Minun ja miehen "salaisuus" ahdistaa niin paljon etten tiedä mitä pitäisi tehdä - neuvoja?
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 7v. Ollaan molemmat opiskelijoita. Emme käy kumpikaan nyt töissä, joten tulot on melko pienet.
Asumme vuokralla ja elämme perus vaatimatonta opiskelijaelämää. Laskut saadaan maksettua ja ruokaa ostettua kun katsotaan ostetaanko 1,5e vai 3e leipäpussi ja niin edelleen. Kaikki mitä tulee niin menee ja aika paljon joudutaan tinkimään, mutta pärjätään. Suhde on ollut kokoajan hyvä, vakaa.
Olen 26v ja mies 30v. Lapsia meillä ei ole.
Otimme useampi kuukausi sitten pikavipin, ensimmäistä ja viimeistä kertaa molempien elämässä. Otimme vipin pientä lomareissua varten. Emme kuitenkaan saaneet vippiä maksettua joka alkoi kasvaa järkyttäviä summia korkoa (olemme klassinen tarina typeristä vipinottajista siis). Lopulta vippisumma nousi 500euroon korkoineen. Tässäkohtaa mainittakoon, että olemme jo läksymme oppineet, olimme typeriä emmekä aio enää koskaan ottaa yhtäkään vippiä mistään.
Onneksemme kyseessä oli "vain" 500euroa, eikä esimerkiksi 5000e. Mutta näilläkin tuloilla 500e on paljon, suorastaan mahdottoman paljon.
Emme olleet kertoneet kenellekään vipistä. Mieheni lopulta suosutteli että kerromme vipistä hänen kummisedälleen ja pyytäisimme apua. Mieheni kummisetä on siis suht. varakas eläkeläinen.
Näin tapahtui, kummisetä oli ensin hiukan kiukkuinen ja pettynyt tottakai meihin mutta sanoi, että koska olimme rehellisiä ja kerroimme rehellisesti vipistä ja siitä miksi sen otimme, hän on päättänyt auttaa meitä, kaivoi lompakostaan 500euroa ja sanoi että maksakaa se vippi sitten heti pois ja koskaan ette enää uutta vippiä ota muistakaa se.
Häpeä oli kova ja oli hankala ottaa raha vastaan, ensin kieltäydyimmekin mutta sitten otimme rahan vastaan ja kiitimme. Maksoimme vipin oitis pois ja asia on nyt kunnossa.
Miehen sedän kanssa soveimme että asia jää meidän väliseksemme ja setä sanoi itsekin että hän tietää jos miehen vanhemmat saavat asiasta kuulla miten meille siitä suututaan.
Siittä asti kuitenkin minua on ahdistanut ihan kauheasti. En pysty keskittymään mihinkään ja ajatukset karkailevat kokoajan tuohon tapahtuneeseen. Tulee todella syyllinen olo. Ikäänkuin olisimme jotain rikollisia.
Tuntuu väärältä, että pitäisi maksaa äkkiä tuo vippi takaisin kummisedälle (vaikka hän itse antoi ymmärtää että summaa ei tarvitse maksaa takaisin ja auttaa meitä omasta halustaan kun lupasimme maksaa takaisin).
Asiassa kuitenkin painaa vielä enemmän se seikka, että kukaan ei tiedä tosta vipistä ja siitä että miehen kummisetä antoi sen maksuun rahan. Tarkoitan, että emme ole kertoneet miehen vanhemmille koko asiasta.
Jos he saisivat tietää tottakai olisivat hekin meihin pettyneitä ylipäänsä, mutta he suuttuisivat kuitenkin eniten siitä että pyysimme miehen kummisedältä apua ja hän antoi meille 500e vipin maksuun jonka otimme vastaan ja vipin maksoimme.
En haluaisi että miehen vanhemmat saavat tietää koskaan koko asiasta. Mietin vain kuinka pitäisi toimia - pitäisikö maksaa tuo 500e sille sedälle takaisin tavalla tai toisella vai mitä pitäisi tehdä. Toisaalta, jos setä kertoo tapahtuneesta eteenpäin hän kertoo sen siitä huolimatta olemmeko maksaneet 500e takaisin vai emme.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
---Tuntuu väärältä, että pitäisi maksaa äkkiä tuo vippi takaisin kummisedälle
---Mietin vain kuinka pitäisi toimia - pitäisikö maksaa tuo 500e sille sedälle takaisin tavalla tai toisella vai mitä pitäisi tehdä. Toisaalta, jos setä kertoo tapahtuneesta eteenpäin hän kertoo sen siitä huolimatta olemmeko maksaneet 500e takaisin vai emme.
