Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihme että Suomessa rahat loppuu, tukien syytäminen on aivan uskomatonta!
19.03.2018 |
Olen tehnyt töitä koko elämäni, saamatta koskaan mitään asumistukia tms.
Nyt olen tilanteessa jossa odotan vauvaa ja edessä on avioero. Miten tämä vaikuttaa tuloihini?
Palkkani on bruttona 3000 euroa, käteen jää noin 2200 euroa. Asun helsingissä vuokra-asunnossa, jossa vuokra on 1100/ kk.
Ensimmäiset 56 päivää saan äitiysrahaa käteen saman verran kuin palkkaa, päälle tietysti 150 euroa lapsilisää. Seuraavat 57 - 105 päivää bruttona äitiysrahaa ja sen jälkeen vanhempainrahaa tulee reilu 2000 euroa, käteen reilu 1700 euroa. Asumislisää tililleni napsahtaa 440 euroa, eli nettotuloni pysyvät samana kuin työssä käydessäni.
Entä tämän jälkeen siihen asti kun lapsi on 3 vuotias? Saan kotihoidon tukea kaikkine lisineen hiukan vajaa 800 euroa, ja päälle asumistukea 750 euroa, eli hiukan vajaa 1500 euroa käteen, TEKEMÄTTÄ YHTÄÄN MITÄÄN.
Eihän tässä ole mitään järkeä, eihän tämä voi mennä näin?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt ollut pari kuukautta työtön ja sitä ennen työskentelin työssä josta saamani palkka oli n. yhtä suuri kuin työttömyyskorvaus
Anteeksi, mutta miten tuo on mahdollista? Oletko juuri ennen työttömäksi jäämistäsi vaihtanut olennaisesti huonommin palkattuun työhön kuin ennen?
Kyllä minulla ainakin työttömäksi jäämisen seurauksena tulot putosivat puoleen, sekä brutto- että nettotulot. Ansiosidonnaisella siis olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ääni vielä muuttuu kellossa kun realismi iskee tajuntaan. Joskus elämä lyö polvilleen, eikä siinä valkata kuka ja millä statuksella. Jotenkin koko aloitus vaikuttaa provolta. Ei kai kukaan oikeesti voi olla noin yksoikonen ja daiju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt ollut pari kuukautta työtön ja sitä ennen työskentelin työssä josta saamani palkka oli n. yhtä suuri kuin työttömyyskorvaus
Anteeksi, mutta miten tuo on mahdollista? Oletko juuri ennen työttömäksi jäämistäsi vaihtanut olennaisesti huonommin palkattuun työhön kuin ennen?
Kyllä minulla ainakin työttömäksi jäämisen seurauksena tulot putosivat puoleen, sekä brutto- että nettotulot. Ansiosidonnaisella siis olen.
Äh, ilmaisin itseäni huonosti. Työskentelin siis osa-aikaisena josta sain nettona n. 1000 kuussa. Aika monet työttömät käsittääkseni saavat tuota paremmin rahaa jos saavat asumistukea (itse en saa). Vertasin tulotasoani siis muihin työttömiin, en nykyisiin tuloihini.
Minä pitkäaikaistyöttömänä jaksan ihmetellä näitä ”valtavia tukia”, kun minun tilille ei sellaisia mistään tule. Työmarkkinatukea saan bruttona noin 600 euroa kuukaudessa, se ei ole paljoa kun elätettävänä on 3 koululaista. Työtä ei vaan löydy. Usein mietin, että olisin hyödyllisempi kuolleena, lapset saisi sentään eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattele minkä verran lisäksi syydetään tukia yrityksille! Yli neljä miljardia vuodessa! Veronmaksajien rahoja. Meidänkin perhe maksaa useamman tuhannen euron potin suoraan yritysten taskuun.
