mielipiteitä? Pakottaakko masentunut nuori omaisen hautajaisiin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä 13v, jolla masennus.

Omaisen kanssa oltiin säännöllisesti tekemisissä. Nyt on käden vääntöä, osallistuuko nuori hautajaisiin vai ei.

Lisäksi nuori on perijä...

Mielipiteitä? Perusteluita.

perintö siis 100% selvö?

Turhaa sinne mennä itkemistä kuuntelemaan...

Kerrot nuorelle mitä kivaa rahalla saa..piristäisi minuakin:)

Juu vainaja varmaan tanssii taivaassa ilosta kun masentunut ja paniikkihäiriöinen teini pakotetaan hautajaisiin. NOT!

Ei ole ihme että Suomen nuoriso on masentunutta ja surullista porukkaa kun elämää pitää vaan suorittaa hampaat irvessä. Edes oma äiti ei auta ja tue.

Nuoren omalla mielipiteellä ja terveydellä ei ole mitään arvoa kun on vaan PAKKO. Mitä ne sukulaisetkin ajattelee on tärkeämpää kuin oman nuoren hyvinvointi?

Älä pakota. Minun teinini eivät osallistuneet ukin siunaukseen ( oli hyvin läheinen eläessään), tilanne oli heille liian vaikea ja surivat kotona paljon. Siihen kun vielä masennus, niin ei todellakaan tarvitse mennä. Nykyään on jo vähän ulkokultaista että pitäisi osallistua väkisin.

Siis ihmettelen, että miksi ketään koskaan pitäisi pakottaa hautajaisiin? Ne ovat aika henkilökohtainen asia jokaiselle, myös vieraille. Itse nuorempana kerran totesin, että en enää koskaan mene hautajaisiin, sillä itkin tauotta koko tapahtuman ajan.

Mun mielestä kohteliaisuus ei ole perustelu pakottaa ketään väkisin hautajaisiin, kaikkiin muihin tapahtumiin kyllä, mutta ei kuolleen ihmisen hautajaisseremoniaan.

Masennus tähän nyt ei edes liity, sillä jokainen kokee masennuksen eri tavalla, ja se ei ole automaattisesti mikään perustelu millekään tai saa ihmistä ajattelemaan tietyllä tavalla.

Kerro nuorelle, että kun ihminen kuolee, niin madot saa ruokaa.

Vainaja on lopullisesti poissa ja rituaali on tehty niitä varten ,jotka uskoo että jumala nostaa maatuneet ruum.iit haudadta viimeisellä tuomiolla.

kerro että kun teini kuolee, niin luovuttaa ruumiinsa lääketieteelle.

Ei tu turhia hautajaiskuluja ja kenenkään ei tarvii tulla paikalle

Vierailija kirjoitti:

Älä pakota. Minun teinini eivät osallistuneet ukin siunaukseen ( oli hyvin läheinen eläessään), tilanne oli heille liian vaikea ja surivat kotona paljon. Siihen kun vielä masennus, niin ei todellakaan tarvitse mennä. Nykyään on jo vähän ulkokultaista että pitäisi osallistua väkisin.

Eiks se riitä että pappi siunaa ja kuoppa kaivetaan.

Ihan turhat kekkerit

Vierailija kirjoitti:

Juu vainaja varmaan tanssii taivaassa ilosta kun masentunut ja paniikkihäiriöinen teini pakotetaan hautajaisiin. NOT!

Ootko varma...ehkä vainaja onkin helvetissä ja piru grillaa sitä siellä.

Mummoni kuoli ollessani 12 ja sairastin itsekin tuolloin masennusta ja podin vielä kuolemanpelkoa päälle. Olin mummoni kanssa läheinen ja sain itse vapaasti valita lähdenkö hautajaisiin. Pohdin pitkään lähdenkö, aluksi en olisi millään halunnut sillä kaikki niihin liittyvät rituaalit ahdistivat. Päätin sitten viime kädessä lähteä, ja se oli tavallaan laukaiseva teko parempaan, kun sain jättää hyvästit ja kohdata asian ns. silmästä silmään. Ei masennus tietenkään heti parantunut, mutta opin käsittelemään kuolemaa osana elämää. Ratkaiseva tekijä oli kuitenkin se ettei kukaan pakottanut väkisin lähtemään, sain itse punnita miten teen asian kanssa. Mielestäni lasta ei saa väkisin pakottaa, pahimmassa tapauksessa asiasta tulee mörkö jonka kohtaaminen on vaikeaa vielä myöhemmin. Tässä tapauksessa en pakottaisi lähtemään, lapsen omaa jaksamista täytyy kuunnella. Hautajaiset ovat aina raskas tapahtuma myös aikuisille, mutta masentunut lapsi on vielä herkempi tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme että Suomen nuoriso on masentunutta ja surullista porukkaa kun elämää pitää vaan suorittaa hampaat irvessä. Edes oma äiti ei auta ja tue.

Nuoren omalla mielipiteellä ja terveydellä ei ole mitään arvoa kun on vaan PAKKO. Mitä ne sukulaisetkin ajattelee on tärkeämpää kuin oman nuoren hyvinvointi?

Nuoriso on masentunut kun vanhemmat luovat tälläisen hälläväliä asenteen. Ei ole pakko mennä hautajaisiin, ei ole pakko leikata hiuksia, ei ole pakko tehdä oikeastaan mitään. Ai olet masentunut? OK jatka sitten sitä makoilua. 

