Iso näkemysero arjen raatamisesta. Mikä auttaa tällaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Yritä katsoa asiaa miehesi näkökulmasta. Ymmärrän että ärsyttää, mutta miehesi voi myös itse olla taakoittunut päähän iskostuneen ajattelumallin vuoksi ja tarvitsisi empatiaa ja aikaa päästäkseen siitä irti. Luultavasti hän jossain syvällä sisimmässään haluaisikin suhtautua asioihin samalla huolettomuudella kuin sinä (kukapa ei haluaisi elää huoletonta elämää?), mutta ei ainakaan vielä pysty siihen. Itselläni on myös ollut lapsuudesta perittyjä toiminta- ja ajattelumalleja (ei tosin palveluiden ostamiseen tms. liittyviä), jotka ovat taakoittaneet minua, mutta koska ne ovat niin tiukasti päässäni, on ollut valtavan työn takana yrittää muuttua. Veikkaisin, että rauhallinen ja empaattinen suhtautuminen auttaisi eniten. Hyökkääminen miehen toimintapaa vastaan taas saattaa saada hänessä aikaa huonommuudentunteita - hänhän ei ole voinut valita sitä, kuinka hänen lapsuudenperheessään on toimittu ja millaisen mallin hän on sieltä saanut.

Hyviä pointteja. En tosin kyllä ole hyökännytkään häntä vastaan, vaan lähinnä ihmetellyt vain. Välillä vaan on aika vaikea tuntea empatiaa sitä kohtaan, joka naputtaa ja ärsyyntyy ja valittaa, koska mielestäni naputtamisen syyt on epäreiluja. Ap.

Vähän ohis, mutta Ap vaikutat aivan huipputyypiltä :) Haluaisin olla kaltaisesi, mutta vielä tulot eivät siihen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostettaisiin erilaisia palveluita. Mies tahtoo palkata meille siivoojan ja lastenhoitajan. Teen mieluummin itse, koska vaikeaa päästää ulkopuolista kotiin ja vauvakin vielä niin pieni etten vieraalle uskalla jättää.

Ostaisin sen sijaan muuttoavun, isojen juttujen siirron kuten jättivenen. Mies kai tykkää haasteesta.mikä lie siinä että pitää tehdä vaarallisia, raskaita juttuja.

Päädytään tekemään kaikki itse :/

Suomessa palvelu maksaa sen vuoksi se on ylellisyyttä. Vaikka tienais 10 000e, siitä verot, kulut niin et sitä niin paljon palveluihin jää, jos haluaa myös matkustaa ja säästää.

Meillä pyörähti pelkästään vuokraan, sähköön , veteen melkein 3000e/kk eikä ollut edes hulppea koti. Perus okt., joka söi paljon öljyä. Onneksi muutettiin pois. Osta siinä vielä palveluita.

Me muutettiin puoli vuotta sitten. Ehdotin, että maksan muuttoa varten kaksi tai kolme muuttomiestä ja muuttoauton, jotta päästään molemmat helpolla muutosta. Ei käynyt, miestä selvästi ärsytti ehdotukseni. Sitten ehdotin, että hän saa kantaa jos haluaa, mutta voin maksaa hänelle kaveriksi kaksi muuttomiestä, jotta en joudu itse kantamaan. Se ehdotus ärsytti vielä enemmän. Hänelle oli jotenkin kovin tärkeää, että minä raadan ja hikoilen siinä muutossa. Mutta sitten jos alan kantamaan, niin häntä ärsyttää että en kanna riittävän tehokkaasti (en raada riittävän kovaa). Ap.

Tuo kuulostaa jo jonkinlaiselta simputtamiselta. Taitaa olla suhteessanne muutakin ongelmaa kuin suhde palkattuun työvoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta Ap vaikutat aivan huipputyypiltä :) Haluaisin olla kaltaisesi, mutta vielä tulot eivät siihen riitä.

