Yksipuoliset ihmissuhteet

Ovatko muut kokeneet tällaiset ihmissuhteet vaikeina? Oletko saanut näissä jotain muutosta aikaan?

Parasta on, jos kumpikin on aika lailla yhtä aktiivisia. Silloin ollaan yhtä innostuneita toisesta. Niin, ettei edes tarvitse tuumia, että kumpi on tässä aktiivisempi.

MInä inhoan ihmisiä, jotka olettavat meidän olevan kavereita ja soittelevat tämän tästä kaikenlaisesta turhasta vinkuen sitten lopuksi, että soita sinä seuraavaksi minulle. Miksi soittaisin, jos tuo ihminen ei oikeastaan merkitse mitään?

Tunnistan ilmiön hyvin, on sattunut muutama tuollainen kaverisuhde omalle kohdalle. Paras ratkaisu on ollut puhua asia ääneen. Harvoin kaverit tarkoituksella jättävät yhteydenpidon täysin toisen osapuolen niskoille, vaan yleensä kyseessä on "vahingossa" muodostunut tapa. Kerran yksi ystävä on minullekin huomauttanut, että olisi kiva jos joskus aloite treffaamiseen tulisi minulta. En todellakaan ollut tajunnut ennen sitä, että tosiaan hän on aina se, joka ehdottaa näkemistä vaikka yhtä lailla kumpikin halusi suht säännöllisesti vaihtaa kuulumisia.

Joten kehotan avoimuuteen ilman syyllistämistä, voi olla että ystävä ei ole sen enempää asetelmaa ymmärtänyt kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

MInä inhoan ihmisiä, jotka olettavat meidän olevan kavereita ja soittelevat tämän tästä kaikenlaisesta turhasta vinkuen sitten lopuksi, että soita sinä seuraavaksi minulle. Miksi soittaisin, jos tuo ihminen ei oikeastaan merkitse mitään?

Pystyisikö sanomaan tuon ajatuksesi ääneen jollain tavalla? Jos selittelet kohteliaisuuttasi toiselle, että oli kiva jutella / tavata / viettää aikaa yhdessä yms., niin helposti kuvitellaan että olet ilahtunut yhteydenpidosta. Ja mitä muuta toinen voisikaan miettiä?

Vierailija kirjoitti:

Parasta on, jos kumpikin on aika lailla yhtä aktiivisia. Silloin ollaan yhtä innostuneita toisesta. Niin, ettei edes tarvitse tuumia, että kumpi on tässä aktiivisempi.

Niinhän se on. Osa ihmisistä käyttäytyy silti välillä ristiriitaisesti toisia kohtaan. Silloin yhteydenpito saattaa sitten loppua siihen, että epämukava olo kasvaa liian suureksi eikä yhteydessä enää tee mieli olla.

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä inhoan ihmisiä, jotka olettavat meidän olevan kavereita ja soittelevat tämän tästä kaikenlaisesta turhasta vinkuen sitten lopuksi, että soita sinä seuraavaksi minulle. Miksi soittaisin, jos tuo ihminen ei oikeastaan merkitse mitään?

Pystyisikö sanomaan tuon ajatuksesi ääneen jollain tavalla? Jos selittelet kohteliaisuuttasi toiselle, että oli kiva jutella / tavata / viettää aikaa yhdessä yms., niin helposti kuvitellaan että olet ilahtunut yhteydenpidosta. Ja mitä muuta toinen voisikaan miettiä?

Tyhmille ei pidä olla kohtelias, he ymmärtävät sen sina väärin. Siksi tyhmille pitää olla tyly, muuten he luulevat, että normaalit fraasit ovat totta. Turha selitellä, riittää, että puhelun päätteeksi ei sano mitään tulevaan viittaavaa.

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä inhoan ihmisiä, jotka olettavat meidän olevan kavereita ja soittelevat tämän tästä kaikenlaisesta turhasta vinkuen sitten lopuksi, että soita sinä seuraavaksi minulle. Miksi soittaisin, jos tuo ihminen ei oikeastaan merkitse mitään?

Pystyisikö sanomaan tuon ajatuksesi ääneen jollain tavalla? Jos selittelet kohteliaisuuttasi toiselle, että oli kiva jutella / tavata / viettää aikaa yhdessä yms., niin helposti kuvitellaan että olet ilahtunut yhteydenpidosta. Ja mitä muuta toinen voisikaan miettiä?

Tyhmille ei pidä olla kohtelias, he ymmärtävät sen sina väärin. Siksi tyhmille pitää olla tyly, muuten he luulevat, että normaalit fraasit ovat totta. Turha selitellä, riittää, että puhelun päätteeksi ei sano mitään tulevaan viittaavaa.

