Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pienten lasten äiti voisi päättää päivänsä "vastuullisesti"?
13.03.2018 |
En jaksaisi enää elää ja siihen on useita syitä. Olen kuitenkin yh-äiti ja lapset asuvat luonani. Lasten isä on melko epävakaa ja vastuuton. Miten mun kannattaisi toimia? Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni ja omat vanhempani sekä mahdollisesti paras kaverini. Mutta mitään parisuhdetta ja rakkautta mulla ei tule olemaan enää koskaan.
Haluaisin järjestellä asiat siten, että lapsilla olisi hyvä ja valoisa tulevaisuus ja etteivät vanhempani pahoittaisi poismenostani mieltänsä. Kuitenkaan en enää kykene elämään elämääni. En vain jaksa. Kaikki elämäniloni on hävinnyt, eikä minua oikeasti tarvitse mihinkään. Eikä minulla ole enää mitään toivoa onnellisuudesta koskaan. Mahdollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmasta olen 35+ yh-äitinä totaalisen passé, enkä ole fyysisestikään kovin kummoisen näköinen. Olen miettinyt, että järjestäisin asiat valmiiksi ja lavastaisin kuolemani onnettomuudeksi. Olisiko ideoita?
Kommentit (92)
Miksi onnen löytäminen on kiinni parisuhteesta, miehistä tai toisista ihmisistä? Etsi elämääsi asioita joista SINÄ saat voimaa ja energiaa. Tutustu itseesi. Miksi elät muiden kautta? Elä ITSESI kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni
Miksi tämä ei riitä? Miksi haluat, että lapsesi vihaa muistoasi koko loppuikänsä, ehkä lopulta päätyen samaan ratkaisuun?
Vierailija kirjoitti:
Huolehdi ainakin siitä etteivät lapsesi löydä kuollutta ruhoasi. Muuta en osaa sanoa, kun tiedän, että tuossa mielentilassa oleville ei auta minkään valtakunnan yksisarvistarinat.
Toki. Olen sellaista miettinyt, että voisin keksiä jotain itseni menoksi silloin, kun olen yksin ja vapaalla (lapset isänsä luona). Ehkäpä he pärjäisivät isänsä luona jatkossa. Yritän tukea heidän yhteiseloaan jotenkin aktiivisemmin ja alan karsia omia tavaroitani valmiiksi. Testamenttaan kehoni valmiiksi lääketieteelle jne. Eipä musta mitään hyötyä tai iloa kenellekään ole muuten.
T. Ap
Olen tosi pahoillani mutta tavallaan luovuit oikeudestasi itsemurhaan silloin kun aloit vanhemmaksi. Nyt täytyy vain elää. Kannattaa keskittyä oman innostuksen ja elämäninnon löytämiseen. Muuten et tule ikinä olemaan onnellinen kenenkään kumppanin kanssa. Ei se ikä ja lapset merkitse mitään kun löytää sen sopivan ihmisen. Enemmän on väliä sillä, oletko innostunut elämästäsi ja mitä kaikkea teet ajallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden itsemurhan omassa perheessä nähneenä ja samat merkit puheestasi lukeneena, et mitenkään.
Tilanne on se, että olet mieleltäsi sairas ja tarvitset hoitoa. Vaikka mielesi vakuuttaa sinulle että olet oikeassa, voin vakuuttaa kaipaamaan jääneiden sukulaisten, ystävien, työtovereiden, perheen ja lasten puolesta, että olet niin totaalisen väärässä kuin olla ja voi. Kaipaamaan jääneiden ja etenkin lasten tuska ja vaikutus elämään on niin järjettömän iso, että kukaan muu kuin asian kokenut ei voi sitä ymmärtää.
Hakeudu suoraan mielentervespalveluiden piiriin ja mainitse että sinulla on itsemurhasuunnitelmia. Vain sitä kautta saat oikeanlaista hoitoa ja apua.
