän tekee poikamme kanssa motoriikkaa kehittäviä knill-harjoitteita ja auttaa käytännön toimien harjoittelussa ja leikkimisen opettelussa. Leikkimistä as-lasten pitää yleensä harjoitella, se ei tule luonnostaan!
EN nyt kuitenkaan sano, että VUORENVARMASTI lapsellasi on as. Mutta sinä olet listannut tuohon juuri sellaisia piirteitä, joita siihen usein kuuluu: lelujen rivitys, hyvä muisti, rutiinien rakastaminen, sosiaalinen kömpelyys, ääniherkkyys...
Asia kannattaa ilman muuta tutkia jo siksikin, että sitä kautta lapsesi saa paremmin kohdennettua hoitoa päiväkodissa. Sinä äitinä jo varmasti toimitkin oikein, mutta pk-väki taitaa vetäytyvän as-lapsen suhteen (as-lapsia on kahta päätyyppiä, dominoivia päällepuhujia ja vetäytyviä itsekseen puuhailijoita) olla aika pallo hukassa.
Me saimme Lastenklinikalta neuvon ottaa kotona käyttöön kuvallinen päiväjärjestys, se auttaa as-lasta jäsentämään päivän kulkua ja auttaa siirtymätilanteissa. Sitä voit kokeilla jo nyt, ns. pcs-kuvien avulla. Niitä voit pyytää neuvolasta, kun menette sinne lääkärille. Niiden avulla voi vaikka jääkaapin oveen hahmotella päivän kulkua vaihe vaiheelta.
Voimia, tiedän, että tuo epätietoisuus on kurja vaihe!!! Huomaa kyttäävänsä tosi tarkkaan rakasta lastaan ja pähkivänsä kuuppa punaisena eri vaihtoehtoja.
Jos halua lisää vertaistukea, katsopa asperge-lasten vanhempien keskusteluja netistä, as-palsta.net.