Onko 3-kymppinen nainen tai mies vielä nuori? Kyllä vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihmisestä paljon kiinni. Moni 30-vuotias on jo vanha kun on itsensä siihen kuntoon päästetty. Jos itsestään pitää hyvää huolta jne. en pidä vanhana. Ei toki ole sama asia kuin 20-vuotias. 30v on sellainen vanhan ja nuoren sekoitus ja riippuen ihmisestä jompaan kumpaan kallistunut.

Minusta tässä ei ole kyse pelkästään fyysisestä kunnosta.

Itse ehkä miellän nuoren ihmisen sellaiseksi, joka voisi vastaanottaa nuoren urheilijan tai lupauksen palkinnon tms. 30 vuotta vanhemmille ihmisille tällaisia harvemmin myönnetään ainakaan urheilun saralla (jossa ikääntyminen ensimmäisenä ihmisessä yleensä näkyy).

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin hetki sitten 30 ja vielä muutama vuosi sitten pidettiin n. 20- vuotiaana ulkopuolisten toimesta, joten tuntuisi ainakin erikoiselta, jos yhtäkkiä 30 täytettyäni olisin niin paljon ikääntynyt etten olisi enää edes nuori. Pidän itseäni ainakin vielä nuorena. Ei tietenkään enää samalla tavalla kuin 2-kymppisenä mutta en 20- vuotias enää haluaisikaan olla. Nyt on paljon enemmän itsevarmuutta ja perillä siitä mitä elämässä haluaa. Tietyllä tavalla ikä luonnollisesti tekee myös sen, että on vähemmän aikaa tavoitella näitä asioita. 2-kymppisenä tuntui, että kaikki on elämässä mahdollista ja sitä voi tavoitella sitten joskus. Nyt enemmän se ajatus, että jos jotakin haluaa niin sen pitää alkaa tehdä töitä nyt ja heti. 

Joku kommentoi ettei ole enää nuori, vaan pitää olla aikuisen vastuu. Ei näillä mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa. Jokaisella täysi-ikäisellä on vastuu itsestään ja on selvää, että aikuisia tässä silti ollaan, vaikka nuori vielä voisikin olla. 

Varsinkin tänä päivänä se nuoruuden käsite on muuttunut aika lailla. Lähempänä kolmeakymppiä voidaan vasta valmistua ja aloittaa luomaan sitä uraa. Oiskohan ollut Lontoossa, jossa on erikseen 26-30- vuotiaille tarjolla halvempi bussikortti, "nuorisohinnalla."

Tuo kokemus riippuu varmaan paljon myös omasta elämäntilanteestakin. Itse vain koen nyt samanikäisenä perheellisenä ihmisenä olevani nyt jo lähestymässä keski-ikää. Ehkäpä siksi tuntuu hämmentävältä kuunnella samanikäisen naispuolisen ystäväni juttuja siitä, miten lasten hankinnan aloittamisella ei ole vielä mikään kiire, koska hänhän on yhä nuori. 🤔

Totta mutta 30- vuotias ei kyllä missään määrin ole lähestymässä keski-ikää. Tai lähestymässä toki niin kuin kaikki ikääntyessään. Mutta itselläni ainakin lähipiiri kuolisi nauruun, jos puhuisin itsestäni lähes keski-ikäisenä. Onko 40- vuotias sitren mielestäsi jo melkein eläkeiässä.

Mielestäni 40-vuotias on on jo keski-ikäinen. 3-kymppinen elää sellaista vaihetta, jossa nuoruus on jo ohi ja keski-ikä ei vielä ole alkanut. Ehkä tämä on sitten varhaiskeski-ikä.

