Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vielä kolmekymppiset elää samanlaista bile-elämää kuin parikymppiset?
17.03.2018 |
Mistä tämmöinen muutos on tullut?
Biletetään, kumppanit vaihtuu, ei asetut aloilleen.
Kommentit (179)
Aikuistun vasta kun olin raskaana eli nelikymmppisenä. Tuli hummattua ja matkusteltua jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan sitten joku jumalaton välimuoto, vastuuton kotihiiri. Valvon monta yötä viikosta itsekseni aamuun asti ja teen mitä lystään, nukun sitten päivällä. Ei ole huollettavia niin mikäs tässä.
Ihmiset bilettävät koska ovat yksinäisiä ja etsivät kumppania. Haluavat seuraa.
Suurin perheellistymisen ongelma on se, ettei sopivaa kumppania ole. Parempi varmasti tavata ihmisiä baareissa kuin odottaa kotona sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla naisilla on ihan hiveät luonteet. Ei sellaisen kanssa voi suunnitella mitään perhettä, yhteistä tulevaisuutta ym. Sen takia vaan biletystä ja panemista.
Sitten jos joku päivä kyllästyn niin mielummin vaikkapa thaimaasta se vaimo. Voi hankkia nuoren ja kauniin ilman että tulee jäkätystä kun sitä kun ikäeroa on yli 3v.
Eikä luku- tai kirjoitustaitoa. Mutta vaimo mikä vaimo.
Suomiakka taas rasistina räyhää. Ahkeria ne ovat ja oppivat suomenkielenkin nopeasti. Ei nyt että sillä on paljon väliä. Miljonääri kun olen niin eipä vaimoni tarvitse sitten käydä töissä. Kunhan on kaunis, mukava ja hyvä sängyssä niin kaikki on hyvin. Työnteon voi sitten jättää vähemmän edustaville suomikurpille.
3-kymppinen jää välimaastoon: bilettämiseen ei väsy kun on samanhenkisiä kavereita. Toiset vaihtaa nyt niitä vaippoja kotona,toiset sitten 10 vuoden kuluttua. Toiset vaihtoi jo 10 vuotta sitten ne vaipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellaisen ilmapiiri, että 30-vuotiaana joudut enemmän perustelemaan sitä, jos haluat lapsia ja vakiintunutta elämää kuin jos et niitä haluaisi. Sen sijaan jos haluaa vain juhlia päivästä toiseen, niin aina voisi selittää olevansa vielä nuori, huolissaan ympäristöasioista eikä siksi lapsia tahdo. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei ihme, että lapsia syntyykin niin vähän, kun aikuisen ihmisen ja vastuullisen vanhemman rooli ei moniakaan kiinnosta.
No ei ole kyllä minun ystävät joutuneet perheen perustamistaan perustelemaan, se on aina ollut heille selvä valinta ja toteutunut kun olosuhteet ovat olleet kohdillaan. Onneksi myös heillä on ollut tiedossa, ettei se elämä itseäni houkuta, joten eivät ole lähteneet mihinkään käännytysprosessiin.
Se on myös sitä aikuisuutta ja kypsyyttä, että ymmärtää muut itsestään erillisinä olentoina omine toiveineen ja preferensseineen. Ymmärtää ettei ole yhtä, parasta tapaa elää elämää. Miksi tähän niin harvat kykenevät, vaikka ovat "vastuullisia, kypsiä aikuisia"?
Mulla on lapsia... välillä ärsyttää kuunnella pitkiä palopuheita ettei tänne ketään pitäisi synnyttää, koska ympäristötuho... sivilisaatio romahtaa...
Bilettäminen voisi olla parempi vaihtoehto kuin ajan viettäminen tuollaisessa seurassa.
Koska en jaksanut kauheasti bilettää 20-25v
Nykyään kiva käydä yökerhoissa pari kertaa kuukaudessa kavereiden kanssa vaikka en vielä ihan kolmekymmentä ole.
En voi saada lapsia enkä edes haluaisi niin ei mulla ole edes kiire "asettua aloilleen" mitä tuokin nyt tarkoittaa.
Olen sinkku.
