Lue keskustelun säännöt.
Miehet! Mitä on se naisten ”kiukuttelu”, josta miehet puhuvat?
13.03.2018 |
Olen kolmelta eri mieheltä kuullut seuraavat kommentit. Siis mies on puhunut toiselle miehelle:
- minulle ei kukaan enää kiukuttele. Asiasta saa sanoa, mutta ei kiukutella.
- teitä nuoria miehiä käy sääliksi, kun joudutte katsomaan nuoria naisia. Nelikymppinen nainen ei enää kiukuttele.
- vaimo oli tosi sairas, mutta nyt tuli hyvä mieli. Hän on selvästi paranemaan päin, kun jaksaa sairaalavuoteella kiukutella.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kiukuttelen helposti jos huolestun. Se huolestuneisuus ja ahdistuneisuus purkautuu kiukkuna. Samoin jos joudun odottamaan jotain voimakkaasti ahdistavaa asiaa, esim. eläinlääkärin aikaa rakkaan koiran lopetusta varten. Silloin on vaikea pitää itsensä kasassa niin, etti tiuski turhista.
Eli koet olevasi jotenkin muita parempi ja etuoikeutettu purkamaan tunteesi ulospäin, samalla kun muiden pitää vaan kestää "kun nyt vaan kiukuttelen helposti"?
Luuletko, että rauhallisemmat ihmiset eivät yhtälailla joudu moisiin tilanteisiin?
Melkoista itsekkyyttä tuollainen käytös.
Se ei ole mikään hyväksyttävä syy kiukutella jos kiukuttaa, kertoo vain itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä ajatella muiden kantilta asioita.
Vai onko sinusta oikeasti reilua, että ulkopuolisten pitää kestää turha kiukuttelusi vain sen takia että kiukuttaa?
Suosittelen itsetutkiskelua ja yrittämistä. Yleensä ne paljon kiukuttelevat/"tempperamenttiset" ovat vaan lellittyjä jotka kyllä kykenee hillitsemään itsensä, mutta koska on helpompaa purkaa se muihin, niin näin toimitaan.
Kuvitteleppa asia toisinpäin, ihmiset tulevat tiuskimaan ja kiukuttelemaan sinulle vaikka et ole asioihin syyllinen?
Eli sinulle on helppoa odottaa rakkaan lemmikin lopetusaikaa? Samoin sinulle on helppoa olla, kun kello on viisi aamulla, eikä perheenjäsentä kuulu kotiin, kun lähti jäälle moottorikelkalla ajelemaan, vaikka puolilta öin piti tulla, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin? Ei saisi huolestua, tai jos huolestuukin, sitä ei saa näyttää? Olen pahoillani, että olen ihminen, ja joskus, kun itsellä on vaikea tilanne jota toinen ei yhtään ota huomioon, ärähdän. Sitä on varmasti noin täydellisen ihmisen vaikea hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Termiä kiukuttelu käytetän kun halutaan vähätellä toisen tunteita. Jos nainen on miehelle jostain asiasta vihainen, on helppo sanoa, että nainen kiukuttelee, sen sijaan, että ottaisi tosissaan toisen tunteet ja miettisi tuliko tehtyä jotain väärin..
Tämä.
Epäkunnioittava puhetapa. En puhu rumasti toiselle, enkä kuuntele sellaista itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Heikkoitsetuntoisille naisille on selkeästi vaikeaa hyväksyä, että keskustelun aiheena on naisten kiukuttelu ei heidän kiemurtelu että viehen vikaa ja sekin on vain miehen ylitulkintaa että he kiukuttelevat.... Aika läpinäkyvää syyttää toista tai vaihtaa aihetta. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa toimii jälleen.
Unohdit sanoa että kaikilla keskustelun naisilla on kuukautiset.
