Lue keskustelun säännöt.
Lähiomaisen kuolema, fyysiset oireet ja sairasloma...
18.03.2018 |
Viikko sitten menetin yllättäen lähiomaisen, siitä asti on ollut migreeni, oksettava olo, että olen juuri nukkunut ja väsyttää ihan kauheasti.
Lääkäro kysyi että riittääkö päivä sairaslomaa. Sanoin että ei asiakaspalvelutyötä voi tehdä tälläisessä olossa. Kolme päivää sitten nihkeästi sairaslomaa kirjoitti.
Toivottavasti olo helpottaisi tuohon mennessä. Tiedän että suru ei ole sairaus mutta en ole tälläisessä olossa työkykyinen. Meillä työskennellään yksin niin ei voi edes käydä välillä vessassa rauhoittumassa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Suru voi sairastuttaa. Ja on paljon työtehtävistä kiinni mitä pystyy tekemään. Omaa terapeutin työtäni en pystynyt tekemään. En kestänyt yhtään muiden tunteita ja olin sen vuoksi työkyvytön. Jotain yksinäistä työtä olisin voinutkin tehdä. Suru menee myös ohi vähimmillä vaurioilla ja nopeammin jos saa pahimmassa vaiheessa vähän hellittää.
Eihän tässä hellittämistä ole kukaan kieltänytkään. Se on vaan toinen kysymys, millaiset asiat kuuluu työnantajan maksettavaksi. Minusta suru tai muut henkilökohtaiset kriisit eivät kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Suru voi sairastuttaa. Ja on paljon työtehtävistä kiinni mitä pystyy tekemään. Omaa terapeutin työtäni en pystynyt tekemään. En kestänyt yhtään muiden tunteita ja olin sen vuoksi työkyvytön. Jotain yksinäistä työtä olisin voinutkin tehdä. Suru menee myös ohi vähimmillä vaurioilla ja nopeammin jos saa pahimmassa vaiheessa vähän hellittää.
Samaa mieltä.
Tosin myös sitä mieltä että työnantajan ei tarvitse maksaa siitä suremisesta.
Se maksaa siitä sairaudesta kuten mistä tahansa muusta sairaudesta. Kaikki surevat eivät sairastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Surusta voi sairastua.
https://sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/surun-monet-muodot
Ja silloin sairaudesta saa sairaslomaa. Siitä, että jokin asia VOI sairastuttaa ei kuulu saada mitään ennakoivaa sairaslomaa, muuten kaikki ihmiset olisivat sairaslomalla jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Surusta voi sairastua.
https://sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/surun-monet-muodot
Totta, mutta sairauslomaa saa vasta sitten, kun on sairas. Palkallista sairauslomaa ei ole tarkoitettu ennaltaehkäisyksi, koska silloinhan kuka tahansa voisi hakea sairauslomaa vedoten siihen, että mahdollisesti aikoo haluta perheelisäystä 3v kuluttua ja jos ei saakaan, niin stressihän siitä tulee, joten nyt pitää saada ennakoivasti sairauslomaa, että ei saa sitä stressiä ja sydänoireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Suru voi sairastuttaa. Ja on paljon työtehtävistä kiinni mitä pystyy tekemään. Omaa terapeutin työtäni en pystynyt tekemään. En kestänyt yhtään muiden tunteita ja olin sen vuoksi työkyvytön. Jotain yksinäistä työtä olisin voinutkin tehdä. Suru menee myös ohi vähimmillä vaurioilla ja nopeammin jos saa pahimmassa vaiheessa vähän hellittää.
Samaa mieltä.
Tosin myös sitä mieltä että työnantajan ei tarvitse maksaa siitä suremisesta.
Se maksaa siitä sairaudesta kuten mistä tahansa muusta sairaudesta. Kaikki surevat eivät sairastu.
Joten työntekijällä pitää olla sairaus, ei pelkkää surua. Jos kyseessä on unettomuus, ei siihen ensimmäisenä määrätä sairauslomaa vaan liikuntaa, ruokavalio ja rauhoittuminen illalla. Seuraavassa vaiheessa saa unilääkettä ja silloin unettomuutta on kestänyt jo kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota palkatonta sitten
Kai tajuat, ettei kaikilla ole varaa palkattomaan, ei edes muutamaan päivään?
