Lue keskustelun säännöt.
Lähiomaisen kuolema, fyysiset oireet ja sairasloma...
18.03.2018 |
Viikko sitten menetin yllättäen lähiomaisen, siitä asti on ollut migreeni, oksettava olo, että olen juuri nukkunut ja väsyttää ihan kauheasti.
Lääkäro kysyi että riittääkö päivä sairaslomaa. Sanoin että ei asiakaspalvelutyötä voi tehdä tälläisessä olossa. Kolme päivää sitten nihkeästi sairaslomaa kirjoitti.
Toivottavasti olo helpottaisi tuohon mennessä. Tiedän että suru ei ole sairaus mutta en ole tälläisessä olossa työkykyinen. Meillä työskennellään yksin niin ei voi edes käydä välillä vessassa rauhoittumassa.
Kommentit (75)
Aika voimakkaan reaktion olet saanut. Toivotaan että alkaa helpottaa kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika voimakkaan reaktion olet saanut. Toivotaan että alkaa helpottaa kohta.
Kuolema tuli yllättäen joten järkytys oli melkoinen, ja vainajakin oli vasta vähän yli 40-v. Ekat pari päivää meni asioita hoitaessa ja osanottopuheluihin ja viesteihin vastatessa. Sitten menin töihin jossa olisi tehnyt mieli huutaa asiakkaille että naamat umpeen. Eilen ja tänään olin vapaalla ja koin sellaisen romahduksen etten jaksa enää.
Mä menetin myös lähiomaisen reilu vuosi sitten. Täysin yllättäen, joten kuolema oli kova isku ja järkytys kaikille. Kuolinpäivän aamuna sain tiedon ollessani töissä, jolloin lähdin kesken kaiken kotiin. Olin niin sokissa etten olisi ollutkaan työkuntoinen. Tämän työpäivän tein myöhemmin takaisin, kun pomo oli sitä mieltä että täytyy. En tajunnut laittaa sairaslomaksi.
Muutama kuukausi meni automaatilla töissä kunnes olin ollut nukkumatta kunnolla noin puoli vuotta ja oli pakko mennä lääkäriin. Sain 10 vrk sairaslomaa ja unilääkkeet. Kuin sain vihdoin nukuttua, alkoi elämä voittaa. Noin vuosi meni ennenkuin aloin olla normaali oma itseni.
Tapahtuneesta on nyt reilu vuosi ja olen suunnilleen normaalitilassa. Riippuu paljon ihmisestä, miten menetyksen ottaa ja siitäkin, kuinka yllättävä menetys on. Jos susta tuntuu ettet ole työkykyinen, mene lääkäriin. Älä kiusaa itseäsi.
Paljon voimia sulle!
Vierailija kirjoitti:
Ota palkatonta sitten
Ei oikein montaa päivää enää pystyisi palkatonta pitämään, viime viikolla jo pidin palkatonta. Tässä kun tulee vielä normaalia enemmän kuluja niin en jaksaisi enää stressata rahasta.
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin myös lähiomaisen reilu vuosi sitten. Täysin yllättäen, joten kuolema oli kova isku ja järkytys kaikille. Kuolinpäivän aamuna sain tiedon ollessani töissä, jolloin lähdin kesken kaiken kotiin. Olin niin sokissa etten olisi ollutkaan työkuntoinen. Tämän työpäivän tein myöhemmin takaisin, kun pomo oli sitä mieltä että täytyy. En tajunnut laittaa sairaslomaksi.
Muutama kuukausi meni automaatilla töissä kunnes olin ollut nukkumatta kunnolla noin puoli vuotta ja oli pakko mennä lääkäriin. Sain 10 vrk sairaslomaa ja unilääkkeet. Kuin sain vihdoin nukuttua, alkoi elämä voittaa. Noin vuosi meni ennenkuin aloin olla normaali oma itseni.
Tapahtuneesta on nyt reilu vuosi ja olen suunnilleen normaalitilassa. Riippuu paljon ihmisestä, miten menetyksen ottaa ja siitäkin, kuinka yllättävä menetys on. Jos susta tuntuu ettet ole työkykyinen, mene lääkäriin. Älä kiusaa itseäsi.
Paljon voimia sulle!
Kiitos! Minä sain nyt unilääkkeitä muutamaksi päiväksi niin jospa niillä saisi nukkua ja alkaisi helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika voimakkaan reaktion olet saanut. Toivotaan että alkaa helpottaa kohta.
Kuolema tuli yllättäen joten järkytys oli melkoinen, ja vainajakin oli vasta vähän yli 40-v. Ekat pari päivää meni asioita hoitaessa ja osanottopuheluihin ja viesteihin vastatessa. Sitten menin töihin jossa olisi tehnyt mieli huutaa asiakkaille että naamat umpeen. Eilen ja tänään olin vapaalla ja koin sellaisen romahduksen etten jaksa enää.
