Kuinka jaksavaisia teillä 60-70 -vuotiaat isovanhemmat?

Mummu ja pappa jäivät eläkkeelle jokin aika sitten, ovat n. 65-vuotiaita. Kerron heti ettemme hoidata heillä lapsiamme tai saa juurikaan hoitoapua, vaan käymme vierailulla ja he käyvät joskus meillä, tosin nekin kerrat ovat typistyneet kahteen kertaan vuodessa kun välimatka 90 km on kuulemma käynyt liian rankaksi. Tarvitsevat nykyään tosi paljon apua jopa kodin askareissa ja laitamme heille ruuan, pappa ei liiku enää ulkona ollenkaan, eikä jaksa tehdä lasten kanssa muuta kuin istua sohvalla katsomassa telkkaa. Molemmat komentavat lapsia olemaan paikallaan, lapsemme ovat vain tavallisia ja jopa rauhallisia luonteeltaan. Totta kai haluaisivat tehdä jotain isovanhempien kanssa kun tavataan, ja se koetaan kinuamisena ja ärsyttämisenä, ja komennellaan.

Lasten kouluikäinen serkku olisi tarvinnut hoitoa arkipäivisin työpäivien ajan noin viikon, mutta isovanhemmat eivät kuulemma jaksa ottaa hoitoon. Tämä jaksamattomuus alkoi suurin piirtein viime kesänä, jolloin me kävimme heillä siivoamassa, haravoimassa, tyhjentämässä rännejä, tekemässä pientä remonttia ja pilkoimme puut talveksi. Olen seurannut muiden isovanhempi-lapsi -suhteita ja alkaako vanheneminen todella näin aikaisin ettei enää jaksaisi kuin uuninpankolla maata, ja kimpaannutaan koko ajan lasten ihan luonnollisille pyynnöille lähteä kävelylle ulos mummun tai papan kanssa? Tulee lastenkin puolesta paha mieli, enkä tiedä miten toimia. Itseä mietyttää myös tuo avuttomuuden voimistuminen, emme voi jatkossa ajaa sinne auttamaan joka asiassa, kun eivät saa jotain tavaraa varastoon tms.