Voisitko miettiä miten toisit tähän maailmaan hiukan enemmän iloa? Ei ole pakko olla tahallisen tyly vaikkei kaikista pitäisikään. Neutraali tyyli riittää ihan hyvin ja suurin osa ymmärtää silloin missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Voisitko ajatella luopuvasi odotuksesta, että jokin muuten hyvä ihmissuhde olisi vastavuoroinen? Parhaan ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta siitäkin huolimatta, että minä olen se aktiivinen osapuoli. Ja olen aktiivisempi, koska mulla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa seurata pääkaupunkiseudun erilaisia tapahtumia kuin ystävälläni, joten kun löydän jonkun kivan, ehdotan sitä ystävälleni. Muutenkin mulla perheettömänä on enemmän aikaa suunnitella yhteisiä juttuja ja ylipäätäänkin ottaa yhteyttä kuin perheellisellä ystävälläni.

Ymmärrän hyvin, että tällaisesta aiheesta tekee mieli tulla vähän nälvimään, jos siten oma kurja olo vähän vähenisi... Ei vähene, kielteisyys lisää kielteisyyttä. Muita näkökulmia tähän?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Voisitko ajatella luopuvasi odotuksesta, että jokin muuten hyvä ihmissuhde olisi vastavuoroinen? Parhaan ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta siitäkin huolimatta, että minä olen se aktiivinen osapuoli. Ja olen aktiivisempi, koska mulla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa seurata pääkaupunkiseudun erilaisia tapahtumia kuin ystävälläni, joten kun löydän jonkun kivan, ehdotan sitä ystävälleni. Muutenkin mulla perheettömänä on enemmän aikaa suunnitella yhteisiä juttuja ja ylipäätäänkin ottaa yhteyttä kuin perheellisellä ystävälläni.

Aiemmin olisin paremmin hyväksynyt tuon ajatuksen... Sitten eräs tärkeä ystävyyssuhde päättyi sellaiseen keskusteluun, jonka jälkeen mietin yhä olimmeko koskaan ystäviä oikeasti olleetkaan. En tiedä, niin olin luullut, mutta keskustelu paljasti sen, että toisella oli selvästi jotain pahasti hampaankolossa, vaikka hän aina aiemmin oli ollut tosi mukava.

Tämän ikävän kokemuksen jälkeen vastavuoroisuudesta on tullut minulle todella tärkeää. En halua, että seurani otetaan vastaan pelkästään sen takia, että joku haluaa olla kohtelias eikä viitsi sanoa ei.

Siis oli ollut vielä paljon enemmänkin kuin vain mukava vuosien ajan... Ja sitten paljastui, että hän olikin ihminen, joka ei ylipäätään pystynyt mitään kielteisiä tunteita kovin helposti ilmaisemaan, vaikka olikin pyrkinyt esiintymään todella tasapainoisen oloisena. Sitten kun kaikki mahdollinen angsti ryöppysi kerralla esiin todella loukkaavalla tavalla, niin yhteydenpito muuttui molemmille vaikeaksi.

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on, jos kumpikin on aika lailla yhtä aktiivisia. Silloin ollaan yhtä innostuneita toisesta. Niin, ettei edes tarvitse tuumia, että kumpi on tässä aktiivisempi.

Niinhän se on. Osa ihmisistä käyttäytyy silti välillä ristiriitaisesti toisia kohtaan. Silloin yhteydenpito saattaa sitten loppua siihen, että epämukava olo kasvaa liian suureksi eikä yhteydessä enää tee mieli olla.

Juuri noin ☝

Itse olen kai tuo laiskempi osapuoli kaverisuhteissa, viihdyn omassa rauhassa ja yksin. En tykkää siitä hengailu kulttuurista missä pitäisi näkyillä, käydä yhdessä ulkona tai reissussa, kyläillä jne... en vaan tykkää.

Aktiivisempi kaveri joka sit täysin vastakohta haluaisi vaikka joka päivä nähdä ja juosta sinne tänne niin suuttui kun en jaksanut samaa tahtia elellä.

No nyt saan olla omassa rauhassa, inhottavasti loppu mutta ei kummankaan pidä itseään toisen takia muuttaa.