Kiitos :) . En minä tosin ole mikään rikas, satun vain käyttämään rahaa lähinnä palveluihin, en esimerkiksi ostele juuri vaatteita tai meikkejä tai sellaisia. Ap.

Ei ole antaa neuvoja, mutta missä työssä tienaa noin hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on luonteen piirre ja kasvatuskysymys enemminkin kuin rahakysymys.

Itse makaan jalka poikki sohvalla ja siivousta tarvittaisiin, ajattelen, että en kyllä halua kenenkään omia sotkujani siivoamaan, viikolla kyllä ajattelin, että jos tilaisin, mutta päädyin ajatukseen, että ensi viikolla onnistuu jo yhden kepin kanssa imurointi.

Joku sisälläni sanoo, että laiska mikä laiska, jos ei yksinkertaisia hommia viitsi opetella ja tehdä.

Minkäs teet tällainen olen, tosin se kirjanlukukin on ihan hyväksyttävää, tvn katselu ei, paitsi uutiset ja ajankohtaisohjelmat.

Ihme ajatuskulkuja, joista välillä haluan eroon.

Samoin. Olin onnettomuudessa. Oli käsi paketissa. Ja milloin mitäkin kun kömpelö olen. Silti koti aina vimpan päälle kunnossa. Hammasta purren ja manaten milloin yhdellä kädellä milloin yhdellä jalalla. Mikä järki tässä on? Syvällä on tarve pärjätä ite.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole antaa neuvoja, mutta missä työssä tienaa noin hyvin?

Turha luulla, että olisin jotenkin todella kovapalkkainen. Käytän vaan rahaa vähän eri tyyppisiin asioihin kuin naiset keskimäärin. Ostan polkupyöränkin käytettynä, en ostele lattekahveja, en merkkilaukkuja, en sisustustyynyjä jne. Silloin ihan keskiarvoisesta palkastakin jää rahaa vaikka siivoojaan ja taksiin. Ap.

Minua harmittaisi kovasti, jos mieheni käyttäisi rahapeleihin 100-200 euroa viikossa, vaikka ne ovatkin mieheni rahoja eivätkä mitenkään minulta pois. (Miehelläni jää jatkuvasti säästöön enemmän kuin tuo, jotet rahat eivät olisi myöskään pois siitä, mitä voimme rahalla tehdä.) Jotenkin vain kovasti harmittaisi se, että läheinen ihminen käyttää merkittäviä summia rahaa täydelliseen turhuuteen.

Luultavasti ap:n miehestä rahojen käyttö palveluiden ostamiseen tuntuu samanlaiselta hukkaan heittämiseltä kuin minusta tuntuisi niiden käyttö rahapeleihin. Taustalla on varmaankin lapsuudessa juurtuneet asenteet enkä oikein tiedä, mikä tuohon auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostettaisiin erilaisia palveluita. Mies tahtoo palkata meille siivoojan ja lastenhoitajan. Teen mieluummin itse, koska vaikeaa päästää ulkopuolista kotiin ja vauvakin vielä niin pieni etten vieraalle uskalla jättää.

Ostaisin sen sijaan muuttoavun, isojen juttujen siirron kuten jättivenen. Mies kai tykkää haasteesta.mikä lie siinä että pitää tehdä vaarallisia, raskaita juttuja.

Päädytään tekemään kaikki itse :/

Suomessa palvelu maksaa sen vuoksi se on ylellisyyttä. Vaikka tienais 10 000e, siitä verot, kulut niin et sitä niin paljon palveluihin jää, jos haluaa myös matkustaa ja säästää.

Meillä pyörähti pelkästään vuokraan, sähköön , veteen melkein 3000e/kk eikä ollut edes hulppea koti. Perus okt., joka söi paljon öljyä. Onneksi muutettiin pois. Osta siinä vielä palveluita.