Mun naisystävä on krooninen myöhästelijä. Hävettää mennä juhliinkin ja muihin tuntia myöhemmin kuin muut vieraat, mutta asiasta ei voi huomauttaa koska sit alkaa "mee sit ilman mua jos on noin kiire"-kiukuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kiukuttele vaan alan itkeä turhautumisesta. Tosin en tiedä onko se yhtään parempi vaihtoehto
Samaa huomionhakemista ja ärsyttämistä
Täällä on käynyt aika selväksi se, että mitään negatiivisia tunteita ei saa osoittaa, koskaan. Kyseessä on aina nalkutus, kiukuttelu, tai joku muu, vaikka aihetta mielen pahoittamiselle olisi enemmänkin kuin riittävästi. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kiukuttelen helposti jos huolestun. Se huolestuneisuus ja ahdistuneisuus purkautuu kiukkuna. Samoin jos joudun odottamaan jotain voimakkaasti ahdistavaa asiaa, esim. eläinlääkärin aikaa rakkaan koiran lopetusta varten. Silloin on vaikea pitää itsensä kasassa niin, etti tiuski turhista.
Eli koet olevasi jotenkin muita parempi ja etuoikeutettu purkamaan tunteesi ulospäin, samalla kun muiden pitää vaan kestää "kun nyt vaan kiukuttelen helposti"?
Luuletko, että rauhallisemmat ihmiset eivät yhtälailla joudu moisiin tilanteisiin?
Melkoista itsekkyyttä tuollainen käytös.
Se ei ole mikään hyväksyttävä syy kiukutella jos kiukuttaa, kertoo vain itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä ajatella muiden kantilta asioita.
Vai onko sinusta oikeasti reilua, että ulkopuolisten pitää kestää turha kiukuttelusi vain sen takia että kiukuttaa?
Suosittelen itsetutkiskelua ja yrittämistä. Yleensä ne paljon kiukuttelevat/"tempperamenttiset" ovat vaan lellittyjä jotka kyllä kykenee hillitsemään itsensä, mutta koska on helpompaa purkaa se muihin, niin näin toimitaan.
Kuvitteleppa asia toisinpäin, ihmiset tulevat tiuskimaan ja kiukuttelemaan sinulle vaikka et ole asioihin syyllinen?
Aamen. Meilläkin jo lapsille opetettiin, että mitään tunteita ei ole soveliasta ilmaista. Tunteiden ilmaisuun korkeintaan hymy ja hymähdys oli sallittu. Eipä ole koskaan tarvinut riidellä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun naisystävä on krooninen myöhästelijä. Hävettää mennä juhliinkin ja muihin tuntia myöhemmin kuin muut vieraat, mutta asiasta ei voi huomauttaa koska sit alkaa "mee sit ilman mua jos on noin kiire"-kiukuttelu.
Sairasta :D
miksi et mene ilman naistasi? Useimmat ihmiset ovat sellaisia että tarvitsevat tosipaikan oppiakseen, harva niin tyhmä on ettei opi pakollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai jokainen ihminen joskus vähän kiukuttelee. Jos on huonolla tuulella. Mitä olen nyt omia vanhempiani vuosia seurannut, niin olen saanut käsityksen siitä, mitä se naisten "kiukuttelu" misten mielestä on.
Mies avaa arki-iltana kaljan - nainen huomauttaa, ettei kai nyt arkena kuulu juoda = kiukuttelua.
Isä ottaa perheen ruokapöydässä ne parhaat palat - äiti kivahtaa, että jätä nyt lapsillekin = kiukuttelua.
Mies sanoo jotain typerän loukkaavaa liittyen naisen osaamiseen/tekemiseen/ulkonäköön - nainen loukkaantuu - mies: "nomitämänytmukasanoin??" = kiukuttelua
Mies on huidellut koko illan ties missä ja tulee myöhään yöllä kotiin ympärikännissä - vaimo on pettynyt ja loukkaantunut = kiukuttelua.
Isä ei vietä aikaa lastensa kanssa - äiti on pettynyt ja sanoo, että sen pitäisi panostaa yhdessäoloon enemmän = kiukuttelua.
Tässäpä oli hyvin kuvattu mitä se "kiukuttelu" monesti on.