Jos ei ole yrityksiä, kuka työllistää? Kaikki valtion hommiin vaan (ilman palkkaa)? Entä mitä tapahtuu viennille, jos ei ole yrityksiä, jotka valmistaa esim.teollisuuden tuotteita? Jos ei ole vientiä, mitä tapahtuu valtiolle? Mietipä sitä mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne tuet on ihan hyvät, jos on lapsi/lapsia. Esim. työttömän lähihoitajaäidin ei kannata töihin lähteä pienellä palkalla, kun taas lapseton kituuttaa minimityömarkkinatuella nähden välillä jopa nälkää.
Mutta tässä on se MUTTA. Vaikka itseänikin kyrsii, kun tiedän kolmen kouluikäisen lapsen äidin asuvan yhteiskunnan varoin isossa asunnossa, jossa vuokra on reilusti yli tonnin. Se ilo loppuu kyllä, kun lapsilisät, korotukset sun muut loppuvat. Silloin edessä on muutto yksiöön. Lapset saivat lapsuuden, mutta laiska ihminen ei ole kerännyt itselleen ammattitaitoa, omaisuutta tai eläkettä. Enää ei käy kateeksi...
Sulla on ollut nykyajan mittapuulla ihan ok palkkakin, tilanne olisi varmasti erilainen jollain tonnin nettopalkalla.
Juuri näin. Tuttavapiirissäni on jo muutaman vuoden ajan ollut em tilanteessa olevia yksinhuoltajia. Parin vuoden välein joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon, koska tuet pienenevät. Ei se oikeasti ole lapsillekaan kovin mukavaa, että koulu ja kaverit vaihtuvat usein vain siksi, että vanhemman rahat eivät riitä asumiseen. Lopulta kilpaillaan yksiöistä omien lasten ja muiden sinkkujen kanssa.
Jaa, hyvä jos joutuvat muuttamaan tai muuttavat pienempään ja halvempaan. Itse taas tiedän pari tapausta jossa yksinhuoltaja asuu ylisuuressa asunnossa jonka Kela ja sossu täysin kustantaa tyyliin 5h+k ja 3 henkinen perhe tai yli 110m2 viisiö ja nelihenkinen perhe. Huom! ovat työttömiä ja Kela ja sossu kustantavat koko vuokran. Tosiasia on valitetttavasti se että monesti juuri ne pienituloisimmat tai varsinkin sossun asuakkaat eivät muuta mihinkään pienempään tai halvempaan ellei sitten ole ihan hulppean kallis nimittäin sossu ei pakota muuttamaan. Maksavat vaan tyytyväisenä sieltä teidän veronmaksajien pussissa ne vuokrat.
Kai luitte sen artikkelin, jossa kerrotiin kuinka nuo vuokrarajat ovat todellisuudessa vain nimelliset. Vaikka 3 henkiselle perheelle hyväksytään vain 900€ niin todellisuudessa joku voi maksattaa vaikka 1100€ vuokran ihan surutta vedoten siihen että halvempaa ei ole saanut. Todellisuudessa halvempaan ei ole edes pyritty. Kela voi korkeintaan velvoittaa hakemaan halvempaa mutta olisi kiinnostavaa tietää tosiaan miten sitä sitten oikeasti valvotaan onko edes pyritty hakemaan halvempaan. Entäs jos heillä on mahdollisuus muuttaa halvempaan mutta eivät hyväksy asuntotarjousta. Tai voi olla niin että ovat muka etsimässä vaihtokumppania esim. kaupungin asunnoista mutta eivät ota vaihtotarjouksia vastaan koska eivät oikeasti halua muuttaa pienempään tai halvempaan. Kuka sen tarkistaa lopulta? Luulenpa että monet näistä joille nämä asunnot maksetaan eivät edes yritä hakeutua halvempiin koska mikäs siinä on ollessa kun tilaa on ja vuokrakin maksetaan.