Me muutettiin puoli vuotta sitten. Ehdotin, että maksan muuttoa varten kaksi tai kolme muuttomiestä ja muuttoauton, jotta päästään molemmat helpolla muutosta. Ei käynyt, miestä selvästi ärsytti ehdotukseni. Sitten ehdotin, että hän saa kantaa jos haluaa, mutta voin maksaa hänelle kaveriksi kaksi muuttomiestä, jotta en joudu itse kantamaan. Se ehdotus ärsytti vielä enemmän. Hänelle oli jotenkin kovin tärkeää, että minä raadan ja hikoilen siinä muutossa. Mutta sitten jos alan kantamaan, niin häntä ärsyttää että en kanna riittävän tehokkaasti (en raada riittävän kovaa). Ap.

Mun mies hiljaa nielee ja sulkee silmänsä, kun viimeiselläni autoin raskaiden kalusteiden kanssa. Joka kertaa sanoo, että ei enään muuteta itse ja joka kerta kannetaan itse. Itse olen pyytänyt tuttavilta sitten muuttoapua ja mies on sen avun hiljaa niellyt vaikka manannut ensin.

Sun miehesi tarve saada sut raatamaan on outo. Johan käyt palkkatöissä. Mitä raskaiden töiden päälle pitäisi vielä lisätä?

Joko hän nauttii kun näkee että raadat.. alistaa siten tai kun jo olet kuin mies (taloudellisessa mielessä taloudessanne) haluaa vielä viimeisetkin rippeet.

Tai sitten ei vaan ymmärrä, että sinua, rakasta vaimoa tulee kohdella hyvin ja säästää kaikelta ylimääräisestä vaivalta.

Patoutumia ehkä.. terapiaan?

Olen itsekin hyvätuloinen ja käytän tarkoituksella osan tuloni palveluihin tavaran sijaan. Sillä on työllistävä vaikutus ja haluan tukea palveluita. Käytän sillon tällöin siivoojaa, käytän kauneuspalveluita, hierojaa jne. Myös kotiin tilaan usein palveluita. En usko, että kenellekään on hyväksi että panttaan rahojani. Näin saan rahan kiertoon ja toivottavasti työllistettyä ainakin vähän muita ihmisiä. En ymmärrä, miksi Suomessa sitä katsotaan kieroon. En nimittäin ole tavannut vielä yhtään palveluntarjoajaa, joka elättää perheensä kampaajana tai siivoustoiminimellä ja joka olisi ollut pahana tai negatiivinen, kun olen tullut asiakkaaksi - päinvastoin. Kysyivät, josko voisin suositella myös ystävilleni.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi kovasti, jos mieheni käyttäisi rahapeleihin 100-200 euroa viikossa, vaikka ne ovatkin mieheni rahoja eivätkä mitenkään minulta pois. (Miehelläni jää jatkuvasti säästöön enemmän kuin tuo, jotet rahat eivät olisi myöskään pois siitä, mitä voimme rahalla tehdä.) Jotenkin vain kovasti harmittaisi se, että läheinen ihminen käyttää merkittäviä summia rahaa täydelliseen turhuuteen.

Luultavasti ap:n miehestä rahojen käyttö palveluiden ostamiseen tuntuu samanlaiselta hukkaan heittämiseltä kuin minusta tuntuisi niiden käyttö rahapeleihin. Taustalla on varmaankin lapsuudessa juurtuneet asenteet enkä oikein tiedä, mikä tuohon auttaisi.

Ymmärrän pointtisi rahapeleistä, mutta en aivan vertaisi arjen palveluiden ostamista rahapeleihin. Minä nimittäin ostan palveluita voidakseni olla rennompi (ja täten ihanampi) ihminen. Jos alan vaativan työn lisäksi raataa kotona illan siivoomista ja remonttia jne niin ennen pitkää väsyn, muutun aika stressaantuneeksi ja sitten suutun miehelle pikkuasioista jne. Olen mukavampi ihminen, jos en raada liikaa vaan muistan myös rentoutua. Ap.