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Voisitko ajatella luopuvasi odotuksesta, että jokin muuten hyvä ihmissuhde olisi vastavuoroinen? Parhaan ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta siitäkin huolimatta, että minä olen se aktiivinen osapuoli. Ja olen aktiivisempi, koska mulla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa seurata pääkaupunkiseudun erilaisia tapahtumia kuin ystävälläni, joten kun löydän jonkun kivan, ehdotan sitä ystävälleni. Muutenkin mulla perheettömänä on enemmän aikaa suunnitella yhteisiä juttuja ja ylipäätäänkin ottaa yhteyttä kuin perheellisellä ystävälläni.

Aiemmin olisin paremmin hyväksynyt tuon ajatuksen... Sitten eräs tärkeä ystävyyssuhde päättyi sellaiseen keskusteluun, jonka jälkeen mietin yhä olimmeko koskaan ystäviä oikeasti olleetkaan. En tiedä, niin olin luullut, mutta keskustelu paljasti sen, että toisella oli selvästi jotain pahasti hampaankolossa, vaikka hän aina aiemmin oli ollut tosi mukava.

Tämän ikävän kokemuksen jälkeen vastavuoroisuudesta on tullut minulle todella tärkeää. En halua, että seurani otetaan vastaan pelkästään sen takia, että joku haluaa olla kohtelias eikä viitsi sanoa ei.

Voi ei minä olen tuollainen kohtelias(liian kiltti) kaveri 😿 minulla vaa se etten USKALLA sanoo ei :( sitten ns oman mielihyvän kustannuksella jaksan/siedän kaveria ja kuikilen kelloa koko ajan, milloin olisi kotiinlähdön aika. Ja yhteyttä pidän harvoin koska pelkään seuraavaa näkyily ehdotusta :(

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Voisitko ajatella luopuvasi odotuksesta, että jokin muuten hyvä ihmissuhde olisi vastavuoroinen? Parhaan ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta siitäkin huolimatta, että minä olen se aktiivinen osapuoli. Ja olen aktiivisempi, koska mulla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa seurata pääkaupunkiseudun erilaisia tapahtumia kuin ystävälläni, joten kun löydän jonkun kivan, ehdotan sitä ystävälleni. Muutenkin mulla perheettömänä on enemmän aikaa suunnitella yhteisiä juttuja ja ylipäätäänkin ottaa yhteyttä kuin perheellisellä ystävälläni.

Aiemmin olisin paremmin hyväksynyt tuon ajatuksen... Sitten eräs tärkeä ystävyyssuhde päättyi sellaiseen keskusteluun, jonka jälkeen mietin yhä olimmeko koskaan ystäviä oikeasti olleetkaan. En tiedä, niin olin luullut, mutta keskustelu paljasti sen, että toisella oli selvästi jotain pahasti hampaankolossa, vaikka hän aina aiemmin oli ollut tosi mukava.

Tämän ikävän kokemuksen jälkeen vastavuoroisuudesta on tullut minulle todella tärkeää. En halua, että seurani otetaan vastaan pelkästään sen takia, että joku haluaa olla kohtelias eikä viitsi sanoa ei.

Voi ei minä olen tuollainen kohtelias(liian kiltti) kaveri 😿 minulla vaa se etten USKALLA sanoo ei :( sitten ns oman mielihyvän kustannuksella jaksan/siedän kaveria ja kuikilen kelloa koko ajan, milloin olisi kotiinlähdön aika. Ja yhteyttä pidän harvoin koska pelkään seuraavaa näkyily ehdotusta :(

Tiedän että tuolla käytökselläni varmaan aiheutan sitä että aktiivisempi kaveri kuvittelee liikoja, hän näkee ystävyytenä mutta itse kaveruutena. Se sitten lisää tuota etten uskalla sanoo vastaan kun pelkään riita tilanteita :(

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on, jos kumpikin on aika lailla yhtä aktiivisia. Silloin ollaan yhtä innostuneita toisesta. Niin, ettei edes tarvitse tuumia, että kumpi on tässä aktiivisempi.

Niinhän se on. Osa ihmisistä käyttäytyy silti välillä ristiriitaisesti toisia kohtaan. Silloin yhteydenpito saattaa sitten loppua siihen, että epämukava olo kasvaa liian suureksi eikä yhteydessä enää tee mieli olla.

Juuri noin ☝

Itse olen kai tuo laiskempi osapuoli kaverisuhteissa, viihdyn omassa rauhassa ja yksin. En tykkää siitä hengailu kulttuurista missä pitäisi näkyillä, käydä yhdessä ulkona tai reissussa, kyläillä jne... en vaan tykkää.

Aktiivisempi kaveri joka sit täysin vastakohta haluaisi vaikka joka päivä nähdä ja juosta sinne tänne niin suuttui kun en jaksanut samaa tahtia elellä.

