Kuinka jaksavaisia teillä 60-70 -vuotiaat isovanhemmat?
Mummu ja pappa jäivät eläkkeelle jokin aika sitten, ovat n. 65-vuotiaita. Kerron heti ettemme hoidata heillä lapsiamme tai saa juurikaan hoitoapua, vaan käymme vierailulla ja he käyvät joskus meillä, tosin nekin kerrat ovat typistyneet kahteen kertaan vuodessa kun välimatka 90 km on kuulemma käynyt liian rankaksi. Tarvitsevat nykyään tosi paljon apua jopa kodin askareissa ja laitamme heille ruuan, pappa ei liiku enää ulkona ollenkaan, eikä jaksa tehdä lasten kanssa muuta kuin istua sohvalla katsomassa telkkaa. Molemmat komentavat lapsia olemaan paikallaan, lapsemme ovat vain tavallisia ja jopa rauhallisia luonteeltaan. Totta kai haluaisivat tehdä jotain isovanhempien kanssa kun tavataan, ja se koetaan kinuamisena ja ärsyttämisenä, ja komennellaan.
Lasten kouluikäinen serkku olisi tarvinnut hoitoa arkipäivisin työpäivien ajan noin viikon, mutta isovanhemmat eivät kuulemma jaksa ottaa hoitoon. Tämä jaksamattomuus alkoi suurin piirtein viime kesänä, jolloin me kävimme heillä siivoamassa, haravoimassa, tyhjentämässä rännejä, tekemässä pientä remonttia ja pilkoimme puut talveksi. Olen seurannut muiden isovanhempi-lapsi -suhteita ja alkaako vanheneminen todella näin aikaisin ettei enää jaksaisi kuin uuninpankolla maata, ja kimpaannutaan koko ajan lasten ihan luonnollisille pyynnöille lähteä kävelylle ulos mummun tai papan kanssa? Tulee lastenkin puolesta paha mieli, enkä tiedä miten toimia. Itseä mietyttää myös tuo avuttomuuden voimistuminen, emme voi jatkossa ajaa sinne auttamaan joka asiassa, kun eivät saa jotain tavaraa varastoon tms.
Kommentit (121)
Onneksi eivät ole enää työelämässä. Harvat tuonikäiset ovat noin raihnasia ja väsyneitä, onneksi.
Äitini on 70v ja vaikka ei enää töissä olekaan, puuhailee kyllä päivittäin kaikenlaista.
Jaa, taitaapi olla asenteesta kiinni. Meillä 52-vuotias mummo ei jaksa, vaikka näkee lapsenlapsiansa vain kerran vuodessa...
Tosi raihnaisilta tosiaan vaikuttaa, oma äitini 75 käy lapsissa vaeltamassa ja jatkuvasti jossakin ulkomailla.
Minun vanhempani kuolivat 55-ja 63-vuotiaina, joten ilmeisen heikossa kunnossa olivat.
Appivanhemmat on pian 80 ja ovat hyväkuntoisia ja pirteitä. Toki nyt ihan viime aikoina ovat alkaneet väsyä. Pärjäävät kyllä maalaistalossa keskenään.
Molemmat jäivät eläkkeelle johtavista asemista eikä heillä ole rahanpuutetta, sen tiedän. Ehkä voisinkin ehdottaa jotain harrastuspiiriä tai vastaavaa, josta saisi sitä aikuista seuraa. Kun mielestäni isovanhemmat eivät voi torjua lapsenlapsiaan ja ajatella että me tulemme heidän luokseen vain seuraneideiksi ja tekemään töitä. Joskus tuntuu, että lapset ovat vain tiellä ja olisi parempi jos kyläilisimme isovanhempien luona ilman yhtäkään lasta. :/
Omat vanhempani ovat jo yli 70-vuotiaita, mutta asuvat isossa omakotitalossa ja tekevät kaikki hommat itse. Miehen vanhemmat vähän alle 70-vuotta ja hekin ovat hyvässä kunnossa. Meidän lapset alle kouluikäisiä ja molempien puolien isovanhemmat tuntuvat tykkäävän touhuta lasten kanssa. Lapset tuntuu tuovan iloa heille. Kiitollinen olen kun oikein tarjoavat lastenhoitoapua vaikka ei edes kysyisi.Toivottavasti vielä jaksavat monia vuosia.
Oudolta kuulostaa. Tuntemani 60-70-vuotiaat saattavat olla estyneitä lastenlasten hoidosta sen takia, että ovat Pyreneillä patikoimassa. Mutta vanheneminenkin on kovin yksilöllistä.