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että teet jo töitä, et tarvitse niitä enää vapaa-ajalla vaan saat palkkaa jolla voit ostaa haluamiasi hyödykkeitä. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mikä miestä niin loukkaa? Onko hällä sitten niin paljon vähemmän rahaa ja kokee että tämän rahan vuoksi kokee jotain altavastaajan asemaa suhteessanne? Kokee että sinä teet isot taloudelliset päätökset yksin joihin hän ei pysty koska ei itsellään ole varaa. Tekee mieluummin koska haluaa nekin rahat käyttää muuhun. Mihin mies muuten sitten itse käyttää rahojaan?

Miehellä on siis pienempi palkka kuin minulla, eikä kyse ole mistään vain satasen erosta. Molemmat ollaan työssä, jossa on kiinteä palkka, eli tekemällä jotain urakkahommia ei kumpikaan meistä voisi tienata lisää, eli palkkakuvio on tuo ja se ei oikein muuksi muutu. Mutta minkä minä sille voin? Millä voisin poistaa hänen altavastaaja-aseman? Siis jos hän sellaista kokee. Ap.

En tiedä, korostamalla miehelle että raha on vain hyödyke eikä ihmisen arvon mitta ja että olet hänen kanssaan yhdessä muiden asioiden kuin rahan takia?

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi kovasti, jos mieheni käyttäisi rahapeleihin 100-200 euroa viikossa, vaikka ne ovatkin mieheni rahoja eivätkä mitenkään minulta pois. (Miehelläni jää jatkuvasti säästöön enemmän kuin tuo, jotet rahat eivät olisi myöskään pois siitä, mitä voimme rahalla tehdä.) Jotenkin vain kovasti harmittaisi se, että läheinen ihminen käyttää merkittäviä summia rahaa täydelliseen turhuuteen.

Luultavasti ap:n miehestä rahojen käyttö palveluiden ostamiseen tuntuu samanlaiselta hukkaan heittämiseltä kuin minusta tuntuisi niiden käyttö rahapeleihin. Taustalla on varmaankin lapsuudessa juurtuneet asenteet enkä oikein tiedä, mikä tuohon auttaisi.

Ymmärrän pointtisi rahapeleistä, mutta en aivan vertaisi arjen palveluiden ostamista rahapeleihin. Minä nimittäin ostan palveluita voidakseni olla rennompi (ja täten ihanampi) ihminen. Jos alan vaativan työn lisäksi raataa kotona illan siivoomista ja remonttia jne niin ennen pitkää väsyn, muutun aika stressaantuneeksi ja sitten suutun miehelle pikkuasioista jne. Olen mukavampi ihminen, jos en raada liikaa vaan muistan myös rentoutua. Ap.

Kyllä minäkin ostan palveluja kotiin hyvillä mielin. Yritin vain sanoa, että todennäköisesti miehestäsi tuntuu lapsuudessa iskostuneiden asenteiden vuoksi rahojen käyttäminen palvelujen ostamiseen samanlaiselta tuhlaamiselta kuin minusta tuntuu merkittävien rahasummien käyttö rahapeleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi kovasti, jos mieheni käyttäisi rahapeleihin 100-200 euroa viikossa, vaikka ne ovatkin mieheni rahoja eivätkä mitenkään minulta pois. (Miehelläni jää jatkuvasti säästöön enemmän kuin tuo, jotet rahat eivät olisi myöskään pois siitä, mitä voimme rahalla tehdä.) Jotenkin vain kovasti harmittaisi se, että läheinen ihminen käyttää merkittäviä summia rahaa täydelliseen turhuuteen.

Luultavasti ap:n miehestä rahojen käyttö palveluiden ostamiseen tuntuu samanlaiselta hukkaan heittämiseltä kuin minusta tuntuisi niiden käyttö rahapeleihin. Taustalla on varmaankin lapsuudessa juurtuneet asenteet enkä oikein tiedä, mikä tuohon auttaisi.

