Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pienten lasten äiti voisi päättää päivänsä "vastuullisesti"?
13.03.2018 |
En jaksaisi enää elää ja siihen on useita syitä. Olen kuitenkin yh-äiti ja lapset asuvat luonani. Lasten isä on melko epävakaa ja vastuuton. Miten mun kannattaisi toimia? Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni ja omat vanhempani sekä mahdollisesti paras kaverini. Mutta mitään parisuhdetta ja rakkautta mulla ei tule olemaan enää koskaan.
Haluaisin järjestellä asiat siten, että lapsilla olisi hyvä ja valoisa tulevaisuus ja etteivät vanhempani pahoittaisi poismenostani mieltänsä. Kuitenkaan en enää kykene elämään elämääni. En vain jaksa. Kaikki elämäniloni on hävinnyt, eikä minua oikeasti tarvitse mihinkään. Eikä minulla ole enää mitään toivoa onnellisuudesta koskaan. Mahdollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmasta olen 35+ yh-äitinä totaalisen passé, enkä ole fyysisestikään kovin kummoisen näköinen. Olen miettinyt, että järjestäisin asiat valmiiksi ja lavastaisin kuolemani onnettomuudeksi. Olisiko ideoita?
Kommentit (92)
Hävettääkö sinua edes se, että välillä kiivaasti kielsit sen, että sinulla edes on lapsia? Unohdit kokonaan, että alussa kerroit heistä, ja esiinnyit sitten lapsettomana naisena, jolla on täysin oikeus tavoitella sen terapeuttisi rakkautta.
Mutta aika moni meistä on seurannut kirjoitteluasi alusta lähtien, ja yhä typerämmäksi se menee. Kirjoittele mitä kirjoittelet, mutta älä jumaliste pelleile millään itsemurhajutuilla. Sinä olet ÄITI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrista apua en suosittele mutta olisi hyvä jos löytäisit jonkun ihmisen jolle puhua (ei-ammattilaisen).
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi enää elää ja siihen on useita syitä. Olen kuitenkin yh-äiti ja lapset asuvat luonani. Lasten isä on melko epävakaa ja vastuuton. Miten mun kannattaisi toimia? Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni ja omat vanhempani sekä mahdollisesti paras kaverini. Mutta mitään parisuhdetta ja rakkautta mulla ei tule olemaan enää koskaan.
Haluaisin järjestellä asiat siten, että lapsilla olisi hyvä ja valoisa tulevaisuus ja etteivät vanhempani pahoittaisi poismenostani mieltänsä. Kuitenkaan en enää kykene elämään elämääni. En vain jaksa. Kaikki elämäniloni on hävinnyt, eikä minua oikeasti tarvitse mihinkään. Eikä minulla ole enää mitään toivoa onnellisuudesta koskaan. Mahdollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmasta olen 35+ yh-äitinä totaalisen passé, enkä ole fyysisestikään kovin kummoisen näköinen. Olen miettinyt, että järjestäisin asiat valmiiksi ja lavastaisin kuolemani onnettomuudeksi. Olisiko ideoita?
Täällä toinen Yh, jota rakastavat todennäköisesti vain oma lapsi, vanhempani ja mahdollisesti paras kaverini.
Parisuhdetta ei ole, pian 50 v. yh-äitinä ja pienituloisena yrittäjänä olisin, mikäli niitä kaipaisin, mahdollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmasta totaalisen passé. Vyötärölle on kertynyt muutama kilo ylimääräistä, hiukset ovat alkaneet harmaantua, ryppyjäkin on.
Kohta ajattelin pitää ruokatauon ja keittää samalla kahvit. Poikkeuksellisen leppoisa ja kiireetön työpäivä. Illalla ajattelin lämmittää saunan, ja jos katottas pojan kanssa Madwentures. Tavallisen toimivaa tiistaipäivää kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
No jos tämä ei ole provo niin kyseessä on vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö. Hänellä on vähintään 5 ihmistä jotka välittävät hänestä, joista osa omia lapsia ja puhuu jostain ihastuksesta joka ei onnistunut ja haluaa nyt kuolla, joten mikään logiikka ja järkeily ei tod näk mene perille lainkaan.
