Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Ei voi.

Sikäli kuin rajataan kysymys nyt taloudellisiin juttuihin, niin työ sinällään voi olla osana menestystä, mutta työtäkin tärkeämpää on se, että siitä tehdään hyviä sopimuksia.

Ilman hyviä sopimuksia, sitten unohda koko juttu. Muutoinkin, työn tekemisen ainoa syy pitäisi olla aina hyvät sopimukset, mutta näet varmaan selvästi senkin että myös painostusta yritetään.

Jos et älyä tehdä hyviä sopimuksia, niin on hyvin suuri riski sille että koko elämäsi aikainen työpanos menee taloudellisesti sinun osaltasi hukkaan, se johtuu siitä että se tuotto mitä työlläsi teet, ohjataan muiden ihmisten taskuihin.

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Joo no tämä viimeinen lause onkin jo monille paradoksi sellaisenaan.

Eli, tuolle sinun 5% maan parhaimmistossa olemiselle näyttää olevan myös sellainen hintalappu, joka ei monien mielestä ole tarkoituksenmukaista.

Monet ajattelee 5% maan parhaimmistossa olemisen ehkä niin päin, että löytyy myös ne vaimot ja lapset yms., toki tämä voi olla asia mistä saa kinaa aikaan, mutta edelleenkin, nekin asiat maksaa aika lailla rahaa, eli se tuloksen taso pitää olla vieläkin isompi.

Lisäänpä tähän vielä sellaisenkin asian, että raha ja numerot sinällään on oma keissinsä, mutta ainakin omasta mielestäni aidosti varakas on sellainen henkilö jolla on VARAA KULUTTAA.

Eli joo, voihan se olla että on rahaa paljon sijoituksissa yms. mutta jos ne kuitenkin on hoidettu niin huonosti että ei ole varaa kotiuttaa mitään voittoja, niin kyllähän se rahan/varallisuuden merkitys/tarkoitus on tässä aika hukassa.

Jos olet varakas, se tarkoittaa sitä, että sulla on ehkä omaisuutta ja varallisuutta se toki kuuluu asiaan, mutta se vielä tärkeämpi asia on se, että sun talous ei mene kyykkyyn jos silloin tällöin ostat uuden asunnon tai uuden auton, puhumattakaan siitä että sulla on päivittäisessäkin elämässä varaa sitten käyttää rahaa parempaan ruokaan ja parempiin vaatteisiin vaikka.

Tuohon on aika korkea rima. Perheettömälläkin pitäisi olla omaisuutta reilusti yli miljoonan arvosta että tuohon päästäisiin, ainakin pk-seudulla, ehkä maakunnissa riittää vähempi.

elamaon kirjoitti:

"Sain" noi kaikki, paitsi tohtorintutkinnon. On perhe, kaksi lasta (vielä nuoria aikuisia) matkalla tohtorintutkintoon. Uusi auto, kesämökki, asunto hyvällä alueella. Ei ole velkaa euroakaan. Matkustellut paljon ympäri maailmaa. Pankissa on riittävästi rahaa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta työ mitä tein, oli "aivotyötä" kovalla paineella, eikä virheisiin ollut varaa. Minun ei tarvinnut tehdä enää viimeisen kymmenen vuoden aikana "kovasti töitä", mutta olin kuitenkin edelleen se, jolta tultiin kysymään tiukan paikan tullen mitä tehdään. Eräänä päivänä aloin itkemään, kaiken menettäessä merkityksensä. Burnout tuli puun takaa. Menestys on itsestä kiinni, mutta se mitä siitä voi joutua lopulta maksamaan, voi olla liikaa ja sen minkä on saavuttanut menettää merkityksensä. 

Oletko toipunut? Oletko takaisin työelämässä vai siirryitkö muualle?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Ei ole naisellakaan "niin vain otettavissa". 

ELi jos olet syntynyt sokeana, voit nähdä kaiken jos vaan OIKEIN KUNNOLLA YRITÄT

?

Vierailija kirjoitti:

Jännää, ettei ketjussa ole tähän asti vielä kiinnitetty ollenkaan huomiota tärkeimpään tekijään.

