Iso näkemysero arjen raatamisesta. Mikä auttaa tällaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Onkohan miehellä sitten jotain riittämättömyyden tunteita, että haluaisi antaa sinulle jotain enemmän mutta sinulla itsellä jo pikemmin on varaa hankkia.

Enkä sitten. Mutta kun en minä edes arvosta omaisuutta ja tavaraa, joten minulle olisi varmaan aika vaikea hankkia jotain. Arvostan rakkautta ja läsnäoloa ja sellaista, niitä hän voisi antaa minulle tuhatkaupalla ja ne on asioita, joita en voisi ikinä mistään ostaa. Ap.

Kun olet miehen kanssa noiden asioiden takia niin niitä siis oli suhteen alussa, mihin miehessä ihastuit?

Vaikuttaa selvältä tapaukselta: Ap on tuhlari ja miehensä pihtari. Olen huomannut, että usein pihejä ärsyttää enemmän muiden törsääminen kuin toisinpäin. Veljeni on kuten AP:n mies, kaikki pitää tehdä itse, ja mikään ei saisi maksaa mitään. Kumma juttu ettei näin perustavanlaatuinen ero Ap:n ja miehen temperamenteissa ole tullut aiemmin esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Onkohan miehellä sitten jotain riittämättömyyden tunteita, että haluaisi antaa sinulle jotain enemmän mutta sinulla itsellä jo pikemmin on varaa hankkia.

Enkä sitten. Mutta kun en minä edes arvosta omaisuutta ja tavaraa, joten minulle olisi varmaan aika vaikea hankkia jotain. Arvostan rakkautta ja läsnäoloa ja sellaista, niitä hän voisi antaa minulle tuhatkaupalla ja ne on asioita, joita en voisi ikinä mistään ostaa. Ap.

Kun olet miehen kanssa noiden asioiden takia niin niitä siis oli suhteen alussa, mihin miehessä ihastuit?

Noita asioita oli suhteen alussa, niihin miehessä ihastuin, ja niitä on edelleenkin. Tuntuu, että mies ei vain itse osaa arvostaa niitä riittämiin eikä siksi ymmärrä, että minä arvostan niitä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta Ap vaikutat aivan huipputyypiltä :) Haluaisin olla kaltaisesi, mutta vielä tulot eivät siihen riitä.

Kiitos :) . En minä tosin ole mikään rikas, satun vain käyttämään rahaa lähinnä palveluihin, en esimerkiksi ostele juuri vaatteita tai meikkejä tai sellaisia. Ap.

Tähtään samaan kuin sinä heti, kun pääsen työelämään (olen vielä opiskelija). Mieluummin ylimääräiset rahat palveluihin, jotka parantavat elämänlaatua, kuin materiaan :)

Palveluiden käyttö luo myös työllisyyttä eli hyvä te, jotka teette niin!

Palkkaa miehesi kotihommiin niin pysyy rahat omassa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että teet jo töitä, et tarvitse niitä enää vapaa-ajalla vaan saat palkkaa jolla voit ostaa haluamiasi hyödykkeitä. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mikä miestä niin loukkaa? Onko hällä sitten niin paljon vähemmän rahaa ja kokee että tämän rahan vuoksi kokee jotain altavastaajan asemaa suhteessanne? Kokee että sinä teet isot taloudelliset päätökset yksin joihin hän ei pysty koska ei itsellään ole varaa. Tekee mieluummin koska haluaa nekin rahat käyttää muuhun. Mihin mies muuten sitten itse käyttää rahojaan?

Miehellä on siis pienempi palkka kuin minulla, eikä kyse ole mistään vain satasen erosta. Molemmat ollaan työssä, jossa on kiinteä palkka, eli tekemällä jotain urakkahommia ei kumpikaan meistä voisi tienata lisää, eli palkkakuvio on tuo ja se ei oikein muuksi muutu. Mutta minkä minä sille voin? Millä voisin poistaa hänen altavastaaja-aseman? Siis jos hän sellaista kokee. Ap.

Ei sitä varmaan voi poistaa, mutta sikäli voi ehkä yrittää ymmärtää, että et esimerkiksi kummastelisi sitä, että hän ahdistuu kun joku kallis kodinkone hajoaa, että mitä se nyt pikkujutuista murehtii. Ei esimerkiksi telkkarin tai pesukoneen hajoaminen pienituloiselle ole mikään pikkujuttu vaikka sinulle olisikin. Ja kun sinä tilaat seuraavana päivänä uuden tilalle, on tilanne taas vähän enemmän kallellaan siihen suuntaan, että miehesi on taloudellisesti riippuvainen sinusta.

