Lue keskustelun säännöt.
Iso näkemysero arjen raatamisesta. Mikä auttaa tällaiseen?
18.03.2018 |
Olen itse perheestä, jossa ostettiin palveluita (siivoaja, lastenhoitaja välillä illaksi, remonttimies ym ym). Mies taas on perheestä, jossa tehtiin aivan kaikki itse eikä koskaan ostettu palveluita. Syynä varmaan on se, että minun lapsuuden perhe oli ihan hyvin toimeentuleva, mitään rikkaita ei oltu kuitenkaan, kun taas miehen lapsuuden kodissa oli rahasta tiukkaa.
Kun aikuistuin, niin rupesin itsekin ostamaan palveluita, olen vaativassa työssä, ja arvostan vapaa-aikaa, näin tein sekä sinkkuaikoina että aikaisemmissa parisuhteissa. Mieluummin istun riippukeinussa rentoutumassa hyvän kirjan kanssa kuin remontoin itse mökkiä (palkkaan siihen remppamiehen) ja mieluummin töiden jälkeen menen hyvän ystävän kanssa kahville kuin siivoan kodin (palkkaan siihen siivoajan) ja mieluummin säilytän kynnet siisteinä kuin korjaan itse pyörän, vien sen polkupyörän korjaamoon jos se hajoaa, mieluummin ostan pyykkikoneelle kotiinkuljetuksen kuin hiki päässä kannan sitä itse. Mieheni taas haluaa tehdä aivan kaiken itse. Hän kyllä toisaalta osaakin, minä en edes osaisi jotain jarruja korjata polkupyörästä tms.
Minulle on ihan ok, että mies tekee asiat itse, jos hän haluaa. Mutta hänelle ei ole ok, että minä en tee vaan ostan palveluita. Jatkuvaa naputusta saan siitä, että en miehen mielestä tee "mitään", vaikka siis hoidan kaikki asiat kyllä, ostamalla niihin jonkun palvelun eli asiat ei siis jää tekemättä. Jatkuvaa naputusta, että en siivoa vaan makaan sohvalla (niin, tilasin huomiseksi siivoojan, joten en siivoa itse tänään vaan rentoudun rankan työpäivän jälkeen). Miestä ihan oikeasti ärsyttää se, että en raada. Maksan itse omasta palkastani kaikki ostamani palvelut ja maksan muutenkin elämisestämme hieman suuremman osan kuin mies (koska minulla on suuremmat tulot), joten en edes kuluta "hänen rahojaan" mihinkään vaan ihan omalla työlläni ansaitsen nuo palvelut.
Mikä auttaisi tähän? En jaksa kuunnella enää kertaakaan miehen naputusta siitä, että en tee mitään. Hänen mielestä kai ihmisen pitäisi koko ajan raataa ja raataa, jotta kelpaisi.
Kommentit (85)
Mitenkähän olet alunperinkään ajautunut yhteen noin erilaisen ihmisen kanssa. Minä tunnen paljon miehesi kaltaisia ihmisiä, ja he aivan todella pitävät kaltaisiasi laiskoina. Ei kyse ole rahasta, vasn heidän mielestään viitsimisestä. Teillä on selkeästi erilaiset prioriteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.
Osut ihan oikeaan, hänellä ei ole varaa maksaa palveluista. Mutta miksi se pitää sitten "kostaa" minulle naputtamalla koko ajan siitä, että minä en muka tekisi mitään, jos olen ulkoistanut raskaammat hommat. Ei hänen pienempi palkka voi tarkoittaa, että minä en muka saisi enää ostaa palveluita, esim. kotiimme siivoojaa. Ap.
Rentoudut rankan työpäivän jälkeen sunnuntaina kello 13?
Joopa joo.
Senkun riitelet asian selväksi. Palveluiden ostaminen työllistää ja on kansantaloudelle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän olet alunperinkään ajautunut yhteen noin erilaisen ihmisen kanssa. Minä tunnen paljon miehesi kaltaisia ihmisiä, ja he aivan todella pitävät kaltaisiasi laiskoina. Ei kyse ole rahasta, vasn heidän mielestään viitsimisestä. Teillä on selkeästi erilaiset prioriteetit.
