Miksi nykyään vielä kolmekymppiset elää samanlaista bile-elämää kuin parikymppiset?

Ei se kolmekymppinen nyt niin vanha ole. Sen saa huomata se kaksikymppinenkin. Muistan kyllä, kun itsekin pidin kolmekymppisiä vanhana 18-vuotiaana. Nimimerkillä 35-vuotias.

Ihmetyttää kyllä bilettämisen jeesustelu tässä keskustelussa. Mitä se keltään on pois, jos 20-, 30- tai 40-vuotias käy radalla joka viikonloppu. Itse käyn pari kertaa kuussa ja mieli tekisi käydä useamminkin. Lapset ja vaimo vain haittaavat harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kolmekymppinen, lapseton ja syksyllä alkanut seurustella. Rakastan edelleen käydä ulkona, minusta on ihanaa laittautua ja tavata ystäviä. Mies on muusikko, joten varsin vauhdikasta elämää viettää hänkin edelleen. Tässä iässä se räkä poskella radattaminen alkaa olla jo aika kulunut juttu, mutta sen sijaan istuskellaan milloin olutravintolassa ja milloin viinibaarissa, käydään paljon keikoilla. Välillä lipsahtaa niin että sitä löytää itsensä aamuyöllä tanssilattialta jostain, tai vaikka karaokebaarista, ja hittoakos siinä.

Rahaa on käytössä ihan eri tavalla kuin vaikkapa opiskeluaikoina, vaikken olekaan kuin perusduunari. Mutta ei ole muita suita ruokittavana, ja maksan vuokraa kotoisasta kaupunkiyksiöstä. Nykyään voi tosiaan panostaa ulkonakäymiseen, eikä tarvii juoda sitä kyykkyviinipulloa pohjiksi kotona, ja lähteä dokaamaan vain dokaamisen vuoksi.

Asuin vuosia Englannissa, missä pubit tosiaan olivat kuin toinen olohuone. Liekö sieltä jäänyt tapa tavata mielummin ihmisten ilmoilla. Edelleen afterworkhulina ja ihmisten hyväntuulisuus saa minutkin hyvälle tuulelle.

Sun elämä kuulostaa ihanalta. Juuri tuollaista itselläkin on tässä vähä vajaa kolmekymppisenä. Pubeissa on hyvä tavata ihmisiä, eikä olla räkäkännissä.

Minulle ainakin elämän kohokohtia on tuo ihmisten tapaaminen ja hauskat jutut ja kommellukset. Kyllä sitä kultaa näkee muutenkin joka päivä... Että ainoat kohokodat olis kullan kans teekupin kanssa kyhjötys. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ketjun sisällön jo etukäteen, suurin isa sitä mieltä että lapsia saatuaan täytyy olla kotona niiden kanssa 24/7, ainoa hyväksyttävä poissaolo on kirjasto, liikuntaharrastus ja sivistynyt teatteri. Itse 35v enkä edelleenkään tiedä ”mitään siistimpää”, kuin käydä keikoilla ja festareilla, ne on mun rentoutus ja vastapaino toisinaan uuvuttavaankin lapsiperhearkeen. Voin olla kuukausia käymättä missään mutta nytkin on parit keikkaliput taskussa ja taatusti biletän aamuun asti. Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin. Kun käyn ulkona, jaksan todellakin arjen paremmin kun saan hetken olla minä ja täysin toisessa maailmassa kuin kotona verkkarit jalassa räkää pyyhkien. Ja ihan ydinperheessä elän, onnellisessa sellaisessa.

Eletään vuotta 2018 ja naisen paikka ei ole enää hellan ja nyrkin välissä, eikä kukaan määritä sitä ulkopuolelta miten elämä tulee elää. Ehkä en ole teidän mielestä aikuinen, mutta en kullä haluakaan olla jos se tarkoittaa sitä että pitää elää vain puolisolleen ja jälkikasvulleen.

Eli tykkäät esitellä itseäsi räkäkännissä vieraille miehille tanssilattialla...

Joo tunnistan tuon sinun tyyppisi joka kerta festareilla ja keikoilla ja joo säälittävää on.

Voi luoja :) jo on sulla käsitykset. Onneksi mua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä sun kaltaiset tylsimykset ajattelee mutta sen verran voin selventää että ei, en ole räkäkännissä, en esittele itseäni, itse asiassa ei tule paljoa ympärilleen vilkuiltua kun ei ole tarvetta, mulla on erittäin hyvä mies ja huomioiva mies kotona. Rakastan tanssia, laittautua ja pidän hyvästä musiikista, soitettuna niin kovaa että korvat halkeaa. Harmillista että tätä täytyy jollekin selitellä :) jos sinusta tämä on säälittävää niin itsehän en tiedä mitään säälittävämpää kuin ne mokkapalamutsit mätsäävissä miikkarimekoissa istuen hiekkiksen laidalla, kohokohtanaan esitellä taitavia lapsiaan muille samanhenkisille. Se jos mikä on säälittävää kun eletään loppuelämä toisten ehdoilla ja odotuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin.