Mun ex oli huomattavasti hyvätuloisempi kuin minä ja se näkyi juuri esimerkiksi siinä, että hän uusi yhteisiä kodinkoneita mielensä mukaan eikä ymmärtänyt miksi se minua ahdisti. Sainhan minäkin sitä hänen ostamaansa telkkaria katsoa ja pyykkini hänen ostamallaan pesukoneella pestä. Se mua ei kyllä haitannut yhtään, että hän osti kotisiivoustakin silloin tällöin. Mutta se etten pystynyt osallistumaan kalliisiin hankintoihin kyllä ahdisti. En pidä taloudellisesta riippuvuudesta, mutta omat tulot eivät kertakaikkiaan riittäneet sellaiseen elintasoon, mitä hän halusi ja järjesti.

Sitten kun meille tuli ero, minä muutin pienempään asuntoon muutaman huonekalun ja astioiden kanssa, mutta hän tietenkin piti kaiken minkä oli itse maksanut. En minäkään muulla tavalla olisi halunnut toimia, mutta varmaan jotenkin alitajuisesti jo pelkäsin eroa silloin yhdessä ollessamme, koska jokainen tekninen vempain sun muut hinnakkaat jutut, mitä hän päivitti parempaan, tuntui lisäävän minun ahdistusta. Ja niinhän siinä kävi, että erotessa minulta puuttui mm. sänky, televisio, pyykinpesukone, pölynimuri, astianpesukone ja melkein kaikki edulliset pienkoneet. Sängyn sain käytettynä hankittua edullisesti ja pyykinpesukone oli ostettava osarilla. Samalla kun makselin kuukausieriä, ostin jos rahaa jäi halvalla pienkoneita, kuten kahvinkeittimen, mikron ja vedenkeittimen. Ja hätäpäissäni ostin muutaman kympin halpisimurin, joka on kyllä luvalla sanoen aika surkea vehje. Telkkaria varten aloin säästää kun muut tärkeimmät asiat olin saanut alta pois ja nyt kun erosta on kulunut melkein kolme vuotta, on mulla jo telkkakin. Sellainen kapea tiskikone tohon keittiöön vielä mahtuisi, mutta nyt en jaksa ajatella säästösuunnitelmaa sellaista varten, koska ei ole kivaa koko ajan elää ihan kädestä suuhun. Osarilla en halua ostaa sellaista, mitä ilmankin pärjää, koska kuukausieriä ei voi jättää vaan maksamatta jos jotain yllättäviä kuluja tulee.

En syytä tästä exääni, mutta en myöskään ole enää koskaan halukas laittamaan itseäni sellaiseen tilanteeseen, että olen taloudellisesti riippuvainen toisen varoista, koska sitten viimeistään jos ero tulee, on sillä pienituloisella edessä taloudellinen ahdinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi kovasti, jos mieheni käyttäisi rahapeleihin 100-200 euroa viikossa, vaikka ne ovatkin mieheni rahoja eivätkä mitenkään minulta pois. (Miehelläni jää jatkuvasti säästöön enemmän kuin tuo, jotet rahat eivät olisi myöskään pois siitä, mitä voimme rahalla tehdä.) Jotenkin vain kovasti harmittaisi se, että läheinen ihminen käyttää merkittäviä summia rahaa täydelliseen turhuuteen.

Luultavasti ap:n miehestä rahojen käyttö palveluiden ostamiseen tuntuu samanlaiselta hukkaan heittämiseltä kuin minusta tuntuisi niiden käyttö rahapeleihin. Taustalla on varmaankin lapsuudessa juurtuneet asenteet enkä oikein tiedä, mikä tuohon auttaisi.

Ymmärrän pointtisi rahapeleistä, mutta en aivan vertaisi arjen palveluiden ostamista rahapeleihin. Minä nimittäin ostan palveluita voidakseni olla rennompi (ja täten ihanampi) ihminen. Jos alan vaativan työn lisäksi raataa kotona illan siivoomista ja remonttia jne niin ennen pitkää väsyn, muutun aika stressaantuneeksi ja sitten suutun miehelle pikkuasioista jne. Olen mukavampi ihminen, jos en raada liikaa vaan muistan myös rentoutua. Ap.

Kyllä minäkin ostan palveluja kotiin hyvillä mielin. Yritin vain sanoa, että todennäköisesti miehestäsi tuntuu lapsuudessa iskostuneiden asenteiden vuoksi rahojen käyttäminen palvelujen ostamiseen samanlaiselta tuhlaamiselta kuin minusta tuntuu merkittävien rahasummien käyttö rahapeleihin.