Ehkä nämä henkilöt, jotka ovat 16- vuotiaana peruskoulun jälkeen saaneet vakipaikan ja siitä muutaman vuoden päästä perustaneet perheen ja ottaneet omakotitalolainan. 30- vuotiaana on jo eläkettä vartenkin säästetty ja aletaan odottamaan sitä hetkeä, kun lapset muuttavat kotoa pois ja voidaan alkaa säästetyillä rahoilla vaikka reissaamaan

niin ehkä nämä ihmiset näkevät itsensä 30 vuotta täyttäessään varhaiskeski-ikäisiksi. Itse en kyllä viime viikolla 30 vuotta täytettyäni ja muutama vuosi sitten valmistuttani pidä itseäni minään varhaiskeski-ikäisenä, vaan sillä että elämä on vielä edessä. Uran luomista ja perheen perustamista, toivottavasti.

Aika huonosti asiat jos vasta 30 v on vanha? Ei toki lapsi, tai kokematon nuori, mutta ei kyllä vanhakaan.

Ehkä vain aikuinen?

Mä olen 33-vuotias ja koen olevani vielä tosi nuori (näin on siitä huolimatta, että valmistuin ja aloitin työelämän 25-vuotiaana, menin naimisiin 26-vuotiaana ja sain lapsen 28-vuotiaana). Työyhteisössäni olen aina ollut ihan nuorimmasta päästä, mikä saattaa vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin hetki sitten 30 ja vielä muutama vuosi sitten pidettiin n. 20- vuotiaana ulkopuolisten toimesta, joten tuntuisi ainakin erikoiselta, jos yhtäkkiä 30 täytettyäni olisin niin paljon ikääntynyt etten olisi enää edes nuori. Pidän itseäni ainakin vielä nuorena. Ei tietenkään enää samalla tavalla kuin 2-kymppisenä mutta en 20- vuotias enää haluaisikaan olla. Nyt on paljon enemmän itsevarmuutta ja perillä siitä mitä elämässä haluaa. Tietyllä tavalla ikä luonnollisesti tekee myös sen, että on vähemmän aikaa tavoitella näitä asioita. 2-kymppisenä tuntui, että kaikki on elämässä mahdollista ja sitä voi tavoitella sitten joskus. Nyt enemmän se ajatus, että jos jotakin haluaa niin sen pitää alkaa tehdä töitä nyt ja heti. 

Joku kommentoi ettei ole enää nuori, vaan pitää olla aikuisen vastuu. Ei näillä mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa. Jokaisella täysi-ikäisellä on vastuu itsestään ja on selvää, että aikuisia tässä silti ollaan, vaikka nuori vielä voisikin olla. 

Varsinkin tänä päivänä se nuoruuden käsite on muuttunut aika lailla. Lähempänä kolmeakymppiä voidaan vasta valmistua ja aloittaa luomaan sitä uraa. Oiskohan ollut Lontoossa, jossa on erikseen 26-30- vuotiaille tarjolla halvempi bussikortti, "nuorisohinnalla."

Tuo kokemus riippuu varmaan paljon myös omasta elämäntilanteestakin. Itse vain koen nyt samanikäisenä perheellisenä ihmisenä olevani nyt jo lähestymässä keski-ikää. Ehkäpä siksi tuntuu hämmentävältä kuunnella samanikäisen naispuolisen ystäväni juttuja siitä, miten lasten hankinnan aloittamisella ei ole vielä mikään kiire, koska hänhän on yhä nuori. 🤔

Totta mutta 30- vuotias ei kyllä missään määrin ole lähestymässä keski-ikää. Tai lähestymässä toki niin kuin kaikki ikääntyessään. Mutta itselläni ainakin lähipiiri kuolisi nauruun, jos puhuisin itsestäni lähes keski-ikäisenä. Onko 40- vuotias sitren mielestäsi jo melkein eläkeiässä.

Mielestäni 40-vuotias on on jo keski-ikäinen. 3-kymppinen elää sellaista vaihetta, jossa nuoruus on jo ohi ja keski-ikä ei vielä ole alkanut. Ehkä tämä on sitten varhaiskeski-ikä.