Kiukuttelu on sitä että kitistään, valitetaan ja tiuskitaan asioista jotka eivät ole tiuskinnan kohteen vika, tai aikaansaannosta. Mun mies kiukuttelee kun se on nälkäinen, tai jos sitä on jäänyt vaivaamaan joku asia välillämme, mutta jota hän ei kehtaisi ottaa enää esiin, ettei häntä pidettäisi pikkuasioista loukkaantuvana neitinä. Ihana mies se silti on, ja kun tiedän mistä kiukuttelu johtuu, niin ensin kysyn milloin olet viimeksi syönyt, ja jos syönnistä ei ole kauaa, niin kysyn mikä on jäänyt vaivaamaan mieltä. Sitten se kertoo, asia käsitellään loppuun, ja kiukuttelu loppuu myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai jokainen ihminen joskus vähän kiukuttelee. Jos on huonolla tuulella. Mitä olen nyt omia vanhempiani vuosia seurannut, niin olen saanut käsityksen siitä, mitä se naisten "kiukuttelu" misten mielestä on.
Mies avaa arki-iltana kaljan - nainen huomauttaa, ettei kai nyt arkena kuulu juoda = kiukuttelua.
Isä ottaa perheen ruokapöydässä ne parhaat palat - äiti kivahtaa, että jätä nyt lapsillekin = kiukuttelua.
Mies sanoo jotain typerän loukkaavaa liittyen naisen osaamiseen/tekemiseen/ulkonäköön - nainen loukkaantuu - mies: "nomitämänytmukasanoin??" = kiukuttelua
Mies on huidellut koko illan ties missä ja tulee myöhään yöllä kotiin ympärikännissä - vaimo on pettynyt ja loukkaantunut = kiukuttelua.
Isä ei vietä aikaa lastensa kanssa - äiti on pettynyt ja sanoo, että sen pitäisi panostaa yhdessäoloon enemmän = kiukuttelua.
Tätähän se "kiukuttelu" taitaa monesti olla ;)Jos asia ei mene miehen mielen mukaan, niin se kuitataan naisen kiukuttelulla.
Vierailija kirjoitti:
Ja julistettakoon: "Miehen syy, syy, syyyy!"
Ei mun mielestä. Täällä tulee vain hyvin esille kuinka monenlaisia asioita kutsutaan kiukutteluksi. Eri asia on sitten (osin kai mielipidekysymyskin) mikä on "oikeaa" kiukuttelua ja milloin toisen asia koitetaan mitätöidä kutsumalla jotakin sanomista tai syystä loukkaantumista kiukutteluksi. Aika laaja käsite.
Itse ajattelen kiukuttelun tarkoittavan sellaista negatiivista pientä sanomista, tiuskimista, mököttämistä tai muuten mielen osoittamista eleillä, ilmeillä ja teoilla, kun oikeasti mitään asiallista syytä toiminnalle ei ole. Tai on joku pieni syy ja reaktio on ylimitoitettu ja lapsellinen. Siis pahanalon purkamista vähän lapsellisella tavalla toiseen.. Syy voi olla vaikka raskas päivä töissä ja joku juttu on mennyt siellä pieleen ja keverikin perui odotetun menon ja siksi on huonolla tuulella ja sitten se mieskään/nainen ei ollut tiskannut..
Tai sitten jos vaikka onkin ihan kunnon syy harmiin ja loukkaantumiseen, mutta jos se tuodaan esille pelkästään epäkypsällä tavalla "kiukuttelemalla", niin sekin voi olla mun mielestä kiukuttelua.
t.nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaksi toimintamallia leimaisin kiukutteluksi:
Ensimmäinen on se, että kun itsellä on huono päivä niin puretaan se muihin vaikka sitten niin että etsimällä etsitään joku riidan tai loukkaantumisen aihe ja paisutellaan se älyttömiin mittasuhteisiin.
Toinen on se, että sinänsä ymmärrettävät, mutta pienet harmituksen aiheet paisutellaan lapsellisiksi itkupotkuraivareiksi.
Tunne-elämän säätelyn vaikeuksistahan tuo yleensä kielii. Toki usein jälkikäteen se puolivillainen anteeksipyytö ehkä temperamenttiseen luonteeseen vedoten.