Jos noin on, niin hän voisi ajatella asioita hieman laajemmin kyllä, koska hän on töissä työnantajalla, joka myy palveluita, ja hän itse on siis tekemässä niitä palveluita. Jos ihmiset lakkaisi ostamasta palveluita niin hän saisi potkut, koska hänen pomolla ei enää olisi maksavia asiakkaita. Ap.

Miehelläsi saattaa silti olla lapsuudesta iskostunut sellainen ajatus, että vain tietyn tyyppisten palvelujen ostaminen on järkevää. Esim. että on ok käyttää sähkö- tai putkiasentajaa, mutta muuttomiehen tai siivoojan palkkaaminen on rahan heittämistä kaivoon, koska jokainen kunnon ihminen pystyy tekemään nämä hommat itse. Usein tällaiset asenteet ovat niin syvällä alitajunnassa, että niitä ei osaa oikein itsekään pukea sanoiksi.

Minä en oikein usko joidenkin esittämiin arveluihin siitä, että sinun itsenäisyytesi olisi miehelle ongelma. Minusta tässä on oikeasti kysymys lapsuudesta opitusta asenteesta siitä, miten kunnon ihminen toimii ja käyttää rahaa.

Ahdistus TV:n hajoamisesta tai vastaavasta taas liittyy todennäköisesti siihen, että miehen lapsuudenkodissa tällaiset jutut ovat oikeasti olleet katastrofeja, kun ylimääräistä rahaa uuden ostamiseen ei ole ollut, vaan jostain jokapäiväisestä on pitänyt tinkiä, jotta saadaan ostettua uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.

Osut ihan oikeaan, hänellä ei ole varaa maksaa palveluista. Mutta miksi se pitää sitten "kostaa" minulle naputtamalla koko ajan siitä, että minä en muka tekisi mitään, jos olen ulkoistanut raskaammat hommat. Ei hänen pienempi palkka voi tarkoittaa, että minä en muka saisi enää ostaa palveluita, esim. kotiimme siivoojaa. Ap.

Tilaatko sinä siis kotisiivoojaa satunnaisluontoisesti tekemään vain ne hommat, jotka olisivat sinun vastuualueellasi, niin että miehesi kotityötaakka ei sinun palkkaamasi siivoojan takia helpota yhtään? Vai käykö teillä kotisiivooja säännöllisesti ja itse sitten teette välillä tarvittavia siivoushommia?

Jos teillä tilanne on se, että palkkaat ulkopuolista apua vain omaa arkeasi helpottamaan siten, että perheenjäsentesi arki ei helpotu ollenkaan, se merkitsee sitä, että teillä on käytännössä eri elintaso yhteisen perheen sisällä. Sama tilanne kuin jos toinen puoliso syö päivittäin herkullisen päivällisen samassa pöydässä, jossa köyhempi puoliso särpii hernesoppaa kolmatta päivää putkeen. Tottakai kukin saa omat rahansa käyttää kuten haluaa, mutta ei pidä ihmetellä, jos eri elintaso saman perheen sisällä ole toimiva ratkaisu myös kumppanin mielestä. Itse en missään nimessä suostuisi sellaiseen.

Minä olen osittain eri mieltä. Riippuu siitä, millaisista työajoista ja työn raskaudesta tuloerot syntyvät. Jos toinen tekee selvästi pidempää päivää töissä ja rahoittaa näillä ylitöillä ulkopuolista apua kotitöihin, kun taas toinen tekee vapaaehtoisesti lyhennettyä työaikaa, niin minä en näe että sen ensimmäisen tulisi maksaa myös toisen osuus kotitöistä.