Siis hetkinen. Lainasitte kummisedältä 500 euroa ja nyt tuntuu väärältä, että joudutte maksamaan sen takaisin? Anteeksi, mutta logiikkasi ei aukea ollenkaan. Laina KUULUU maksaa takaisin. Arvotko tässä nyt mahdollisuutta siihen, että tieto vipistänne vuotaa takaisinmaksusta huolimatta? Koetko siis silloin maksaaneesi velkasi turhaan takaisin?
Ei ole väliä onko vippi kummisedältä, pikavippifirmalta, pankilta vai naapurin mummolta. Jos lainaa rahaa, niin takaisin se on maksettava. Hoitakaa se velkanne, ei tässä muuta voi sanoa.
Mä opiskelijana pyysin 500 euroa kerran ja sain sen vanhemmilta. Oli hätätilanne. Opiskelijalle ihan normaalia. Olin tosi kiitollinen siitä. En tarkoita sanoa että olen joku kermaperse vaan että opiskelijana ei ole mikään ihme jos on tiukkaa, häpeät aivan erikoisen paljon tätä. Jos almujen pyytäminen ei tule tavaksi ja aiot vielä maksaa takaisin niin relaa nyt.
Voi hyvä luoja mitä pultteja joku jaksaa vetää jostain 500 eurosta! Aikuiset ihmiset, mitä teidän raha-asiat edes kuuluu kenellekään muulle, etenkään vanhemmille...
Hei ap, ei teidän raha-asianne ole mikään suvulle tilitettävä asia.
Koska olet noin ahdistunut, sillä ei ole oikeasti juurikaan tekemistä tuon pikavipin kanssa, vaan sen, ettet ole itsenäistynyt tarpeeksi. Varmaan myös kasvatuksesi on ollut dominoivaa ja syyllistävää. Ahdistuksesi ei varmaan rajoitu vain tähän pikavippiasiaan, vaan muutenkin koet, että elät vielä tilivelvollisena vanhemmillesi, etkä itsenäistä aikuisen ihmisen elämää. Sinun kannattaisi paneutua siihen, koska syyllisyyden- ja häpeäntunteesi ovat kohtuuttoman suuret. Ne olisi hyvä käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on rikas, mutta ei hän kuljeskele ympäriinsä 500 e lompakossa. Sen sijaan hän osaa käyttää nettipankkia.
Miksi en siis oikein usko tätä tarinaa?
Toiseksi pikavippi lomaa varten on juuri niin tyhmää kuin voi odottaa työssäkäymättömiltä opiskelijoilta.
Miehen setä on siis eläkeläinen (67v), ei omista tietokonetta eikä osaisi edes sitä käyttää. Hän käy kerran parissa viikossa pankissa nostamassa isomman summan käteisellä rahaa.
OK, pakko olla provo. Ei nykyään pankkiasioita kukaan noin hoida, eikä noin nuori vasta eläkkeelle jäänyt voi olla sellainen, joka ei osaa tietokonetta käyttää.
Vai onko setä oikeasti kehitysvammainen, ja siksi häneltä ei olisi saanut mennä kinuamaan rahaa?
Just. Oma appiukkoni omistaa kyllä tietokoneen, mutta ei ilman poikanaa apua olisi sitä oppinut käyttämään. Viikoittain käy pankissa nostamassa käteistä. Ei ole kehitysvammainen.
Ohis
Hieman hölmö juttuhan tuo on, mutta älkää nyt sitä murehtiko. Maksakaa sedälle kun vain voitte, niin asia voi jäädä historiaan.
Hei Ap. Et ole vastannut kysymykseen, mikä oli sedän ammatti. Ja miksi 26 v ja 30 v eivät vielä ole valmistuneet. Mitä opiskelette?