Se, voiko nuo kaikki saada vai ei riippuu siitä kuka olet ja mitä saat valmiina. Jonne 24 v Tikkurilasta, äiti lähihoitaja ja isä autokauppias, ei voi, piste. Vaikka tekisi elämässään kaiken oikein ja toistaisi elämänsä 1000 kertaa, noista tuhannesta rinnakkaisjonnesta vain muutama onnistuisi kaikessa. Mutta ei se Jonne tähänkään asti ole tehnyt kaikkea oikein, jos sillä edes on lukion paperit niin todennäköisesti ei ole kovin hyvät ja on tainnut olla lukion jälkeen vaan sellaisissa hommissa jotka elämää ei vie eteenpäin tai sitten ei pelaillut kotona tietokoneella. Ennen 25 vuoden ikää nuoren kykyyn toimia ja tehdä päätöksiä vaikuttaa huomattavasti hänen omaa päättäväisyyttään, motivaatiotaan, arvojaan ja luonteenlaatuaan enemmän ympäristö ja vanhemmat. Ja kuitenkin alkuun Jonnenkin olisi pitänyt päästä jo tätä ennen.

Ja Jonnellakin on paremmat mahdollisuudet kuin melkein missä tahansa muussa maassa syntyneellä vastineellaan.

Öö miksi lähihoitajan ja autokauppiaan lapsi ei voi muka noita saavuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Jännää, ettei ketjussa ole tähän asti vielä kiinnitetty ollenkaan huomiota tärkeimpään tekijään.

Se, voiko nuo kaikki saada vai ei riippuu siitä kuka olet ja mitä saat valmiina. Jonne 24 v Tikkurilasta, äiti lähihoitaja ja isä autokauppias, ei voi, piste. Vaikka tekisi elämässään kaiken oikein ja toistaisi elämänsä 1000 kertaa, noista tuhannesta rinnakkaisjonnesta vain muutama onnistuisi kaikessa. Mutta ei se Jonne tähänkään asti ole tehnyt kaikkea oikein, jos sillä edes on lukion paperit niin todennäköisesti ei ole kovin hyvät ja on tainnut olla lukion jälkeen vaan sellaisissa hommissa jotka elämää ei vie eteenpäin tai sitten ei pelaillut kotona tietokoneella. Ennen 25 vuoden ikää nuoren kykyyn toimia ja tehdä päätöksiä vaikuttaa huomattavasti hänen omaa päättäväisyyttään, motivaatiotaan, arvojaan ja luonteenlaatuaan enemmän ympäristö ja vanhemmat. Ja kuitenkin alkuun Jonnenkin olisi pitänyt päästä jo tätä ennen.

Ja Jonnellakin on paremmat mahdollisuudet kuin melkein missä tahansa muussa maassa syntyneellä vastineellaan.

Hyvä huomio. Huono-osaisuus taitaa periytyä. Jos kotona lähtökohdat ovat sellaiset, että jo ruokavalio on huono eikä lapsen riittävästä nukkumisesta ja liikkumisesta pidetä huolta eikä tueta läksyjen teossa niin myöhemmin elämä voi olla vähän kuin rakentaisi taloa hiekalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Minulla on noista kaikki paitsi lapset ja niihin liittyvät himmelit. Niitä en ikinä halunnut. Enkä ole niitä mistään saanut vaan tehnyt kaiken eteen kovasti töitä ja teen edelleenkin. Olen tyytyväinen ja mielenrauhakin on kunnossa.

Kuulostaa hyvältä. Onko sinulla jotain käytännön neuvoja mistä kova työntekosi koostuu? 

Kiinnostuin nuorena aidosti tietokoneista ja opiskelin alaa, tein paljon duunia opiskelujen rinnalla, erikoistuin, suoritin jatko-opinnot ripeää tahtia, olin tutkijana ja konsulttina, välillä molempia rinnakkain, perustin firman, myin firman, jatkoin konsulttina. Lyhyesti: olen tehnyt intohimoisesti asioita joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tekemisestä pidän edelleenkin.

Minulle kolahti kotitietokoneet 80-luvulla mutta se mikä on intohimon kohde ei ole oleellista vaan se että tekee asioita joista on aidosti kiinnostunut. Muuten kyllä vaanii burn out joka nurkan takana. Sitten pitää tehdä valintoja joilla pysyy relevanttina nopeasti muuttuvassa maailmassa ja saa itsensä asemaan jossa voi tehdä hyviä sopimuksia (kuten tuolla ylempänä joku kirjoitti).

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujat ovat sitä mieltä että meille on jaettu syntymässä kortit ja köyhien alkoholistivanhempien lapsesta ei voi vaan tulla muutakuin samanlainen.. Se on ihan puutaheinää.