Näin työssäkäyvännä yh:na olen asunut aivan liian pienessä asunnossa koska isompaa ei tahdo löytyvän mitenkään. Jos asuisin isommassa ja kalliimmassa, saisin vain enemmän asumistukea koska vaikka vuokra olisi 300€ enemmmän se olisi vielä hyväksyttävissä rajoissa. Jotkut sitten maksattavat ylisuuria ja ylikalliita asuntojaan surutta niin että joku huone voi toimia jopa varastona ja toiset joutuvat sullomaan sitten monta lasta yhteen huoneeseen.
Miten joku yksineläjä voi kadehtia perhettä,joka asuu asumistuen turvin isommassa asunnossa kuin hän? Hänellä on ihan samat mahdollisuudet, jos hän olisi itse vastaavassa tilanteessa. Ja silti, tilaa tuskin on paljoo enempää köyhällä lapsiperheellä per hlö, kuin yksinasujan yksiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtiontalous kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattele minkä verran lisäksi syydetään tukia yrityksille! Yli neljä miljardia vuodessa! Veronmaksajien rahoja. Meidänkin perhe maksaa useamman tuhannen euron potin suoraan yritysten taskuun.
Jos ei ole yrityksiä, kuka työllistää? Kaikki valtion hommiin vaan (ilman palkkaa)? Entä mitä tapahtuu viennille, jos ei ole yrityksiä, jotka valmistaa esim.teollisuuden tuotteita? Jos ei ole vientiä, mitä tapahtuu valtiolle? Mietipä sitä mamma.
Omasta mielestäni yritysten tukemisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta sen kohdistamista voisi miettiä uusiksi. Nykyäänhän tukea saavat isot yritykset joiden luulisi pystyvän seisomaan jo omilla jaloillaankin. Eihän yritystukien ideana voi olla se että pidetään väkisin pystyssä huonoja yrityksiä, se vääristää kilpailua ja estää kehitystä. Sen sijaan uusien yritysten tukeminen on mielestäni ihan järkeenkäypää.
Montako lasta sinulla on? Puhut yhdestä, mutta lapsilisää saa yli 150 euroa vasta neljännestä lapsesta. Ensimmäisestä lapsesta saa 94,88 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltaja maksaa yksin koko vuokran. Vesimaksut maksetaan jokaisesta henkilöstä. Lapsista myös. Vesimaksut voivat olla esim.30e/hlö/kk. Esimerkki: Yh ja 2 lasta: pelkkiin vesimaksuihin voi mennä jo melkein 100e eli yli tonni vuodessa. Hieman eri asia,jos kuluja on jakamassa esim.toinen aikuinen. Lapset tuovat mukanaan yllättäviä menoeriä.
Suhteellisuudentajua kirjoitti:
Miten joku yksineläjä voi kadehtia perhettä,joka asuu asumistuen turvin isommassa asunnossa kuin hän? Hänellä on ihan samat mahdollisuudet, jos hän olisi itse vastaavassa tilanteessa. Ja silti, tilaa tuskin on paljoo enempää köyhällä lapsiperheellä per hlö, kuin yksinasujan yksiössä.
Nooh, jos viittaat tuohon minun kirjoitukseeni niin huomasitko että en ole yksineläjä vaan yksinhuoltaja ja kyllä, ottaa päähän se että joku työtön kahden lapsen vanhempi elää isommassa, paremmassa asunnossa täysin valtion kustatamana kun minä, neljän lapsen vanhempi. Eli rautalangasta väännettynä, pienempi perhe elää paljon isommassa. Kyllä, olen hakenut isompia mutta niitä ei kuulemma vapaudu kovinkaan usein kun niistä ei muuteta pois usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne tuet on ihan hyvät, jos on lapsi/lapsia. Esim. työttömän lähihoitajaäidin ei kannata töihin lähteä pienellä palkalla, kun taas lapseton kituuttaa minimityömarkkinatuella nähden välillä jopa nälkää.
