mielipiteitä? Pakottaakko masentunut nuori omaisen hautajaisiin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo perijyys vaikuta, vaan nuoren vointi.

Eli jos mitenkään pärjää, niin vie hänet hautajaisiin. Jätätte vaikka muistotilaisuuden väliin, jos on liian vaikeaa.

Myöhemmin lastasi kuitenkin harmittaisi, jos ei olisi osallistunut ollenkaan. Ja toisaalta muistotilaisuudessakin olisi kiva käydä, niin hän tapaisi sukulaisiaan ja voisi päästä pahimmista paineistaan. Nuoret saattavat vaikka pelätä jotain kummitusjuttujakin, ja niitä oivasti torjuvat siunaus ja muistotilaisuus.

Mutta jos lapsesi ei niihin osallistu, niin tehkää yhdessä joku oma muistohetkennne, jotta hänelle ei tule myöhemmin pahaa morkkista.

Tätäkin ajattelin vaihtoehdoksi, että muistetaan sitten myöhemmin, esim. käymällä haudalla tms...  tiedä onko se haudallekkaan vieminen tässä hyvä.

ap

Hautajaiset ovat ahdistavia tilaisuuksia. Voittehan te teinin kanssa kunnioittaa vainajaa vaikka käymällä hautajaisten jälkeen haudalla viemässä kukkia tai vaikka lukemassa runoja. Ei ole sitä ahdistavaa porukkaa ympärillä. Voi jäädä kauniit muistot.

En pakottaisi, jos se meneminen tuntuu niin vaikealta. Mutta keskustelisin siitä, että haitajaiset usein auttaa eteenpäin surutyössä, vaikka niihin meneminen on tuskallista.

No kerroppa kuinka hyvässä tai huonossa kunnossa se lapsi on? Käykö koulussa? Voiko liikkua yksin ulkosalla? Panikoiko ihmisten edessä? 

Itseasiassa vainaja teki hyvin selväksi, että tämä on hänen  matkansa, ja siihen ei mitään juhlia tarvita. Ei halunnut pakottaa ketään osallistumaan, vaan viimeisessä tahdossaan ilmoitti, että "halutessaan" saavat osallistua...  

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi pakottaisit. En näe yhtään syytä. Sopivuus ja velvollisuus on tässä ketjussa mainittu, minusta ensimmäinen ei ole mikään syy pakottaa ketään mihinkään, ja jälkimmäisen kohdalla on teinin itsensä oma asia, katsooko velvollisuutta olevan vai ei.

Teini ei tunne mitään velvollisuuksia. Eikä myöskään opi niitä tuntemaan elleivät vanhemmat niitä hänelle opeta. 

Kyllä niitä velvollisuuksia joihin vanhemmat joutuvat joka tapauksessa pakottamaan on ihan riittävästi oppimisen kannalta ilman että tarvitsisi harjoittaa sanelupolitiikkaa sen osalta, miten teinin pitää kokea suhteensa kuolleeseen sukulaiseen.

Perinnöistähän ei kukaan tiedä. Perunkirjoitus on vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo perijyys vaikuta, vaan nuoren vointi.

Eli jos mitenkään pärjää, niin vie hänet hautajaisiin. Jätätte vaikka muistotilaisuuden väliin, jos on liian vaikeaa.

Myöhemmin lastasi kuitenkin harmittaisi, jos ei olisi osallistunut ollenkaan. Ja toisaalta muistotilaisuudessakin olisi kiva käydä, niin hän tapaisi sukulaisiaan ja voisi päästä pahimmista paineistaan. Nuoret saattavat vaikka pelätä jotain kummitusjuttujakin, ja niitä oivasti torjuvat siunaus ja muistotilaisuus.

Mutta jos lapsesi ei niihin osallistu, niin tehkää yhdessä joku oma muistohetkennne, jotta hänelle ei tule myöhemmin pahaa morkkista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei itseäni olisi harmittanut, eikä ole harmittanut ne poisjäännit hautajaisista, jotka ovat olleet. Riippuu niin ihmisestä ja uskonnollisesta vakaumuksestakin. Mikäli lapsi on kutakuinkin kykenävä ajattelemaan asiaa keskustelisin AP:n asemassa lapsen kanssa kertoen asian eri puolista.

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa kuinka hyvässä tai huonossa kunnossa se lapsi on? Käykö koulussa? Voiko liikkua yksin ulkosalla? Panikoiko ihmisten edessä? 

Käy koulussa. Lisäksi paniikkihäiriö, joka laukeaa esiintymistilanteissa seurassa.

