Lue keskustelun säännöt.
Lähiomaisen kuolema, fyysiset oireet ja sairasloma...
18.03.2018 |
Viikko sitten menetin yllättäen lähiomaisen, siitä asti on ollut migreeni, oksettava olo, että olen juuri nukkunut ja väsyttää ihan kauheasti.
Lääkäro kysyi että riittääkö päivä sairaslomaa. Sanoin että ei asiakaspalvelutyötä voi tehdä tälläisessä olossa. Kolme päivää sitten nihkeästi sairaslomaa kirjoitti.
Toivottavasti olo helpottaisi tuohon mennessä. Tiedän että suru ei ole sairaus mutta en ole tälläisessä olossa työkykyinen. Meillä työskennellään yksin niin ei voi edes käydä välillä vessassa rauhoittumassa.
Kommentit (75)
Kaikkea sitä keksitäänkin sairasloman vuoksi. Kerran oli yhden työntekijän sairasloman syynä haimasyöpä ja kun hänen kanssaan juttelin niin kävi ilmi että se haimasyöpä olikin hänen äidillään. Ikäväähän se on että lähiomainen sairastuu vakavasti mutta ei se kyllä mikään sairasloman syy ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini menetti 90-vuotiaan isänsä. Oli ensin saikulla ja palasi töihin. Töissä sitten saattoi mennä tuntikin, kun hoiti hautajaisjärjestelyjä jne. Asiasta tuli sanomista ja työkaveri loukkaantui. Edelleenkin olen sitä mieltä, että töihin sitten vasta, kun pystyy, ja hautajaisia ei järjestellä töistä käsin!
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini menetti 90-vuotiaan isänsä. Oli ensin saikulla ja palasi töihin. Töissä sitten saattoi mennä tuntikin, kun hoiti hautajaisjärjestelyjä jne. Asiasta tuli sanomista ja työkaveri loukkaantui. Edelleenkin olen sitä mieltä, että töihin sitten vasta, kun pystyy, ja hautajaisia ei järjestellä töistä käsin!
Työnantaja maksaa yhtä paljon, oli se työntekijä saikulla tai töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi jännä, että juuri omaisensa menettänyt kirurgi tulisi leikkaamaan. Olisikohan käsi vakaa. No se kai potilaan ongelma sitten.
Mitä jännää siinä on? Aika moni kirurgi on niin täyspäinen, että kykenee tekemään työnsä surusta huolimatta. Lisäksi työnantajalla on oikeus määrätä sairauslomalapun tuonut tekemään töitä, joihin siinä tilanteessa kykenee, joten kyllä siellä sairaalassa on surevia kirurgeja vaikka polilla töissä. Vain asiakaspalvelussa eli osa-aikaisena kaupan kassana kokee niin syvästi, että ei mitenkään voi tehdä töitä, vaikka palkka kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika voimakkaan reaktion olet saanut. Toivotaan että alkaa helpottaa kohta.
Mitä ihmettä? Mielestäni olisi aika luonnotonta olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Epäilisin psykopaattisia piirteitä itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreiden pitäisi ryhdistäytyä ja lopettaa ns. turhien maksavien sairauslomalappujen kirjoittaminen. Suru ei ole sairaus ja jos se laukaisee unettomuuden samantien, niin asia ei ole parissa päivässä ongelmallinen, vaan täysin normaali. Työntekijälle voi kirjoittaa lausunnon, jonka mukaan hän kokee olevansa kyvytön työhön,mutta palkkaa ei tarvitse ko. ajalta maksaa. Se olisi reilua kaikille.
Suru sattuu. Niin pitääkin. Nykyihminen on tottunut siihen, että kaikki on kivaa, joten vastoinkäyminen vie lääkärille valittamaan, että ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi jännä, että juuri omaisensa menettänyt kirurgi tulisi leikkaamaan. Olisikohan käsi vakaa. No se kai potilaan ongelma sitten.