Muistathan sitten että meitä ihmisiä on erilaisia. Minulle ihan oikeasti viikon kohokohta on zumbata lauantaisin. Laji tosin on ihan eri mutta pointtina se että urheiluharrastukset taas saavat minut jaksamaan arkea ihan eri tavalla. Yömyöhään bilettäminen ainoastaan verottaa minun energiavarastojani eikä tosiaankaan saa minua jaksamaan. Hauskaa voi pitää niin monella tavalla, urheilemalla, käymällä ystävien kanssa syömässä tai viinilasillisella jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin.

Muistathan sitten että meitä ihmisiä on erilaisia. Minulle ihan oikeasti viikon kohokohta on zumbata lauantaisin. Laji tosin on ihan eri mutta pointtina se että urheiluharrastukset taas saavat minut jaksamaan arkea ihan eri tavalla. Yömyöhään bilettäminen ainoastaan verottaa minun energiavarastojani eikä tosiaankaan saa minua jaksamaan. Hauskaa voi pitää niin monella tavalla, urheilemalla, käymällä ystävien kanssa syömässä tai viinilasillisella jne.

Todella erilaisia. Mä olin parikymppisenä se kirjasto-ja-sohva -nuori, joka raahattiin ystävien toimesta "radalle". Inhosin sitä jo silloin, kaikki se meteli ja tungos. - Oma puoliso löytyi sitten töistä, eli ei sitä elämänvaihetta olisi tarvittu edes parinhakuun. Nyt ikää on 20 vuotta enemmän, ja viikonlopun kohokohta on mökkireissu ystäväpariskunnan kanssa tai sieniretki puolison kanssa. Toki tässä välissä on tehty kaikenlaista perinteistä, kuten kasvatettu lapsi ja maksettu asuntolaina, mutta NYT kun ollaan downshiftattu pois työelämästä, tämä on omannäköistä. Nautin täpöillä. Mulle afterwork pubissa olisi painajainen, kai toiset vaan syntyvät keski-ikäisiksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin.

Muistathan sitten että meitä ihmisiä on erilaisia. Minulle ihan oikeasti viikon kohokohta on zumbata lauantaisin. Laji tosin on ihan eri mutta pointtina se että urheiluharrastukset taas saavat minut jaksamaan arkea ihan eri tavalla. Yömyöhään bilettäminen ainoastaan verottaa minun energiavarastojani eikä tosiaankaan saa minua jaksamaan. Hauskaa voi pitää niin monella tavalla, urheilemalla, käymällä ystävien kanssa syömässä tai viinilasillisella jne.

Todella erilaisia. Mä olin parikymppisenä se kirjasto-ja-sohva -nuori, joka raahattiin ystävien toimesta "radalle". Inhosin sitä jo silloin, kaikki se meteli ja tungos. - Oma puoliso löytyi sitten töistä, eli ei sitä elämänvaihetta olisi tarvittu edes parinhakuun. Nyt ikää on 20 vuotta enemmän, ja viikonlopun kohokohta on mökkireissu ystäväpariskunnan kanssa tai sieniretki puolison kanssa. Toki tässä välissä on tehty kaikenlaista perinteistä, kuten kasvatettu lapsi ja maksettu asuntolaina, mutta NYT kun ollaan downshiftattu pois työelämästä, tämä on omannäköistä. Nautin täpöillä. Mulle afterwork pubissa olisi painajainen, kai toiset vaan syntyvät keski-ikäisiksi. :D

En ole vielä näin tuossa iässä, mutta samaistuin ihan täysillä tähän tekstiin! 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ketjun sisällön jo etukäteen, suurin isa sitä mieltä että lapsia saatuaan täytyy olla kotona niiden kanssa 24/7, ainoa hyväksyttävä poissaolo on kirjasto, liikuntaharrastus ja sivistynyt teatteri. Itse 35v enkä edelleenkään tiedä ”mitään siistimpää”, kuin käydä keikoilla ja festareilla, ne on mun rentoutus ja vastapaino toisinaan uuvuttavaankin lapsiperhearkeen. Voin olla kuukausia käymättä missään mutta nytkin on parit keikkaliput taskussa ja taatusti biletän aamuun asti. Voiko olla kamalampaa elämää kuin mokkapalamutsina lapsia harrastuksiin kuskaten, ainoana kohokohtana zumbata torstaisin. Kun käyn ulkona, jaksan todellakin arjen paremmin kun saan hetken olla minä ja täysin toisessa maailmassa kuin kotona verkkarit jalassa räkää pyyhkien. Ja ihan ydinperheessä elän, onnellisessa sellaisessa.