Ja työnantajan syytäkö se on? Jos et voi henkilökohtaisista syistä tulla tekemään työtehtäviäsi, niin et saa palkkaa. Tämän pitäisi olla ihan selvä asia. Jotain omaakin vastuuta pitää elämästään ottaa.
Kaikki reagoi suruun eri tavalla. Toiset ovat työkykyisiä toiset eivät... Siskoni kuoli vuosi sitten ja kaiken sen surun keskellä jouduin vielä takkuamaan näistä asioista. Tuntui jotenkin niin turhalta ja raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Suru voi sairastuttaa. Ja on paljon työtehtävistä kiinni mitä pystyy tekemään. Omaa terapeutin työtäni en pystynyt tekemään. En kestänyt yhtään muiden tunteita ja olin sen vuoksi työkyvytön. Jotain yksinäistä työtä olisin voinutkin tehdä. Suru menee myös ohi vähimmillä vaurioilla ja nopeammin jos saa pahimmassa vaiheessa vähän hellittää.
Samaa mieltä.
Tosin myös sitä mieltä että työnantajan ei tarvitse maksaa siitä suremisesta.
Se maksaa siitä sairaudesta kuten mistä tahansa muusta sairaudesta. Kaikki surevat eivät sairastu.
Joten työntekijällä pitää olla sairaus, ei pelkkää surua. Jos kyseessä on unettomuus, ei siihen ensimmäisenä määrätä sairauslomaa vaan liikuntaa, ruokavalio ja rauhoittuminen illalla. Seuraavassa vaiheessa saa unilääkettä ja silloin unettomuutta on kestänyt jo kuukausia.
No minun oireenani ei ollut unettomuus vaan se, että olin koomassa. Aivot toimivat pari tuntia päivässä, lopun ajan olin loputtoman väsynyt eikä mikään ajatus luistanut. Kilpirauhasarvoista TSH pomppasi kuuteentoista. Kehoa puristi, sattui ja pakotti. En ollut kuitenkaan masentunut.
Työkaverini joka on vähän päälle parikymppinen, menetti isänsä viime vuonna. Oli kaksi viikkoa sairaslomalla ja pomo ei hyväksynyt niitä palkalliseksi, ei kuulemma ole talon tapa.. Nyt pomon äiti tekee kuolemaa, mielenkiinnosta haluaisin tietää että jos pomo on pois, onko se palkaton myös hänelle 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä surin selkäni sellaiseen jumiin ja tulehdustilaan, ettei mitkään lääkkeet auttaneet. En ole ikinä ollut kipeämpi.
Mieheni oli sairaslomalla monta kuukautta, kun sen lähisukulainen kuoli yllättäen. Ei vaan kyennyt töihin. Diagnoosi oli joku stressi reaktio tms.
Palasi sitten lopulta töihin, mutta siellä oli huomattu, että ei oikeastaan enää tarvitakaan ja saneerattiin työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työntekijäni noin 70v äiti kuoli sairastattuaan pitkään syöpää. Työntekijä jäi 2 kk ajaksi sairauslomalle, minulle työnantajalle se maksoi vähän yli 6000 e. Kela ei maksa sairausajalta työnantajalle koko palkkaa, ainoastaan saman, minkä työntekijä itse saisi korvauksena ja lisäksi alussa on 1+9 arkipäivän omavastuuaika. Koska minulla on pieni yritys,jouduin käytännössä tekemään omieni lisäksi työntekijän työt, koska sijaista ei noin vain oteta 1-2 viikoksi kerrallaan. Onneksi tajusin lopulta ottaa henkilövuokrayrityksestä apua, vaikka kalliiksi se tuli. Firman taloudellisen tilanteen takia oli pakko irtisanoa sureva, koska ei yksinkertaisesti ollut järkeä pitää häntä töissä. Työntekijä vei asian liittoon, mutta kirjapidosta saattoi osoittaa, että palkanmaksukyky oli huomattavasti heikentynyt. Joko irtisanomien tai firma pitää ajaa alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Surusta voi sairastua.
