Miksi nykyään vielä kolmekymppiset elää samanlaista bile-elämää kuin parikymppiset?

Maailmanparantaja kirjoitti:

Bilettäjä on ihan eri asia kuin juoppo. Moni varmaan pitää bilettäjää pahana, mutta kumpi on pahempi. Sellanen joka juo joka pv yksin himassa vai joku joka juo kerran kahdessa viikossa ja pukeutuukin vielä hyvin.

Bilettäjä voi olla sama asia kuin alkoholisti tai ei yhtään sama asia. Riippuu tapauksesta. Alkoholisti voi kulkea myös siisteissä vaatteissa eikä hän välttämättä juo joka päivä.

Miksi ei? Ts. mitä sen kolmekymppisen sitten pitäisi tehdä yksin kotona? Tai jopa nelikymppisen tai viiskymppisen. Ei kai kyse ole niinkään iästä, vaan elämäntilanteesta. Niinhän sitä sanotaan, että kotoa ei tule kukaan hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne voi. Jokaisen oma asia, milloin bilettää, jos ei ole lapsia tai mitään vastuuta kellekään. Jos on palkkatulot ja elämä sallii, mikä estää? On monia (pariskuntiakin), jotka eivät edes halua perustaa perhettä. Voi lähteä ulkomaille jne. Nautinnon maksimointia. Kuka tykkää mistäkin.

Ja yhtä lailla voi ihmetellä näitä kouluttautumattomia ja jopa työttömiä, joiden täytyy alkaa lisääntyä sossun autettaviksi jo teineinä.

Edelliset sentään maksavat kulunkinsa ja huvituksensa, valtio saa niitä kaivattuja veroeuroja. Teiniäidit murheineen ja ikuisine vaatimuksineen ovat yhteiskunnan taakka sen verran kauan/per lärvi (ja on vieläpä periytyvä tämä tilanne usein), ettei kannata  mistään "uusista veronmaksajista" enää edes puhua, vielä kun otetaan huomioon työllisyystilanne.

Tein minäkin aikoinaan väärän päätöksen, mutta eipä voi takaisinkaan palata vapaaseen ja itsenäiseen elämään.

Ääripäästä ääripäähän, aina fiksu perustelu.

Vaikkei minulla olisi lasta, niin tuskin enää kävisin baareissa. Jotenkin surullista, että elämän ilojen pääpiste on vetää viinaa autotune-diskomusiikin jyskeessä, raahautua kotiin aamukuudelta ja herätä seuraavana päivänä kahdelta iltapäivällä karmeassa krapulassa, vanhalta viinalta haisten.

Ei baareissa tarvitse viinaa vetää. Kun itse vielä kävin ulkona juhlimassa ahkerasti, ilta kului monesti lähes vesilinjalla. Ja krapulaa en muista koskaan poteneeni. Baareissa viehätti se, että näki paljon uusia ihmisiä, tapasin monia tosi kivoja miehiä, ei tosin ihan kumppaniksi asti, mutta pitkäaikaisiksi kavereiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 33-vuotias mies ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että biletys ei enää nappaa. Vielä pari vuotta sitten se oli tärkeintä että viikonloppuna pääsi radalle.

Tuotapa juuri en ymmärrä, että aikuisella ihmisellä on viikon kohokohta päästä vetämään pää täyteen juottolaan.

Mikä se sitten voisi olla? Palaveri töissä?

- eri

Hah, no minäpä kerron mitkä asiat minulle ovat viikon kohokohtia. Olen 3-kymppinen lapseton, naimisissa oleva nainen. Parhaita hetkiä viikossani on hitaat aamukahvit lauantai- ja sunnuntaiaamuisin sängyssä. Tämän jälkeen tapaan ystäviä, lähden kaupungille kävelemään, kivaan kahvilaan, museoon, retkelle lähikaupunkiin, valokuvauskierrokselle, leffaan, liikuntaa harrastamaan - mitä milloinkin. Kohokohtia on myös ulkomaanmatkat ja hyvät illalliset joko kotona laitettuna tai sitten ravintolassa. Sekä hyvät yöunet. Ei kiinnosta pilata vapaapäiviäni makaamalla krapulassa, vaikka useimmiten viinilasillinen tai peräti pari-kolme viikonloppuuni kuuluukin.