Mutta tässä on se MUTTA. Vaikka itseänikin kyrsii, kun tiedän kolmen kouluikäisen lapsen äidin asuvan yhteiskunnan varoin isossa asunnossa, jossa vuokra on reilusti yli tonnin. Se ilo loppuu kyllä, kun lapsilisät, korotukset sun muut loppuvat. Silloin edessä on muutto yksiöön. Lapset saivat lapsuuden, mutta laiska ihminen ei ole kerännyt itselleen ammattitaitoa, omaisuutta tai eläkettä. Enää ei käy kateeksi...
Sulla on ollut nykyajan mittapuulla ihan ok palkkakin, tilanne olisi varmasti erilainen jollain tonnin nettopalkalla.
Juuri näin. Tuttavapiirissäni on jo muutaman vuoden ajan ollut em tilanteessa olevia yksinhuoltajia. Parin vuoden välein joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon, koska tuet pienenevät. Ei se oikeasti ole lapsillekaan kovin mukavaa, että koulu ja kaverit vaihtuvat usein vain siksi, että vanhemman rahat eivät riitä asumiseen. Lopulta kilpaillaan yksiöistä omien lasten ja muiden sinkkujen kanssa.
Jaa, hyvä jos joutuvat muuttamaan tai muuttavat pienempään ja halvempaan. Itse taas tiedän pari tapausta jossa yksinhuoltaja asuu ylisuuressa asunnossa jonka Kela ja sossu täysin kustantaa tyyliin 5h+k ja 3 henkinen perhe tai yli 110m2 viisiö ja nelihenkinen perhe. Huom! ovat työttömiä ja Kela ja sossu kustantavat koko vuokran. Tosiasia on valitetttavasti se että monesti juuri ne pienituloisimmat tai varsinkin sossun asuakkaat eivät muuta mihinkään pienempään tai halvempaan ellei sitten ole ihan hulppean kallis nimittäin sossu ei pakota muuttamaan. Maksavat vaan tyytyväisenä sieltä teidän veronmaksajien pussissa ne vuokrat.
Kai luitte sen artikkelin, jossa kerrotiin kuinka nuo vuokrarajat ovat todellisuudessa vain nimelliset. Vaikka 3 henkiselle perheelle hyväksytään vain 900€ niin todellisuudessa joku voi maksattaa vaikka 1100€ vuokran ihan surutta vedoten siihen että halvempaa ei ole saanut. Todellisuudessa halvempaan ei ole edes pyritty. Kela voi korkeintaan velvoittaa hakemaan halvempaa mutta olisi kiinnostavaa tietää tosiaan miten sitä sitten oikeasti valvotaan onko edes pyritty hakemaan halvempaan. Entäs jos heillä on mahdollisuus muuttaa halvempaan mutta eivät hyväksy asuntotarjousta. Tai voi olla niin että ovat muka etsimässä vaihtokumppania esim. kaupungin asunnoista mutta eivät ota vaihtotarjouksia vastaan koska eivät oikeasti halua muuttaa pienempään tai halvempaan. Kuka sen tarkistaa lopulta? Luulenpa että monet näistä joille nämä asunnot maksetaan eivät edes yritä hakeutua halvempiin koska mikäs siinä on ollessa kun tilaa on ja vuokrakin maksetaan.
Näin työssäkäyvännä yh:na olen asunut aivan liian pienessä asunnossa koska isompaa ei tahdo löytyvän mitenkään. Jos asuisin isommassa ja kalliimmassa, saisin vain enemmän asumistukea koska vaikka vuokra olisi 300€ enemmmän se olisi vielä hyväksyttävissä rajoissa. Jotkut sitten maksattavat ylisuuria ja ylikalliita asuntojaan surutta niin että joku huone voi toimia jopa varastona ja toiset joutuvat sullomaan sitten monta lasta yhteen huoneeseen.
Tuo ylisuurissa asunnoissa asuminen nimenomaan loppuu siinä vaiheessa, kun lapsilisät ja elatustuet loppuvat. Yleensä näissä 18 v joutuu muuttamaan omilleen ja tämä taas tarkoittaa, että vanhempi sekä perheen muut lapset joutuvat muuttamaan pienempään. Lopulta on vanhempi yksin eikä yhteiskunta enää rahoitakaan perheasunnossa asumista ja joillekin tämä tulee yllätyksenä.
