Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, että pää kestää ja on vara ajatella vain itseään. Monella on se perhe ja silti pärjää, mutta yleensä kaikki menee oppikirjan mukaan. Sekä kun tarvitaan sitä tuuria. Itse olen aina ollut kohtalaisen ahkera, mutta ei ole tuuri käynyt. Lisäksi pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa käyttää kyynärpäitä. Mut on lytätty monesti ja monesta suunnasta, niin jotenkin se on välillä tappanut motivaation. Sitten olen taas jaksanut nousta. Siitä huolimatta, että minulla on ollut paljon murheita. Enempään olisin pystynyt, mutta jarruina on ollut pääasiassa muita ihmisiä, joita en ole halunnut loukata ja sitten lapsen sairaus oli aika pysäyttävä kokemus.

Totta. Ja mitä menestyksellä on väliä, jos saavuttaa kaiken, mutta on mulkku. En halua olla mulkku.

jeep jeep kirjoitti:

ELi jos olet syntynyt sokeana, voit nähdä kaiken jos vaan OIKEIN KUNNOLLA YRITÄT

?

Otsikossa kysyttiin, että voiko saada kaiken - siinä ei kysytty, että saako kaiken. Ymmärrätkö eron? Eli on mahdollista saada kaikki haluamansa, mutta kaikki eivät kuitenkaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Mitä tarkoitat hukatuilla vuosilla?

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä että nuo tavoitteet ovat saavutettavissa jos alat systemaattisesti ja kurinalaisesti pyrkiä niitä kohden nuorena opiskeluaikana. Nelikymppisenä se on jo myöhäistä, jos olet kouluttautunut matalapalkka-alalle.

Thanks! Joo, olen samaa mieltä. Pitää tehdä järkeviä valintoja ja pitää tavoitteet kirkkaina mielessä. Eikä pidä antaa periksi vaikka kohtaakin vaikeuksia.

Hukatuilla vuosilla voisi tarkoittaa sitäkin että on ne vuodet jotka hukataan pyrkimällä tavoitteisiin ja sitten ne vuodet jolloin tavoitteiden saavuttamisen tuloksista "nautitaan". Mutta noin se ei mene eikä ole tuollaista selkeää jakoa.

Hukatut vuodet tulee myös siitä, jos kouluttaudut alalle, jonka maan hallitus valinnoillaan ajaa käytännössä lopulta ulos maasta. Kun kyse on monien vuosien oppimisprosessista, ja tilanne ajetaan sellaiseksi että sille osaamiselle ei olekaan enää käyttöä tai siitä ei haluta maksaa, niin tilanne voi olla lopulta se että olet ns. "pallo jalassa" sen asian kanssa, isot lainat päällä yms. ja sitten toteat että jahas eipä olekaan enää töitä eikä tule olemaan. Ja kouluun ei ole enää varaa ja työttömänä sinua kohdellaan melko tylysti muutenkin.

Kyse on rakennemuutoksista, joihin valtion hallinnon poliittisilla päätöksillä on iso merkitys. Voidaan joko kiihdyttää rakennemuutosta tai sitten jarruttaa sitä.

Jos on hölmö hallitus, se ajaa tästä maasta lopulta kaikki toimialat ulos.

Hmm, itse en ole helpoista tai hyvistä lähtökohdista ponnistanut, mutta nyt nelikymppisenä minulla on aika lailla kaikkea, mistä haaveilin nuorempana. Hyvä parisuhde, kolme ihanaa lasta, omakotitalo (parin vuoden päästä velaton), korkeakoulututkinto, riittävän mielenkiintoinen ja ok palkattu työ, matkustelua, hyvät harrastukset, talous siinä kuosissa ettei stressata tarvitse, toistaiseksi terveys hyvällä mallilla, muutama hyvä ystävä. Toki tämä on ihan perusarkea omine huoline ja murheineen, mutta myös iloisine päivineen. 

Uskon, että paljon on kyse oikeista valinnoista, positiivisesta suhtautumisesta vaikeisiinkin asioihin ja ahkeruudesta. Tuuria on ollut terveyden kanssa, toki siitä huolehdin, mutta eihän se mitään takaa. Tuuria on ollut siinäkin, että lapsilla ei ole ollut isoja terveysmurheita. Huonojakin valintoja olen elämässä tehnyt, mutta niistä on yli menty.