Mitä jännää siinä on? Aika moni kirurgi on niin täyspäinen, että kykenee tekemään työnsä surusta huolimatta. Lisäksi työnantajalla on oikeus määrätä sairauslomalapun tuonut tekemään töitä, joihin siinä tilanteessa kykenee, joten kyllä siellä sairaalassa on surevia kirurgeja vaikka polilla töissä. Vain asiakaspalvelussa eli osa-aikaisena kaupan kassana kokee niin syvästi, että ei mitenkään voi tehdä töitä, vaikka palkka kelpaa.
Olet sitä mieltä, että aika moni kirurgi kykenisi töihin vaikka olisi juuri aamulla löytänyt vaimonsa/miehensä kuolleena, tai isänsä/äitinsä? Täysin yllättäen, mitään sairautta ei olisi ollut eikä kukaan olisi osannut odottaakaan sellaista? Että sellainen kirurgi pystyisi olemaan vaikka polilla töissä?
No varmaan, jos on täysin tunteeton ihminen eikä edes rakastanut läheisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pienen lapsen hautajasissa, joissa pappi jälkikäteen kertoi äitinsä kuolleen edellisenä iltana. Pappi piti kuitenkin omaa suruaan tärkeämpänä tukea lapsensa menettänyttä perhettä kuin mennä lääkärin hakemaan apua akuutisti alkaneeseen unettomuuteensa.
Jos pappi olisi ollut palstamamma, hän olisi huoleti ilmoittanut perheelle, että siirretään siunaustilaisuutta, minä en nyt surultani kykene töihin.
Tällä yhdellä mielenterveyspotilaalla taitaa unettomuus vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi jännä, että juuri omaisensa menettänyt kirurgi tulisi leikkaamaan. Olisikohan käsi vakaa. No se kai potilaan ongelma sitten.
Mitä jännää siinä on? Aika moni kirurgi on niin täyspäinen, että kykenee tekemään työnsä surusta huolimatta. Lisäksi työnantajalla on oikeus määrätä sairauslomalapun tuonut tekemään töitä, joihin siinä tilanteessa kykenee, joten kyllä siellä sairaalassa on surevia kirurgeja vaikka polilla töissä. Vain asiakaspalvelussa eli osa-aikaisena kaupan kassana kokee niin syvästi, että ei mitenkään voi tehdä töitä, vaikka palkka kelpaa.
Olet sitä mieltä, että aika moni kirurgi kykenisi töihin vaikka olisi juuri aamulla löytänyt vaimonsa/miehensä kuolleena, tai isänsä/äitinsä? Täysin yllättäen, mitään sairautta ei olisi ollut eikä kukaan olisi osannut odottaakaan sellaista? Että sellainen kirurgi pystyisi olemaan vaikka polilla töissä?
No varmaan, jos on täysin tunteeton ihminen eikä edes rakastanut läheisiään.
Kyse on juuri omaisensa menettäneestä kirurgista, ei aamulla vainajan vierestä heränneestä. Silloin ei edes pääse töihin samana päivänä, koska paikalle tulee poliisi selvittämään tilannetta eikä se prosessi ole hetkessä ohi.
Aika outoa, että kaikki av-mammat kokee kuoleman tuolla tavalla eli kuolema on yllättävä ja vainaja löytyy omasta kodista, vaikka se olisi saattohoidossa ollut isoäiti. Käytännössähän näitä kotikuolemia on todella vähän, vaikka palstalla ne ovat normi.
Usko tai älä, moni kirurgi tekee muutakin kuin leikkaa.
Kyllä minäkin varmaan seuraavana päivänä olisin pystynyt kokoamaan itseni ja toimimaan. Mutta sitten muutaman viikon jälkeen olikin jo pahempi, kun keho ja mieli olivat irtisanoutuneet tehtväistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi jännä, että juuri omaisensa menettänyt kirurgi tulisi leikkaamaan. Olisikohan käsi vakaa. No se kai potilaan ongelma sitten.