No nyt on kyllä niin rajut defenssit joillakuilla päällä että naurattaa :)
sellaista että aina vihainen ja syyttää kun asiat ei mene omien halujensa mukaan. Esim. jos oon hakemassa työpaikkaa ja keskustelemassa firman henkilöstöpäällikön kanssa joka nainen, ja vaimo ensin sanoo että iloinen mun puolesta mutta kun kuulee ettei työpaikkasuositukset vielä varmistuneetkaan, niin saa raivarin että oon ollut treffeillä ja eroaa ja hankkii uuden miehen.
Tai vaikka ei vastaa yhteydenottoihin pitkiin aikoihin, koska "ansaitsen sen" milloin mistäkin syystä.
se on sellasta henkistä alistamista ja kaltoinkohtelua se naisen kiukuttelu kait.
ja toisaalta, vaikka itse käskenyt olla puhumatta ja kieltänyt yhteydenotot ja kertonut että eropaperit laittaa menemään Ja sitten kun tulee vuosipäivä, jota pari päivää ennen juuri olin vienyt kukkia ja lahjan mutta kun en muistanut sitä päivää kun yritin sitä työtä juuri hakea silloin, niin odotti iltaan ja haukkui taas ja kertoi hankkivansa uuden miehen virallisesti nyt kun olin "treffeillä naisen kanssa" koska työpaikkaa ei oltu sovittu.
Mikä siinä on että ei olisi vaikka voinut ottaa huomioon että ehkä se ei ole ekana mielessä vuosipäivät kun hän itse ilmoittanut erosta, ja että vaikka unohtaisin niin itse sitten jotenkin muistaa asiasta. Miksi miehen vaan pitää antaa lahjoja ja muistaa ja kaikkea eikä toisinpäin koskaan. Eikö sitä voisi olla myötätuntoa ja vaikka miettiä että paljon on toisella asioita mielessä että ehkä on unohtanut, ja muistuttaa asiasta että olisi kivampi lopputulos. Mä myönnän että en oikein ymmärrä naisnäkökulmaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Termiä kiukuttelu käytetän kun halutaan vähätellä toisen tunteita. Jos nainen on miehelle jostain asiasta vihainen, on helppo sanoa, että nainen kiukuttelee, sen sijaan, että ottaisi tosissaan toisen tunteet ja miettisi tuliko tehtyä jotain väärin..
Esimerkiksi ottamalla lusikan liian hitaasti oliiveille jne. Näinhän se on, pitäisi ymmärtää ottaa se lusikka oliiveille siinä tahdissa kun nainen haluaa ja ymmärtää, että naisen tunnepurkaus asiasta johtuu vain omasta virheestä...
Tämä on juuri se, että toimitaan kuin asia olisi jotenkin väärin sammutettu ja kiihkoissa protestoidaan toisen tapaa toimia, kärsimättömin ilmein ja hätiköidyin teoin . Vaikka aihe olisikin ihan tavanomainen eikä ansaitse syytä menettää hermojaan. Tämä on tuttua toimintaa. Hassua että monet naiset täällä kieltävät tämän ja esittävät erilaisia selittelyjä, vaikka todellisuudessa niitä ei ole tälle turhalle kiukustumiselle.
Vierailija kirjoitti:
ja toisaalta, vaikka itse käskenyt olla puhumatta ja kieltänyt yhteydenotot ja kertonut että eropaperit laittaa menemään Ja sitten kun tulee vuosipäivä, jota pari päivää ennen juuri olin vienyt kukkia ja lahjan mutta kun en muistanut sitä päivää kun yritin sitä työtä juuri hakea silloin, niin odotti iltaan ja haukkui taas ja kertoi hankkivansa uuden miehen virallisesti nyt kun olin "treffeillä naisen kanssa" koska työpaikkaa ei oltu sovittu.