Nim: 5 vuotta veljen itsemurhasta, enkä ikinä pääse asian yli syyttämättä itseäni antamattomasta tuesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi onnen löytäminen on kiinni parisuhteesta, miehistä tai toisista ihmisistä? Etsi elämääsi asioita joista SINÄ saat voimaa ja energiaa. Tutustu itseesi. Miksi elät muiden kautta? Elä ITSESI kautta!
Inhoan itseäni ja olen aina inhonnutkin. Inhoan itseäni fyysisesti ja henkisesti. Vihaan fyysistä tomumajaani ja inhoan kaikkia negatiivisia piirteitäni, heikkouksiani ja puutteitani. Ja olen tässä taannoin rakastunut onnettomasti ihmiseen, joka siis ei ole koskaan hetkeäkään välittänyt minusta. On ihan hirveää rakastua näin. En vain enää jaksa tätä irvokasta, onnetonta elämääni.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni
Miksi tämä ei riitä? Miksi haluat, että lapsesi vihaa muistoasi koko loppuikänsä, ehkä lopulta päätyen samaan ratkaisuun?
Olen onnettomasti rakastunut yhteen ihmiseen. Mikään muu ei suoraan sanoen tunnu ihan oikeasti miltään ainakaan juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään.
Tai no, sairastumalla esim. syöpään ja kuolemalla siihen.
No hukkuminen uimareissulla. Mene joen äärellä olevalle rannalle uimaan, ui virtaukseen.
Alusta ensin aloittamalla säännöllinen uimahalli uinti, sitte pari kertaa näön vuoksi luonnonvesissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät tule ikinä selviämään äidin kuolemasta. Masentuvat ja aikuisena käyvät pitkän terapian jos eivät päädy myös itsemurhaan. Noiden ajatusten kanssa kuuluu osastohoitoon, ja lapset isälle/vanhemmillesi tai sijoitukseen siksi aikaa. Sen jälkeen elämä näyttää taas hieman paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea ymmärtää, että omien lasten rakkaus ei riitä. Hae apua, itsemurhariski on lapsillasi todella iso, jos jätät heidät.
Aivan mahtava loppusilaus tuo ruumiin luovuttaminen lääketieteelle, niin äitinsä ja tyttärensä äkillisesti ja arvaamatta menettäneet läheiset eivät edes pääsisi edes viettämään hautajaisia jopa vuoteen! Viimeiset keskisormet haudan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei rakasta kukaan muu kuin lapseni
Miksi tämä ei riitä? Miksi haluat, että lapsesi vihaa muistoasi koko loppuikänsä, ehkä lopulta päätyen samaan ratkaisuun?
Olen onnettomasti rakastunut yhteen ihmiseen. Mikään muu ei suoraan sanoen tunnu ihan oikeasti miltään ainakaan juuri nyt.
Oletko n. 20-vuotias?
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
Mun tapauksessani on. Kieltämättä olen itsekin yllättynyt, mutta näin minä tunnen ja koen asian.
Vierailija kirjoitti:
lapsien rakkaus sinua kohtaan ja rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että siinä pitäisi jäädä muut rakkauden tunteet varjoon. Vaikka se ihanaa onkin rakastua ja tulla rakastetuksi niin ei se silti ole se suurin rakkaus, jos on lapsia.
No jos tämä ei ole provo niin kyseessä on vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö. Hänellä on vähintään 5 ihmistä jotka välittävät hänestä, joista osa omia lapsia ja puhuu jostain ihastuksesta joka ei onnistunut ja haluaa nyt kuolla, joten mikään logiikka ja järkeily ei tod näk mene perille lainkaan.
Alue: Aihe vapaa
Huolehdi ainakin siitä etteivät lapsesi löydä kuollutta ruhoasi. Muuta en osaa sanoa, kun tiedän, että tuossa mielentilassa oleville ei auta minkään valtakunnan yksisarvistarinat.