Meidän muut perusarvot on samanlaiset ja meillä on mukavaa yhdessä ja halutaan elämältä samoja tulevaisuuden juttuja. Ainoa näkemysero on tässä arjen raatamisessa. Hän saattaa ihan oikeasti pitää minua laiskana, vaikka järjestänkin asiat niin, että koti on siisti ja polkupyörä ehjä ja uusi pyykkikone paikallaan jne. En kuitenkaan usko, että kukaan voi löytää parisuhteeseen itsensä täydellistä kopiota, vaan kaikissa parisuhteissa tulee näkemyseroja joistain asioista. Meillä se on nyt tämä asia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Rentoudut rankan työpäivän jälkeen sunnuntaina kello 13?
Joopa joo.
Senkun riitelet asian selväksi. Palveluiden ostaminen työllistää ja on kansantaloudelle hyväksi.
En sanonut, että rentoudun nyt työpäivän jälkeen. Rentoudun arki-iltaisin. Nyt vain oli aikaa tehdä aloitus tästä aiheesta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samaa. Sanoin miehelleni, että vaihtoehtoja on kaksi: hän voi jatkaa valitustaan ja sitten hän tekee kaiken itse. Tai hän pitää suunsa supussa ja hyväksyy sen että palveluita ostetaan. Kummassakaan tapauksessa ei ole oikeutta valittaa ja nuputtaa yhtään.. Vaihtoehtoihin ei kuulu se, että minä tekisin arkiaskareita.
Aluksi mies raatoi itse kaiken ja yritti huokailla marttyyrinä. Minä pysyin tiukkana enkä tehnyt mitään mutta en myöskään palkannut apua, koska mies halusi raataa ja uhriutua. Vähitellen hänellä järki voitti ja hänkin alkoi suostua palveluiden ostamiseen.
Tässä "en maksa palvelusta" - asenteessa ei ole oikeastaan kyse rahasta vaan jostain omituisesta, sairaasta suomalaisesta perinteestä, jossa vastenmielisten kotitöiden parissa raataminen on nostettu hyveeksi ja kunniallisen ihmisen mittariksi. Tuo asenne istuu todella tiukassa, lienee samaa sukua kuin syvään juurtunut suomalainen herraviha.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samaa. Sanoin miehelleni, että vaihtoehtoja on kaksi: hän voi jatkaa valitustaan ja sitten hän tekee kaiken itse. Tai hän pitää suunsa supussa ja hyväksyy sen että palveluita ostetaan. Kummassakaan tapauksessa ei ole oikeutta valittaa ja nuputtaa yhtään.. Vaihtoehtoihin ei kuulu se, että minä tekisin arkiaskareita.
Aluksi mies raatoi itse kaiken ja yritti huokailla marttyyrinä. Minä pysyin tiukkana enkä tehnyt mitään mutta en myöskään palkannut apua, koska mies halusi raataa ja uhriutua. Vähitellen hänellä järki voitti ja hänkin alkoi suostua palveluiden ostamiseen.
Tässä "en maksa palvelusta" - asenteessa ei ole oikeastaan kyse rahasta vaan jostain omituisesta, sairaasta suomalaisesta perinteestä, jossa vastenmielisten kotitöiden parissa raataminen on nostettu hyveeksi ja kunniallisen ihmisen mittariksi. Tuo asenne istuu todella tiukassa, lienee samaa sukua kuin syvään juurtunut suomalainen herraviha.
Minäkin olen ilmoittanut tiukasti, että naputus saa nyt loppua. Mies siirtyi sen seurauksena juuri tuohon samaan marttyyrimäiseen huokailuun ja yksin jupisemiseen. Se ei mielestäni ole yhtään naputusta parempi vaan typerää mielenosoitusta ja syyllistämisyritystä.
En vain millään jaksaisi enää sitä, että jos meillä on vaikka juhlat niin saan silmien pyörittelyä ja huokailua siitä, jos tilaan kakut pitopalvelusta juhliin. Osaan leipoa itse hyviä kakkuja, ja lomilla leivonkin, mutta en työarjen keskellä aio kuormittaa itseäni raatamalla itse kakkuja, jos todella hyviä saa tilattua läheisestä konditoriasta. Ihan kuin naisen arvo mitattaisiin siinä, että raataako hän itse vai ei, ja koska minä kepeästi kieltäydyn raatamasta, niin mies ei jotenkin osaa suhtautua minuun (toisaalta rakastaa ja arvostaa minua, mutta toisaalta en mahdu hänen malliin hyvästä naisesta).
