Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen yhä enenevässä määrin täydellisestä erakoitumisesta
13.03.2018 |
Haaveilen pienestä mökistä jossain Lapin erämaassa veden äärellä. Kalastaisin ja olisin omavarainen niin pitkälti kuin on mahdollista. Lähin naapuri 10 km päässä. Istuisin iltaisin terassilla katsellen kaunista järvimaisemaa kissa ja koira seuranani. Paljonkohan tuollaiset mökit maksaa :D
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Jos uskallusta tai uskonnollista vakaumusta löytyisi, haluaisin vetäytyä luostariin.
Sellaiseen, jossa saisi ihan luvan kanssa sitoutua puhumattomuuteen, yleishyödylliseen työskentelyyn, selibaattiin ja "köyhyyteen" ja jossa saisi halutessaan vapautuksen jopa yhteisistä rukous- ja ruokahetkistä :) Olen niin väsynyt joutavaan pätemiseen, pulinaan ja säätämiseen, mutta täysin vailla ihmiskontakteja en näin kylmiltään tohtisi elää.
Muakin kiehtoo luostarielämä. Lähestyn jo keski-ikää ja koska en enää tästä nuorru, niin erakoitumisessa haasteita voi tuoda terveysongelmat. Vaikka olenkin nyt suht terve, niin eihän siihen tarvita kuin yksi yllättävä loukkaantuminen tai sairastuminen, niin erakoituminen koituu kohtalokkaaksi ja pääsee ennenaikaisesti yksinäisyyteen mullan alle. Ymmärtääkseni luostarissa pyritään hoitamaan sairastuneet mahdollisimman pitkälle itse ja vanhentuneet jäsenetkin luostarissa aina loppuun saakka (jos tämä vain suinkin mahdollista ja monesti onkin, sillä luostareissa on tällaista osaamista). Luostarielämässä on kuitenkin myös piirteitä, jotka koen itselleni liian vaikeiksi. Esimerkiksi jotkut aamuheräämiset tyyliin klo 5 tai 6. En koe säännöissä, rajoittuneessa elämässä ja rutiineissa sinänsä mitään pahaa. Kun löytyisi sellainen luostaripaikka, joka sopisi iltavirkulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän jo kaupunkierakkona. Haluan olla vapaa aikatauluista ja kontakteista, mutta silti ympärillä pitää olla kaupungin valot ja hälinää. Maalla en ole koskaan viihtynyt.
Erakoituminen on kivaa,mutta älyttömän rankkaa.15 vuotta ollut korvessa.Kaupalle 20km.Ikuinen puitten kanto,lumityöt,ja kesällä omavaraisuuden takia paljon viljeltävää,ruohonleikkuuta ja polttopuiden tekoa.Tämä kaikki itikoiden,mäkäräisten ja paarmojen ahdistelemana.Mutta kuitenkin,lähes joka päivä,mut valtaa suunnaton hyvinvoinnin tunne,että tätähän mun elämän pitikin olla: )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Sama täällä, mutta pistän vähän paremmaksi: teen työtkin 100 % kotona ja netin kautta. Koskaan ei tarvi ketään livenä nähdä töiden takia. Enkä käy lenkilläkään! :)
Minäkin voisin hyvin tehdä kaikki työt etänä (atk-hommia), mutta työnantaja pakottaa olemaan osan viikosta työpaikalla.
Neuvottele sellainen sopimus, että olet korkeintaan 2 päivää viikossa työmaalla ja hommaa joku mummonmökki 50-100 kilometrin päästä ja nauti rauhasta. Sitten kerran viikossa tulet kaupunkiin ja olet yhden yön jossain halvassa majatalossa tai jossain vastaavassa.
Minulla on kesämökki Sallassa, on myös talviasuttava. Viljelen siellä perunaa , porkkanaa yms, myös kaikenlaisia yrttejä. Marjoja kerään paljon, nytkin on pakastin täynnä hillaa, mustikkaa ja puolukkaa. Kalastan myös, lähellä on järvi ja joki. Lähin naapuri on noin 2km päässä.
Ikävä kyllä asun vakituisesti muualla, mutta tässä parhaillaan koitan hoitaa asioita niin, että muutan pysyvästi sinne Sallan mökkiin. Käyn siellä todella usein, mutta haluan muuttaa sinne kokonaan.
En nyt täysin omavaraisesti siellä todellakaan elä mutta vähän edes sinnepäin :D
Kesälomat oon aina viettäny siellä ja se luonto ja hiljaisuus on jotain sellasta, mitä ei voi edes sanoin kuvailla. Todella upeat maisemat ja täysin oma rauha. Koirilla tilaa juosta ja nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kesämökki Sallassa, on myös talviasuttava. Viljelen siellä perunaa , porkkanaa yms, myös kaikenlaisia yrttejä. Marjoja kerään paljon, nytkin on pakastin täynnä hillaa, mustikkaa ja puolukkaa. Kalastan myös, lähellä on järvi ja joki. Lähin naapuri on noin 2km päässä.
Ikävä kyllä asun vakituisesti muualla, mutta tässä parhaillaan koitan hoitaa asioita niin, että muutan pysyvästi sinne Sallan mökkiin. Käyn siellä todella usein, mutta haluan muuttaa sinne kokonaan.
En nyt täysin omavaraisesti siellä todellakaan elä mutta vähän edes sinnepäin :D
Kesälomat oon aina viettäny siellä ja se luonto ja hiljaisuus on jotain sellasta, mitä ei voi edes sanoin kuvailla. Todella upeat maisemat ja täysin oma rauha. Koirilla tilaa juosta ja nauttia.
Sama tilanne, mökki Posiolla. Kun eläköidyn asun talvet Teneriffalla ja kesät mökillä.
Todelliseen erakoitumiseen tarvitaan irtiotto myös av.stä ja muusta somesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla siellä mökilläs olisi sähköä ja nettiä kuin satunnaisesti, aikoinaan kun kotona vielä asuin vähän syrjemmässä niin sähkökatkot tuli kyllä tutuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla siellä mökilläs olisi sähköä ja nettiä kuin satunnaisesti, aikoinaan kun kotona vielä asuin vähän syrjemmässä niin sähkökatkot tuli kyllä tutuiksi.
Ei ole ongelma. Puulla lämmitän mökin ja laitan ruuat ja leivon. Aggrekaatilla voin antaa virtaa pakastimelle tarvittaessa että ei sula ja ladata kännykän ja taskulampun akut. Netistä on helppo olla pois ne päivät minkä sähkökatkos kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autioiksi jääneitä taloja on Suomen niemi pullollaan. Hyvää matkaa sinulle erämaan korpiin. :-)
Jos uskallusta tai uskonnollista vakaumusta löytyisi, haluaisin vetäytyä luostariin.
Sellaiseen, jossa saisi ihan luvan kanssa sitoutua puhumattomuuteen, yleishyödylliseen työskentelyyn, selibaattiin ja "köyhyyteen" ja jossa saisi halutessaan vapautuksen jopa yhteisistä rukous- ja ruokahetkistä :) Olen niin väsynyt joutavaan pätemiseen, pulinaan ja säätämiseen, mutta täysin vailla ihmiskontakteja en näin kylmiltään tohtisi elää.