Miksi nykyään vanhemmilta odotetaan jotenkin liikaa?

Aiemmin 80-luvulla vanhempani pitivät minusta huolen, tekivät ruokaa ja olivat läsnä. Mutta he eivät koskaan leikkineet minun kanssa, koska heillä oli kotityöt ja muuta tehtävänä. Leikin yksin, kaverin tai veljen kanssa. Vanhemmat käytti hiihtämässä ja luistelemassa. Eivätkä he tehneet läksyjä puolestani, vaan minun piti ne itse huolehtia. 90-luvulla heräsin itse herätyskelloon ja lähdin kouluun. Koulupäivän jälkeen tulin kotiin eikä siellä ollut ketään muuta kuin koira. Ja kyllä minä pärjäsin. Kasvoin aikuiseksi ja huolehdin itse omat asiani.

Nykyajan vanhemmilta odotetaan osallistuvan lapsen leikittämiseen kotona, olevan 24/7 läsnä. Lapselle pitäisi "mallintaa leikkiä". Lapsen koulunkäyntiin odotetaan vanhempien aktiivisesti osallistuvan ja varmaan Wilman käyttämättömyydestä tulisi lastensuojeluilmoitus. Vanhemmat tekee lapsen kanssa läksyjä monta tuntia/ilta. Lapsia ei saa päästää yksin kotiin koulun jälkeen vaan iltapäiväkerho on välttämättömyys. Ja lapsi pitää herättää aamulla ja huolehtia kouluun. Eikö tämä ole juuri sitä curling- vanhemmuutta ainakin osittain?? Jos lapsi ei osaa läksyjä tehdä, niin vanhemmat voi neuvoa mutta ei kukaan opi sillä että aina on vanhempi vieressä henkilökohtaisesti opettamassa. Iltapäiväkerho on hyvä asia, mutta lapsen pitää oppia olemaan myös yksin kotona kouluikäisenä. Mielipiteitä?