Ruoka on minusta vähän eri juttu kun työt. Minä näkisin, että esimerkiksi siivoojan rahoittamiseksi tehdyt ylityötunnit on ihan yhtä lailla perheen eteen työskentelyä kuin se kotona siivoaminenkin. Se on vaan toinen tapa tehdä sama asia - työskennellä sen eteen että oma osuus kotitöistä tulee tehdyksi. Esimerkiksi itse tykkään leipätyöstäni tuhat kertaa enemmän kuin siivoamisesta, joten luonnollisesti teen mieluummin pari tuntia enemmän leipätyötäni ja joku muu saa siivota. Jos puolisoni on eri mieltä ja siivoaa mieluummin itse kuin jää ylitöihin, niin miksi minun pitäisi jäädä tuplasti pidempään maksaakseni molempien osuuden kotitöistä? Sehän on yhtä epäreilua kuin sekin, että toinen siivoaisi koko kämpän yksin toisen löhötessä sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että teet jo töitä, et tarvitse niitä enää vapaa-ajalla vaan saat palkkaa jolla voit ostaa haluamiasi hyödykkeitä. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mikä miestä niin loukkaa? Onko hällä sitten niin paljon vähemmän rahaa ja kokee että tämän rahan vuoksi kokee jotain altavastaajan asemaa suhteessanne? Kokee että sinä teet isot taloudelliset päätökset yksin joihin hän ei pysty koska ei itsellään ole varaa. Tekee mieluummin koska haluaa nekin rahat käyttää muuhun. Mihin mies muuten sitten itse käyttää rahojaan?

Miehellä on siis pienempi palkka kuin minulla, eikä kyse ole mistään vain satasen erosta. Molemmat ollaan työssä, jossa on kiinteä palkka, eli tekemällä jotain urakkahommia ei kumpikaan meistä voisi tienata lisää, eli palkkakuvio on tuo ja se ei oikein muuksi muutu. Mutta minkä minä sille voin? Millä voisin poistaa hänen altavastaaja-aseman? Siis jos hän sellaista kokee. Ap.

Ei sitä varmaan voi poistaa, mutta sikäli voi ehkä yrittää ymmärtää, että et esimerkiksi kummastelisi sitä, että hän ahdistuu kun joku kallis kodinkone hajoaa, että mitä se nyt pikkujutuista murehtii. Ei esimerkiksi telkkarin tai pesukoneen hajoaminen pienituloiselle ole mikään pikkujuttu vaikka sinulle olisikin. Ja kun sinä tilaat seuraavana päivänä uuden tilalle, on tilanne taas vähän enemmän kallellaan siihen suuntaan, että miehesi on taloudellisesti riippuvainen sinusta.

Mun ex oli huomattavasti hyvätuloisempi kuin minä ja se näkyi juuri esimerkiksi siinä, että hän uusi yhteisiä kodinkoneita mielensä mukaan eikä ymmärtänyt miksi se minua ahdisti. Sainhan minäkin sitä hänen ostamaansa telkkaria katsoa ja pyykkini hänen ostamallaan pesukoneella pestä. Se mua ei kyllä haitannut yhtään, että hän osti kotisiivoustakin silloin tällöin. Mutta se etten pystynyt osallistumaan kalliisiin hankintoihin kyllä ahdisti. En pidä taloudellisesta riippuvuudesta, mutta omat tulot eivät kertakaikkiaan riittäneet sellaiseen elintasoon, mitä hän halusi ja järjesti.

Sitten kun meille tuli ero, minä muutin pienempään asuntoon muutaman huonekalun ja astioiden kanssa, mutta hän tietenkin piti kaiken minkä oli itse maksanut. En minäkään muulla tavalla olisi halunnut toimia, mutta varmaan jotenkin alitajuisesti jo pelkäsin eroa silloin yhdessä ollessamme, koska jokainen tekninen vempain sun muut hinnakkaat jutut, mitä hän päivitti parempaan, tuntui lisäävän minun ahdistusta. Ja niinhän siinä kävi, että erotessa minulta puuttui mm. sänky, televisio, pyykinpesukone, pölynimuri, astianpesukone ja melkein kaikki edulliset pienkoneet. Sängyn sain käytettynä hankittua edullisesti ja pyykinpesukone oli ostettava osarilla. Samalla kun makselin kuukausieriä, ostin jos rahaa jäi halvalla pienkoneita, kuten kahvinkeittimen, mikron ja vedenkeittimen. Ja hätäpäissäni ostin muutaman kympin halpisimurin, joka on kyllä luvalla sanoen aika surkea vehje. Telkkaria varten aloin säästää kun muut tärkeimmät asiat olin saanut alta pois ja nyt kun erosta on kulunut melkein kolme vuotta, on mulla jo telkkakin. Sellainen kapea tiskikone tohon keittiöön vielä mahtuisi, mutta nyt en jaksa ajatella säästösuunnitelmaa sellaista varten, koska ei ole kivaa koko ajan elää ihan kädestä suuhun. Osarilla en halua ostaa sellaista, mitä ilmankin pärjää, koska kuukausieriä ei voi jättää vaan maksamatta jos jotain yllättäviä kuluja tulee.