3 kertaa vuodess riittää hyvin M28

up

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt meinataan kolmekymppisellä?

28-32v

Vai 34-38?

Musta ei oo mitenkään ihmeellistä että about kolmekymmentä vuotias käy useasti ulkona. Jos sielä lähes nelikymppisenä vielä joka viikonloppu on päästävä baariin niin sitten ehkä alkaa olemaan kyse jostain muusta ku bile-elämästä.

Mistä sinun mielestäsi on kyse, jos on yli nelikymppinen? Oon nimittäin ihastunut yhteen nelikymppiseen mieheen, joka on sinkku, lapseton ja selvästi tykkää juhlia. Alkoholisti?

Itse siksi, koska en voi saada lapsia. Joten miksei, kun samassa elämäntilanteessa olevia kavereitakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämmöinen muutos on tullut?

Biletetään, kumppanit vaihtuu, ei asetut aloilleen.

Joko sitä tai sitten on mummoutunut, eikö? Minusta tämä palsta ei ole kumpaankaan valintaan tyytyväinen joten aivan sama mitä jengi tekee.

Ei biletyksessä ole mitään yläikärajaa.

Itse ainakin tykkään bilettää vielä, vaikka olen jo kohta 30-vuotias. Ja samoin ajattelee moni muukin tuntemani mies ja nainen.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä elää vapaasti koko elämänsä, jos ei hanki lapsia. Biletys on tietenkin idioottimaista, mutta jo lukioiässä näkee, ketkä bilettävät ja ketkä eivät. Dokaajat dokaavat sitten aikuisinakin. Siinä ei voida elämänlaadusta puhua, mutta jos muuten elämässä kaikki hyvin ja jättää lapset tekemättä ja matkustelee, saa onnellisen elämän.

Miks just matkustelu? Voisiko jollain muulla olla jokin muu autuaaksi tekevä juttu?

Mä aloitin biletyksen vasta avioeron jälkeen 37v. Vieläkin teen sitä.

47v.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 33-vuotias mies ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että biletys ei enää nappaa. Vielä pari vuotta sitten se oli tärkeintä että viikonloppuna pääsi radalle.

Älä sitten tule parin vuoden jälkeen valittamaan tänne, että et löydä oman ikäistä naista, jonka kanssa perustaa perhe. Kun ne sun ikäiset perustaa niitä viimeistään nyt.

.

Eikö jokanen saa vaan elää sitä omaa elämää ja tehdä omat ratkaisunsa? Ois tää maailma todella tylsä paikka jos me kaikki noudatettais samaa kaavaa elämässä. Ja joo olen lapseton 28v en tiedä elämästä mitään blaablaa

Tylsää olisi sellainen elämä, että tietyn iän jälkeen pitäisi olla vain kotona.

Tuntemani 31v mies opiskelee, soittaa parissa keikkailevassa bändissä ja seurustelee 26v naisen kanssa,. Hoitaa myös ongelmaista äitiään. Miksi hän ei saisi bilettää? Me hänen kaverinsakin ollaan ikähaitarilla 19-32v ja pyöritään samoissa ympyröissä. Miksi tämän yhden pitäisi jäädä ulkopuolelle vain ikänsä takia? Itse asiassa vanhin opiskelijaporukassamme taitaa olla 48v ja häntäkin välillä näkee yöelämässä hillumassa mukana. Pitäisikä hänetkin hylätä ikänsä takia?

N21

Käyn ajoittain jossain ja saatan joskus myös rymytä kotiin. Välissä voi olla vuosien taukoja. Ikinä ei ole maistunut kahta iltaa putkeen tai samalla viikolla.

Joskus voin juoda yhden kaljan iltaisin joka ilta vuosien ajan, mutta en välttämättä juo humalaa ollenkaan tänä aikana.

En mahdu suomalaisiin raameihin alkoholin käytössäni.

Seurustelin joskus viinaan menevän naisen kanssa ja jotenkin jännästi se pieni jatkuva tissuttelu tarttui. Sitten kun lopetimme seurustelun, hiipui taas juomisenikin.

Koska enää ei ole onneksi pakko sosiaalisen paineen takia eläää jollain yhtenäistavalla, joka ei kaikille vaan sovi. Itse olen valinnut olla kokonaan pariutumatta ja perheellistymättä, ja onneksi tämäkin valinta on mahdollinen nykyisin.