On vaikea mieltää, etteikö hyvin paljon voisi saavuttaa omalla ahkeruudella, asenteella ja niillä valinnoilla eri tilanteissa. Kaikkea ei varmastikaan, esimerkiksi hyvän puolison löytäminen on myös osaksi sattumaa. Ja terveys on kullanarvoista. Näissäkin todennäköisyyksiin voi vaikuttaa omilla toimillaan.

Lopulta kysymys on sarjasta miljoonia valintoja.

Jokaikinen päivä ihminen tekee kymmeniä valintoja.

Syönkö suklaapatukan vai omenan?

Lähdenkö lenkille vai katsonko telkkaria?

Luenko kokeeseen vai pelaanko tietokoneella?

Pyytäisinkö Rikun treffeille?

Lähtisinkö Matin kanssa leffaan?

Haenko projektipäällikön vai projektipäällikön työpaikkaa?

Mitkä verhot sopivat olohuoneen värimaailmaan?

Sarja valintoja. Lopulta pieniä ja yksittäisiä, mutta ne rakentuvat lopulta suuriksi ap:n unelmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

No ainakin siinä tapauksessa mikäli sen myöntäminen ja saaminen ei riipu muista, niin sitten ehkä .

Aika monen asian saamisessa kylläkin riippuu nimenomaan muista.

Niistä jotka jonkun johonkin esim valitsevat ja niistä jotka siitä valinnasta päättävät.

Olemme todellakin riippuvaisia muista ihmisistä emmekä voi heidän tekoihinsa vaikuttaa. Hyvä koulutus, miellyttävä petsoona ja monet muut hyvät luonteenpiirteet eivät takaa hyväpalkkaista vakaata työuraa. Vittumainen narsisti voi osata manipuloida muita ja vie työpaikan nenän alta. Todellakin elämä on todella usein epäoikeudenmukaista. Kuka tahansa voi sairastua vakavasti, vaikka olisi ollut terveysintoilija koko elämänsä ja kuolee ennen aikojaan. Mutta:silti meillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäämme kunhan ei kuvittele yli-ihmismäisesti ansaitsevansa parempaa koko ajan ja ei ole tyytyväinen mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, että pää kestää ja on vara ajatella vain itseään. Monella on se perhe ja silti pärjää, mutta yleensä kaikki menee oppikirjan mukaan. Sekä kun tarvitaan sitä tuuria. Itse olen aina ollut kohtalaisen ahkera, mutta ei ole tuuri käynyt. Lisäksi pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa käyttää kyynärpäitä. Mut on lytätty monesti ja monesta suunnasta, niin jotenkin se on välillä tappanut motivaation. Sitten olen taas jaksanut nousta. Siitä huolimatta, että minulla on ollut paljon murheita. Enempään olisin pystynyt, mutta jarruina on ollut pääasiassa muita ihmisiä, joita en ole halunnut loukata ja sitten lapsen sairaus oli aika pysäyttävä kokemus.

Omasta mielestäni tässä on vain valintakysymys, eli kyynärpäiden käyttö voi tulla kyseeseen vain silloin kun on kilpailua liian lähellä. Eli esim. kilpailevat kollegat yms.

Tilanne helpottuu kun katselet itsellesi sellaisen alan, jossa se sinun ydintoimintasi on hyvin itsenäistä jossa ei ole muita ihmisiä sotkemassa suunnitelmiasi.

Voi tarkoittaa isojakin muutoksia, mutta saattaa olla erittäin hyödyllinen muutos sellaisille ihmisille jotka haluavat mieluummin vain keskittyä tehtäviinsä eivätkä halua käyttää aikaansa mihinkään kyynärpää-leikkeihin yms.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kysymys on sarjasta miljoonia valintoja.

Jokaikinen päivä ihminen tekee kymmeniä valintoja.

Syönkö suklaapatukan vai omenan?

Lähdenkö lenkille vai katsonko telkkaria?

Luenko kokeeseen vai pelaanko tietokoneella?

Pyytäisinkö Rikun treffeille?

Lähtisinkö Matin kanssa leffaan?

