Meille on tulossa down-lapsi. Onko kysyttävää?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin olette valmistautuneet mahdollisesti koko elämän kestävään pestiin huolehtia toisesta hänen koko loppuelämänsä?
Ei sellaiseen voi valmistautua. Se elämä vain on.
Eri
Kyllä päätös lapsen pitämisestä pitää tehdä tiedostaen, että hän saattaa tarvita vanhempiensa hoivaa ja turvaa pikkulapsen tavoin seuraavat 60+ vuotta.
Eihän sellaista voi aina tietää ennalta. Todella harvoin nuo tapaukset tiedetään ennen syntymää. Ja mitä tarkoitit valmistautumisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsi voi antaa sinulle paljon enemmän kuin ikinä ymmärrätkään, vaikka tilee myös vaatimaankin paljon enemmin kuin normaali lapsi.
Jumalan siunausta sinulle, tulevalle lapsellesi ja perheellesi. Et tule koskaan katumaan päätöstäsi pitää lapsesi, vaan se on sinulle siunaukseksi.
Ethän sinä voi sitä tietää. Millaisia valtuuksia oikein otat, ja millä oikeudella sanot hänelle noin?
Kuinka sairas tämä kommenttisi voi ollakaan? Et sitä edes itse kyllä ymmäräkkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin olette valmistautuneet mahdollisesti koko elämän kestävään pestiin huolehtia toisesta hänen koko loppuelämänsä?
Ei sellaiseen voi valmistautua. Se elämä vain on.
Eri
Kyllä päätös lapsen pitämisestä pitää tehdä tiedostaen, että hän saattaa tarvita vanhempiensa hoivaa ja turvaa pikkulapsen tavoin seuraavat 60+ vuotta.
Eihän sellaista voi aina tietää ennalta. Todella harvoin nuo tapaukset tiedetään ennen syntymää. Ja mitä tarkoitit valmistautumisella?
Henkistä valmistautumista, eli kumpikin vanhempi punnitsee toden teolla ja ajan kanssa sitä, mitä haluaa tulevaisuudelta ja kuinka down-lapsi sopii tähän kuvioon, varsinkin, jos loppujen lopuksi käy tämä ns. "worst case scenario" ja lapsi tulee olemaan loppuelämän huolehdittava, yhdistettynä kummankin vanhemman luonteen heikkouksiin (ja vahvuuksiin), sekä kuinka vahva tukiverkko löytyy ympäriltä, mitä jos toinen vanhempi kuolee tai ei jaksakaan arkea down-lapsen kanssa ja tuleekin ero, onko tulevaisuudessa tarkoitus hankkia enempää lapsia... jne.
Omaa kruunuaan kiillottaakseen sitä ei kannata tehdä. Vaakakupissa ei saa painaa kuinka Minä nyt teen hyvän teon, kuinka Minä olen nyt parempi äiti kuin monet muut kun en tehnyt aborttia, kuinka Minä olen nyt todistanut olevani suvaitsevainen ja maailmaasyleilevä Hyvä Ihminen.
Ethän sinä voi sitä tietää. Millaisia valtuuksia oikein otat, ja millä oikeudella sanot hänelle noin?