Ei kyse ole logiikasta, vaan tunteista. Rakastan sitä minua inhoavaa ihastustani enemmän kuin ketään muuta maailmassa olen koskaan rakastanut. Ja niillä minusta välittävillä on muitakin tärkeitä ihmisiä; olen todennäköisesti tärkein vain lapsilleni ja isälleni. Ei voi mitään, mutta joskus elämä on vain niin surullista ja tuskaista, että ei vain mitenkään jaksa enää.
Siis se inhoaa sua ja sä vaan roikut siinä.. ?? Lopeta se! Vai olisiko se sun mielestä kivaa, jos joku roikkuisi sinussa vaikka sua ei voisi vähempää kiinnostaa.. ja sitten tekisi itsemurhan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
No jos tämä ei ole provo niin kyseessä on vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö. Hänellä on vähintään 5 ihmistä jotka välittävät hänestä, joista osa omia lapsia ja puhuu jostain ihastuksesta joka ei onnistunut ja haluaa nyt kuolla, joten mikään logiikka ja järkeily ei tod näk mene perille lainkaan.
Ei kyse ole logiikasta, vaan tunteista. Rakastan sitä minua inhoavaa ihastustani enemmän kuin ketään muuta maailmassa olen koskaan rakastanut. Ja niillä minusta välittävillä on muitakin tärkeitä ihmisiä; olen todennäköisesti tärkein vain lapsilleni ja isälleni. Ei voi mitään, mutta joskus elämä on vain niin surullista ja tuskaista, että ei vain mitenkään jaksa enää.
Et sä sitä rakasta vaan olet koukuttunut itse luomaasi ihastuksen tunteeseen.To on vaan lapsellista todellisuuspakoa.Tajuatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
No jos tämä ei ole provo niin kyseessä on vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö. Hänellä on vähintään 5 ihmistä jotka välittävät hänestä, joista osa omia lapsia ja puhuu jostain ihastuksesta joka ei onnistunut ja haluaa nyt kuolla, joten mikään logiikka ja järkeily ei tod näk mene perille lainkaan.
Ei kyse ole logiikasta, vaan tunteista. Rakastan sitä minua inhoavaa ihastustani enemmän kuin ketään muuta maailmassa olen koskaan rakastanut. Ja niillä minusta välittävillä on muitakin tärkeitä ihmisiä; olen todennäköisesti tärkein vain lapsilleni ja isälleni. Ei voi mitään, mutta joskus elämä on vain niin surullista ja tuskaista, että ei vain mitenkään jaksa enää.
Et sä sitä rakasta vaan olet koukuttunut itse luomaasi ihastuksen tunteeseen.To on vaan lapsellista todellisuuspakoa.Tajuatko?
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/ihastuminen-koukussa-rakastumisen-tunteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuullista on olla päättämättä päiviään oman käden kautta. Lapset kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi enää elää ja siihen on useita syitä. Olen kuitenkin yh-äiti ja lapset asuvat luonani. Lasten isä on melko epävakaa ja vastuuton. Miten mun kannattaisi toimia? Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni ja omat vanhempani sekä mahdollisesti paras kaverini. Mutta mitään parisuhdetta ja rakkautta mulla ei tule olemaan enää koskaan.
Haluaisin järjestellä asiat siten, että lapsilla olisi hyvä ja valoisa tulevaisuus ja etteivät vanhempani pahoittaisi poismenostani mieltänsä. Kuitenkaan en enää kykene elämään elämääni. En vain jaksa. Kaikki elämäniloni on hävinnyt, eikä minua oikeasti tarvitse mihinkään. Eikä minulla ole enää mitään toivoa onnellisuudesta koskaan. Mahdollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmasta olen 35+ yh-äitinä totaalisen passé, enkä ole fyysisestikään kovin kummoisen näköinen. Olen miettinyt, että järjestäisin asiat valmiiksi ja lavastaisin kuolemani onnettomuudeksi. Olisiko ideoita?
