Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että kilpirauhasen vajaatoimintaa on nykyään niin paljon
14.03.2018 |
Tutuilla joka toisella on kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireita on ja paljon.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko rinnatusten mielenterveysongelmien kanssa?
Onko se mielenterveysongelma, kun syke on noin 55, verenpaine sellainen, että mittari huutaa erroria ja toimiessaan lukema on 55/85. Yöllä pitää herätä pumppaamaan verta jäseniin. Sisällä pitää olla talvikengät jalassa. Koko talvi on kuljettava untuvatakissa. Lihakset ovat yhtä kipeää klimppiä ja niiden teho lähellä nollaa. Syöt, mutta et saa ruuasta irti energiaa. Lihot, vaikka et syö yhtään aiempaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Tsernobyl vaikuttaa. Olin itse silloin 1 v.
Toisaalta tässä on kyse myös median tuottamasta harhasta. Kilpirauhasesta kirjoitetaan paljon ja osaltaan se tuo vaikutelman niin kuin se olisi yleisempi kuin on. Kilpirauhasta ennen kirjoitettiin koko ajan diabeteksestä ja nykyään siitä ei ole missään. Näyttää myös siltä, että mediassa suolistosairaudet ovat nousemassa pinnalle eli kohta kilpparista kirjoittaminen loppuu.
Mä olin 17v ja into piukassa sinä keväänä kevarini kanssa koko ajan ulkona liikenteessä. Vielä niillä seuduilla joilla laskeuma pahinta.
Tarkempi diagnostiikka, onneksi.
Ihan höpönhöpöä että Thyroxin toisi jtkn "oloja".
Itselläni TSH oli 3,6 ja T4V 12 kun sain lääkityksen. Onneksi sain, oirelista oli mittava.
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Tsernobyl vaikuttaa. Olin itse silloin 1 v.
Toisaalta tässä on kyse myös median tuottamasta harhasta. Kilpirauhasesta kirjoitetaan paljon ja osaltaan se tuo vaikutelman niin kuin se olisi yleisempi kuin on. Kilpirauhasta ennen kirjoitettiin koko ajan diabeteksestä ja nykyään siitä ei ole missään. Näyttää myös siltä, että mediassa suolistosairaudet ovat nousemassa pinnalle eli kohta kilpparista kirjoittaminen loppuu.
Mä olin 17v ja into piukassa sinä keväänä kevarini kanssa koko ajan ulkona liikenteessä. Vielä niillä seuduilla joilla laskeuma pahinta.
Sama täällä. Minulta löydettiin kilpirauhasen syöpä sitten 23v iässä. Mutta virallisten tietojen mukaan Tsernobylin onnettomuus ei lisäännyt kilpirauhassyöpien määrää Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Onhan sitä liikatoiminnassa hyperaktiivinen, mutta negatiivisella tavalla. On ärtynyt ja vihainen pienestäkin ja syke hakkaa. Mutta ei mitään sellaista positiivista aktiivisuutta ja lisäksi tosiaan energia lakkaa kuin veto vieterilelusta vähän väliä. Sitten kun syö kuin hevonen, virtaa riittää taas hetki hikoilla ja tapella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Mulla arvojen heittelyyn auttoi jodilisä (syön joka päivä noin 300 mikroa vakioitua jodilisäravinnetta) sekä ferritiinitason pitäminen yli 80 tasolla. Tyroksiini ei toimi kunnolla ilman rautaa ja silloin on sekaisin vajaa- ja liikatoiminnan oireet ja arvot menee heilurina ylös ja alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosin tiedä kuin oman työni kautta tämän, mutta monet psyykelääkkeet muun muassa sotkee kilpirauhaskokeen. On muitakin lääkkeitä jotka vääristää. En tiedä kuinka suuri osa väestöstä käyttää ko lääkkeitä mutta omassa työssä tämä ylikorostuu.
Vierailija kirjoitti:
En tosin tiedä kuin oman työni kautta tämän, mutta monet psyykelääkkeet muun muassa sotkee kilpirauhaskokeen. On muitakin lääkkeitä jotka vääristää. En tiedä kuinka suuri osa väestöstä käyttää ko lääkkeitä mutta omassa työssä tämä ylikorostuu.