Niin jaa teen viikonloppuisin paljon muutakin kuin dokaan ja bailaan. Viimeksi joulun aikoihin ollu bilettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten joku jumalaton välimuoto, vastuuton kotihiiri. Valvon monta yötä viikosta itsekseni aamuun asti ja teen mitä lystään, nukun sitten päivällä. Ei ole huollettavia niin mikäs tässä.
Ei huollettavia, eikä ilmeisesti töitäkään. Vai teetkö iltavuoroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla naisilla on ihan hiveät luonteet. Ei sellaisen kanssa voi suunnitella mitään perhettä, yhteistä tulevaisuutta ym. Sen takia vaan biletystä ja panemista.
Sitten jos joku päivä kyllästyn niin mielummin vaikkapa thaimaasta se vaimo. Voi hankkia nuoren ja kauniin ilman että tulee jäkätystä kun sitä kun ikäeroa on yli 3v.
Eikä luku- tai kirjoitustaitoa. Mutta vaimo mikä vaimo.
Suomiakka taas rasistina räyhää. Ahkeria ne ovat ja oppivat suomenkielenkin nopeasti. Ei nyt että sillä on paljon väliä. Miljonääri kun olen niin eipä vaimoni tarvitse sitten käydä töissä. Kunhan on kaunis, mukava ja hyvä sängyssä niin kaikki on hyvin. Työnteon voi sitten jättää vähemmän edustaville suomikurpille.
Reppana olet :( Tsemppiä kuitenkin. Kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten joku jumalaton välimuoto, vastuuton kotihiiri. Valvon monta yötä viikosta itsekseni aamuun asti ja teen mitä lystään, nukun sitten päivällä. Ei ole huollettavia niin mikäs tässä.
Ei huollettavia, eikä ilmeisesti töitäkään. Vai teetkö iltavuoroa?
Naapuriko se siinä? Hirveä päivittely oli silloin kerran, etteihän nyt vain työttömiä asu samassa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten joku jumalaton välimuoto, vastuuton kotihiiri. Valvon monta yötä viikosta itsekseni aamuun asti ja teen mitä lystään, nukun sitten päivällä. Ei ole huollettavia niin mikäs tässä.
Ei huollettavia, eikä ilmeisesti töitäkään. Vai teetkö iltavuoroa?
Naapuriko se siinä? Hirveä päivittely oli silloin kerran, etteihän nyt vain työttömiä asu samassa talossa.
Eipä mua varsinaisesti kiinnosta kuka on työtön, mutta jos on työtön, niin ei välttämättä paras keino työllistymiseen ole valvoa yöt ja nukkua päivät, mutta toisaalta enhän tiedä mitä öisin teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten joku jumalaton välimuoto, vastuuton kotihiiri. Valvon monta yötä viikosta itsekseni aamuun asti ja teen mitä lystään, nukun sitten päivällä. Ei ole huollettavia niin mikäs tässä.
Ei huollettavia, eikä ilmeisesti töitäkään. Vai teetkö iltavuoroa?
En ole työelämässä (mutta en myöskään työtön).
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä tätä kotihiirten jatkuvaa tarvetta bilettäjien halveksimiseen. Miten se on teiltä pois jos joku haluaa käydä baareissa viikonloppuisin? Ja mitä varten joka toisessa viestissä pitää puhua viinasta elämän keskipisteenä ja ainoana sisältönä? Näinkö te elätte omaa elämäänne, vain yhden asian ympärille kaiken keskittäen? Ette pysty mitenkään käsittämään, että joku toinen voi joskus nauttia leffasta kotisohvalla, joskus bailauksesta ja joskus vaikka teatterista tai urheilusta?
No just niin.
Kovin on rajallista ajattelua ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! 40 on uusi 30!
Ei muuta kuin uuteen nousuun!
Kippis!
Vierailija kirjoitti:
Mutta se ihmetyttää kyllä miksi joku odottaa oikein viikonloppua että PÄÄSEE vetää alkoholia ja joka viikonloppu.
Minulla tulee tunne, että nämä kostean viikonlopun odottajat oikein vihaavat elämäänsä ja kaikkea vapaa-aikaa, kun haluavat vain hukata vapaapäivänsä ensin siihen, että ovat humalassa pois tästä maailmasta ja sitten reporankana krapulassa sängyn pohjalla.