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mieheen on syvälle iskostunut tuo raatamisen asenne, niin ei se hänestä lähde millään. Tuo on ihan keskeinen luonteenpiirre ja asenne, joka häneen on iskostunut elämänsä aikana. Olette vain yksinkertaisesti niin erilaisia. Joko hyväksytte sen tai sitten eroatte.
Sellainen esimerkki vielä, että jos vaikka tv menee rikki, niin mieheni stressaantuu siitä kovin, selvästi ahdistuu kun "kaikki aina hajoaa" ja "miksi mikään ei voi kestää" ja sitten sitä alkaa vitu*tamaan että tv meni rikki ja alkaa kauhea marina siitä, että "mitä nyt sitten tehdään". Minä taas en reagoi oikein mitenkään, jos tv menee rikki, en stressaannu siitä yhtään vaan ajattelen, että voin huomenna tilata jostain nettikaupasta kotiinkuljetuksella uuden, ja asia on hoidettu, kuljetusmies saa viedä rikkinäisen mukanaan. Mutta saan tästä kevyestä asenteesta miehen ärsyyntymisen niskaani, hänen mielestään en kanna vastuuta mistään kun suhtaudun asiaan kuin se olisi yhdentekevä. En kykene ymmärtämään hänen logiikkaa tässä, omasta mielestäni kannan vastuuta hankkimalla uuden suoraan kotiin ja maksamalla sen. Miksi olisin parempi ihminen jos stressaantuisin mitättömistä asioista? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos mieheen on syvälle iskostunut tuo raatamisen asenne, niin ei se hänestä lähde millään. Tuo on ihan keskeinen luonteenpiirre ja asenne, joka häneen on iskostunut elämänsä aikana. Olette vain yksinkertaisesti niin erilaisia. Joko hyväksytte sen tai sitten eroatte.
Kyllähän minä hyväksyn miehessä tämän piirteen, minulle on ihan ok jos haluaa raataa. Mutta ilmeisesti mies ei hyväksy minussa minun piirrettä. Ei hän kyllä erotakaan halua. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.
Osut ihan oikeaan, hänellä ei ole varaa maksaa palveluista. Mutta miksi se pitää sitten "kostaa" minulle naputtamalla koko ajan siitä, että minä en muka tekisi mitään, jos olen ulkoistanut raskaammat hommat. Ei hänen pienempi palkka voi tarkoittaa, että minä en muka saisi enää ostaa palveluita, esim. kotiimme siivoojaa. Ap.
Tilaatko sinä siis kotisiivoojaa satunnaisluontoisesti tekemään vain ne hommat, jotka olisivat sinun vastuualueellasi, niin että miehesi kotityötaakka ei sinun palkkaamasi siivoojan takia helpota yhtään? Vai käykö teillä kotisiivooja säännöllisesti ja itse sitten teette välillä tarvittavia siivoushommia?
Jos teillä tilanne on se, että palkkaat ulkopuolista apua vain omaa arkeasi helpottamaan siten, että perheenjäsentesi arki ei helpotu ollenkaan, se merkitsee sitä, että teillä on käytännössä eri elintaso yhteisen perheen sisällä. Sama tilanne kuin jos toinen puoliso syö päivittäin herkullisen päivällisen samassa pöydässä, jossa köyhempi puoliso särpii hernesoppaa kolmatta päivää putkeen. Tottakai kukin saa omat rahansa käyttää kuten haluaa, mutta ei pidä ihmetellä, jos eri elintaso saman perheen sisällä ole toimiva ratkaisu myös kumppanin mielestä. Itse en missään nimessä suostuisi sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulen perheestä, jossa kaikki tehtiin itse. Juhliin olisi todellakin ollut häpeä tilata mitään valmiina; esim. yo-juhliini äiti leipoi ja siivosi viikkokaupalla ja tarjoilut olivat viimeisen päälle. Siivottiin ja rempattiin itse, pari taloakin vanhempani ovat rakentaneet, itse tietenkin. Olen siis kasvanut siihen, että ihmisarvo ansaitaan raatamalla ja laiskuus on synti, joten niinpä vaan minäkin mm. siivoan ison kotimme itse lattiasta kattoon joka viikko, vaikka jo minä yksin tienaan niin hyvin, että siivoojan palkkaaminen ei todellakaan heilauttaisi talouttamme mihinkään. Salaa paheksun ystäviäni, joilla käy siivooja. Uskon, että tämä mentaliteetti istuu miehessäsi niin syvällä, että ilman perusteellista keskustelua siitä, miten hän kokee toimintasi ja ennen kaikkea miksi, ette pääse puusta pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.