Ymmärrän pointtisi rahapeleistä, mutta en aivan vertaisi arjen palveluiden ostamista rahapeleihin. Minä nimittäin ostan palveluita voidakseni olla rennompi (ja täten ihanampi) ihminen. Jos alan vaativan työn lisäksi raataa kotona illan siivoomista ja remonttia jne niin ennen pitkää väsyn, muutun aika stressaantuneeksi ja sitten suutun miehelle pikkuasioista jne. Olen mukavampi ihminen, jos en raada liikaa vaan muistan myös rentoutua. Ap.

Kyllä minäkin ostan palveluja kotiin hyvillä mielin. Yritin vain sanoa, että todennäköisesti miehestäsi tuntuu lapsuudessa iskostuneiden asenteiden vuoksi rahojen käyttäminen palvelujen ostamiseen samanlaiselta tuhlaamiselta kuin minusta tuntuu merkittävien rahasummien käyttö rahapeleihin.

Jos noin on, niin hän voisi ajatella asioita hieman laajemmin kyllä, koska hän on töissä työnantajalla, joka myy palveluita, ja hän itse on siis tekemässä niitä palveluita. Jos ihmiset lakkaisi ostamasta palveluita niin hän saisi potkut, koska hänen pomolla ei enää olisi maksavia asiakkaita. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Onkohan miehellä sitten jotain riittämättömyyden tunteita, että haluaisi antaa sinulle jotain enemmän mutta sinulla itsellä jo pikemmin on varaa hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Sitten veikkaan, että miehelle on vasta nyt realisoitunut itsenäisen naisen käsite. Ehkä hän on aiemmin ajatellut ettet oikeasti käytä niin paljoa ja monenlaisia palveluita kuin mitä oikeasti käytät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Onkohan miehellä sitten jotain riittämättömyyden tunteita, että haluaisi antaa sinulle jotain enemmän mutta sinulla itsellä jo pikemmin on varaa hankkia.

Enkä sitten. Mutta kun en minä edes arvosta omaisuutta ja tavaraa, joten minulle olisi varmaan aika vaikea hankkia jotain. Arvostan rakkautta ja läsnäoloa ja sellaista, niitä hän voisi antaa minulle tuhatkaupalla ja ne on asioita, joita en voisi ikinä mistään ostaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee alemmuutta, koska tajuaa ettei ap tarvitsisi miestä mihinkään. Ap:lla on rahaa ja mahdollisuus ulkoistaa ikävät hommat.

Ihmettelen miten tämä asia tuli vasta nyt esille? Ihmettelen myös miten te olette koskaan edes päätyneet yhteen, koska tuossa on takana varmasti suuria eroja sivistyksessä ja elämäntavassa.

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Suhteen alussa tämä aihe ei tullut mitenkään esille, ei edes pian yhteen muuttamisen jälkeenkään. Nyt vasta viimeisen vuoden tai kahden ajan asia on ollut miehelle ongelma, itse en koe että tämä olisi minulle kauhea ongelma. Harmittaa vaan, että tämä on miehelle ongelma. Minä olin hyvin itsenäinen nainen ennen kuin tavattiin, hän tiesi kyllä ottavansa naisen, joka ei tarvitse miestä ulkoisiin asioihin, vaan ainoastaan rakkauteen, läheisyyteen, elämän ylä- ja alamäkien jakamiseen, toistemme tukemiseen jne. Ap.

Sitten veikkaan, että miehelle on vasta nyt realisoitunut itsenäisen naisen käsite. Ehkä hän on aiemmin ajatellut ettet oikeasti käytä niin paljoa ja monenlaisia palveluita kuin mitä oikeasti käytät. 

Ihan mahdollista, koska en varsinaisesti tee mitään isoa numeroa siitä mihin käytän rahaa tai missä asioissa olen itsenäinen. Jos ostan siivoojan, niin ostan sen vain, enkä huutele asiasta kylillä. Ap.