En syytä tästä exääni, mutta en myöskään ole enää koskaan halukas laittamaan itseäni sellaiseen tilanteeseen, että olen taloudellisesti riippuvainen toisen varoista, koska sitten viimeistään jos ero tulee, on sillä pienituloisella edessä taloudellinen ahdinko.

Meillä vähän sama tilanne. Mies halusi kalliimman talon mitä minun tuloillani olisi saanut. Hän myös halusi tietynlaisen auton yms kamppeet. Sanoin tuolloin useasti, että minun tuloillani ei puoliksi noita asoita makseta.  Että olisi tyydyttävä matalampaan asumisen tasoon, jos olettaa minunkin osallistuvan Asia oli tuolloin ok miehelle. Nyt viimeisen vuoden aikana mies on alkanut vihjailemaan, että minun pitäisi maksaa enemmän. Palkkani on näiden vuosien aikana pysynyt melko samalla tasolla kuin tavatessamme. Miehen palkka on tasaisesti noussut. Mies on lopettanut kotitöiden tekemisen ja lasten asioden hoitamisen käytännössä kokonaan, koska mielestään hän kuittaa osuutensa kaikesta maksamalla asumisesta enemmän. Omat rahani menevät ruokaan ja lasten asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että teet jo töitä, et tarvitse niitä enää vapaa-ajalla vaan saat palkkaa jolla voit ostaa haluamiasi hyödykkeitä. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mikä miestä niin loukkaa? Onko hällä sitten niin paljon vähemmän rahaa ja kokee että tämän rahan vuoksi kokee jotain altavastaajan asemaa suhteessanne? Kokee että sinä teet isot taloudelliset päätökset yksin joihin hän ei pysty koska ei itsellään ole varaa. Tekee mieluummin koska haluaa nekin rahat käyttää muuhun. Mihin mies muuten sitten itse käyttää rahojaan?

Miehellä on siis pienempi palkka kuin minulla, eikä kyse ole mistään vain satasen erosta. Molemmat ollaan työssä, jossa on kiinteä palkka, eli tekemällä jotain urakkahommia ei kumpikaan meistä voisi tienata lisää, eli palkkakuvio on tuo ja se ei oikein muuksi muutu. Mutta minkä minä sille voin? Millä voisin poistaa hänen altavastaaja-aseman? Siis jos hän sellaista kokee. Ap.

Ei sitä varmaan voi poistaa, mutta sikäli voi ehkä yrittää ymmärtää, että et esimerkiksi kummastelisi sitä, että hän ahdistuu kun joku kallis kodinkone hajoaa, että mitä se nyt pikkujutuista murehtii. Ei esimerkiksi telkkarin tai pesukoneen hajoaminen pienituloiselle ole mikään pikkujuttu vaikka sinulle olisikin. Ja kun sinä tilaat seuraavana päivänä uuden tilalle, on tilanne taas vähän enemmän kallellaan siihen suuntaan, että miehesi on taloudellisesti riippuvainen sinusta.

Mun ex oli huomattavasti hyvätuloisempi kuin minä ja se näkyi juuri esimerkiksi siinä, että hän uusi yhteisiä kodinkoneita mielensä mukaan eikä ymmärtänyt miksi se minua ahdisti. Sainhan minäkin sitä hänen ostamaansa telkkaria katsoa ja pyykkini hänen ostamallaan pesukoneella pestä. Se mua ei kyllä haitannut yhtään, että hän osti kotisiivoustakin silloin tällöin. Mutta se etten pystynyt osallistumaan kalliisiin hankintoihin kyllä ahdisti. En pidä taloudellisesta riippuvuudesta, mutta omat tulot eivät kertakaikkiaan riittäneet sellaiseen elintasoon, mitä hän halusi ja järjesti.

Sitten kun meille tuli ero, minä muutin pienempään asuntoon muutaman huonekalun ja astioiden kanssa, mutta hän tietenkin piti kaiken minkä oli itse maksanut. En minäkään muulla tavalla olisi halunnut toimia, mutta varmaan jotenkin alitajuisesti jo pelkäsin eroa silloin yhdessä ollessamme, koska jokainen tekninen vempain sun muut hinnakkaat jutut, mitä hän päivitti parempaan, tuntui lisäävän minun ahdistusta. Ja niinhän siinä kävi, että erotessa minulta puuttui mm. sänky, televisio, pyykinpesukone, pölynimuri, astianpesukone ja melkein kaikki edulliset pienkoneet. Sängyn sain käytettynä hankittua edullisesti ja pyykinpesukone oli ostettava osarilla. Samalla kun makselin kuukausieriä, ostin jos rahaa jäi halvalla pienkoneita, kuten kahvinkeittimen, mikron ja vedenkeittimen. Ja hätäpäissäni ostin muutaman kympin halpisimurin, joka on kyllä luvalla sanoen aika surkea vehje. Telkkaria varten aloin säästää kun muut tärkeimmät asiat olin saanut alta pois ja nyt kun erosta on kulunut melkein kolme vuotta, on mulla jo telkkakin. Sellainen kapea tiskikone tohon keittiöön vielä mahtuisi, mutta nyt en jaksa ajatella säästösuunnitelmaa sellaista varten, koska ei ole kivaa koko ajan elää ihan kädestä suuhun. Osarilla en halua ostaa sellaista, mitä ilmankin pärjää, koska kuukausieriä ei voi jättää vaan maksamatta jos jotain yllättäviä kuluja tulee.