Ehkä nämä henkilöt, jotka ovat 16- vuotiaana peruskoulun jälkeen saaneet vakipaikan ja siitä muutaman vuoden päästä perustaneet perheen ja ottaneet omakotitalolainan. 30- vuotiaana on jo eläkettä vartenkin säästetty ja aletaan odottamaan sitä hetkeä, kun lapset muuttavat kotoa pois ja voidaan alkaa säästetyillä rahoilla vaikka reissaamaan

niin ehkä nämä ihmiset näkevät itsensä 30 vuotta täyttäessään varhaiskeski-ikäisiksi. Itse en kyllä viime viikolla 30 vuotta täytettyäni ja muutama vuosi sitten valmistuttani pidä itseäni minään varhaiskeski-ikäisenä, vaan sillä että elämä on vielä edessä. Uran luomista ja perheen perustamista, toivottavasti.

Opiskelen itse yhä töiden lomassa. Lapset ovat iältään 0 - 2 vuotta. Silti käytin tuota kuvausta varhaiskeski-ikä puhuessani itsestäni.

Kolmekymppinen on aikuinen. Humputtelut on humputeltu ja vastuu painaa. Keski-ikä nurkan takana.

Jos kolmekymppinen kokee itsensä nuoreksi, on jumittunut nuoruuteen.

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin hetki sitten 30 ja vielä muutama vuosi sitten pidettiin n. 20- vuotiaana ulkopuolisten toimesta, joten tuntuisi ainakin erikoiselta, jos yhtäkkiä 30 täytettyäni olisin niin paljon ikääntynyt etten olisi enää edes nuori. Pidän itseäni ainakin vielä nuorena. Ei tietenkään enää samalla tavalla kuin 2-kymppisenä mutta en 20- vuotias enää haluaisikaan olla. Nyt on paljon enemmän itsevarmuutta ja perillä siitä mitä elämässä haluaa. Tietyllä tavalla ikä luonnollisesti tekee myös sen, että on vähemmän aikaa tavoitella näitä asioita. 2-kymppisenä tuntui, että kaikki on elämässä mahdollista ja sitä voi tavoitella sitten joskus. Nyt enemmän se ajatus, että jos jotakin haluaa niin sen pitää alkaa tehdä töitä nyt ja heti. 

Joku kommentoi ettei ole enää nuori, vaan pitää olla aikuisen vastuu. Ei näillä mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa. Jokaisella täysi-ikäisellä on vastuu itsestään ja on selvää, että aikuisia tässä silti ollaan, vaikka nuori vielä voisikin olla. 

Varsinkin tänä päivänä se nuoruuden käsite on muuttunut aika lailla. Lähempänä kolmeakymppiä voidaan vasta valmistua ja aloittaa luomaan sitä uraa. Oiskohan ollut Lontoossa, jossa on erikseen 26-30- vuotiaille tarjolla halvempi bussikortti, "nuorisohinnalla."

Tuo kokemus riippuu varmaan paljon myös omasta elämäntilanteestakin. Itse vain koen nyt samanikäisenä perheellisenä ihmisenä olevani nyt jo lähestymässä keski-ikää. Ehkäpä siksi tuntuu hämmentävältä kuunnella samanikäisen naispuolisen ystäväni juttuja siitä, miten lasten hankinnan aloittamisella ei ole vielä mikään kiire, koska hänhän on yhä nuori. 🤔

Totta mutta 30- vuotias ei kyllä missään määrin ole lähestymässä keski-ikää. Tai lähestymässä toki niin kuin kaikki ikääntyessään. Mutta itselläni ainakin lähipiiri kuolisi nauruun, jos puhuisin itsestäni lähes keski-ikäisenä. Onko 40- vuotias sitren mielestäsi jo melkein eläkeiässä.

Mielestäni 40-vuotias on on jo keski-ikäinen. 3-kymppinen elää sellaista vaihetta, jossa nuoruus on jo ohi ja keski-ikä ei vielä ole alkanut. Ehkä tämä on sitten varhaiskeski-ikä.