Haluja olisi paljonkin tulla alvariinsa kylään ja puuhata. En kyllä kolmivuotiaan kanssa päästäisi keskenään ulos kesäaikaan. Näin talvella haalarit hidastaa lasta, että saa mummokin kiinni.
Isä juoksee maratoneja (70 v), äiti kuoli jo, mutta ei vanhuuttaan vaan syöpään. Meidän suvuissa vanhenemisen rajapyykki on suurimmalla osalla osunut 75-85 vuoden kieppeille.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat jäivät eläkkeelle johtavista asemista eikä heillä ole rahanpuutetta, sen tiedän. Ehkä voisinkin ehdottaa jotain harrastuspiiriä tai vastaavaa, josta saisi sitä aikuista seuraa. Kun mielestäni isovanhemmat eivät voi torjua lapsenlapsiaan ja ajatella että me tulemme heidän luokseen vain seuraneideiksi ja tekemään töitä. Joskus tuntuu, että lapset ovat vain tiellä ja olisi parempi jos kyläilisimme isovanhempien luona ilman yhtäkään lasta. :/
Ja mistä keksit, että johtavan aseman tulot määrittävät eläkkeen? Jos ei ole 40 vuotta tienannut nykyrahassa noin 6000 e/kk, niin eläke jää uskomattoman pieneksi. Koko ikänsä keskipalkkaa eli nyt noin 3300 e/kk brutto tienaava ei pääse 38 vuoden työrupeamalla nykyiseen keskimääräiseen eläkkeeseen käsiksi.
No kun on tienattu yht. 10 000e/kk kuussa töissä ollessa, ei eläke voi olla pelkkiä hiluja. Usko nyt jo.
Omat vanhempani on 68 v ja appivanhemmat 70+, kaikki vielä hyvässä kunnossa. Hoitavat lapsenlapsia, ottavat yökylään ja vievät mm. hiihtoretkille ja laskettelemaan. Ovat muutenkin aktiivisiä, käyvät konserteissa, teatterissa, muissa tapahtumissa ja ulkomailla useita kertoja vuodessa. Aktiivisempi seuraelämä heillä on kuin minulla!
Appivanhemmat on noin 85 ja viimeisen parin vuoden aikana appi on selkeästi mennyt huonoon suuntaan sekä liikunnallisesti että pääkopan puolesta. Anoppi on teräkunnossa.
Itse olen 61 ja todella väsynyt ja voimaton jo. En jaksa hoitaa lapsenlapsia kauaa, pari tuntia korkeintaan. Ruokaa jaksan tehdä vasta iltapäivällä. Ulkona olen ollut viimeksi joulun aikoihin. Kaupassa jaksan käydä autolla kerran viikossa. Minulla on kyllä paljon kaikenlaisia sairauksia, reuma, osteoporoosi ja astma jne.
Onneksi pappa (62 v) on pirteä vielä. Hänellä ei ole mitään sairauksia.
Eli sairaudet alkavat verottaa kovasti tämän ikäisiä. Jos on terve, jaksaa vielä. Minäkin haluaisin kovasti olla lastenlasten kanssa, mutta en pysty ja se surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanheneminen ei voisi alkaa jo 65v iässä? Monella on siinä vaiheessa syöpä, nivelongelmia, erilaisia sydän- ja verenkiertoelinten ongelmia jne., jotka on työssäollessa olleet vielä kutakuinkin hoidossa, mutta eläkeläisillä konkreettinen hoito vähenee ja tyydytään tarjoamaan Buranaa ja Aspirinia. Siihen päälle rahaongelmat (keskimääräinen eläke on bruttona 1800 e/kk), niin elämä ei enää olekaan kivaa ja ihanaa. Ja kun kaipaa aikuista seuraa, niin saa lapsenlapset kinuamaan, että pelatkaa jalkapalloa, kun jo sukkien saaminen jalkaan on hankalaa.
No kyllä on surkeassa kunnossa sinun tuntemasi noin 65-vuotiaat. Minun tuntemani hiihtävät 50 km, pyöräilevät 70 km tai kävelevät 15 sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Nämä ovat savuttomia, hoikkia ja suussa on omat hampaat. Syövät kasvisruokaa, seuraavat trendejä ja käyvät ulkomailla, teatterissa ja kylpylässä. Ei näitäkään kyllä lapsenlapset kiinnosta. Kun he olivat pieniä, nämä eivät työkiireiltään ehtineet tutustua saati hoitaa, ja nyt teineille lykätään 20€ käteen että häviäisivät jonnekin. Tarkemmin kun mietin niin eivät nämä oikein tutustuneet omiin lapsiinsakaan.