Tottakai maksatte takaisin vaikka osissa. Yritä päästä yli tapahtuneesta, kaikki tekevät virheitä ja kirjoituksestasi päätellen olette itsekin huomanneet, miten hölmöä pikavipin ottaminen oli. On ihmisiä, jotka eivät edes tunnusta virheitään eivätkä opi niistä ja se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 7v. Ollaan molemmat opiskelijoita. Emme käy kumpikaan nyt töissä, joten tulot on melko pienet.
Asumme vuokralla ja elämme perus vaatimatonta opiskelijaelämää. Laskut saadaan maksettua ja ruokaa ostettua kun katsotaan ostetaanko 1,5e vai 3e leipäpussi ja niin edelleen. Kaikki mitä tulee niin menee ja aika paljon joudutaan tinkimään, mutta pärjätään. Suhde on ollut kokoajan hyvä, vakaa.
Olen 26v ja mies 30v. Lapsia meillä ei ole.Otimme useampi kuukausi sitten pikavipin, ensimmäistä ja viimeistä kertaa molempien elämässä. Otimme vipin pientä lomareissua varten. Emme kuitenkaan saaneet vippiä maksettua joka alkoi kasvaa järkyttäviä summia korkoa (olemme klassinen tarina typeristä vipinottajista siis). Lopulta vippisumma nousi 500euroon korkoineen. Tässäkohtaa mainittakoon, että olemme jo läksymme oppineet, olimme typeriä emmekä aio enää koskaan ottaa yhtäkään vippiä mistään.
Te olette aikuisia, sukulaismies on aikuinen ,... Mikä mättää? Maksakaa raha takaisin, vaikka vähän kerrallaan.
Teidän raha-asiat ei kuulu muille.
Onneksemme kyseessä oli "vain" 500euroa, eikä esimerkiksi 5000e. Mutta näilläkin tuloilla 500e on paljon, suorastaan mahdottoman paljon.Emme olleet kertoneet kenellekään vipistä. Mieheni lopulta suosutteli että kerromme vipistä hänen kummisedälleen ja pyytäisimme apua. Mieheni kummisetä on siis suht. varakas eläkeläinen.
Näin tapahtui, kummisetä oli ensin hiukan kiukkuinen ja pettynyt tottakai meihin mutta sanoi, että koska olimme rehellisiä ja kerroimme rehellisesti vipistä ja siitä miksi sen otimme, hän on päättänyt auttaa meitä, kaivoi lompakostaan 500euroa ja sanoi että maksakaa se vippi sitten heti pois ja koskaan ette enää uutta vippiä ota muistakaa se.
Häpeä oli kova ja oli hankala ottaa raha vastaan, ensin kieltäydyimmekin mutta sitten otimme rahan vastaan ja kiitimme. Maksoimme vipin oitis pois ja asia on nyt kunnossa.
Miehen sedän kanssa soveimme että asia jää meidän väliseksemme ja setä sanoi itsekin että hän tietää jos miehen vanhemmat saavat asiasta kuulla miten meille siitä suututaan.Siittä asti kuitenkin minua on ahdistanut ihan kauheasti. En pysty keskittymään mihinkään ja ajatukset karkailevat kokoajan tuohon tapahtuneeseen. Tulee todella syyllinen olo. Ikäänkuin olisimme jotain rikollisia.
Tuntuu väärältä, että pitäisi maksaa äkkiä tuo vippi takaisin kummisedälle (vaikka hän itse antoi ymmärtää että summaa ei tarvitse maksaa takaisin ja auttaa meitä omasta halustaan kun lupasimme maksaa takaisin).Asiassa kuitenkin painaa vielä enemmän se seikka, että kukaan ei tiedä tosta vipistä ja siitä että miehen kummisetä antoi sen maksuun rahan. Tarkoitan, että emme ole kertoneet miehen vanhemmille koko asiasta.
Jos he saisivat tietää tottakai olisivat hekin meihin pettyneitä ylipäänsä, mutta he suuttuisivat kuitenkin eniten siitä että pyysimme miehen kummisedältä apua ja hän antoi meille 500e vipin maksuun jonka otimme vastaan ja vipin maksoimme.