Ehkä nämä henkilöt, jotka ovat 16- vuotiaana peruskoulun jälkeen saaneet vakipaikan ja siitä muutaman vuoden päästä perustaneet perheen ja ottaneet omakotitalolainan. 30- vuotiaana on jo eläkettä vartenkin säästetty ja aletaan odottamaan sitä hetkeä, kun lapset muuttavat kotoa pois ja voidaan alkaa säästetyillä rahoilla vaikka reissaamaan

niin ehkä nämä ihmiset näkevät itsensä 30 vuotta täyttäessään varhaiskeski-ikäisiksi. Itse en kyllä viime viikolla 30 vuotta täytettyäni ja muutama vuosi sitten valmistuttani pidä itseäni minään varhaiskeski-ikäisenä, vaan sillä että elämä on vielä edessä. Uran luomista ja perheen perustamista, toivottavasti.

Opiskelen itse yhä töiden lomassa. Lapset ovat iältään 0 - 2 vuotta. Silti käytin tuota kuvausta varhaiskeski-ikä puhuessani itsestäni.

Mielestäni aika masentavaa kategorisointia. Nimenomaan siis tolla tyylillä, ikään kuin odotetaan vain keski-ikää ja aika ennen sitä on jo varhaiskeski-ikää. Miten olisi vaikka vain aikuisuus.

En koe 3-kymppisenä olevani vanha. Nuoruuteeni on silti väistämättä jo ohi mielessäni. Olen ihan sinut sen asian kanssa, että keski-iän alkaminen lähivuosina, noin 35 vuodesta eteenpäin on tosiasia. Olen elänyt ihan hyvin enkä jää kaipaamaan nuoruutta.

Aikuisuus on hyvää aikaa. En koe tarvetta pitää enää kynsin ja hampain kiinni siitä ajatuksesta, että nuorihan tässä vielä olen. En ole. 2-kymppiset ovat niitä nuoria, minä en. En vaikka miten nuorekasta elämäntyyliä tavoittelisin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 33-vuotias ja koen olevani vielä tosi nuori (näin on siitä huolimatta, että valmistuin ja aloitin työelämän 25-vuotiaana, menin naimisiin 26-vuotiaana ja sain lapsen 28-vuotiaana). Työyhteisössäni olen aina ollut ihan nuorimmasta päästä, mikä saattaa vaikuttaa asiaan.

Omaan ikääntymiseesi ei vaikuta mitenkään se minkä ikäisten ihmisten kanssa teet töitä. Joku on aina työyhteisönsä nuorin. Se ei tee hänestä automaattisesti nuorta. Tällainen nuori työntekijä voi olla vaikka 50-vuotias.

Näitä kommentteja lukiessa ymmärrän nyt paremmin sen, että iän karttuminen tuntuu monista vaikealta. Reilusti yli 4-kymppinen hokee aina, että nuorihan hän vielä on... Miehen tyttöystävät ovat aina saman ikäisiä, 2-kymppisiä, mutta ikäero heihin kasvaa koko ajan. Ilmeisesti hän hakeutuu tähän nuorten seuraan siksi, ettei omaa ikääntymistä tarvitsisi miettiä. Harrastukset ovat nimittäin yhä samoja "nuoren miehen puuhia" kuin aiemmankin, vaikka muut harrastajat ympärillä ovat paljon häntä nuorempia. Hampaat irvessä nuoruudessa roikkuminen saa vain näin ulkopuolisen silmiin vaikuttamaan serkkuni vanhemmalta kuin mitä hän muuten vaikuttaisi, todellakin sellaiselta nuorten seuraan väkisin änkevältä setämieheltä.

Aika yksilöllistä on. valitettavasti suomessa monet ovat jo ihan ikäloppuja 30 vuotiaana. Miehillä on jo mahaa kaljua ryppyjä jne.

Suomalaiset naiset tosin ovat vieläkin huonommassa kunnossa ja ovat useimmiten ihan tanttamaisia 30 vuotiaina. Osittain omaa vikaan kun leikkaavat hiukset lyhyiksi ja sipsit tupakat ja siiderit maistuvat. Osittain taas iholaadun takia joka on sellainen että siihen tulee helposti ryppyjä. Naisilla on ohuempi rasvakerros ihossa kuin miehillä joten he kärsivät enemmän rypyistä.