Mikä siinä on että ei olisi vaikka voinut ottaa huomioon että ehkä se ei ole ekana mielessä vuosipäivät kun hän itse ilmoittanut erosta, ja että vaikka unohtaisin niin itse sitten jotenkin muistaa asiasta. Miksi miehen vaan pitää antaa lahjoja ja muistaa ja kaikkea eikä toisinpäin koskaan. Eikö sitä voisi olla myötätuntoa ja vaikka miettiä että paljon on toisella asioita mielessä että ehkä on unohtanut, ja muistuttaa asiasta että olisi kivampi lopputulos. Mä myönnän että en oikein ymmärrä naisnäkökulmaa aina.
Ei tuohon voi olla mitään yhtenäistä "naisnäkökulmaa", oot jonkun hullun kanssa, se ei jalkoväliä katso.
No ei tietenkään ole. Se on huono tapa. Tuossa yllä käsittelin juurikin niitä huonoja tapoja. Jos haluat, niin voidaan erikseen sitten miettiä, mitä ne hyvät tavat käsitellä nagatiivisia tunteita sitten olisi?
Pääpointtini oli "naiseksi" (miehestä: neiti, äm mä) haukkumisessa, mikä on vanha sovinistinen tapa, josta olisi hyvä päästä eroon. Tuollaisia sanontoja tulee käytettyä helposti ihan huomaamattaan miettimättä sen kummemmin niiden merkitystä, koska nämä sanonnat ovat kielessämme niin vakiintuneita tapoja. Noita käyttämällä tulee kuitenkin samalla alentaneeksi koko naissukupuolta mieheen ja miehisyyteen nähden.
On myös hyvä tiedostaa mitä asioita käsitämme miehisiksi tai naisellisiksi piirteiksi ja sen, hyväksymmekö niitä piirteitä kun ne esiintyvätkin sillä toisella sukupuolella kuin mikä on ennakko-oletus. Mielestäni kaikilla ihmisillä on sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä ja sen pitäisi olla ihan ok. Vain määrät ja niiden suhteet toisiinsa vaihtelee ihmisestä toiseen. (Kaikki ei kuitenkaan mielestäni ole akselilla maskuliinisuus - feminiinisyys, vaan suurin osa ihmisten toimintatavoista ja piirteistä on kai ihan sitä ihmisyyttä kuitenkin.)
Annoit ymmärtää aiemmassa kommentissasi että tuntemiesi miesten käytöksessä oli vialla se, että käyttäytyivät naisellisella tavalla ("ovat liian akkamaisia"), vaikka kyse oli yleisesti ottaen huonosta käytöksestä. Eikä se "miehinen huono käytös" ,(esim. agressiivisuus kuten huutaminen ja puhumattomuus), ole yhtään sen parempaa käytöstä kuin feminiiniseksi laskemasi kiukuttelu. Pysytkö kärryillä?
Hyviä tapoja käsitellä negatiivisiä tunteita olisi mielestäni esimerkiksi häiritsevästä asiasta rakentava rauhallinen keskustelu. Tai jos on vain huonolla tuulella eikä mitään syytä toisessa ole, niin voi vaikka lähteä pienelle kävelylle metsään (ja huutaa siellä), ottaa päiväunet jos väsyttää tai keittää vaikka kuppi teetä ja rauhoittua sen ääressä hyvän lehden kera. En tiedä sitten on onko nämä tavat mielestäsi naisellisia vai miehekkäitä vai molempia tai ei kumpaakaan? Minusta ne on molempia tai ei erityisesti kumpaakaan, en osaa päättää.
Aika perinteisen miehinen hyvä tapa olisi varmaankin lähteä vaikka hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tms. Voisiko se olla myös naisellinen tapa? miksei. Oikein perinteisen käsityksen mukainen naisellinen (huom ei halventavasti "akkamainen") toimintatapa päästä eroon negatiivisuudesta ja saada mieli käännettyä hyväksi olisi varmaan vaikka laittaa Kate Bushia soimaan, laittautua oikein nätiksi romanttisen peilipöydän edessä ja lähteä ystävän kanssa johonkin kivaan kahvilaan leivoksille. Voisiko tämä olla miehinenkin tapa? miksei. Ihmisten tapoja yhtä kaikki :)
Romaanihan tästä tuli, toivottavasti jaksoit lukea kuitenkin.