Aika äkkiä ovat käyneet jaksamattomiksi nuo ap:n lasten isovanhemmat... mun isä on nyt 68v (äitini on kuollut 17v sitten) ja miehen äiti on 71v (miehen isä kuoli 2v sitten). Molemmilla isovanhemmilla piisaa vauhtia ja puhtia vaikka mihin. Mun isä vielä sairastuikin vakavasti tässä pari vuotta sitten mutta nyt kun hoidot tehosivat pappa on taas täydessä vauhdissa.
Meillä ei nyt ihan pikkuisia ole enää suvussa, mun puolella nuorin lapsenlapsi on 3,5v (kaikkiaan lapsenlapsia on 13) ja miehen puolella 5v (kaikkiaan 6 lapsenlasta). Molemmat isovanhemmat viettää aikaa tosi mielellään lastenlasten kanssa, käyvät uimassa ja ulkoilemassa ja kutsuvat yökylään ja käyvät meillä jne. Toki meidän isoimmat lapset (nyt 16 ja 14) auttavat vuorostaan isovanhempia esim. pihahommissa, matonpesussa, ikkunanpesussa jne.
Molemmat myös matkustelevat paljon, tapaavat ystäviään, harrastavat liikuntaa jne. Eivätkä tarvitse minkäänlaista apua pihatöissä tai taloudenhoidossa muuten kuin ehkä mukavuussyistä. Ja siis niissä hommissa joita aiemmin ovat tehneet kaksin puolisoidensa kanssa (painavien mattojen kantaminen, huonekalujen siirtäminen jne).
Jos olisin ap, olisin todella huolestunut isovanhempien terveydentilasta. Mahtaako heillä kulua alkoholia kuinka paljon näin eläkepäivinä? Selittäisi hyvin miksi ei oikein enää saa mitään tehtyä...
Mun 75v isä tykkää vaeltaa esim Itävallassa ja Lapissa joka vuosi
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä ovat käyneet jaksamattomiksi nuo ap:n lasten isovanhemmat... mun isä on nyt 68v (äitini on kuollut 17v sitten) ja miehen äiti on 71v (miehen isä kuoli 2v sitten). Molemmilla isovanhemmilla piisaa vauhtia ja puhtia vaikka mihin. Mun isä vielä sairastuikin vakavasti tässä pari vuotta sitten mutta nyt kun hoidot tehosivat pappa on taas täydessä vauhdissa.
Meillä ei nyt ihan pikkuisia ole enää suvussa, mun puolella nuorin lapsenlapsi on 3,5v (kaikkiaan lapsenlapsia on 13) ja miehen puolella 5v (kaikkiaan 6 lapsenlasta). Molemmat isovanhemmat viettää aikaa tosi mielellään lastenlasten kanssa, käyvät uimassa ja ulkoilemassa ja kutsuvat yökylään ja käyvät meillä jne. Toki meidän isoimmat lapset (nyt 16 ja 14) auttavat vuorostaan isovanhempia esim. pihahommissa, matonpesussa, ikkunanpesussa jne.
Molemmat myös matkustelevat paljon, tapaavat ystäviään, harrastavat liikuntaa jne. Eivätkä tarvitse minkäänlaista apua pihatöissä tai taloudenhoidossa muuten kuin ehkä mukavuussyistä. Ja siis niissä hommissa joita aiemmin ovat tehneet kaksin puolisoidensa kanssa (painavien mattojen kantaminen, huonekalujen siirtäminen jne).
Jos olisin ap, olisin todella huolestunut isovanhempien terveydentilasta. Mahtaako heillä kulua alkoholia kuinka paljon näin eläkepäivinä? Selittäisi hyvin miksi ei oikein enää saa mitään tehtyä...
Oli alkoholia tai ei, se isovanhempien jaksamattomuus/viitsimättömyys tuskin on niiden aikuisten lasten vika. On se varmaan hienoa päästä oikein luettelemaan missä kaikessa on päässyt itse helpommalla...
Miksi vanheneminen ei voisi alkaa jo 65v iässä? Monella on siinä vaiheessa syöpä, nivelongelmia, erilaisia sydän- ja verenkiertoelinten ongelmia jne., jotka on työssäollessa olleet vielä kutakuinkin hoidossa, mutta eläkeläisillä konkreettinen hoito vähenee ja tyydytään tarjoamaan Buranaa ja Aspirinia. Siihen päälle rahaongelmat (keskimääräinen eläke on bruttona 1800 e/kk), niin elämä ei enää olekaan kivaa ja ihanaa. Ja kun kaipaa aikuista seuraa, niin saa lapsenlapset kinuamaan, että pelatkaa jalkapalloa, kun jo sukkien saaminen jalkaan on hankalaa.