Aiheuttavatko ne vajaatoimintaa vai liikatoimintaa? Tai siis vaikuttavatko TSH vai T4V arvoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Onhan sitä liikatoiminnassa hyperaktiivinen, mutta negatiivisella tavalla. On ärtynyt ja vihainen pienestäkin ja syke hakkaa. Mutta ei mitään sellaista positiivista aktiivisuutta ja lisäksi tosiaan energia lakkaa kuin veto vieterilelusta vähän väliä. Sitten kun syö kuin hevonen, virtaa riittää taas hetki hikoilla ja tapella.
No esimerkiksi mulla ei ole ollut tollaisia ärtymyksiä tai vihaisuutta. Liikatoiminnassa mulla oli ensimmäisillä kerroilla energiaa kuin pienessä pupussa, en nukkunut, hikoilin ja söin, laihduin ja kalpenin. Kun tarpeeksi oli sahattu ääripäästä toiseen, olin liikatoiminnassakin väsynyt ja täysin apaattinen, lihoin vaikka ruokahalua ei ollut, hikoilin ja menetin hiuksiani.
Nyt ei oireet enää sahaa laidasta laitaan, arvot vaan heittelevät. Nyt liikatoimintaa, mutta olo suhteellisen normaali. Ja lisäravinteita täytyisi alkaa lisätä hyvin varovaisesti, kun mulla on muitakin lääkityksiä päällä.
Tutkija kirjoitti:
Liian pieni väestö ja liikaa ristiinnaimisia. Autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet sen takia.
Kausaliteettien ymmärtäminen on vaikeaa. Onko se sisäsiittoisuus nyt lisääntynyt? Suomella on tiettyjä omalaatuisia seitauksia, mutta nämä on paikallisia.
Ottaen huomioon suomalaisten geneettiset erot idän ja lännen välillä, voisi olettaa sisäsiittoisuuden vähenevän jo kaupungistumisen alettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieroja sanoi että kilpirauhasen on turvoksissa. Mitähän se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Hieroja sanoi että kilpirauhasen on turvoksissa. Mitähän se tarkoittaa?
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä jodinpuutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko rinnatusten mielenterveysongelmien kanssa?
Tavallaan masennuksen kanssa. Olo on vetämätön, outoja oireita, joihin ei löydetä syytä esim. Mahakipu. Näköhäiriöt, hermostuneisuus, huono muisti. Yms.
Vierailija kirjoitti:
Hieroja sanoi että kilpirauhasen on turvoksissa. Mitähän se tarkoittaa?
Syöpää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Onhan sitä liikatoiminnassa hyperaktiivinen, mutta negatiivisella tavalla. On ärtynyt ja vihainen pienestäkin ja syke hakkaa. Mutta ei mitään sellaista positiivista aktiivisuutta ja lisäksi tosiaan energia lakkaa kuin veto vieterilelusta vähän väliä. Sitten kun syö kuin hevonen, virtaa riittää taas hetki hikoilla ja tapella.
No esimerkiksi mulla ei ole ollut tollaisia ärtymyksiä tai vihaisuutta. Liikatoiminnassa mulla oli ensimmäisillä kerroilla energiaa kuin pienessä pupussa, en nukkunut, hikoilin ja söin, laihduin ja kalpenin. Kun tarpeeksi oli sahattu ääripäästä toiseen, olin liikatoiminnassakin väsynyt ja täysin apaattinen, lihoin vaikka ruokahalua ei ollut, hikoilin ja menetin hiuksiani.
Nyt ei oireet enää sahaa laidasta laitaan, arvot vaan heittelevät. Nyt liikatoimintaa, mutta olo suhteellisen normaali. Ja lisäravinteita täytyisi alkaa lisätä hyvin varovaisesti, kun mulla on muitakin lääkityksiä päällä.
Riippuu varmaan henkilöstä ja niistä arvoistakin. Olen yleensä aika lehmänhermoinen, joten yllätyin uudesta käytöksestäni aika paljon =D
TSH oli nolla ja T4V 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Onhan sitä liikatoiminnassa hyperaktiivinen, mutta negatiivisella tavalla. On ärtynyt ja vihainen pienestäkin ja syke hakkaa. Mutta ei mitään sellaista positiivista aktiivisuutta ja lisäksi tosiaan energia lakkaa kuin veto vieterilelusta vähän väliä. Sitten kun syö kuin hevonen, virtaa riittää taas hetki hikoilla ja tapella.