Haenko projektipäällikön vai projektipäällikön työpaikkaa?

Mitkä verhot sopivat olohuoneen värimaailmaan?

Sarja valintoja. Lopulta pieniä ja yksittäisiä, mutta ne rakentuvat lopulta suuriksi ap:n unelmiksi.

Totta kai elämä on valintoja. Jos elää elämänsä periaatteella olla riippumaton koko ajan muista, on aika yksinäinen loppupeleissä. Elämän valintoihin kuuluu myös muiden ihmisten huomioiminen ja heillä on omat elämänvalintansa. Unelma itsekkäästi nähtynä ei ota muita huomioon, mutta toisaalta suurin unelma useilla ihmisillä on elää yhdessä toisen ihmisen tai toisten ihmisten kanssa. Facebookpeilailu ja fasadin ylläpitokin vaatii niitä muita ihmisiä, jotka seuraa.

No ei voi. 

Ihmisen synnynnäiset ominaisuudet vaikuttaa paljon siihen, mihin elämässä voi olla mahdollisuuksia. Jos ei ole saanut kovin korkeaa älykkyysosamäärää, niin ikävä kyllä ei pysty tekemään väitöskirjaa eli tohtorius on kyllä jossain määrin kiinni älykkyydestä. Ja fyysinen terveys vaikuttaa valtavasti siihen, että millä alalla pystyy työskentelemään ja pystyykö saamaan lapsia vai ei.

Lisäksi sattuma vaikuttaa paljon. Saattaa joutua vaikka onnettomuuteen, ja vammautua siinä, ja se karsii tietyt mahdollisuudet pois.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun terveys on kunnossa, mielestäni nuo kaikki ovat ajan kanssa saavutettavissa kovalla työllä. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että kaiken saa heti.

Jos terveys menee, menee aika muukin juttu.

8e h hommissa

 Ei saa kuukaudessa edes ylitöitä tekemällä 1500e rajaa rikki.

Palkat pitäisi olla sen korkuisia että ihmsillä olisi oikeasti mahdollisuus nousta köyhyydestä. 8e h hommat ei mahdollista.

Riippuu miten määrittelee "kaiken". Jos on melko tavallisia unelmia, kuten perhe, keskiluokkainen elämä, jne, niin hyvin pitkälle voi. Jos taas haaveilee miljardöörin luksuselämästä ja lähtötaso on nolla, niin kyllä siinä roppakaupalla tuuria tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei voi. 

Ihmisen synnynnäiset ominaisuudet vaikuttaa paljon siihen, mihin elämässä voi olla mahdollisuuksia. Jos ei ole saanut kovin korkeaa älykkyysosamäärää, niin ikävä kyllä ei pysty tekemään väitöskirjaa eli tohtorius on kyllä jossain määrin kiinni älykkyydestä. Ja fyysinen terveys vaikuttaa valtavasti siihen, että millä alalla pystyy työskentelemään ja pystyykö saamaan lapsia vai ei.

Lisäksi sattuma vaikuttaa paljon. Saattaa joutua vaikka onnettomuuteen, ja vammautua siinä, ja se karsii tietyt mahdollisuudet pois.

 

Se, että "tohtorius" on joidenkin mielissä sitä "parasta mahdollista", niin asiahan on pikemminkin niin että se on yhteiskunnan valitsema tapa arvostaa ihmisiä, eli jos menestyt koulutusjärjestelmässä, sitten sinua palkitaan. Ikävämpi juttu on se, että näissä "palkitsemisissa" kyse on kuitenkin tulonsiirroista eikä niinkään pärjäämisestä markkinoilla.

He, jotka pärjää markkinoilla, siellä ei välttämättä ole lainkaan tarvetta millekään tohtorin papereille, vaan menestyminen siellä voi perustua ihan toisenlaiseen ajatteluun ja yleensä ottaen, siellä ratkaisee enemmän kyky aistia menestyksekkäitä ratkaisuja.

En aio morkata koulutuksen merkitystä sinällään, se on ihan tarpeen, mutta ymmärtänet/tunnustanet senkin että koulutusjärjestelmässä on myös puutteensa, siellähän käy helposti niin että puhtaasti kyynärpääleikkien takia koko koulutusjärjestelmä epäonnistuu tunnistamasta lahjakkuuksia. Myös meriitit kouluttautumisesta ei ole mitenkään yhteismitallisia, koska niissä palkitseminen ei tule markkinoilta.