Huonoistakin lähtökohdista voi nousta, mutta jos ensimmäiset vajaa parikymmentä vuotta menee huonosti niin siitä on paha ponnistella eteenpäin. Huono koulumenestys ei avaa koulujen ovia eikä pääsyä ns. vihreälle oksalle. Meidän pitää yhteiskuntana ja lähimmäisinä tukea lapsia, jotka ovat syyttömiä siihen, minkälaiset lähtökohdat saavat elämälleen. 

jeep jeep kirjoitti:

ELi jos olet syntynyt sokeana, voit nähdä kaiken jos vaan OIKEIN KUNNOLLA YRITÄT

?

Kyllä varsinkin kun menet kaadettavaksi ja uskot ja kadut kunnolla ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Minulla on noista kaikki paitsi lapset ja niihin liittyvät himmelit. Niitä en ikinä halunnut. Enkä ole niitä mistään saanut vaan tehnyt kaiken eteen kovasti töitä ja teen edelleenkin. Olen tyytyväinen ja mielenrauhakin on kunnossa.

Kuulostaa hyvältä. Onko sinulla jotain käytännön neuvoja mistä kova työntekosi koostuu? 

Kiinnostuin nuorena aidosti tietokoneista ja opiskelin alaa, tein paljon duunia opiskelujen rinnalla, erikoistuin, suoritin jatko-opinnot ripeää tahtia, olin tutkijana ja konsulttina, välillä molempia rinnakkain, perustin firman, myin firman, jatkoin konsulttina. Lyhyesti: olen tehnyt intohimoisesti asioita joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tekemisestä pidän edelleenkin.

Minulle kolahti kotitietokoneet 80-luvulla mutta se mikä on intohimon kohde ei ole oleellista vaan se että tekee asioita joista on aidosti kiinnostunut. Muuten kyllä vaanii burn out joka nurkan takana. Sitten pitää tehdä valintoja joilla pysyy relevanttina nopeasti muuttuvassa maailmassa ja saa itsensä asemaan jossa voi tehdä hyviä sopimuksia (kuten tuolla ylempänä joku kirjoitti).

Jos taloudellista menestystä haluaa niin silloin intohimon kohteella on väliä, kaikki alat eivät tuo rahaa samalla tavalla. Olet oikeassa siinä, että aito kiinnostus on tärkeää jaksamisen kannalta. Kuulostat hyvin päämäärätietoiselta ja työteliäältä ihmiseltä ja olet varmasti menestyksesi ansainnut. 

43

Vierailija kirjoitti:

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Miten pääsit viiden prosentin joukkoon? Siihen vaaditaan muutakin kuin että ei mene naimisiin ja hanki lapsia. Oletko nyt tyytyväinen elämääsi, oletko saavuttanut sen mitä halusitkin? 

Ap, mitä itse ajattelet? Et ole osallistunut keskusteluun ollenkaan aloituksesi jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujat ovat sitä mieltä että meille on jaettu syntymässä kortit ja köyhien alkoholistivanhempien lapsesta ei voi vaan tulla muutakuin samanlainen.. Se on ihan puutaheinää.

Huonoistakin lähtökohdista voi nousta, mutta jos ensimmäiset vajaa parikymmentä vuotta menee huonosti niin siitä on paha ponnistella eteenpäin. Huono koulumenestys ei avaa koulujen ovia eikä pääsyä ns. vihreälle oksalle. Meidän pitää yhteiskuntana ja lähimmäisinä tukea lapsia, jotka ovat syyttömiä siihen, minkälaiset lähtökohdat saavat elämälleen. 

Niin, mutta se on mahdollista. Se että "no minä olen lihava ja tyhmä koska vanhempanikin olivat" ei ole totta. Olet lihava koska syöt liikaa ja "tyhmä" koska et opiskele tarpeeksi ahkerasti. Mutta tietysti siihen on hyvä tuudittautua ja samalla haukkua niitä jotka tekevät töitä oman elämänsä eteen..

Kaiken voi saada, mitä haluaa, mutta ei samanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Ei voi.

Sikäli kuin rajataan kysymys nyt taloudellisiin juttuihin, niin työ sinällään voi olla osana menestystä, mutta työtäkin tärkeämpää on se, että siitä tehdään hyviä sopimuksia.

Ilman hyviä sopimuksia, sitten unohda koko juttu. Muutoinkin, työn tekemisen ainoa syy pitäisi olla aina hyvät sopimukset, mutta näet varmaan selvästi senkin että myös painostusta yritetään.