Eletään vuotta 2018 ja naisen paikka ei ole enää hellan ja nyrkin välissä, eikä kukaan määritä sitä ulkopuolelta miten elämä tulee elää. Ehkä en ole teidän mielestä aikuinen, mutta en kullä haluakaan olla jos se tarkoittaa sitä että pitää elää vain puolisolleen ja jälkikasvulleen.

Eli tykkäät esitellä itseäsi räkäkännissä vieraille miehille tanssilattialla...

Joo tunnistan tuon sinun tyyppisi joka kerta festareilla ja keikoilla ja joo säälittävää on.

Ei ole mikään pakko olla räkäkännissä, eikä siellä keikalla olla niiden miesten takia. Naisilla on oikeus nauttia elämästä itsensä takia. Heitä jo asenteesi takaisin menneisyyteen mihin se kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä väheksyä toisten ehkäpä harrastusta. Esim. minä olen kolmekymppinen, päivätöissä projektipäällikkönä konsulttitoimistossa, harrastan liikuntaa n. 12 h viikossa. Tämän lisäksi käyn keikoilla tai istumassa iltaa viikonloppuisin kavereiden kanssa. Pelataan esim. lautapelejä oluen äärellä tai muuten vaan parannetaan maailmaa. Onko se sitten bilettämistä ja riekkumista jonkun mielestä? Krapula tai humala ei liity näihin illan viettohin mitenkään.

Aloitushan koski bilettämistä. Miksi oikein sitten kommentoit tätä? Kuka mielestään bilettää lautapelejä pelatessaan? Syötkö esimerkiksi peliporukan kanssa jotain huumaavia sieniä pelisession aikana?

Joidenkin mielestä kaikki baarissa oleminen tuntuu olevan ryyppäämistä ja itsensä tyrkyttämistä yhden yön suhteisiin.

-eri

Ainahan toiset on bilettäneet ja toiset eu, miten kukin tykkää.

Munkin vanhempani kävivät tansseissa, mikä oli hyvä. Mutta näillä tanssireissuilla isä veti yleensä änkyräkännit isolla äällä. Järkyttävää kateltavaa. Mut vielä pahempi olis ollut, jos isä olis tissutellut kotisohvalla sammumiseen asti.

Tältä kantilta biletys on fine, känny persiistä.

Yleistämistä! Me olemme tuota ikäluokkaa, meillä on okt-laina ja 3 lasta. Käyn bilettämässä 2 kertaa vuodessa. Onko liikaa sinulle? Meidän samanikäisestä tuttavapiirissä ja sukulaisilla on myös lapsia. Ei kuulu kenenkään elämään säännöllinen bilettäminen viikonloppuisin.

Olen 47-vuotias, eikä biletys ainakaan vielä ole alkanut kyllästyttää. Ei siitä mitään haittaakaan ole ollut. On parisuhde, työpaikka, hyvä asunto ja muutkin asiat elämässä kunnossa. Lapsia ei olla koskaan haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä väheksyä toisten ehkäpä harrastusta. Esim. minä olen kolmekymppinen, päivätöissä projektipäällikkönä konsulttitoimistossa, harrastan liikuntaa n. 12 h viikossa. Tämän lisäksi käyn keikoilla tai istumassa iltaa viikonloppuisin kavereiden kanssa. Pelataan esim. lautapelejä oluen äärellä tai muuten vaan parannetaan maailmaa. Onko se sitten bilettämistä ja riekkumista jonkun mielestä? Krapula tai humala ei liity näihin illan viettohin mitenkään.

Aloitushan koski bilettämistä. Miksi oikein sitten kommentoit tätä? Kuka mielestään bilettää lautapelejä pelatessaan? Syötkö esimerkiksi peliporukan kanssa jotain huumaavia sieniä pelisession aikana?

Joidenkin mielestä kaikki baarissa oleminen tuntuu olevan ryyppäämistä ja itsensä tyrkyttämistä yhden yön suhteisiin.

-eri

Baarissa alkanut suhde voi kestää vuosia. Kuitenkin olen sitä mieltä että baareista haetaan panoseuraa. Kotona ryypätessä on paljon hyviä puolia baareihin verrattuna. Ei tarvi jonottaa, kaikki biisit on hyviä, jääkaappi on siinä lähellä. Baareista voi saada uudelta seksiä ja se on baarien ainoa hyvä puoli.