Iso osa näistä nykyajan "masentuneista" ei kaipaa muuta kuin potkun perseelle ja vähän pakotusta siihen itsestä huolehtivan ihmisen elämään, niin näkevät samantien että pärjäävät siinä missä muutkin. Sohvalle/sänkyy on helppo jumittua ja kun on muutaman viikon sisällä, niin ei ulos enää kaippaakkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh kun nykynuoriso on löysää. Eikä ihme, jos yhtään mitään ei ole pakko tehdä jos ei haluu. Omassa nuoruudessani 90-luvun alussa oli päivänselvä asia, että hautajaisiin mennään.

Meidän suvussa on tapana, että hautajaisiin hiihdetään 50 kilsaa järven ympäri. Vain vanhoja puusuksia saa käyttää. Jos sattuu olemaan kesä, niin hiihdetään silti.

Onneksi meillä ei suvussa ole yhtään wt-perhettä, jotka jäisivät kotiin katsomaan netflixiä kun pitäisi kunnioittaa pois menneen omaisen muistoa, vaan kaikki voivat luottaa, että kun kerran aika jättää niin koko suku, vauvasta vaariin, kokoontuu yhdessä siunaamaan viimeiselle matkalle.

Tästähän tulee ihan oma lapsuus ja nuoruus mieleen. Lapsi on masentunut, mutta äidille tärkeämpää on se miltä asiat ulospäin näyttää.

No nyt saa mun äiti ihan yksinään pitää kulissit pystyssä, ei olla pariin vuoteen nähty.

Masentuneelle 13-vuotiaalle voisi olla opettavaista käydä hautajaisissa, ja ymmärtää, ettei terveyttä ja elämää kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä 13-vuotiaalta voi jo vaatia sen verran kypsää käytöstä, että osallistuu läheisen sukulaisen hautajaisiin, vaikka se ei niin kivaa olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä ei suvussa ole yhtään wt-perhettä, jotka jäisivät kotiin katsomaan netflixiä kun pitäisi kunnioittaa pois menneen omaisen muistoa, vaan kaikki voivat luottaa, että kun kerran aika jättää niin koko suku, vauvasta vaariin, kokoontuu yhdessä siunaamaan viimeiselle matkalle.

Meillä taas on tapana, että välittäminen näytetään sillon kun ollaan vielä elossa. Kuoleman jälkeen kiinnostaa lähinnä tekopyhiä sukulaisia, joille sureminen on joku empatiakilpailu. Ihan samahan se sille vainajalle on kuka sitä kirkonpenkkiä kuluttaa.

Hautajaiset ovat siis omaisia varten, ei vainajaa. Se on tapa käsitellä menetystä, jättää hyvästit tai jos on uskonnollinen niin ehkä jollain tavalla lohduttava asia (parempaan paikkaan jne?). Jos joku omainen ei koe saavansa mitään hautajisista vaan asia ahdistaa, ihan turha sinne mennä.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneelle 13-vuotiaalle voisi olla opettavaista käydä hautajaisissa, ja ymmärtää, ettei terveyttä ja elämää kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä 13-vuotiaalta voi jo vaatia sen verran kypsää käytöstä, että osallistuu läheisen sukulaisen hautajaisiin, vaikka se ei niin kivaa olisikaan.

no kai se 13-vuotias tajuaa kuoleman merkityksen ilman sitä virsien lauluakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöistähän ei kukaan tiedä. Perunkirjoitus on vasta myöhemmin.

Testamentin voi tehdä jo ennen kuolemaa ja sen voi teettää asianajajan kanssa niin että katsotaan koko omaisuus jonka päättää miten se jaetaan.

Jos testamenttaa omaisuuden yksipuolisesti ja väärin perustein niin tämän voi omaiset riitauttaa, laki ohjaa Suomessa jakamisesta eikä perinnöttä voi jättää.

Jos tuntuu että suku huijaa tai estää perinnön jakamisen niin perinnölle voi myös hoitaa ulkopuolisen virallisen vahdin.

Mutta mitä taas tulee hautajaisiin niin minä ihmettelen miten tälläinen ihmisen viimeinen tilaisuus jää nykyisin ihan miten vaan tasolle ja ajatellaan että ei tarvitse sinne mennä koska se on kurjaa.

Lähiomaisena olen ajatellut että nämä puuttuvat ihmiset eivät pitäneet pinnallista enempää kuolleesta. Ette te jäisi pois oman perheenjäsenen hautajaisesta tuosta syystä. Tuo on naiivia ja tyhmää puhetta. Perusteella oma puuttuminen läheisen hautajaisesta on vaan väärin. Mitä sinulla on elämässäsi mitään yhtä tärkeää kuin saattaa läheisesi?

Itse en voisi kuvitellakaan olevani pois sukulaisten hautajaisesta. Tuo on todella väärin.

Masentuneen kanssa kannattaa jutella asiasta terapiassa ja tukea häntä suremaan. Nämä juhlat on vain kerran, ei niistä saa olla pois vaikka nykyään on iso juttu olla kuoleman kanssa missään tekemisissä.

Eiköhän testamentti tehdä aina ennen kuolemaa......en ole ainakaan kuullut,että kukaan olisi kuolemansa jälkeen tullut sitä tekemään.