Jos et älyä tehdä hyviä sopimuksia, niin on hyvin suuri riski sille että koko elämäsi aikainen työpanos menee taloudellisesti sinun osaltasi hukkaan, se johtuu siitä että se tuotto mitä työlläsi teet, ohjataan muiden ihmisten taskuihin.

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Joo no tämä viimeinen lause onkin jo monille paradoksi sellaisenaan.

Eli, tuolle sinun 5% maan parhaimmistossa olemiselle näyttää olevan myös sellainen hintalappu, joka ei monien mielestä ole tarkoituksenmukaista.

Monet ajattelee 5% maan parhaimmistossa olemisen ehkä niin päin, että löytyy myös ne vaimot ja lapset yms., toki tämä voi olla asia mistä saa kinaa aikaan, mutta edelleenkin, nekin asiat maksaa aika lailla rahaa, eli se tuloksen taso pitää olla vieläkin isompi.

Lisäänpä tähän vielä sellaisenkin asian, että raha ja numerot sinällään on oma keissinsä, mutta ainakin omasta mielestäni aidosti varakas on sellainen henkilö jolla on VARAA KULUTTAA.

Eli joo, voihan se olla että on rahaa paljon sijoituksissa yms. mutta jos ne kuitenkin on hoidettu niin huonosti että ei ole varaa kotiuttaa mitään voittoja, niin kyllähän se rahan/varallisuuden merkitys/tarkoitus on tässä aika hukassa.

Jos olet varakas, se tarkoittaa sitä, että sulla on ehkä omaisuutta ja varallisuutta se toki kuuluu asiaan, mutta se vielä tärkeämpi asia on se, että sun talous ei mene kyykkyyn jos silloin tällöin ostat uuden asunnon tai uuden auton, puhumattakaan siitä että sulla on päivittäisessäkin elämässä varaa sitten käyttää rahaa parempaan ruokaan ja parempiin vaatteisiin vaikka.

Tuohon on aika korkea rima. Perheettömälläkin pitäisi olla omaisuutta reilusti yli miljoonan arvosta että tuohon päästäisiin, ainakin pk-seudulla, ehkä maakunnissa riittää vähempi.

Jep näin on asia. Rima on korkea, mutta siihen on syynä suurelta osin myös Suomi kustannuksineen.

Toki voihan tilannetta kääntää omaksi edukseen esim. asumispaikka pk-seudun ulkopuolelta, niin jopa riittää rahaa.

Mut tässäkin tapahtuu jälleen kerran sama asia kuin ekassakin esimerkissä, eli jos olet aidosti varakas, sulla pitäisi olla varaa asua silloin melkein missä vaan.

Tokihan kaikista näistä asioista mihin menee rahaa, ne on jokaisen itse harkittava onko ne järkeviä menoeriä, eli siinä tullaan sitten valintoihin että valitsetko esim. mieluummin asumisen keskustoissa ilman perhettä vai valitsetko mieluummin perheen ja asut vähän syrjemmässä yms yms yms.

Jos uskaltaa tehdä isompia valintoja asumisen ja elämisen kustannusten osalta, silloin voisi jopa kotimaa vaihtua. Mut tämäkin on jälleen sama asia, että ei olla "aidosti" varakkaita, vaan kyse pikemminkin siitä että varallisuutta yritetään kasvattaa tinkimällä niistä asioista, joihin oikeasti varakkaalla on varaa.

Minusta sekin on jo ihan hienoa että on yleensä sellaisessa asemassa että on mahdollisuus kasvattaa omaa varallisuuttaan, se on iso juttu koska monilla tilanne on sellainen että eletään esim. jonkinlaisessa "loukussa" (kannustinloukut, asuntoloukut yms) josta et pääse irti mitenkään (ainakin mikäli noudatat lakeja ja sääntöjä).

En kyllä tunne yhtään tollasta, ap. Jossakin kohtaa väkisinkin brakaa. Esim. niistä suloisista lapsista kasvaakin raiskaajia tm, kun äiti ja iskä ovat laiminlyöneet lapsiaan tavoitellessaan vain uraa ja rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujat ovat sitä mieltä että meille on jaettu syntymässä kortit ja köyhien alkoholistivanhempien lapsesta ei voi vaan tulla muutakuin samanlainen.. Se on ihan puutaheinää.

Huonoistakin lähtökohdista voi nousta, mutta jos ensimmäiset vajaa parikymmentä vuotta menee huonosti niin siitä on paha ponnistella eteenpäin. Huono koulumenestys ei avaa koulujen ovia eikä pääsyä ns. vihreälle oksalle. Meidän pitää yhteiskuntana ja lähimmäisinä tukea lapsia, jotka ovat syyttömiä siihen, minkälaiset lähtökohdat saavat elämälleen. 