En syytä tästä exääni, mutta en myöskään ole enää koskaan halukas laittamaan itseäni sellaiseen tilanteeseen, että olen taloudellisesti riippuvainen toisen varoista, koska sitten viimeistään jos ero tulee, on sillä pienituloisella edessä taloudellinen ahdinko.

Mistäs sinun edes "pitäisi""syyttää" exääsi?

Ota itseäsi pienituloisempi mies, niin ei enää koskaan "ahdista", koska kaikki on sun, ja vain sun.

En ymmärrä,mitä tekemistä sun kyyneltarinalla on tässä.

Sekö, että muka ap:n miestä "ahdistaa" sama asia? Tuskin.

Miten sun elämänkerta tähän liittyy? Ei mitenkään. Et ole sankari. Olet epäonnistunut onnenonkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että teet jo töitä, et tarvitse niitä enää vapaa-ajalla vaan saat palkkaa jolla voit ostaa haluamiasi hyödykkeitä. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mikä miestä niin loukkaa? Onko hällä sitten niin paljon vähemmän rahaa ja kokee että tämän rahan vuoksi kokee jotain altavastaajan asemaa suhteessanne? Kokee että sinä teet isot taloudelliset päätökset yksin joihin hän ei pysty koska ei itsellään ole varaa. Tekee mieluummin koska haluaa nekin rahat käyttää muuhun. Mihin mies muuten sitten itse käyttää rahojaan?

Miehellä on siis pienempi palkka kuin minulla, eikä kyse ole mistään vain satasen erosta. Molemmat ollaan työssä, jossa on kiinteä palkka, eli tekemällä jotain urakkahommia ei kumpikaan meistä voisi tienata lisää, eli palkkakuvio on tuo ja se ei oikein muuksi muutu. Mutta minkä minä sille voin? Millä voisin poistaa hänen altavastaaja-aseman? Siis jos hän sellaista kokee. Ap.

Ei sitä varmaan voi poistaa, mutta sikäli voi ehkä yrittää ymmärtää, että et esimerkiksi kummastelisi sitä, että hän ahdistuu kun joku kallis kodinkone hajoaa, että mitä se nyt pikkujutuista murehtii. Ei esimerkiksi telkkarin tai pesukoneen hajoaminen pienituloiselle ole mikään pikkujuttu vaikka sinulle olisikin. Ja kun sinä tilaat seuraavana päivänä uuden tilalle, on tilanne taas vähän enemmän kallellaan siihen suuntaan, että miehesi on taloudellisesti riippuvainen sinusta.

Mun ex oli huomattavasti hyvätuloisempi kuin minä ja se näkyi juuri esimerkiksi siinä, että hän uusi yhteisiä kodinkoneita mielensä mukaan eikä ymmärtänyt miksi se minua ahdisti. Sainhan minäkin sitä hänen ostamaansa telkkaria katsoa ja pyykkini hänen ostamallaan pesukoneella pestä. Se mua ei kyllä haitannut yhtään, että hän osti kotisiivoustakin silloin tällöin. Mutta se etten pystynyt osallistumaan kalliisiin hankintoihin kyllä ahdisti. En pidä taloudellisesta riippuvuudesta, mutta omat tulot eivät kertakaikkiaan riittäneet sellaiseen elintasoon, mitä hän halusi ja järjesti.