No esimerkiksi mulla ei ole ollut tollaisia ärtymyksiä tai vihaisuutta. Liikatoiminnassa mulla oli ensimmäisillä kerroilla energiaa kuin pienessä pupussa, en nukkunut, hikoilin ja söin, laihduin ja kalpenin. Kun tarpeeksi oli sahattu ääripäästä toiseen, olin liikatoiminnassakin väsynyt ja täysin apaattinen, lihoin vaikka ruokahalua ei ollut, hikoilin ja menetin hiuksiani.
Nyt ei oireet enää sahaa laidasta laitaan, arvot vaan heittelevät. Nyt liikatoimintaa, mutta olo suhteellisen normaali. Ja lisäravinteita täytyisi alkaa lisätä hyvin varovaisesti, kun mulla on muitakin lääkityksiä päällä.
Onko sinulla ollut elimistön itse tuottamaa liikatoimintaa vai lääkkeen liiasta saannista johtuva liian suuri T4V/ pieni TSH? Minulla on ainakin vähän erityyppiset oireet siinä elimistön itse luomassa liikatoiminnassa kuin siinä, jos lääkitys on liian suurella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös liikatoiminta on yleistynyt, vaikka niistä ei niin paljon puhutakaan kuin vajaatoiminnasta. Keskimäärin liikatoimintapotilaasta tulee loppuiäkseen vajaatoimintapotilas, jonka hoitotasapaino on joko kunnossa tai sitten ihan persiillään tai jotain siltä väliltä.
Oma sairauteni tuli jo ennen kuin mediarummutus alkoi. Samoin äitini ja tätini. Mummullani jo 60-luvulla.
Minusta on ollut huojentavaa, että sairaudesta puhutaan nyt. Kun itse sairastuin, en ollut kuullut aiheesta oikeastaan mitään.
Liikatoiminta ei ole niin yleinen kuin vajaatoiminta, siksi siitä ei puhuta niin paljon. Lähinnä se otetaan joskus puheeksi vajaatoimintaa käsittelevien artikkeleiden yhteydessä tyylillä "liikatoiminnan oireet taas voivat olla seuraavat". Harvemmin myöskään puhutaan siitä, että oireet voivat sekoittua. Liikatoiminnassa ei aina olekaan hyperaktiivisessa tilassa tai vajaatoiminnassa täysin apaattinen ja voimaton - vaikka nämä ääripäät toki yleisimpiä oireita ovatki.
Oma sairauteni diagnosoitiin ennen tätä mediarummutusta ja pääsin hoitoon heti, koska mulle kasvoi struuma. Onneksi pääsin, leikkauksesta kohta kymmenen vuotta, mulla arvot heittelee vieläkin. Menee hermo.
Onhan sitä liikatoiminnassa hyperaktiivinen, mutta negatiivisella tavalla. On ärtynyt ja vihainen pienestäkin ja syke hakkaa. Mutta ei mitään sellaista positiivista aktiivisuutta ja lisäksi tosiaan energia lakkaa kuin veto vieterilelusta vähän väliä. Sitten kun syö kuin hevonen, virtaa riittää taas hetki hikoilla ja tapella.
No esimerkiksi mulla ei ole ollut tollaisia ärtymyksiä tai vihaisuutta. Liikatoiminnassa mulla oli ensimmäisillä kerroilla energiaa kuin pienessä pupussa, en nukkunut, hikoilin ja söin, laihduin ja kalpenin. Kun tarpeeksi oli sahattu ääripäästä toiseen, olin liikatoiminnassakin väsynyt ja täysin apaattinen, lihoin vaikka ruokahalua ei ollut, hikoilin ja menetin hiuksiani.
Nyt ei oireet enää sahaa laidasta laitaan, arvot vaan heittelevät. Nyt liikatoimintaa, mutta olo suhteellisen normaali. Ja lisäravinteita täytyisi alkaa lisätä hyvin varovaisesti, kun mulla on muitakin lääkityksiä päällä.
Onko sinulla ollut elimistön itse tuottamaa liikatoimintaa vai lääkkeen liiasta saannista johtuva liian suuri T4V/ pieni TSH? Minulla on ainakin vähän erityyppiset oireet siinä elimistön itse luomassa liikatoiminnassa kuin siinä, jos lääkitys on liian suurella.
Molemmat olen kokenut moneen kertaan. Nyt kilpirauhanen jo poistettu, joten liikatoiminta on keinotekoinen, siksi olo on ilmeisen normaali.
Kulkeeko rinnatusten mielenterveysongelmien kanssa?