https://sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/surun-monet-muodotTotta, mutta sairauslomaa saa vasta sitten, kun on sairas. Palkallista sairauslomaa ei ole tarkoitettu ennaltaehkäisyksi, koska silloinhan kuka tahansa voisi hakea sairauslomaa vedoten siihen, että mahdollisesti aikoo haluta perheelisäystä 3v kuluttua ja jos ei saakaan, niin stressihän siitä tulee, joten nyt pitää saada ennakoivasti sairauslomaa, että ei saa sitä stressiä ja sydänoireita.
Haloo. Oletko vähän päästäsi vajaa? Todella loukkaavaa tulla tähän ketjuun sössöttämään jotain tuollaista ap:lle. On pikkasen eri asia kokea lähiomaisen menetys kuin tavanomainen stressi, saati sitten "aikoo haluta perheenlisäystä 3v kuluttua ja jos ei saakaan, niin stressihän siitä tulee". Toivoisin, että sinä henkilökohtaisesti kokisit jonkun rakkaan lähiomaisen menetyksen, niin voisit sitten tulla meille sönköttämään siitä miten suru ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34:lle tiedoksi: olen kokenut läheisten menetyksiä ja juuri siksi tiedän, että suru ei ole sairaus. Todella monelle se on tapa saada palkallista vapaata, kun oma elämä menee vähäksi aikaa sekaisin. Suru kuuluu elämään siinä kuin ilokin, ei surun takia töistä poissaolo saa olla työnantajalle lankeava kulu.
Voisiko tuo sairaslomajankuttaja mennä omalle palstalleen jankuttamaan? Tuntuu, että sama ihminen jankuttaa kaikissa keskusteluissa täällä samoilla kommenteilla. Täällä läheisensä menettäneet haluaisivat keskustella keskenään menetyksistään. Ketään ei kiinnosta väitellä kanssasi. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuo sairaslomajankuttaja mennä omalle palstalleen jankuttamaan? Tuntuu, että sama ihminen jankuttaa kaikissa keskusteluissa täällä samoilla kommenteilla. Täällä läheisensä menettäneet haluaisivat keskustella keskenään menetyksistään. Ketään ei kiinnosta väitellä kanssasi. Kiitos.
Menetyksistä? Täällä keskustellaan siitä, miten parhaiten saisi ylimääräistä lomaa vedoten siihen, että on tunteita.
Voisitteko se surusaikuttelijat kertoa, miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä, että teillä on perheessä kriisi?
Vierailija kirjoitti:
34:lle tiedoksi: olen kokenut läheisten menetyksiä ja juuri siksi tiedän, että suru ei ole sairaus. Todella monelle se on tapa saada palkallista vapaata, kun oma elämä menee vähäksi aikaa sekaisin. Suru kuuluu elämään siinä kuin ilokin, ei surun takia töistä poissaolo saa olla työnantajalle lankeava kulu.
Jankuti jankuti. Haluan myös nähdä, kun sä teet asiakaspalvelutyötä kassalla migreenissä, viikon unettomuudesta kärsien ja surusta itkien. Et ole vissiin koskaan ketään tarpeeksi läheistä menettänyt, kun et ole näin paljoa surrut.
Minä ainakin olin ihan aidosti osittain työkyvytön. Alkuun toimintakyky oli pari h/pv, mutta se meni asioiden hoitoon. Palautuminen vei lopulta kuukausia.
Helppo todistaa sillä, että yrittäjänä en edes jaksanut alkaa miettiä sairasloman selvittämistä vaan työnsin useat asiakkaat alihankkijalle ja lopusta yritin selvitä itse.
Mietin, että jos olisin töissä ja olisin ottanut pari kuukautta palkatonta ja jos työnantaja ei olisi suostunut, olisin irtisanoutunut lennosta.
Samaa mieltä.
Tosin myös sitä mieltä että työnantajan ei tarvitse maksaa siitä suremisesta.