No nyt saan olla omassa rauhassa, inhottavasti loppu mutta ei kummankaan pidä itseään toisen takia muuttaa.

Totta tuokin. On paljon helpompaa jos molemmat osapuolet toivovat ihmissuhteelta samanlaisia asioita. Ystävyyssuhteen alussa vain näistä toiveista harvemmin keskustellaan ja siksi tulee herkästi pettymyksiä. Kovinkaan moni ihmissuhde ei loppujen lopuksi ole sellainen, että siitä voisi lähtökohtaisesti olettaa tulevan paljonkaan tuttavuutta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että minullekin soiteltaisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni ja kavereikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka eivät edes ole hakeneet "tasapainoisia" ystävyyssuhteita. Ei siis pidetä kirjaa siitä, kuka on viimeksi ottanut yhteyttä. Kun kaipaan seuraa, otan yhteyttä. Ja vastaavasti ystäväni ja kaverini ottavat yhteyttä, kun kaipaavat mun seuraani. Joidenkin kohdalla minä olen aktiivisempi ja joidenkin kohdalla taas se toinen on aktiivisempi. Mutta mä en ole aktiivisempi siksi, että olisin hyvä ja välittävä ystävä toiselle , vaan siksi, että mä keksin paljon enemmän asioita, joita haluan tehdä ystäväni kanssa kuin mitä ystäväni keksii. 

En minäkään pidä yhteydenotoista kirjaa. Pitkällä aikavälillä ei silti voi olla tuntematta oloaan kurjaksi, jos ihmissuhteissa on paljon vastavuoroisuuden puutetta. Kiva juttu, että sinulla on hyviä ihmissuhteita ja kokonaisuus toimii.

Voisitko ajatella luopuvasi odotuksesta, että jokin muuten hyvä ihmissuhde olisi vastavuoroinen? Parhaan ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta siitäkin huolimatta, että minä olen se aktiivinen osapuoli. Ja olen aktiivisempi, koska mulla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa seurata pääkaupunkiseudun erilaisia tapahtumia kuin ystävälläni, joten kun löydän jonkun kivan, ehdotan sitä ystävälleni. Muutenkin mulla perheettömänä on enemmän aikaa suunnitella yhteisiä juttuja ja ylipäätäänkin ottaa yhteyttä kuin perheellisellä ystävälläni.

Aiemmin olisin paremmin hyväksynyt tuon ajatuksen... Sitten eräs tärkeä ystävyyssuhde päättyi sellaiseen keskusteluun, jonka jälkeen mietin yhä olimmeko koskaan ystäviä oikeasti olleetkaan. En tiedä, niin olin luullut, mutta keskustelu paljasti sen, että toisella oli selvästi jotain pahasti hampaankolossa, vaikka hän aina aiemmin oli ollut tosi mukava.

Tämän ikävän kokemuksen jälkeen vastavuoroisuudesta on tullut minulle todella tärkeää. En halua, että seurani otetaan vastaan pelkästään sen takia, että joku haluaa olla kohtelias eikä viitsi sanoa ei.

Voi ei minä olen tuollainen kohtelias(liian kiltti) kaveri 😿 minulla vaa se etten USKALLA sanoo ei :( sitten ns oman mielihyvän kustannuksella jaksan/siedän kaveria ja kuikilen kelloa koko ajan, milloin olisi kotiinlähdön aika. Ja yhteyttä pidän harvoin koska pelkään seuraavaa näkyily ehdotusta :(

Tiedän että tuolla käytökselläni varmaan aiheutan sitä että aktiivisempi kaveri kuvittelee liikoja, hän näkee ystävyytenä mutta itse kaveruutena. Se sitten lisää tuota etten uskalla sanoo vastaan kun pelkään riita tilanteita :(

Yritä sanoa suoraan ei. Minulla tämän vuosia kestäneen "ystävyyden" päättymisestä on nyt aikaa viisi vuotta. Itseluottamus otti tuosta sellaisen kolhun, että vieläkin asia välillä vaivaa. Ei ole kiva kuulla eläneensä vuosia niin, että merkittävä ihmissuhde on perustunut valheelle. Ei sinusta olotilaan ehkä koskaan pidetty, vaikka luulit "ystävyytenne" olevan jotain erityistä ja hienoa.

Ihmissuhteet ei ole kaupankäyntiä.

Ap:n kaltaisen laskelmoijan mielestä toiset ovat automaattisesti hänelle velkaa asian a, b ja c, kun hän on tehnyt asiat x, z ja y. 

Aidosta vastavuoroisuudesta tuollainen on kaukana.