Tämä voi toki olla ihan hyväkin asia, se siis jättää koulutusjärjestelmälle tilaa harkita, millaisia asioita koulutetaan, jos kouluttautumisen linjat osataan oikealla tavalla "ennakoida", se tuloshan tulee sitten joskus myöhemmin.

Mut toki, jos ennakointi menee pieleen eikä tulosta synny, silloin koulutusjärjestelmä vain kuppaa rahaa muilta, ja tuloksena ei synny sitä mitä pitäisi eli kansalle tulonlähteitä yms.

Itse ainakin hieman karsastan ihmisiä, joilla koulutuspaperit on se mitä he mainostaa enimmäkseen, kyllä minun mielestäni pitää olla cv:ssä ihan todellisiakin ansioita, koska pelkkä tutkintojen pänttääminen ja palkintojen odottelu tutkintojen perusteella on vähän niinkuin rahanhukkaa koko yhteiskunnalle. Tässä maassa on sellaisiakin ihmisiä jotka on yhteiskunnan rahoilla hankkineet ehkä jopa kymmeniä tutkintoja, onko siinä mitään järkeä että joku opettelee asioita koko ikänsä mutta ei saa aikaan mitään valmista toimintaa niiden seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, että pää kestää ja on vara ajatella vain itseään. Monella on se perhe ja silti pärjää, mutta yleensä kaikki menee oppikirjan mukaan. Sekä kun tarvitaan sitä tuuria. Itse olen aina ollut kohtalaisen ahkera, mutta ei ole tuuri käynyt. Lisäksi pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa käyttää kyynärpäitä. Mut on lytätty monesti ja monesta suunnasta, niin jotenkin se on välillä tappanut motivaation. Sitten olen taas jaksanut nousta. Siitä huolimatta, että minulla on ollut paljon murheita. Enempään olisin pystynyt, mutta jarruina on ollut pääasiassa muita ihmisiä, joita en ole halunnut loukata ja sitten lapsen sairaus oli aika pysäyttävä kokemus.

Totta. Ja mitä menestyksellä on väliä, jos saavuttaa kaiken, mutta on mulkku. En halua olla mulkku.

Suurin osa ihmisistä on mukavia ja empaattisia. Ei tarvitse olla ilkeä ja itsekäs pärjätäkseen, tuo on ihan harhakuvitelmaa.

Tämä oli Kokoomuksen vaalilause....hyvä kopio !!!

Äänestät vaan kokoomusta ja kaikki hoituu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, että pää kestää ja on vara ajatella vain itseään. Monella on se perhe ja silti pärjää, mutta yleensä kaikki menee oppikirjan mukaan. Sekä kun tarvitaan sitä tuuria. Itse olen aina ollut kohtalaisen ahkera, mutta ei ole tuuri käynyt. Lisäksi pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa käyttää kyynärpäitä. Mut on lytätty monesti ja monesta suunnasta, niin jotenkin se on välillä tappanut motivaation. Sitten olen taas jaksanut nousta. Siitä huolimatta, että minulla on ollut paljon murheita. Enempään olisin pystynyt, mutta jarruina on ollut pääasiassa muita ihmisiä, joita en ole halunnut loukata ja sitten lapsen sairaus oli aika pysäyttävä kokemus.

Totta. Ja mitä menestyksellä on väliä, jos saavuttaa kaiken, mutta on mulkku. En halua olla mulkku.

Suurin osa ihmisistä on mukavia ja empaattisia. Ei tarvitse olla ilkeä ja itsekäs pärjätäkseen, tuo on ihan harhakuvitelmaa.