Tietty onhan niitãkin jotka eivät juuri muutu 20 ja 40v välillä. Kannattaa käydä punttiksella ja miesten käyttää roganea. Itse olen jo 5v käyttänyt ja aina kehutaan miten tuuheat hiukseni ovat. Kaljusta ei tietoakaan ja luullaan 27-32 vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika yksilöllistä on. valitettavasti suomessa monet ovat jo ihan ikäloppuja 30 vuotiaana. Miehillä on jo mahaa kaljua ryppyjä jne.

Suomalaiset naiset tosin ovat vieläkin huonommassa kunnossa ja ovat useimmiten ihan tanttamaisia 30 vuotiaina. Osittain omaa vikaan kun leikkaavat hiukset lyhyiksi ja sipsit tupakat ja siiderit maistuvat. Osittain taas iholaadun takia joka on sellainen että siihen tulee helposti ryppyjä. Naisilla on ohuempi rasvakerros ihossa kuin miehillä joten he kärsivät enemmän rypyistä.

Tietty onhan niitãkin jotka eivät juuri muutu 20 ja 40v välillä. Kannattaa käydä punttiksella ja miesten käyttää roganea. Itse olen jo 5v käyttänyt ja aina kehutaan miten tuuheat hiukseni ovat. Kaljusta ei tietoakaan ja luullaan 27-32 vuotiaaksi.

Toi o iha harhaa kuvitella että nelikymppistä ei erota parikymppisestä.

Itse koen 3-kymppisenä näyttäväni melko lailla samalta kuin 2-kymppisenä. Valokuvat silti paljastavat sen, että silmien ympärillä näkyy nimenomaan hymyillessä sellaisia pieniä naururyppyjä, joita ei ole ennen kuvissa näkynyt.

Kolmekymppinen on vielä ihan pentu. Opiskelut on yleensä saatu kasaan ja jokunen vuosi työelämää koettuna. Ihminen on fyysisesti aikuisen mitoissa, mutta kokonaisuutena suurimmat jutut ovat edessä. Hyvät hetket ja pettymykset.

Nelikymppisenä alkaa olla jotain perspektiiviä asioihin hyvässä ja pahassa. Harva tekee enää mitään suuria suunnanmuutoksia. Asunto, ura ja lastenteko/lapsettomuus on jo useimmilla valittuna. Tuossa iässä ihmisestä otetaan eniten irti. Laskennallisesti elämästä alkaa olla puolet takana.

Kuusikymppisenä aletaan olla aktiivisen toimijan viimeisellä rannalla. Poikkeuksia tosin on. Lasken ihmisen vanhaksi sitten, kun ihminen alkaa siirtyä tekijän roolista katselijan rooliin. Omien lasten kaitsemisesta siirrytään lastenlasten ihmettelyyn. Erilaisia fyysisiä rajoitteita alkaa ilmestyä monille. Työelämässä jatketaan vielä muutama vuosi ja sitten senkin suhteen siirrytään syrjään. Elämästä on takana 3/4, joten hyvällä syyllä voi kutsua itseään vanhaksi.

Poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen, syystä tai toisesta, mutta mediaani pyörii tuolla tavoin.

Gonamies kirjoitti:

Kolmekymppinen on vielä ihan pentu. Opiskelut on yleensä saatu kasaan ja jokunen vuosi työelämää koettuna. Ihminen on fyysisesti aikuisen mitoissa, mutta kokonaisuutena suurimmat jutut ovat edessä. Hyvät hetket ja pettymykset.

Nelikymppisenä alkaa olla jotain perspektiiviä asioihin hyvässä ja pahassa. Harva tekee enää mitään suuria suunnanmuutoksia. Asunto, ura ja lastenteko/lapsettomuus on jo useimmilla valittuna. Tuossa iässä ihmisestä otetaan eniten irti. Laskennallisesti elämästä alkaa olla puolet takana.