AP:n väite on ihan totta. Mutta nykyaika on nykyaikaa. Minä tunnen todella monta päälle kolmekymppistä miestä, jotka eivät vielä halua asettua aloilleen tai perustaa perhettä. Heille tärkeää on bilettäminen ja vapaus. Itse olen 24v nainen ja aika paljon tulee itsekin vielä juhlittua opiskelujen rinnalla. Miksi ei? Minulla ei ole mitään velvotteita, etten voisi käydä ulkona. Sitten jos ja kun se oikea tulla tupsahtaa elämääni, niin uskoisin, että biletys jää vähemmälle. Olen siihen kyllä täysin valmis, mutta sitä ennen jatkan entiseen tapaan.

No jaa, kuinka moni kolmekymppinen bailaa joka vkloppu? Taidat vain itse kiinnittää suuresti huomiota aina kun havaitset kolmekymppisen radalla.

Suomessa on joku ihme käsitys, että 1.) Kun perustetaan perhe, ei saa enää olla mitään sosiaalista elämää ja 2.) Baarissa voi käydä vain ryyppäämässä ja etsimässä panoseuraa.

Olen asunut ulkomailla jo vuosia, monessa eri maassa, eikä missään muualla ole tuollaista. Vanhemmatkin käyvät baareissa/pubeissa, ei vedetä perskännejä, sinne mennään tapaamaan kavereita eikä iskemään yhden illan juttuja.

Välillä mietin muuttoa takaisin Suomeen, mutta tällainen ahdasmielinen ajattelutapa monessa muussakin asiassa tympii.

Kaikilla on varaa ryypätä, mutta vain harvoilla varaa perustaa perhe ja jotainhan se on touhuttava.  SItten palataan sinne yksiöön ja murjotetaan viikko, kun ei ole rahaa ruokaan. Mutta tulipahan nekaveriselfiet otettua ja laitettu nettiin.  Ja järjellä ajatelleen, kuka nykysuomeen tekisi lapsia, kun köyhyyskin on jo  luokkaa ryssälä ja huonommaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä väheksyä toisten ehkäpä harrastusta. Esim. minä olen kolmekymppinen, päivätöissä projektipäällikkönä konsulttitoimistossa, harrastan liikuntaa n. 12 h viikossa. Tämän lisäksi käyn keikoilla tai istumassa iltaa viikonloppuisin kavereiden kanssa. Pelataan esim. lautapelejä oluen äärellä tai muuten vaan parannetaan maailmaa. Onko se sitten bilettämistä ja riekkumista jonkun mielestä? Krapula tai humala ei liity näihin illan viettohin mitenkään.

Aloitushan koski bilettämistä. Miksi oikein sitten kommentoit tätä? Kuka mielestään bilettää lautapelejä pelatessaan? Syötkö esimerkiksi peliporukan kanssa jotain huumaavia sieniä pelisession aikana?

Joidenkin mielestä kaikki baarissa oleminen tuntuu olevan ryyppäämistä ja itsensä tyrkyttämistä yhden yön suhteisiin.

-eri

Baarissa alkanut suhde voi kestää vuosia. Kuitenkin olen sitä mieltä että baareista haetaan panoseuraa. Kotona ryypätessä on paljon hyviä puolia baareihin verrattuna. Ei tarvi jonottaa, kaikki biisit on hyviä, jääkaappi on siinä lähellä. Baareista voi saada uudelta seksiä ja se on baarien ainoa hyvä puoli.

Niin, koska sinusta on hauskempaa ryypätä kotona, niin kaikki muutkin hakevat baarista vaan panoseuraa? Tässä 11 sivun keskustelun aikana sinulle ei ole vielä selvinnyt, että jotkut ihmiset ihan aidosti tykkäävät eri asioista kuin sinä?

Bilettäjä on ihan eri asia kuin juoppo. Moni varmaan pitää bilettäjää pahana, mutta kumpi on pahempi. Sellanen joka juo joka pv yksin himassa vai joku joka juo kerran kahdessa viikossa ja pukeutuukin vielä hyvin.

Kohta kolmekybänen täällä moi. Koska mikään ei kuulosta pahemmalta kuin tuollainen aloilleen asettuminen ja huutavien paskatykkien puskeminen tähän maailmaan, huhhuh. En halua pilata elämääni

En ole kyllä huomannut. Olen vajaa 30, harvalla kaverilla lapsia on, se on varmaan muuttunut kyllä. Ihmiset matkustelee, liikkuu luonnossa, tekee töitä, hoitaa lemmikkejä, harrastaa, on aktiivisia yhdistyksissä ym. Joskus juhlivat, mutta ei kyllä todellakaan ole sama meininki kuin parikymmpisinä :D.