Suurin osa ihmisistä on mukavia ja empaattisia, mutta jos katsotaankin vain niitä jotka ovat huipulla, siellä suurin osa ei enää olekaan niin hyviä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, että pää kestää ja on vara ajatella vain itseään. Monella on se perhe ja silti pärjää, mutta yleensä kaikki menee oppikirjan mukaan. Sekä kun tarvitaan sitä tuuria. Itse olen aina ollut kohtalaisen ahkera, mutta ei ole tuuri käynyt. Lisäksi pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa käyttää kyynärpäitä. Mut on lytätty monesti ja monesta suunnasta, niin jotenkin se on välillä tappanut motivaation. Sitten olen taas jaksanut nousta. Siitä huolimatta, että minulla on ollut paljon murheita. Enempään olisin pystynyt, mutta jarruina on ollut pääasiassa muita ihmisiä, joita en ole halunnut loukata ja sitten lapsen sairaus oli aika pysäyttävä kokemus.

Totta. Ja mitä menestyksellä on väliä, jos saavuttaa kaiken, mutta on mulkku. En halua olla mulkku.

Suurin osa ihmisistä on mukavia ja empaattisia. Ei tarvitse olla ilkeä ja itsekäs pärjätäkseen, tuo on ihan harhakuvitelmaa.

Suurin osa ihmisistä on mukavia ja empaattisia, mutta jos katsotaankin vain niitä jotka ovat huipulla, siellä suurin osa ei enää olekaan niin hyviä tyyppejä.

Niin, mutta oikeasti aika harvan unelma on olla "huipulla". Useimmat haaveilevat aika yksinkertaisista asioista: perhe, talous kunnossa, terveys, mielekäs työ, ystävät, välillä jotain luksusta... ja nämä voi kaikki saavuttaa olematta ilkeä tai itsekäs.

Jossain lehdessä oli juuri juttu... Muistaako kukaan? Psykologi tms, julkaisee kirjan tavoitteiden asettamisesta?

Kyseessä on klassinen kysymys, jonka ympärille esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkien ns. "oikeistolaisten" maailmankuva rakentuu. Eikä välttämättä edes oikeistolaisten, vaan amerikkalaisten ylipäätänsä.

Idea on yksinkertainen; jos ihminen ei ole pärjännyt elämässään, hän on laiska ja saamaton. Kaikki on hänen omaa vikaansa. Jos ihminen sairastuu, tai esim. vanhemmille syntyy vammainen lapsi, se on "luonnonlaki".

VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.

Mutta näitä faktoja EI saa tuoda esille ja todeta paikkansapitäväksi, koska tällöin olisi myönnettävä, että yhteiskunnan on ainakin perustasolla pidettävä huolta kaikista. Oli sitten kyseessä koulutus, terveydenhuolto tai vaikka ilmainen, kattava kirjastojärjestelmä.

Todellisuudessa yksikään yhteiskunta ei ole meritokratia, vaikka oikeistolaiset niin vuodesta toiseen väittävätkin. Jos ihminen menestyy, ei hän todellisuudessa lopulta menesty VAIN sen takia, että hän on antanut kaikkensa. Hän menestyy, koska hän tehnyt töitä JA ollut aivan helvetin onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on klassinen kysymys, jonka ympärille esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkien ns. "oikeistolaisten" maailmankuva rakentuu. Eikä välttämättä edes oikeistolaisten, vaan amerikkalaisten ylipäätänsä.

Idea on yksinkertainen; jos ihminen ei ole pärjännyt elämässään, hän on laiska ja saamaton. Kaikki on hänen omaa vikaansa. Jos ihminen sairastuu, tai esim. vanhemmille syntyy vammainen lapsi, se on "luonnonlaki".

VAIKKA TODELLISUUDESSA ON VAIN KYSE SATTUMASTA JA MENESTYKSEN KOHDALLA ONNESTA.

Mutta näitä faktoja EI saa tuoda esille ja todeta paikkansapitäväksi, koska tällöin olisi myönnettävä, että yhteiskunnan on ainakin perustasolla pidettävä huolta kaikista. Oli sitten kyseessä koulutus, terveydenhuolto tai vaikka ilmainen, kattava kirjastojärjestelmä.

Todellisuudessa yksikään yhteiskunta ei ole meritokratia, vaikka oikeistolaiset niin vuodesta toiseen väittävätkin. Jos ihminen menestyy, ei hän todellisuudessa lopulta menesty VAIN sen takia, että hän on antanut kaikkensa. Hän menestyy, koska hän tehnyt töitä JA ollut aivan helvetin onnekas.

Totta kai! Jos vain teet kovasti töitä alipalkatussa paskaduunissasi.