Sitten kun meille tuli ero, minä muutin pienempään asuntoon muutaman huonekalun ja astioiden kanssa, mutta hän tietenkin piti kaiken minkä oli itse maksanut. En minäkään muulla tavalla olisi halunnut toimia, mutta varmaan jotenkin alitajuisesti jo pelkäsin eroa silloin yhdessä ollessamme, koska jokainen tekninen vempain sun muut hinnakkaat jutut, mitä hän päivitti parempaan, tuntui lisäävän minun ahdistusta. Ja niinhän siinä kävi, että erotessa minulta puuttui mm. sänky, televisio, pyykinpesukone, pölynimuri, astianpesukone ja melkein kaikki edulliset pienkoneet. Sängyn sain käytettynä hankittua edullisesti ja pyykinpesukone oli ostettava osarilla. Samalla kun makselin kuukausieriä, ostin jos rahaa jäi halvalla pienkoneita, kuten kahvinkeittimen, mikron ja vedenkeittimen. Ja hätäpäissäni ostin muutaman kympin halpisimurin, joka on kyllä luvalla sanoen aika surkea vehje. Telkkaria varten aloin säästää kun muut tärkeimmät asiat olin saanut alta pois ja nyt kun erosta on kulunut melkein kolme vuotta, on mulla jo telkkakin. Sellainen kapea tiskikone tohon keittiöön vielä mahtuisi, mutta nyt en jaksa ajatella säästösuunnitelmaa sellaista varten, koska ei ole kivaa koko ajan elää ihan kädestä suuhun. Osarilla en halua ostaa sellaista, mitä ilmankin pärjää, koska kuukausieriä ei voi jättää vaan maksamatta jos jotain yllättäviä kuluja tulee.

En syytä tästä exääni, mutta en myöskään ole enää koskaan halukas laittamaan itseäni sellaiseen tilanteeseen, että olen taloudellisesti riippuvainen toisen varoista, koska sitten viimeistään jos ero tulee, on sillä pienituloisella edessä taloudellinen ahdinko.

Minusta tuo sinun kuvailemasi tilanne ei ole taloudellista riippumattomuutta vaan oman järjen ja vastuun köyhyyttä. Sinä olisit halunnut estää kumppaniasi ostamasta omilla rahoillaan haluamiaan tavaroita, vaikkei se ollut millään tavalla sinulta pois. Ok, vanhaa sänkyä ja pesukonetta voi olla vaikea sulloa varastoon, mutta etenkin pienemmistä kodinkoneistasi ja elektroniikasta luovuit kyllä ihan vapaaehtoisesti. Me ollaan naimisissa, toinen lapsi matkalla eikä toivottavasti erota koskaan, mutta ei meilläkään toisen puolison heräteostokset tarkoita sitä että toisen vastaavat tavarat heitettäisiin automaattisesti roskiin. Ei tulisi kuuloonkaan, että minä ostaisin uuden telkkarin ja heittäisin mieheni vanhan pois, vaan vanhempi siirretään sitten makkariin, työhuoneeseen tai korkeintaan varastoon.

Ei minusta tasa-arvoinen parisuhde voi tarkoittaa sitäkään, että toinen pakotetaan heittämään mahdollisesti pitkä koulutus ja vaivalla tehty ura täysin hukkaan. Ja sitähän se nimenomaan tarkoittaa, jos ei tuloillaan saa nostaa päivittäistä elintasoaan.

Olen sinkku. Käytän tarpeen (ja halun) mukaan siivoojaa, jopa ruokaa laittavaa kodinhoitajaa, lemmikinhoitajaa, ruohonleikkaajaa, lumenluojaa jne.

Eksä oli pihi ja yritti rajoittaa rahankäyttöäni, mikä ahdisti minua suuresti. Silloin hänen kanssaan ei edes ollut mahdollisuuksia tähän nykyiseen repertuaariin.

Ap:n mies on vähän kuin se yhden avauksen mykkäkoulumies, joka halusi ettei vauvansa äiti nukkuisi päikkäreitä, ettei pääsisi miestä helpommalla. Siinäkin perheessä nainen oli miestä paremmissa varoissa.

Tajuan jo, että jos vielä joskus aion pariutua itseäni köyhemmän kanssa, miehen itsetunnon on oltava vahva.

Minusta tuntuu, että eksää otti päähän se, että vien auton huoltamolle renkaanvaihtoon enkä vaihda kohmeisin käsin hyisessä säässä ulkona. Ei sitten koskaan vaihtanut samalla renkaita minun autooni vaihtessaan omansa, mutta en kyllä koskaan pyytänytkään. 

Ei ole ihan kauhean hyvät lähtökohdat, jos on parisuhteessa kateellinen toiselle puoliskolle. 

Vanhemmillani oli saman tyylinen tilanne. Isä moitti äitiä laiskaksi, koska äiti mieluummin luki kuin teki kotitöitä. Äiti tarjoutui pestaamaan siivoojan, isä närkästyi, että ei missään nimessä.