Kirjoitin viestin nro 4. Mullakin lähiomainen oli 41-vuotias, häneltä jäi pieniä lapsia. Ymmärrän täysin tunteesi. Hae lisää sairaslomaa, tuollainen järkytys kestää aikansa etkä varmasti ole työkykyinen. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä viikko sairaslomaa pitäisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin lääkärikohtaista. Oma isäni kuoli joitakin vuosia sitten syöpään. Minä tytär sain 2 viikkoa sairaslomaa suoraan syöpätautien ylilääkäriltä, pyytämättä tarjottiin. Myös lääkkeitä tarjottiin, mutten kokenut niitä tarvitsevani. Hurjasti tsemppiä sinulle. ❤
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Jos suru olisi ilman fyysisiä oireita niin voisin olla töissä mutta kun en saa nukuttua ja on tuo migreeni mikä päivä päivältä pahenee ja oksennus pyörii kurkussa niin en koe olevani työkuntoinen. Lääkäri se on varmaan oikeampi ihminen arvioimaan minun kunnon kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota palkatonta sitten
Kai tajuat, ettei kaikilla ole varaa palkattomaan, ei edes muutamaan päivään?
Nyt olisi kaikkein tärkeintä huolehtia omasta jaksamisestasi. Ota vaikka palkatonta, jos et saa sairaslomaa ja palkaton vapaa sopii työnantajallesi. Raha-asioista ei kannata huolehtia, kyllä hetken aikaa pärjää vähemmällä. Ja mene uudestaan lääkäriin, jos tuntuu, ettet ole työkykyinen. Voisit ehkä hyötyä keskusteluavusta tai saada jotain unilääkkeitä tai muuta lääkitystä. Onko sinulla ketään ystäviä tai sukulaisia, joiden kanssa voit puhua?
Itse olen vähän samassa tilanteessa. Menetin läheiseni nyt viikonloppuna ja edellisen läheiseni hautajaisista on vain 2 viikkoa. Tuntuu, että voimat ovat koetuksella. En ole juurikaan nukkunut viime päivinä. Minullakin on noita samoja ongelmia: univaikeuksia, päätä särkee koko ajan, oksettaa, migreeni on ollut 3 kertaa viikon aikana, on rytmihäiriöitä jne. Onko sinulla migreeniin mitään kunnon lääkkeitä? Jos se on kestänyt jo viikon, niin senkin takia kannattaisi jo lähteä päivystykseen. Sekin pitäisi saada nyt katkaistua.
Töissä ole ollut kuin joku robotti. Onneksi nyt viikonlopun on saanut levätä, vaikka eihän tässä oikein lepäämisestä voi puhua. Mutta on saanut olla pois töistä. Aion mennä huomenna töihin. Saa nähdä, mitä siitä tulee.
Paljon voimia sinulle ja koita jaksaa surun keskellä.
Meillä työnantaja ehdottaa samantien palkatonta vapaata, kun kuulee vastaavasta. Siinä säästää aika mukavasti, kun ei tarvitse maksaa palkkaa. Työterveys ei kirjoita Kela-korvattavaa diagnoosia ja jos tuo jonkun muun lääkärin kirjoittaman masennuspaperin, niin päätyy työterveyteen juttelemaan psykologin kanssa joka toinen päivä. Ihmeesti alkaa työ kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Surusta voi sairastua.
https://sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/surun-monet-muodot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työnantaja maksaa palkkaa siitä, että teet töitä. Moni tuntuu unohtavan sen. Ota vapaaehtoista palkatonta, jos haluat surra rauhassa. Jos kaikki olisivat pitkillä sairauslomilla surun vuoksi, niin töissä ei olisi enää juuri kukaan.
Kukaan ei voi tietää, miten reagoi lähiomaisen kuolemaan, ennen kuin se tapahtuu. Varsinkin, jos kuolema on yllättävä. Joissain tapauksissa sairasloman ei tarvitse olla palkatonta, ei mullakaan ollut. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän totesi, että tapahtumasta on vasta niin vähän aikaa (tuolloin 5 kk) ettei ihmekään, etten ole kunnossa. Sain sairaslomaa unettomuuden takia. Ja oikeinhan se olikin, enhän todellakaan nukkunut.
Surua ei kannata vähätellä. Moni sairastuu ihan fyysisesti surressaan. Ja jokaisella on yksilöllinen toipumisaika.
Surua ei kannata vähätellä, mutta se ei ole sairaus eikä voi vaatia työnantajaa maksamaa palkkaa suruajalta.
Suru voi sairastuttaa. Ja on paljon työtehtävistä kiinni mitä pystyy tekemään. Omaa terapeutin työtäni en pystynyt tekemään. En kestänyt yhtään muiden tunteita ja olin sen vuoksi työkyvytön. Jotain yksinäistä työtä olisin voinutkin tehdä. Suru menee myös ohi vähimmillä vaurioilla ja nopeammin jos saa pahimmassa vaiheessa vähän hellittää.
Ota palkatonta sitten