Työttömyystukien osuus on esimerkiksi kuitenkin vain 7% tukimenoista. Toki jos vaaditte työttömiä orjatöihin, niin muistakaa, että silloin kulukorvauksia menee ja tukimenot kasvaa. Vaatikaa suuryrityksiltä yritystukia pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne tuet on ihan hyvät, jos on lapsi/lapsia. Esim. työttömän lähihoitajaäidin ei kannata töihin lähteä pienellä palkalla, kun taas lapseton kituuttaa minimityömarkkinatuella nähden välillä jopa nälkää.
Mutta tässä on se MUTTA. Vaikka itseänikin kyrsii, kun tiedän kolmen kouluikäisen lapsen äidin asuvan yhteiskunnan varoin isossa asunnossa, jossa vuokra on reilusti yli tonnin. Se ilo loppuu kyllä, kun lapsilisät, korotukset sun muut loppuvat. Silloin edessä on muutto yksiöön. Lapset saivat lapsuuden, mutta laiska ihminen ei ole kerännyt itselleen ammattitaitoa, omaisuutta tai eläkettä. Enää ei käy kateeksi...
Sulla on ollut nykyajan mittapuulla ihan ok palkkakin, tilanne olisi varmasti erilainen jollain tonnin nettopalkalla.
Juuri näin. Tuttavapiirissäni on jo muutaman vuoden ajan ollut em tilanteessa olevia yksinhuoltajia. Parin vuoden välein joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon, koska tuet pienenevät. Ei se oikeasti ole lapsillekaan kovin mukavaa, että koulu ja kaverit vaihtuvat usein vain siksi, että vanhemman rahat eivät riitä asumiseen. Lopulta kilpaillaan yksiöistä omien lasten ja muiden sinkkujen kanssa.
Jaa, hyvä jos joutuvat muuttamaan tai muuttavat pienempään ja halvempaan. Itse taas tiedän pari tapausta jossa yksinhuoltaja asuu ylisuuressa asunnossa jonka Kela ja sossu täysin kustantaa tyyliin 5h+k ja 3 henkinen perhe tai yli 110m2 viisiö ja nelihenkinen perhe. Huom! ovat työttömiä ja Kela ja sossu kustantavat koko vuokran. Tosiasia on valitetttavasti se että monesti juuri ne pienituloisimmat tai varsinkin sossun asuakkaat eivät muuta mihinkään pienempään tai halvempaan ellei sitten ole ihan hulppean kallis nimittäin sossu ei pakota muuttamaan. Maksavat vaan tyytyväisenä sieltä teidän veronmaksajien pussissa ne vuokrat.
Kai luitte sen artikkelin, jossa kerrotiin kuinka nuo vuokrarajat ovat todellisuudessa vain nimelliset. Vaikka 3 henkiselle perheelle hyväksytään vain 900€ niin todellisuudessa joku voi maksattaa vaikka 1100€ vuokran ihan surutta vedoten siihen että halvempaa ei ole saanut. Todellisuudessa halvempaan ei ole edes pyritty. Kela voi korkeintaan velvoittaa hakemaan halvempaa mutta olisi kiinnostavaa tietää tosiaan miten sitä sitten oikeasti valvotaan onko edes pyritty hakemaan halvempaan. Entäs jos heillä on mahdollisuus muuttaa halvempaan mutta eivät hyväksy asuntotarjousta. Tai voi olla niin että ovat muka etsimässä vaihtokumppania esim. kaupungin asunnoista mutta eivät ota vaihtotarjouksia vastaan koska eivät oikeasti halua muuttaa pienempään tai halvempaan. Kuka sen tarkistaa lopulta? Luulenpa että monet näistä joille nämä asunnot maksetaan eivät edes yritä hakeutua halvempiin koska mikäs siinä on ollessa kun tilaa on ja vuokrakin maksetaan.