Erimielisyyksiä tuli sitten enemmänkin ja vanhemmat erosivat. Viime vuosinaan äiti hyödynsi kotisiivoojaa, mistä syystä hänen kotonaan olikin aina siistiä. Isä päivittelee vieläkin, kuinka entisaikaan kaikki siivosivat kotinsa itse, eikä ymmärrä, miksi joku palkkaa kotisiivoojan.

Haluaako miehesi sinun kärsivän?

Tämä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja on jäänne jostakin ikiajoilta. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.

Mieluimmin rehkitään työn kimpussa ja ostetaan maksukykyyn nähden liian kallis asunto ja tavaraa haalitaan kaapit täyteen, kuin käytettäisiin kodin ulkopuolisia palveluita, siivoojaa, lastenhoitoapu jne. kuin nautittaisiin elämästä ja vietettäisiin aikaa yhdessä perheen, ystävien ja sukulaisten seurassa, tai käytettäisiin aikaa harrastuksiin tai itsensä ja perheen kehittämiseen ja tyydyttäisiin vähempään roinaan.

Jostakin syystä, kodin ulkopuoliset palvelut kelpaavat vain, kun ne joku muu tekee ilmaiseksi esim. isovanhemmat, ystävät jne. kun muualla maailmassa esim. Euroopassa käytetään kodin ulkopuolisia pakveluita paljon enemmän ja niistä ollaan valmiit maksamaan, vaikka tulotaso ja varallisuus olisi vähäisempi.

Monet suomalaiset palvovat tavaraa ja rahaa enemmän, kuin jakaisivat elämänsä läheisten ja rakkaitensa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja on jäänne jostakin ikiajoilta. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.

Mieluimmin rehkitään työn kimpussa ja ostetaan maksukykyyn nähden liian kallis asunto ja tavaraa haalitaan kaapit täyteen, kuin käytettäisiin kodin ulkopuolisia palveluita, siivoojaa, lastenhoitoapu jne. kuin nautittaisiin elämästä ja vietettäisiin aikaa yhdessä perheen, ystävien ja sukulaisten seurassa, tai käytettäisiin aikaa harrastuksiin tai itsensä ja perheen kehittämiseen ja tyydyttäisiin vähempään roinaan.

Jostakin syystä, kodin ulkopuoliset palvelut kelpaavat vain, kun ne joku muu tekee ilmaiseksi esim. isovanhemmat, ystävät jne. kun muualla maailmassa esim. Euroopassa käytetään kodin ulkopuolisia pakveluita paljon enemmän ja niistä ollaan valmiit maksamaan, vaikka tulotaso ja varallisuus olisi vähäisempi.

Monet suomalaiset palvovat tavaraa ja rahaa enemmän, kuin jakaisivat elämänsä läheisten ja rakkaitensa seurassa.

Tämän tiedät, koska olet muualla maailmassa esim. Euroopassa asunut vuosikymmenet.

Et ap. kertonut milloin vietit lapsuutesi, mutta kyllä 70-80-luvulla monet vähåvaraisetkin perheet ostivat kodin ulkopuolisia palveluita esim. siivous, lastenhoito, pesula, ompelu jne. ja juoksupoika toi ruokaostokset kotiovelle ja marjat käytiin ostamassa torilta. Eikä sitä kukaan paheksunut, kun silloin arvostettiin enemmän elämänlaatua, kuin tavaran paljoutta ja mieluimmin asuttuin jopa vaatimattomasti.

Nyt monet palvelut ovat kadonneet, kun jossakin vaiheessa ihmiset lopettivat niiden ostamisen.

Vierailija kirjoitti:

Et ap. kertonut milloin vietit lapsuutesi, mutta kyllä 70-80-luvulla monet vähåvaraisetkin perheet ostivat kodin ulkopuolisia palveluita esim. siivous, lastenhoito, pesula, ompelu jne. ja juoksupoika toi ruokaostokset kotiovelle ja marjat käytiin ostamassa torilta. Eikä sitä kukaan paheksunut, kun silloin arvostettiin enemmän elämänlaatua, kuin tavaran paljoutta ja mieluimmin asuttuin jopa vaatimattomasti.

Nyt monet palvelut ovat kadonneet, kun jossakin vaiheessa ihmiset lopettivat niiden ostamisen.

Ollaan miehen kanssa molemmat synnytty vuonna -75. Ehkä se kaiken itse tekeminen heillä ei liittynyt rahaan sitten vaan johonkin muuhun. Ap.