En haluaisi että miehen vanhemmat saavat tietää koskaan koko asiasta. Mietin vain kuinka pitäisi toimia - pitäisikö maksaa tuo 500e sille sedälle takaisin tavalla tai toisella vai mitä pitäisi tehdä. Toisaalta, jos setä kertoo tapahtuneesta eteenpäin hän kertoo sen siitä huolimatta olemmeko maksaneet 500e takaisin vai emme.
Siis kuulostatte enemmänkin 13 ja 16 vuotiaila. Voi herra mun jee. Käyttäisit tämän palstailuajankin ”opiskeluihin”.
Siis mikä tuossa on nii kamalaa? Miten aikuiset ihmiset jaksaa noin paljon hermoilla siitä jos vanhemmat suuttuu? Aikamoista.. Löysätkää vähän pipoa ja maksakaa tuo summa takaisin kun pystytte, en itse kehtaisi jättää maksamatta mutta en ymmärrä miksi tuota pitää salailla. Siinäpähän suuttuvat jos siltä tuntuu!
Vierailija kirjoitti:
Pienet on sulla murheet.
Ette ole varastaneet eikä mitään, on ihan turha hävetä. Jos opiskelu ei ole yötäpäiväistä otatte jonkun työkeikan. kympin tuntipalkallakin tuo on pian maksettu (teitä ei kai veroteta) Matkanne meni nyt hukkaan kun aiheutti murheita. Yksityishenkilöltäkin lainattaessa kannattaa tehdä velkasopimus jossa sovitaan maksuaika jne. ellei se ole lahja.
Mä jo ajattelin että tässä olisi vähintään annettu pillua sille sedälle. Paljon melua tyhjästä.
Maksakaa pois pienissä erissä tai kysykää, voisitteko jotenkin auttaa häntä. Käydä siivoamista tai tekemässä jotakin pientä korvaukseksi.
Tää ei voi olla totta eihän... Oikeat ongelmat on jotain ihan muuta....
Ollaanko nykyään jotenkin entistä sairaammalla tavalla kiinni vanhemmissa vielä aikuisuudessakin? Kuulostaa jotenkin patologisoituneelta tällainen huoli miehen vanhempien suhtautumisesta... ei kai ne nyt mitään palottelumurhaajia ole, jotka tulee ap:n asunnolle jos muutaman satasen laina-asia selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksatte takaisin heti kun pystytte. Kertoo jos kertoo, mutta jos kertoo muille niin teillä on parempi mieli kun voitte sanoa että takaisin on maksettu.
Itse oonkin miettinyt että maksaisimme ton vipin pian pois sedälle. Mulla on mahkuja saada keikkatöitä opiskelun oheen ja veikkaan että saisin ahkeralla koulun ja työn yhdistämisellä muutamassa viikossa tuon summan kasaan.
No mikset tehnyt töitä maksaaksesi pikavipin pois?
Oikeesti olette aikuisia ihmisiä? Ja sinä stressaat saako vanhemmat tietää?? :'D
Siis mä en tajua. Minkä ihmeen takia otatte opiskelijoina pikavipin kun voisitte nostaa opintolainaa?? :O
Siis voi kettu... kyllä toisilla on pienet murheet.
Mulla ja mun poikaystävällä Kelalle velkaa 3 tonnia, pikavippifirmoille ym. nykyisin jo 9 tonnia, eikä loppua näy. Tai siis juuri nyt itse asiassa näkyy: emme pysty mitenkään maksamaan kuukausimaksuja, poikkis joutunee lopettamaan terapiassa käynnin kun siihen ei ole Kelan korvauksillakaan varaa ja kun en vaan saa töitä tähän hätään niin näköjään en saa.
Mitään en ole tehnyt kuin niska limassa opiskellut, stressannut, ja tehnyt samalla töitä. Poikaystävällä puolestaan mt-ongelmia.
Itsemurhatunnelmissa mennyt mun viimeiset 3 viikkoa.
Että ihan oikeasti - kyseessä on VAIN 500 euroa, ja tärkeintä on, että pääsitte velkakierteestä eloon (meillä ei sukulaiset joko pysty tai halua auttaa). Ota rennosti, ja kun saatte töitä, maksakaa sedälle takaisin! Asia loppuun käsitelty?