Näin työssäkäyvännä yh:na olen asunut aivan liian pienessä asunnossa koska isompaa ei tahdo löytyvän mitenkään. Jos asuisin isommassa ja kalliimmassa, saisin vain enemmän asumistukea koska vaikka vuokra olisi 300€ enemmmän se olisi vielä hyväksyttävissä rajoissa. Jotkut sitten maksattavat ylisuuria ja ylikalliita asuntojaan surutta niin että joku huone voi toimia jopa varastona ja toiset joutuvat sullomaan sitten monta lasta yhteen huoneeseen.
Tuo ylisuurissa asunnoissa asuminen nimenomaan loppuu siinä vaiheessa, kun lapsilisät ja elatustuet loppuvat. Yleensä näissä 18 v joutuu muuttamaan omilleen ja tämä taas tarkoittaa, että vanhempi sekä perheen muut lapset joutuvat muuttamaan pienempään. Lopulta on vanhempi yksin eikä yhteiskunta enää rahoitakaan perheasunnossa asumista ja joillekin tämä tulee yllätyksenä.
Näin on mutta harvoin kenelläkään tulee kiire muuttamaan jos lapset ovat tyyliin päiväkoti tai alle teini-ikäisiä. Siinä menee vielä monta vuotta ennenkuin kukaan muuttaa omilleen. Eihän monikaan muuta edes heti 18v. täytettyään. Ja miksi edes pitäisi. Veikaampa että harva alkaa sitä muuttoa järjestelmään niin kauan kun yli 100m2 asuntoja maksellaan. Sitten vasta muutetaan kun se todella tuntuu kukkarossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne tuet on ihan hyvät, jos on lapsi/lapsia. Esim. työttömän lähihoitajaäidin ei kannata töihin lähteä pienellä palkalla, kun taas lapseton kituuttaa minimityömarkkinatuella nähden välillä jopa nälkää.
Mutta tässä on se MUTTA. Vaikka itseänikin kyrsii, kun tiedän kolmen kouluikäisen lapsen äidin asuvan yhteiskunnan varoin isossa asunnossa, jossa vuokra on reilusti yli tonnin. Se ilo loppuu kyllä, kun lapsilisät, korotukset sun muut loppuvat. Silloin edessä on muutto yksiöön. Lapset saivat lapsuuden, mutta laiska ihminen ei ole kerännyt itselleen ammattitaitoa, omaisuutta tai eläkettä. Enää ei käy kateeksi...
Sulla on ollut nykyajan mittapuulla ihan ok palkkakin, tilanne olisi varmasti erilainen jollain tonnin nettopalkalla.
Juuri näin. Tuttavapiirissäni on jo muutaman vuoden ajan ollut em tilanteessa olevia yksinhuoltajia. Parin vuoden välein joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon, koska tuet pienenevät. Ei se oikeasti ole lapsillekaan kovin mukavaa, että koulu ja kaverit vaihtuvat usein vain siksi, että vanhemman rahat eivät riitä asumiseen. Lopulta kilpaillaan yksiöistä omien lasten ja muiden sinkkujen kanssa.
Jaa, hyvä jos joutuvat muuttamaan tai muuttavat pienempään ja halvempaan. Itse taas tiedän pari tapausta jossa yksinhuoltaja asuu ylisuuressa asunnossa jonka Kela ja sossu täysin kustantaa tyyliin 5h+k ja 3 henkinen perhe tai yli 110m2 viisiö ja nelihenkinen perhe. Huom! ovat työttömiä ja Kela ja sossu kustantavat koko vuokran. Tosiasia on valitetttavasti se että monesti juuri ne pienituloisimmat tai varsinkin sossun asuakkaat eivät muuta mihinkään pienempään tai halvempaan ellei sitten ole ihan hulppean kallis nimittäin sossu ei pakota muuttamaan. Maksavat vaan tyytyväisenä sieltä teidän veronmaksajien pussissa ne vuokrat.
