Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä koskaan tullut tällaista sekoamista ovulaation aikaan?
20.03.2018 |
En ole eläessäni kokenut vastaavaa, joten kertokaa nyt onko kenelläkään muulla tällaista kokemusta? Sen verran taustaa, että olen hyvässä avioliitossa, lapsiluku on meidän perheessä täynnä, kaksi ihanaa palleroa on, enempää en ikinä olisi voinut edes toivoa. Jaksaminenkin, iästä puhumattakaan, tulee jo vastaan. (Mies täysin samoilla linjoilla.) Sitten tapahtuu seuraavaa:
Kyllästyn kivuliaisiin ja runsaisiin kuukautisiin, päätän hakuetua kohdun lämpökäsittelyyn, jonka jälkeen lisääntyminen olisi käytännössä mahdotonta. Päätöksen jälkeen seuraava ovulaatio ja sekoan täysin: tapaan erään projektin tiimoilta miehen, joka on aivan selkeä alfa. Hän on minua 10 vuotta nuorempi, upea, mutta ei yhtään minun tyyliseni (aivan liian alfa, aivan liikaa kaikkea). Pääni sekoaa, ihastun kuin joku teini. Kuljen pää pilvissä, täysin muissa maailmoissa ensitapaamisen jälkeen. Tapaamme uudelleen, jalat ovat spagettia ja käyttäydyn kuin mikäkin pissaliisa. Etäisesti tajuan käytökseni olevan aivan hullua, mutta en voi sille mitään. Jos hän olisi noiden päivien aikana vetänyt minut hiljaiseen neukkariin ja maannut minut, en varmaankaan olisi vastustellut. Yhtäkkiä tulee kirkas hetki ja ymmärrän, että ovuloin. Pystyn järkeilemään itseni kuumotuksesta jotenkuten selville vesille.
Oliko tämä biologisen kellon epätoivoinen yritys vielä kerran saada hedelmällisen aikakautensa loppupuolta lähestyvä nainen raskaaksi? Olen koulutettu, fiksu, järkevä ihminen – en ole koskaan ihastunut / rakastunut tällä tavalla saati harkinnut minkäänlaista syrjähyppyä. Siksi epäilys luonnon voimista herää… Onko kenelläkään vastaavaa sekoamista, jonka linkität nimenomaan hormonikiertoon?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Jooh, erilaisia sekoiluja tapahtuu hormonaalisen kierron mukaan. Joskus pää on ihan usvainen ja koko ajan panettaa, toisinaan kunnon ranteet auki-masennus iskee.. Kamalaa.
Psykiatrille mars! Ihan itsesi ja tulevaisuutesi takia. Maksaa itsensä kyllä takaisin, varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jooh, erilaisia sekoiluja tapahtuu hormonaalisen kierron mukaan. Joskus pää on ihan usvainen ja koko ajan panettaa, toisinaan kunnon ranteet auki-masennus iskee.. Kamalaa.
Onko sulla ollut jotain traumaattisia tapahtumia elämässä tai muuten liikaa psyykkistä kuormitusta? Itselläni oli tuollaisia tuntemuksia pitkän aikaa lapsen kuoleman jälkeen (lukuunottamatta panetus). Terapia ja aika pelasti minut. Vaikka suru ja kaipaus toki ovat vieläkin läsnä. Ja älä turhaan häpeä hakea apua. On rohkeutta myöntää olevansa heikko.
Olen toisinaan tuntenut vetoa miehiin, jotka järkevästi ajateltuna eivät ole parasta parisuhdemateriaalia. Ja ihan varmasti ovuloinnilla on ollut osansa tuossa. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten olen voinutkin erehtyä haaveilemaan ihan mahdottomilta tuntuvista miehistä. Samalla olen onnitellut itseäni, ettei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut.
On tieteellisesti tutkittu, että naisten seksuaaliset halut ovat suurimmillaan ovuloinnin aikana.
Mitä sitten tulee näihin "melkein ranteet auki" -masennustuntemuksiin, toisinaan PMS-oireet (alakulo, pahantuulisuus jne.) voivat iän myötä pahentua niin pahoiksi, että niitä jodutaan hoitamaan esimerkiksi SSRI-lääkityksellä. Kannattaa mennä gynekologille puhumaan näistä tuntemuksista. Voi niistä puhua psykiatrillekin, mutta mielestäni gyne ymmärtää näitä tuntemuksia paremmin (jos siis ei ole tosiaankaan minkäänlaisia lapsuudenajan traumoja takana).
Kuulostaa enemmän skitsofrenialta. Kannattaa nyt ihan oikeasti tutkituttaa pää. Ja en sano tätä pahalla.