Sopisiko sosionomiopiskelut keskiverrolle introvertille

Jonka vuoksi siis

Miksipä ei. Itsekin introverttinä opiskelen

Turussa on kuulema sosionomin etäopinnot. Vain aloitustapaamine livenä.

On olemassa myös sosionomeja, joilla on esim.Aspergerin oireyhtymä, vaikka varmasti tosi vähän. On olemassa myös kyynisiä ja flegmaattisia sosiaalialan ihmisiä.

Työpaikka kai tuossa ratkaisee enemmän kuin mikään muu; tutkinto ei johda yksittäiseen virkaan, vaikka moniin työpaikkoihin vaaditaan tai toivotaan nimenomaan sosionomin tutkintoa eikä esim.yhteisöpedagogin tutkintoa, joka on samantasoinen ja lähisukuinen tutkinto, jossa kuitenkin korostuu ongelmattomien lasten ja nuorten toiminnan järjestäminen ja ennaltaehkäisy enemmän.

On myös hyvä huomata, että sosionomitutkintoja on erilaisia ja painotukset voivat näissä olla hyvin erilaisia; esim.kirkon nuorisotyön sosionomitutkinto tai diakonitutkinto tai rikosseuraamusalan sosionomi.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

On olemassa myös sosionomeja, joilla on esim.Aspergerin oireyhtymä, vaikka varmasti tosi vähän. On olemassa myös kyynisiä ja flegmaattisia sosiaalialan ihmisiä.

Työpaikka kai tuossa ratkaisee enemmän kuin mikään muu; tutkinto ei johda yksittäiseen virkaan, vaikka moniin työpaikkoihin vaaditaan tai toivotaan nimenomaan sosionomin tutkintoa eikä esim.yhteisöpedagogin tutkintoa, joka on samantasoinen ja lähisukuinen tutkinto, jossa kuitenkin korostuu ongelmattomien lasten ja nuorten toiminnan järjestäminen ja ennaltaehkäisy enemmän.

On myös hyvä huomata, että sosionomitutkintoja on erilaisia ja painotukset voivat näissä olla hyvin erilaisia; esim.kirkon nuorisotyön sosionomitutkinto tai diakonitutkinto tai rikosseuraamusalan sosionomi.

Kiitos vastauksesta, rupeanpa tutkimaan vaihtoehtoja.. Ja kiitos kaikille muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Turussa on kuulema sosionomin etäopinnot. Vain aloitustapaamine livenä.

Kaikkea sitä kuulee. En käy kiistömään väitettäsi; saattaahan se kenties olla mahdollista. - Aatteluttaa vain, että iten tuolloin valvotaan, että kuka tutkinnon, -jossa kuitenkin on kye alemmasta korkeakoulututkinnosta- lopulta suorittaa.... Oppilas (lapsi) vai kenties hänen äiti, ellei sitten isosisko, ellei sitteen kaikki he yhdessä.

Kyllä alalla on monenlaista väkeä, mutta mä ainakin olin liian introvertti. Tein opinnot loppuun mutta en kokenut yhtään omaksi jutuksi, oli koko ajan tunne että olen vääränlainen. Ei varmaan tuu yllätyksenä että en työskentele alalla...

Itse olen viittä vaille valmis sosionomi ja tosiaan vapaa-ajalla viihdyn enemmän vain rauhassa perheeni seurassa/ itsekseni.

En ole kokenut tämän olevan mitenkään haittaava piirre, päinvastoin olen harjoitteluissa pärjännyt hienosti vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa.

Tämä alan kaipaama sosiaalisuus kun ei ole vain sitä, että höpötät minkä ehdit, vaan enneminkin tulisi osata aidosti kuunnella, olla kiinnostunut ja omata sietokykyä puhua myös niistä vaikeista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis työelämässä jaksan olla suht sosiaalinen, mutta vapaa-ajallani hyvin vetäytyvä ja rauhaa kaipaava.. Haluaisin kuitenkin tehdä töitä jollain tavalla auttaakseni ihmisiä, eri toten lapsia. Jonkin vuoksi mietin sosionomiopintoja, mutta pelkään jos se on täynnä yltiösosiaalisia ja ylipirteitä, enkä sitten kuitenkaan tuntisi kuuluvani joukkoon.

Tämä kuvaus sopii juuri minuun ja olen ollut sosionomi jo 15 vuotta. Tällä hetkellä ltona, mutta myöskin työskennellyt lasun puolella. Hyvin tasapainottaa arki- ja työminä toisiaan.