Osut ihan oikeaan, hänellä ei ole varaa maksaa palveluista. Mutta miksi se pitää sitten "kostaa" minulle naputtamalla koko ajan siitä, että minä en muka tekisi mitään, jos olen ulkoistanut raskaammat hommat. Ei hänen pienempi palkka voi tarkoittaa, että minä en muka saisi enää ostaa palveluita, esim. kotiimme siivoojaa. Ap.
Tilaatko sinä siis kotisiivoojaa satunnaisluontoisesti tekemään vain ne hommat, jotka olisivat sinun vastuualueellasi, niin että miehesi kotityötaakka ei sinun palkkaamasi siivoojan takia helpota yhtään? Vai käykö teillä kotisiivooja säännöllisesti ja itse sitten teette välillä tarvittavia siivoushommia?
Jos teillä tilanne on se, että palkkaat ulkopuolista apua vain omaa arkeasi helpottamaan siten, että perheenjäsentesi arki ei helpotu ollenkaan, se merkitsee sitä, että teillä on käytännössä eri elintaso yhteisen perheen sisällä. Sama tilanne kuin jos toinen puoliso syö päivittäin herkullisen päivällisen samassa pöydässä, jossa köyhempi puoliso särpii hernesoppaa kolmatta päivää putkeen. Tottakai kukin saa omat rahansa käyttää kuten haluaa, mutta ei pidä ihmetellä, jos eri elintaso saman perheen sisällä ole toimiva ratkaisu myös kumppanin mielestä. Itse en missään nimessä suostuisi sellaiseen.
Kirjoitin aloituksessani jo, että maksan hieman suuremman osan menoistamme, eli minun palkan turvin meillä on parempaa ruokaa kuin miehellä yksin ennen minua, voimme matkustella enemmän kuin mies voisi muuten, koska makselen niitä hotelleja ym molemmille. Meillä ei ole jaettu mitään siivousvuoroja, joten ei sitä voi sanoa, että ostanko siivoojan hoitamaan vain minun osuuden. Ostan välillä siivoojan tänne, jos ei kiinnosta siivota vaan kiinnostaa rentoutua. Kyllähän mieskin siitä hyötyy, koska hänkään ei joudu silloin siivoamaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mieheen on syvälle iskostunut tuo raatamisen asenne, niin ei se hänestä lähde millään. Tuo on ihan keskeinen luonteenpiirre ja asenne, joka häneen on iskostunut elämänsä aikana. Olette vain yksinkertaisesti niin erilaisia. Joko hyväksytte sen tai sitten eroatte.
Kyllähän minä hyväksyn miehessä tämän piirteen, minulle on ihan ok jos haluaa raataa. Mutta ilmeisesti mies ei hyväksy minussa minun piirrettä. Ei hän kyllä erotakaan halua. Ap.
No kun hänen on vain pakko hyväksyä tai erota, kun tuskin sinä kuitenkaan muutut hänenlaisekseen. Keskustelkaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä tulen perheestä, jossa kaikki tehtiin itse. Juhliin olisi todellakin ollut häpeä tilata mitään valmiina; esim. yo-juhliini äiti leipoi ja siivosi viikkokaupalla ja tarjoilut olivat viimeisen päälle. Siivottiin ja rempattiin itse, pari taloakin vanhempani ovat rakentaneet, itse tietenkin. Olen siis kasvanut siihen, että ihmisarvo ansaitaan raatamalla ja laiskuus on synti, joten niinpä vaan minäkin mm. siivoan ison kotimme itse lattiasta kattoon joka viikko, vaikka jo minä yksin tienaan niin hyvin, että siivoojan palkkaaminen ei todellakaan heilauttaisi talouttamme mihinkään. Salaa paheksun ystäviäni, joilla käy siivooja. Uskon, että tämä mentaliteetti istuu miehessäsi niin syvällä, että ilman perusteellista keskustelua siitä, miten hän kokee toimintasi ja ennen kaikkea miksi, ette pääse puusta pitkään.