Mistäs tiedät että ei koskaan tule olemaan rakkautta tai parisuhdetta,.. ? Ihan hyvin voit löytää vaikka vanhainkodissa jonkun rakkauden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene huippukiva.fi sivuille ja tilaa itsellesi jotain aivan ihanaa. Niin minä tekisin ja nauttii uusin silmin elämästä.
Et mitenkään. Sinulla ei ole oikeutta tappaa lastesi äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman itsemurha on todella raskas asia. Minun isovanhempani tappoi itsensä. Perheen kolmesta lapsesta kaksi hyvin itsetuhoisia rappioalkoholisteja ja yhdellä sitten pitkä mt-historia, osastojaksoja, syvää masennusta, vaikka ulkoisesti menestynyt. Vaikuttaa vuosikymmeniä perheessä. Miettikää oikeasti vähän. Vastuullinen vanhempi hakee apua vaikka se olisi kuinka vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi onnen löytäminen on kiinni parisuhteesta, miehistä tai toisista ihmisistä? Etsi elämääsi asioita joista SINÄ saat voimaa ja energiaa. Tutustu itseesi. Miksi elät muiden kautta? Elä ITSESI kautta!
Oletkohan itse koskaan ollu masentunut? Luettelit juuri sellaisia asioita joihin monellakaan masentuneena ei ole rahkeita. Tämä on juuri sitä tyypillistä ryhdistäytymismantraa, jonka hieromisesta toisen naamaan ei ole mitään hyötyä. Mene itseesi, SINÄ ITSENÄINEN JA MUISTA RIIPPUMATON LUONNONOIKKU.
Vanhemman kuolema on lapsille ihan valtava suru ja trauma. Et sinä sellaista voi edes harkita.
Itse menetin pari viikkoa sitten puolisoni, mutta elämässä aion olla vahvasti kiinni juurikin lasten tähden.
Tää on nyt tosi huono paikka kysyä, mutta kysyn silti. Mihin perustuu se että tässä ketjussa surraan lapsia, annetaan heille myötätuntoa ja sanotaan ettei lapset pääse ikinä yli jne, mutta toisessa ketjuissa näille samoille lapsille ei tulis pätkääkään myötätuntoa ja saatettaisiin sanoa että ota itseäs niskasta kiinni ja lopeta märinä. Tekopyhää.
Ap:lle sanoisin että pahin perintö, jonka voit lapsellesi antaa on itsemurha ja loputtomat jossittelut. Minunkin päässäni elää sama piru kuin sinun päässäsi. Ja itse asiassa kun kerroin puhuin täällä pahasta olostani niin minun käskettiin tehdä itsemurha lasten takia. Jos nyt kuitenkin vinkkiä haluat niin kokemuksilla voin sanoa, että älä tee sitä lasten edessä äläkä edes niin että löytävät. Koita löytää keino jonka voi naamioida vahingoksi.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää, että omien lasten rakkaus ei riitä. Hae apua, itsemurhariski on lapsillasi todella iso, jos jätät heidät.
Mun taas olis vaikea ymmärtää että esim. äitini hengissäpysymiseen riittäisi vain minun rakkauteni. Typerä ajatus. Ei lapsi tarkoita sitä ettei ole mitään muuta elämää enää koskaan, ja että lapsi täyttää kaikki aukot aikuisessa. Se on sairas tapa ajatella.
Alue: Aihe vapaa
No siis en ole trolli. Yritän oikeasti miettiä, miten pääsisin pois tästä painajaisesta nimeltä elämä.