Kai luitte sen artikkelin, jossa kerrotiin kuinka nuo vuokrarajat ovat todellisuudessa vain nimelliset. Vaikka 3 henkiselle perheelle hyväksytään vain 900€ niin todellisuudessa joku voi maksattaa vaikka 1100€ vuokran ihan surutta vedoten siihen että halvempaa ei ole saanut. Todellisuudessa halvempaan ei ole edes pyritty. Kela voi korkeintaan velvoittaa hakemaan halvempaa mutta olisi kiinnostavaa tietää tosiaan miten sitä sitten oikeasti valvotaan onko edes pyritty hakemaan halvempaan. Entäs jos heillä on mahdollisuus muuttaa halvempaan mutta eivät hyväksy asuntotarjousta. Tai voi olla niin että ovat muka etsimässä vaihtokumppania esim. kaupungin asunnoista mutta eivät ota vaihtotarjouksia vastaan koska eivät oikeasti halua muuttaa pienempään tai halvempaan. Kuka sen tarkistaa lopulta? Luulenpa että monet näistä joille nämä asunnot maksetaan eivät edes yritä hakeutua halvempiin koska mikäs siinä on ollessa kun tilaa on ja vuokrakin maksetaan.
Näin työssäkäyvännä yh:na olen asunut aivan liian pienessä asunnossa koska isompaa ei tahdo löytyvän mitenkään. Jos asuisin isommassa ja kalliimmassa, saisin vain enemmän asumistukea koska vaikka vuokra olisi 300€ enemmmän se olisi vielä hyväksyttävissä rajoissa. Jotkut sitten maksattavat ylisuuria ja ylikalliita asuntojaan surutta niin että joku huone voi toimia jopa varastona ja toiset joutuvat sullomaan sitten monta lasta yhteen huoneeseen.
Tuo ylisuurissa asunnoissa asuminen nimenomaan loppuu siinä vaiheessa, kun lapsilisät ja elatustuet loppuvat. Yleensä näissä 18 v joutuu muuttamaan omilleen ja tämä taas tarkoittaa, että vanhempi sekä perheen muut lapset joutuvat muuttamaan pienempään. Lopulta on vanhempi yksin eikä yhteiskunta enää rahoitakaan perheasunnossa asumista ja joillekin tämä tulee yllätyksenä.
Näin on mutta harvoin kenelläkään tulee kiire muuttamaan jos lapset ovat tyyliin päiväkoti tai alle teini-ikäisiä. Siinä menee vielä monta vuotta ennenkuin kukaan muuttaa omilleen. Eihän monikaan muuta edes heti 18v. täytettyään. Ja miksi edes pitäisi. Veikaampa että harva alkaa sitä muuttoa järjestelmään niin kauan kun yli 100m2 asuntoja maksellaan. Sitten vasta muutetaan kun se todella tuntuu kukkarossa.
Juuri näin. Mutta sitä minä - ja oletettavasti myös tuo, jota alunperin lainasi - tarkoittikin, että näiden yhteiskunnan tukien varaan jättäytyvien lapsiperheiden lysti muuttuu siinä vaiheessa, kun lapsista ei enää saakaan taloudellista hyötyä erilaisina tukina. Työssäkäyvän palkka ei ole riippuvainen lasten lukumäärästä, joten jokainen kotoaan omilleen muuttava lapsi nostaa vanhempansa elintasoa. Sen sijaan yhteiskunnan tuilla elävillä tulot perustuvat lasten lukumäärään ja sen vuoksi heidän tulonsa pienenevät.
Vierailija kirjoitti:
Suhteellisuudentajua kirjoitti:
Miten joku yksineläjä voi kadehtia perhettä,joka asuu asumistuen turvin isommassa asunnossa kuin hän? Hänellä on ihan samat mahdollisuudet, jos hän olisi itse vastaavassa tilanteessa. Ja silti, tilaa tuskin on paljoo enempää köyhällä lapsiperheellä per hlö, kuin yksinasujan yksiössä.