Miten valitset ne lapset, joita kannattaa  tukea? Osaan laitetaan jo nyt satoja tuhansia euroja yhteiskunnan varoja erilaisten tukitoimien myötä ja silti tuloksena on huumekauppaa tekevä pikkudiileri.

No ehkä jos on oikea asenne, mutta siihenpä ei voikaan vaikuttaa itse, mikä se asenne on. Vai miksi kellään, joka ei haluaisi, sitten on pessimismiä, pelkoja, huono itsetunto, ei olla sinut itsensä kanssa yms, selittäkääpäs se.

Eli vastaus on että ei varsinaisesti. Jos on saanut vapauden kasvaa sellaiseksi kuin on, tukea tai ollut nujertamattoman kasvattajan lapsena ja itsellä on vielä oikeanlainen luonne ja haluaa omaksua oikean asenteen ja siihen kykenee, niin sitten varmaan joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Ei ole naisellakaan "niin vain otettavissa". 

Aika monta sammakkoa saa käydä läpi, että löytää prinssin.

Terkuin: 50v, jolla vielä projekti pahasti kesken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Minulla on noista kaikki paitsi lapset ja niihin liittyvät himmelit. Niitä en ikinä halunnut. Enkä ole niitä mistään saanut vaan tehnyt kaiken eteen kovasti töitä ja teen edelleenkin. Olen tyytyväinen ja mielenrauhakin on kunnossa.

Kuulostaa hyvältä. Onko sinulla jotain käytännön neuvoja mistä kova työntekosi koostuu? 

Kiinnostuin nuorena aidosti tietokoneista ja opiskelin alaa, tein paljon duunia opiskelujen rinnalla, erikoistuin, suoritin jatko-opinnot ripeää tahtia, olin tutkijana ja konsulttina, välillä molempia rinnakkain, perustin firman, myin firman, jatkoin konsulttina. Lyhyesti: olen tehnyt intohimoisesti asioita joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tekemisestä pidän edelleenkin.

Minulle kolahti kotitietokoneet 80-luvulla mutta se mikä on intohimon kohde ei ole oleellista vaan se että tekee asioita joista on aidosti kiinnostunut. Muuten kyllä vaanii burn out joka nurkan takana. Sitten pitää tehdä valintoja joilla pysyy relevanttina nopeasti muuttuvassa maailmassa ja saa itsensä asemaan jossa voi tehdä hyviä sopimuksia (kuten tuolla ylempänä joku kirjoitti).

Jos taloudellista menestystä haluaa niin silloin intohimon kohteella on väliä, kaikki alat eivät tuo rahaa samalla tavalla. Olet oikeassa siinä, että aito kiinnostus on tärkeää jaksamisen kannalta. Kuulostat hyvin päämäärätietoiselta ja työteliäältä ihmiseltä ja olet varmasti menestyksesi ansainnut. 

43

Olisin valmis (ja halukas) uskomaan että jokaisella alalla on mahdollisuus vaihtoehtoihin mutta eri aloilla ne vaihtoehdot voivat olla hyvin erilaisia, ja joillain joutuu ottamaan riskiä aivan eri lailla.

Tälläkin palstalla pidetään koulutusta jonkinlaisena lisäarvon tuottamisen mittatikkuna mutta se ei välttämättä ole totta vaikka muut reitit muuttuvatkin jatkuvasti vaikeammaksi koska kaikenlaista proopuskaa keksitään ja vaaditaan vuosi vuodelta enemmän. Oma polkuni on kulkenut klassista kouluttautumisen kautta hyviin hommiin -reittiä mutta minulla on ystäviä ja tuttavia jotka ovat monellakin tavalla mitattuna menestyneet paljon minua paremmin suhteellisen vähällä formaalilla koulutuksella.

Koululaitos olettaa yhden oppimisen mallin ja itselläni kävi hyvä tuuri koska sovin tuohon malliin ja minulla oli kannustavat ja tukevat vanhemmat ja jälkikäteen mietittynä todella hyvät opettajat ala-asteella. Vaihtoehtoisiakin tapoja pitäisi silti olla. Monet nuoret eivät sovi tuohon malliin vaikka ovatkin lahjakkaita ja ahkeria ja jos heidän elämänsä lytätään heti alkuunsa niin mielestäni tämä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.