Että aikalailla alkaa olla paino siellä, että en taida pakottaa...

ap

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa vainaja teki hyvin selväksi, että tämä on hänen  matkansa, ja siihen ei mitään juhlia tarvita. Ei halunnut pakottaa ketään osallistumaan, vaan viimeisessä tahdossaan ilmoitti, että "halutessaan" saavat osallistua...  

ap

Sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Vainaja itsekään ei selvästi pitänyt hautajaisia tärkeinä juhlina, joihin olisi pakko osallistua.

Osaako teini perustella miksi on vaikeaa? Osaatko sinä kertoa miksi olisi tärkeää tulla? Pystyttekö kommunikoimaan☺️

Älä pakota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo perijyys vaikuta, vaan nuoren vointi.

Eli jos mitenkään pärjää, niin vie hänet hautajaisiin. Jätätte vaikka muistotilaisuuden väliin, jos on liian vaikeaa.

Myöhemmin lastasi kuitenkin harmittaisi, jos ei olisi osallistunut ollenkaan. Ja toisaalta muistotilaisuudessakin olisi kiva käydä, niin hän tapaisi sukulaisiaan ja voisi päästä pahimmista paineistaan. Nuoret saattavat vaikka pelätä jotain kummitusjuttujakin, ja niitä oivasti torjuvat siunaus ja muistotilaisuus.

Mutta jos lapsesi ei niihin osallistu, niin tehkää yhdessä joku oma muistohetkennne, jotta hänelle ei tule myöhemmin pahaa morkkista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei itseäni olisi harmittanut, eikä ole harmittanut ne poisjäännit hautajaisista, jotka ovat olleet. Riippuu niin ihmisestä ja uskonnollisesta vakaumuksestakin. Mikäli lapsi on kutakuinkin kykenävä ajattelemaan asiaa keskustelisin AP:n asemassa lapsen kanssa kertoen asian eri puolista.

Komppaan tätä. Olen jäänyt pois hautajaisista jos ei ole tuntunut itselle tärkeältä mennä. Mukana kaksi omaa isovanhempaa. Ei ole jäänyt mitenkään kaduttamaan, ei ole tullut edes mieleen miettiä koko asiaa jälkikäteen. Ne oli siinä tilanteessa oikeita ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa vainaja teki hyvin selväksi, että tämä on hänen  matkansa, ja siihen ei mitään juhlia tarvita. Ei halunnut pakottaa ketään osallistumaan, vaan viimeisessä tahdossaan ilmoitti, että "halutessaan" saavat osallistua...  

ap

Eikö tämä ole sitten itsestään selvää? Olisiko vainaja halunnut, että pakotat masentuneen teinisi hautajaisiin?

Älä pakota, ei siitä ole mitään hyötyä kellekään. Nuori voi ahdistua vielä pahemmin pakottamisesta. Hän voi hyvästellä tädin omalla tavallaan silloin ja siten kun hänestä tuntuu hyvältä.

Kiitos keskustelusta.

Taidan kallistua siihen, että en pakota.

ap

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti nuorelle itselleen olisi hyväksi, jos osallistuisi. Siis tietysti s tuntuu hänestä pahalta, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, se auttaa myös käsittelemään omaisen kuolemaa.

Masennus voi pahentua, jos läheisen kuolinprosessi ei saa henkistä päätepistettä hautajaisissa, vaan asia jää auki. Joo, onhan se tavallaan pelkkä rituaali, mutta sille on syynsä, miksi rituaalit ovat kehittyneet. Niistä on oikeasti ihmisille apua kun he käsittelevät elämän ja kuoleman siirtymävaiheia.

Tuo on hyvin sanottu.

Miksi pitäisi?

Surra voi muutenkin.

Hautajaiset on raskas tilaisuus. Niihin osallistuminen on aina vapaaehtoista. Tiedän jopa lähes 70-vuotiaita, jotka eivät ole pystyneet osallistumaan oman vanhempansa hautajaisiin ihan vain koska eivät kestä tilannetta.

Itse en pakottaisi voimakkaasti ahdistunutta ja masentunutta lasta hautajaisiin. Se tuskin parantaa hänen tilaansa millään tavalla. Voi jopa aiheuttaa psykoosin oireita.

Anna hänen surulleen aikaa. Kun hän saa kerättyä enemmän voimia, hän alkaa tehdä surutyötään omassa tahdissaan. silloin voit olla häntä varten ja hänen lähellään ja muistella yhdessä tätiä. Älä vain syyllistä häntä, jos hänellä ei ole voimia osallistua hautajaisiin. Syyllisyydentunne saattaa jäädä hänelle  päällimmäiseksi mieleen ja hän saattaa kokea, ettei hänellä ole edes oikeutta suruun ja surutyöhön koska hän ei ollut hautajaisissakaan ja surematon suru saattaa "koteloitua" hänen sisimpäänsä ja traumatisoida häntä lisää.