Nooh, jos viittaat tuohon minun kirjoitukseeni niin huomasitko että en ole yksineläjä vaan yksinhuoltaja ja kyllä, ottaa päähän se että joku työtön kahden lapsen vanhempi elää isommassa, paremmassa asunnossa täysin valtion kustatamana kun minä, neljän lapsen vanhempi. Eli rautalangasta väännettynä, pienempi perhe elää paljon isommassa. Kyllä, olen hakenut isompia mutta niitä ei kuulemma vapaudu kovinkaan usein kun niistä ei muuteta pois usein...
En viitannut sinun kirjoitukseen aiemmin, mutta olen sitä mieltä, että olet turhaan kateellinen toisille. Keskittyisit omaan elämääsi ennemmin. Sinulla voi olla jotain, josta joku toinen olisi sinulle kateellinen. Haluaisitko saada häneltä pahansuopuutta itsellesi vain koska kateus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä kotihoidontuki 800e?? Ja tosiaan tässä se nyt nähdään että ”köyhät” yksinhuoltajat saavat tukia vaikka aina valittavat että eivät saa. Kyllä saavat kun lasketaan asumistuet ym. Erot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle.
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/lapsen-h…
Kotihoidonttuki, hoitolisä, Helsinkilisä.
Ja joo, hoidan lasta kotona mutta anteeksi vaan nyt kotiäidit, se yhden lapsen hoito ei vastaa millään tavalla kokopäivätyössä käyntiä.
AP
Katsotaan tuota sitten, kun olet sen lapsen kanssa ollut. Työssä on moninverroin helpompaa, kuin hoitaa lasta 24/7.
Ja tuethan sulle laskee, kun lapsi täyttää 3 vuotta. Ongelma tulee vastaan sitten kun koitat palata töihin, mutta sinua ei enää huolita mihinkään, koska olet äiti (riski) olet jo vanhentunut ja olet ollut poissa työelämästä. Siinäpä sitten kituutat niillä tuilla.
Ylisuuri vuokra voi myös olla ahneiden vuokranantajien takia. Asun Helsingissä lapseni kanssa 56 neliön kaksiossa jossa vuokra 970 e kk. Vuokrantantaja on VVO/Kojamo ja asunto ARA- vuokra- asunto josta VVO saa valtion tukea. Mielestäni törkeää muttei ketään kiinnosta. Eli ylisuuri vuokra ei johdu asunnon koosta vaan kalliista vuokrasta! Ja on kuulkaa ahdasta saada tavarat mahtumaan kun eteisessä säilytystila on sama kuin entisessä yksiössäni. Mitään Ikean systeemeitä ei ole varaa hankkia tai voi asentaa vuokra-asuntoon. Haaveilen omasta makuuhuoneesta, sellaista ei ole mulla ole ollut koskaan. Ennen lapsen syntymää asuin yksiössä jossa alkovi ja nyt tässä kaksiossa jossa nukun olkkarissa. Sitä odotellessa, ikää on vasta 35 v.
Alue: Aihe vapaa
Ap kuvittelee tuet paremmiksi kuin ovatkaan. Itse juuri laskin, että 3000 € nettotuloillani saan äitiyspäivärahaa bruttona n. 2300€, käteen 1700 €. Ennakonpidätys 25% jos veroprosentti alle 25. Ei ap tule saamaan 2000€ brutolla käteen 1700 euroa. Asumistukikin on siinä ja siinä, itse en ainakaan saa euroakaan ja asun Helsingissä. Ainoa muu tuki on lapsilisä, mutta se ja paljon yli menee kyllä ihan siihen lapseen. Eli minun nettotuloni lähes puolittuvat. Todellakin palaan töihin heti kuin mahdollista.