Arvasin ketjun sisällön jo etukäteen, suurin isa sitä mieltä että lapsia saatuaan täytyy olla kotona niiden kanssa 24/7, ainoa hyväksyttävä poissaolo on kirjasto, liikuntaharrastus ja sivistynyt teatteri. Itse 35v enkä edelleenkään tiedä ”mitään siistimpää”, kuin käydä keikoilla ja festareilla, ne on mun rentoutus ja vastapaino toisinaan uuvuttavaankin lapsiperhearkeen. Voin olla kuukausia käymättä missään mutta nytkin on parit keikkaliput taskussa ja taatusti biletän aamuun asti. Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin. Kun käyn ulkona, jaksan todellakin arjen paremmin kun saan hetken olla minä ja täysin toisessa maailmassa kuin kotona verkkarit jalassa räkää pyyhkien. Ja ihan ydinperheessä elän, onnellisessa sellaisessa.
Eletään vuotta 2018 ja naisen paikka ei ole enää hellan ja nyrkin välissä, eikä kukaan määritä sitä ulkopuolelta miten elämä tulee elää. Ehkä en ole teidän mielestä aikuinen, mutta en kullä haluakaan olla jos se tarkoittaa sitä että pitää elää vain puolisolleen ja jälkikasvulleen.
Mä olen kolmekymppinen, lapseton ja syksyllä alkanut seurustella. Rakastan edelleen käydä ulkona, minusta on ihanaa laittautua ja tavata ystäviä. Mies on muusikko, joten varsin vauhdikasta elämää viettää hänkin edelleen. Tässä iässä se räkä poskella radattaminen alkaa olla jo aika kulunut juttu, mutta sen sijaan istuskellaan milloin olutravintolassa ja milloin viinibaarissa, käydään paljon keikoilla. Välillä lipsahtaa niin että sitä löytää itsensä aamuyöllä tanssilattialta jostain, tai vaikka karaokebaarista, ja hittoakos siinä.
Rahaa on käytössä ihan eri tavalla kuin vaikkapa opiskeluaikoina, vaikken olekaan kuin perusduunari. Mutta ei ole muita suita ruokittavana, ja maksan vuokraa kotoisasta kaupunkiyksiöstä. Nykyään voi tosiaan panostaa ulkonakäymiseen, eikä tarvii juoda sitä kyykkyviinipulloa pohjiksi kotona, ja lähteä dokaamaan vain dokaamisen vuoksi.
Asuin vuosia Englannissa, missä pubit tosiaan olivat kuin toinen olohuone. Liekö sieltä jäänyt tapa tavata mielummin ihmisten ilmoilla. Edelleen afterworkhulina ja ihmisten hyväntuulisuus saa minutkin hyvälle tuulelle.
Vierailija kirjoitti:
Me teimme lapsemme vajaa parikymppisinä. Baarikausi oli ja meni tuossa ennen kolmeakymppiä. Nyt vietetään miehen kanssa laatuaikaa urheillen, eräillen, ym. ja odotetaan että lapset lentää pesästä ;)
Kaikki ei löydä sitä sopivaa puolisoa tuossa iässä. Ääliö. Te kaikki ootte äälöitä. Olet onnekas kun olet saanut elämässä juuri silloin nuo asiat kuin olet halunnut. Toiset käy baarissa kolmekymppisenä kun EI OLE SITÄ KUMPPANIA!!!!
Jännä, kun en itse tunne ketään joka eläisi tuollaista elämää yli 30-vuotiaana. Kaikki kaverit painaa pitkää päivää duunissa, osa opiskelee lisää duunin ohella. Vapaa-ajalla urheillaan ja löhötään kotona. Kun on ensin painanut menemään kellon ympäri ma-pe, niin viikonloppuna kotisohva houkuttaa enemmän kuin baari.
Välillä on lehdissä juttuja siitä, kuinka tällaiset reippaat ja työteliäät thaivaimot ovat pari vuotta maahan kotiutumisensa jälkeen todenneet ansaitsevansa jotain parempaa kuin elämän saamattoman ja sovinistisen vätyksen rinnalla.