Mitä jännää siinä on? Aika moni kirurgi on niin täyspäinen, että kykenee tekemään työnsä surusta huolimatta. Lisäksi työnantajalla on oikeus määrätä sairauslomalapun tuonut tekemään töitä, joihin siinä tilanteessa kykenee, joten kyllä siellä sairaalassa on surevia kirurgeja vaikka polilla töissä. Vain asiakaspalvelussa eli osa-aikaisena kaupan kassana kokee niin syvästi, että ei mitenkään voi tehdä töitä, vaikka palkka kelpaa.
Olet sitä mieltä, että aika moni kirurgi kykenisi töihin vaikka olisi juuri aamulla löytänyt vaimonsa/miehensä kuolleena, tai isänsä/äitinsä? Täysin yllättäen, mitään sairautta ei olisi ollut eikä kukaan olisi osannut odottaakaan sellaista? Että sellainen kirurgi pystyisi olemaan vaikka polilla töissä?
No varmaan, jos on täysin tunteeton ihminen eikä edes rakastanut läheisiään.
Kyse on juuri omaisensa menettäneestä kirurgista, ei aamulla vainajan vierestä heränneestä. Silloin ei edes pääse töihin samana päivänä, koska paikalle tulee poliisi selvittämään tilannetta eikä se prosessi ole hetkessä ohi.
Aika outoa, että kaikki av-mammat kokee kuoleman tuolla tavalla eli kuolema on yllättävä ja vainaja löytyy omasta kodista, vaikka se olisi saattohoidossa ollut isoäiti. Käytännössähän näitä kotikuolemia on todella vähän, vaikka palstalla ne ovat normi.
Usko tai älä, moni kirurgi tekee muutakin kuin leikkaa.
Uskon ja tiedän, olen sairaalassa töissä.
Muista palstamammoista en tiedä, mutta itse menetin läheiseni juuri kuvatulla tavalla: kävi illalla nukkumaan ja aamulla löytyi kuolleena sängystään. Perusterve, 4-kymppinen ihminen. Luuletko, että tuollaisessa tapauksessa ihminen on parin päivän päästä työkuntoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini menetti 90-vuotiaan isänsä. Oli ensin saikulla ja palasi töihin. Töissä sitten saattoi mennä tuntikin, kun hoiti hautajaisjärjestelyjä jne. Asiasta tuli sanomista ja työkaveri loukkaantui. Edelleenkin olen sitä mieltä, että töihin sitten vasta, kun pystyy, ja hautajaisia ei järjestellä töistä käsin!
Työnantaja maksaa yhtä paljon, oli se työntekijä saikulla tai töissä.
Pointti oli se, että jos työaikana hoitaa hautajaisjärjestelyjä ym. niin ketkähän ne työt sitten tekee...Niinpä niin..ne työkaverit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini menetti 90-vuotiaan isänsä. Oli ensin saikulla ja palasi töihin. Töissä sitten saattoi mennä tuntikin, kun hoiti hautajaisjärjestelyjä jne. Asiasta tuli sanomista ja työkaveri loukkaantui. Edelleenkin olen sitä mieltä, että töihin sitten vasta, kun pystyy, ja hautajaisia ei järjestellä töistä käsin!
Työnantaja maksaa yhtä paljon, oli se työntekijä saikulla tai töissä.
Pointti oli se, että jos työaikana hoitaa hautajaisjärjestelyjä ym. niin ketkähän ne työt sitten tekee...Niinpä niin..ne työkaverit!
Jos ei työkaverina kestä tuollaista, kannattaa mennä itseensä. Kenelläkään ei ole satoja hautajaisia hoidettavana elämänsä aikana ja sinä saatat olla useammin flunssassa kuin työkaverisi hoitamassa hautajaisia.
Esim. Yksinäisellä ja koulukiusatulla ainoan ystävän kuolema voi laukaista vanhoja traumoja ja normaalin surun lisäksi monenlaisia psykosomaattisia oireita, jotka sitten fyysisyytensä vuoksi ovat ihan todellista sairastamista.