Kuusikymppisenä aletaan olla aktiivisen toimijan viimeisellä rannalla. Poikkeuksia tosin on. Lasken ihmisen vanhaksi sitten, kun ihminen alkaa siirtyä tekijän roolista katselijan rooliin. Omien lasten kaitsemisesta siirrytään lastenlasten ihmettelyyn. Erilaisia fyysisiä rajoitteita alkaa ilmestyä monille. Työelämässä jatketaan vielä muutama vuosi ja sitten senkin suhteen siirrytään syrjään. Elämästä on takana 3/4, joten hyvällä syyllä voi kutsua itseään vanhaksi.

Poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen, syystä tai toisesta, mutta mediaani pyörii tuolla tavoin.

Hyviä pointteja! Itse olen hyvin pitkäikäisestä suvusta, joten olen asennoitunut siihen, että 3-kymppisenä se elämän ensimmäinen kolmannes taitaa nyt olla takanapäin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä paljonko niitä oikeasti on edessä.

Mikä häpeä on olla vanha? Ei kaikilla ole henri laasasen markkina arvoteoria mielessä kun elää tätä elämää. Musta ainakin elämä on paljo parempaa nyt vähän vanhenpana kun on elämänkokemuksen tuomaa viisautta ja karismaa. Jos joku pikkupoika tai pikkutyttö pitää mua vanhana niin pitäkööt. Mikä ihme siinä ikuisen nuoruudentavoittdlussa on? Kaikki kuitenkin ikääntyy..

Nuoria ovat. Riippuu tietenkin, missä piireissä liikkuu, mutta noin aikuisten maailmassa kolmekymppiset ovat vielä nuoria, koska useimmat muut ovat heitä vanhempia. 

Riippuu mihin verrataan. Hedelmällisyys alkaa pikku hiljaa hiipiä.

Vuonna 85 kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Kolmekymppinen on vielä ihan pentu. Opiskelut on yleensä saatu kasaan ja jokunen vuosi työelämää koettuna. Ihminen on fyysisesti aikuisen mitoissa, mutta kokonaisuutena suurimmat jutut ovat edessä. Hyvät hetket ja pettymykset.

Nelikymppisenä alkaa olla jotain perspektiiviä asioihin hyvässä ja pahassa. Harva tekee enää mitään suuria suunnanmuutoksia. Asunto, ura ja lastenteko/lapsettomuus on jo useimmilla valittuna. Tuossa iässä ihmisestä otetaan eniten irti. Laskennallisesti elämästä alkaa olla puolet takana.

Kuusikymppisenä aletaan olla aktiivisen toimijan viimeisellä rannalla. Poikkeuksia tosin on. Lasken ihmisen vanhaksi sitten, kun ihminen alkaa siirtyä tekijän roolista katselijan rooliin. Omien lasten kaitsemisesta siirrytään lastenlasten ihmettelyyn. Erilaisia fyysisiä rajoitteita alkaa ilmestyä monille. Työelämässä jatketaan vielä muutama vuosi ja sitten senkin suhteen siirrytään syrjään. Elämästä on takana 3/4, joten hyvällä syyllä voi kutsua itseään vanhaksi.

Poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen, syystä tai toisesta, mutta mediaani pyörii tuolla tavoin.

Hyviä pointteja! Itse olen hyvin pitkäikäisestä suvusta, joten olen asennoitunut siihen, että 3-kymppisenä se elämän ensimmäinen kolmannes taitaa nyt olla takanapäin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä paljonko niitä oikeasti on edessä.

Jep. Elämähän olisi pirun helppoa, jos tietäisi, kuinka pitkään sitä riittää. Joillekin yksilöille se tosin olisi todella julmaa. Elinajanodotteen mukaan minulla pitäisi olla vielä 33 vuotta jemmassa, suvun perusteella paljon enemmän, eli vähintäin saman verran edessä kuin takanakin. Saas nähdä.

Jos niin on, niin ehtiihän tässä vielä vaikka mitä. Se on selkeästi enemmän vuosia kuin mitä kolmekymppisenä on takana päin. Jos ei ole, niin sitten ei ole. Olen kuitenkin elänyt niin, että kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen.