Lue keskustelun säännöt.
Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?
11.03.2018 |
Tai jos on oikea asenne?
Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.
Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?
Kommentit (98)
Ei voi. Kun on hieno suunnitelma niin kohtalo tulee ja pilaa kaiken tavalla tai toisella. Jos haluaa tanssijaksi niin kroppa pettää, jos haluaa tohtoriksi niin muisti pettää, jos haluaa lapsia niin jää lapsettomaksi, jos haluaa mukavan miehen niin saa kusipään jne. Itse en ole saanut yhtään mitään vaan aina on tullut tielle jotain. Olen vaihtanut suunnitelmaa jonka kohtalo on taas tuhonnut ja sillä tavalla on käynyt jokaiselle suunnitelmalle yksi toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.
Minulla menee kohtuullisen hyvin ja myönnän että oman yrittämisen lisäksi minua on auttanut puhdas sattumakin joskus. Olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se kannattaa muistaa, ettei ylpisty liikaa.
Jos terveys pettää, niin toi on kaikki sen jälkeen ihan turhaa haihattelua.
Jos ei ole älyä, niin ei oo mitenkään mahdollista.
Muussa tapauksessa, joo, miksei.
Kukaan ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei edes ne harvat todella menestyvät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on klassinen kysymys, jonka ympärille esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkien ns. "oikeistolaisten" maailmankuva rakentuu. Eikä välttämättä edes oikeistolaisten, vaan amerikkalaisten ylipäätänsä.
Idea on yksinkertainen; jos ihminen ei ole pärjännyt elämässään, hän on laiska ja saamaton. Kaikki on hänen omaa vikaansa. Jos ihminen sairastuu, tai esim. vanhemmille syntyy vammainen lapsi, se on "luonnonlaki".
VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.
Mutta näitä faktoja EI saa tuoda esille ja todeta paikkansapitäväksi, koska tällöin olisi myönnettävä, että yhteiskunnan on ainakin perustasolla pidettävä huolta kaikista. Oli sitten kyseessä koulutus, terveydenhuolto tai vaikka ilmainen, kattava kirjastojärjestelmä.
Todellisuudessa yksikään yhteiskunta ei ole meritokratia, vaikka oikeistolaiset niin vuodesta toiseen väittävätkin. Jos ihminen menestyy, ei hän todellisuudessa lopulta menesty VAIN sen takia, että hän on antanut kaikkensa. Hän menestyy, koska hän tehnyt töitä JA ollut aivan helvetin onnekas.
Osa tutkijoista kutsuu onneksi sitä, että valitsee ns. oikein eli tavoitteensa mukaisesti. Onneksi sitä kutsutaan siksi, että tutkijoiden mielestä on mahdotonta, että jotkut tekevät rationaalisia valintoja, koska suurin osa vain ajelehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, esim en voi kasvaa pituutta 25 senttiä ja nuorentua 15 vuotta. Matemaatikoksi minusta ei olisi vaikka tekisin mitä, kun ala-asteen matikkakin on ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on klassinen kysymys, jonka ympärille esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkien ns. "oikeistolaisten" maailmankuva rakentuu. Eikä välttämättä edes oikeistolaisten, vaan amerikkalaisten ylipäätänsä.
Idea on yksinkertainen; jos ihminen ei ole pärjännyt elämässään, hän on laiska ja saamaton. Kaikki on hänen omaa vikaansa. Jos ihminen sairastuu, tai esim. vanhemmille syntyy vammainen lapsi, se on "luonnonlaki".
VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.
Mutta näitä faktoja EI saa tuoda esille ja todeta paikkansapitäväksi, koska tällöin olisi myönnettävä, että yhteiskunnan on ainakin perustasolla pidettävä huolta kaikista. Oli sitten kyseessä koulutus, terveydenhuolto tai vaikka ilmainen, kattava kirjastojärjestelmä.
Todellisuudessa yksikään yhteiskunta ei ole meritokratia, vaikka oikeistolaiset niin vuodesta toiseen väittävätkin. Jos ihminen menestyy, ei hän todellisuudessa lopulta menesty VAIN sen takia, että hän on antanut kaikkensa. Hän menestyy, koska hän tehnyt töitä JA ollut aivan helvetin onnekas.
Osa tutkijoista kutsuu onneksi sitä, että valitsee ns. oikein eli tavoitteensa mukaisesti. Onneksi sitä kutsutaan siksi, että tutkijoiden mielestä on mahdotonta, että jotkut tekevät rationaalisia valintoja, koska suurin osa vain ajelehtii.
Juuri luin tutkimuksesta, jossa rikkaimpien ihmisten eron vähän köyhempiin selitti tuuri, eli onni, ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
elamaon kirjoitti:
"Sain" noi kaikki, paitsi tohtorintutkinnon. On perhe, kaksi lasta (vielä nuoria aikuisia) matkalla tohtorintutkintoon. Uusi auto, kesämökki, asunto hyvällä alueella. Ei ole velkaa euroakaan. Matkustellut paljon ympäri maailmaa. Pankissa on riittävästi rahaa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta työ mitä tein, oli "aivotyötä" kovalla paineella, eikä virheisiin ollut varaa. Minun ei tarvinnut tehdä enää viimeisen kymmenen vuoden aikana "kovasti töitä", mutta olin kuitenkin edelleen se, jolta tultiin kysymään tiukan paikan tullen mitä tehdään. Eräänä päivänä aloin itkemään, kaiken menettäessä merkityksensä. Burnout tuli puun takaa. Menestys on itsestä kiinni, mutta se mitä siitä voi joutua lopulta maksamaan, voi olla liikaa ja sen minkä on saavuttanut menettää merkityksensä.
Oletko toipunut? Oletko takaisin työelämässä vai siirryitkö muualle?
Olin tehnyt oman erikoisalani töitä vuosikausia ennen burnouttia. Stressin ja paineensietokyky on nykyään olematonta. Tämä vaikutti myös yritykseen missä työskentelin. Riskikartoituksessa mainitsin asiasta. Jos minulle käy jotain, niin heillä ei ole ketään korvaamaan minua. "Kustannusteknisistä ongelmista" johtuen ketään ei ehditty palkkaamaan ja nyt ei ole enää sitä henkilöä talossa, keneltä käydään kysymässä tiukan paikan tullen mitä tehdään. Olen kuntoutustuella toista vuotta, enkä tule koskaan palaamaan entiseen työhöni, jos mihinkään. Elättelen kuitenkin toiveita uudelleenkouluttautumisesta johonkin vähemmän vaativaan työhön, mutta toiveet murenevat kuukausi kerrallaan.
Ex miehellä oli kaikki mitä mahdollista ja kun meille tuli ero kaikki menetti merkityksensä. Hän oli materialisti.suhteet hänellä ei pysynyt kasassa ja hän ei voi käsittää sitä. En tiedä mitä nyt vuoden sisällä o käynyt kun emme yhteydessä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on klassinen kysymys, jonka ympärille esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkien ns. "oikeistolaisten" maailmankuva rakentuu. Eikä välttämättä edes oikeistolaisten, vaan amerikkalaisten ylipäätänsä.
Idea on yksinkertainen; jos ihminen ei ole pärjännyt elämässään, hän on laiska ja saamaton. Kaikki on hänen omaa vikaansa. Jos ihminen sairastuu, tai esim. vanhemmille syntyy vammainen lapsi, se on "luonnonlaki".
VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.
Mutta näitä faktoja EI saa tuoda esille ja todeta paikkansapitäväksi, koska tällöin olisi myönnettävä, että yhteiskunnan on ainakin perustasolla pidettävä huolta kaikista. Oli sitten kyseessä koulutus, terveydenhuolto tai vaikka ilmainen, kattava kirjastojärjestelmä.
Todellisuudessa yksikään yhteiskunta ei ole meritokratia, vaikka oikeistolaiset niin vuodesta toiseen väittävätkin. Jos ihminen menestyy, ei hän todellisuudessa lopulta menesty VAIN sen takia, että hän on antanut kaikkensa. Hän menestyy, koska hän tehnyt töitä JA ollut aivan helvetin onnekas.
Osa tutkijoista kutsuu onneksi sitä, että valitsee ns. oikein eli tavoitteensa mukaisesti. Onneksi sitä kutsutaan siksi, että tutkijoiden mielestä on mahdotonta, että jotkut tekevät rationaalisia valintoja, koska suurin osa vain ajelehtii.
Juuri luin tutkimuksesta, jossa rikkaimpien ihmisten eron vähän köyhempiin selitti tuuri, eli onni, ei mikään muu.
Luitko tutkimuksen vai lehtijutun? Sen lähtökohtana oli, että on helpompi pysyä rikkaana (syntyä rikkaaksi eli hyvä tuuri) kuin rikastua. Vaikka tutkija tulkitsi aikuisiän valinnat hyväksi tuuriksi, niin tiedepiireissä ollaan montaa eri mieltä siitä, onko opiskeluun panostaminen hyvää tuuria ("minulla oli hyviä opettajia") vai sittenkin silkkaa ahkeruutta.
Jos on normaaliälyinen ja terve, niin kohtuulliset haaveet pystyy toteuttamaan ahkeruudella, asenteella ja tekemällä hyviä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi elämässä kaiken menettää, Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa. Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa, ei muistojen päälle kultakerrosta saa. Hymyilet tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan." - Haluu Helsinki
Useimmille on ihan mahdollista saada hyvä elämä. Ei ehkä linnaa Ranskasta, mutta hyvän koulutuksen ja hyvän perheen.
Ulisemalla ei saa mitään, eikä ajelehtimallakaan ja pelkäämällä jotakin burn outia, josta ei muka parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla ei saa mitään, eikä ajelehtimallakaan ja pelkäämällä jotakin burn outia, josta ei muka parane.
Se joka ajautuu burnouttiin, ei ole pelännyt sitä. Se joka vähättelee burnouttia, ei ole kokenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla ei saa mitään, eikä ajelehtimallakaan ja pelkäämällä jotakin burn outia, josta ei muka parane.
Se joka ajautuu burnouttiin, ei ole pelännyt sitä. Se joka vähättelee burnouttia, ei ole kokenut sitä.
Ei siihen ajauduta, sekin on oma valinta. Kun tekee itsestään maailman keskipisteen ja kuvittelee, että vain oma tekeminen on maailmankaikkeudelle tärkeää, niin sairastuu burn outiin.
Tosi hyvä kysymys!
Ensinnäkin tähän yh-äiti ja Jonne Tikkurilasta kysymykseen sanoisin, että totta kai myös yh-äidin lapsesta voi tulla mitä vain, erityisesti sellaisessa maassa, kuten Suomi, jossa opiskelu ei (toisaisetksi) maksa, ja vakaviin sairauksiin saa (toistaiseksi) hoitoa vaikka ei olisi varoja. Kysymys on niin päin, että jos on kaksi lasta, joiden molempien vanhemmat on kelvottomia juoppoja, niin paremmat mahdollisuudet on sillä, jonka kelvoton juoppo vanhempi on rikas kuin se, joka kasvaa köyhyydessä. Ei mene tasan onnen lahjat.
Tiedän ja seuraan koko ajan ihmisiä, jotka onnistuva kaikessa: monta lasta, mieletön ura, upeita saavutuksia, silti aina aikaa harrastaa ja hoitaa kuntoa.
Osin ja pieneltä osin kyse on varmaan ihan geneettisestä kyvystä priorisoida ja vältellä sitä burn-outia. Mutta kyllä tätä voi opetella ja ottaa esimerkkiä.
Se vaatii tavoitteita ja ymmärrystä, miten niissä pysytään. Oletko ihminen, joka rakastaa perjantai-iltoisin juoda lasin viiniä ja katsella yömyöhään hyviä elokuvia. Jos olet, et ole se ihminen, joka lauantai aamuisin urheilee ennen kuin muut jo heräävät ja ovat täynnä virtaa koko viikonlopun.
Kumpikin valinta on oikein, mutta on tärkeä tajuta, että "menestyvät" ihmiset usein tajuavat valita, kumpi heille on tärkeämpää ja tekevät sen mukaan. Me muut halutaan vähän molempia ja sitten ei nauti siitä elokuvaillasta, mutta ei jaksa aamulla lähteä myöskään lenkille. Kökkö esimerkki, mutta tätä voi soveltaa myös työelämäkysymyksiin.
Uupumisen välttäminen on sitten kolmas kysymys. Tietyllä tavalla pitää porskuttaa laput silmillä ja olla välittämättä muiden tarpeista ja tunteista. Jos ei halua olla sellainen ihminen, ei voi olla totaalinen uratykki. Niiden välimuodossa voi edetä, mutta lopulta uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla ei saa mitään, eikä ajelehtimallakaan ja pelkäämällä jotakin burn outia, josta ei muka parane.
Se joka ajautuu burnouttiin, ei ole pelännyt sitä. Se joka vähättelee burnouttia, ei ole kokenut sitä.
Ei siihen ajauduta, sekin on oma valinta. Kun tekee itsestään maailman keskipisteen ja kuvittelee, että vain oma tekeminen on maailmankaikkeudelle tärkeää, niin sairastuu burn outiin.
Tuskin kuvittelet oman tekemisesi olevan maailmankaikkeudelle tärkeää silloin kun astut junan alle. Voit ajautua burnouttiin ihan yhtä lailla keräämällä tyhjiä pulloja Itä-Helsingissä. Kirjoituksestasi paistaa läpi kokemattomuus ja huono itsetunto. Et ole todennäköisesti saanut elämältä muuta kuin finnejä selkään.
Pääsenkö lentoemännäksi, jos olen sokea ja istun polion takia pyörätuolissa?
Tietysti. Älköön kukaan epäilkö sitä.