Mieheni varmaan ajattelee juuri noin kuin kuvaat itseäsi. Hän tosin ei ole kovin kiinnostunut keskustelemaan aiheesta, vaan pitää sitä turhana puheenaiheena. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mieheen on syvälle iskostunut tuo raatamisen asenne, niin ei se hänestä lähde millään. Tuo on ihan keskeinen luonteenpiirre ja asenne, joka häneen on iskostunut elämänsä aikana. Olette vain yksinkertaisesti niin erilaisia. Joko hyväksytte sen tai sitten eroatte.
Kyllähän minä hyväksyn miehessä tämän piirteen, minulle on ihan ok jos haluaa raataa. Mutta ilmeisesti mies ei hyväksy minussa minun piirrettä. Ei hän kyllä erotakaan halua. Ap.
No kun hänen on vain pakko hyväksyä tai erota, kun tuskin sinä kuitenkaan muutut hänenlaisekseen. Keskustelkaa asiasta.
No en muutu hänenlaisekseen, se on selvä. Mutta hän ei tosiaan halua asiasta keskustella, koska hänen mielestään se ei ole keskustelun arvoinen asia. Miehen hyväksi on sanottava, että kyllä hän monesta muusta asiasta ihan mielellään puhuu, mutta tästä aiheesta hän ei selvästi näe mitään syytä keskustella. Ap.
Kyllä se on luonteen piirre ja kasvatuskysymys enemminkin kuin rahakysymys.
Itse makaan jalka poikki sohvalla ja siivousta tarvittaisiin, ajattelen, että en kyllä halua kenenkään omia sotkujani siivoamaan, viikolla kyllä ajattelin, että jos tilaisin, mutta päädyin ajatukseen, että ensi viikolla onnistuu jo yhden kepin kanssa imurointi.
Joku sisälläni sanoo, että laiska mikä laiska, jos ei yksinkertaisia hommia viitsi opetella ja tehdä.
Minkäs teet tällainen olen, tosin se kirjanlukukin on ihan hyväksyttävää, tvn katselu ei, paitsi uutiset ja ajankohtaisohjelmat.
Ihme ajatuskulkuja, joista välillä haluan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.
Osut ihan oikeaan, hänellä ei ole varaa maksaa palveluista. Mutta miksi se pitää sitten "kostaa" minulle naputtamalla koko ajan siitä, että minä en muka tekisi mitään, jos olen ulkoistanut raskaammat hommat. Ei hänen pienempi palkka voi tarkoittaa, että minä en muka saisi enää ostaa palveluita, esim. kotiimme siivoojaa. Ap.
Miestäsi todennäköisesti vain harmittaa, että hänellä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on luonteen piirre ja kasvatuskysymys enemminkin kuin rahakysymys.
Itse makaan jalka poikki sohvalla ja siivousta tarvittaisiin, ajattelen, että en kyllä halua kenenkään omia sotkujani siivoamaan, viikolla kyllä ajattelin, että jos tilaisin, mutta päädyin ajatukseen, että ensi viikolla onnistuu jo yhden kepin kanssa imurointi.
Joku sisälläni sanoo, että laiska mikä laiska, jos ei yksinkertaisia hommia viitsi opetella ja tehdä.
Minkäs teet tällainen olen, tosin se kirjanlukukin on ihan hyväksyttävää, tvn katselu ei, paitsi uutiset ja ajankohtaisohjelmat.
Ihme ajatuskulkuja, joista välillä haluan eroon.
Niin, noin se varmaan menee. Mutta itse ainakin jotenkin arvostan laiskuutta ja ihailenkin monessa ihmisessä heidän kykyään laiskuuteen, en osaa nähdä laiskuudessa mitään pahaa, jos kuitenkin hoitaa asiat niin että elämä on melko hyvin raiteillaan eikä esim. kukaan lapsi kärsi tms. Ap.
Voisiko ongelmana olla se, ettei miehelläsi itsellään ole varaa maksaa palveluista? Jos hänellä on varaa, sitten minusta on ihan turha jurputtaa, että hän haluaa tehdä itse tai on pihi.