Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Mitä tarkoitat hukatuilla vuosilla?

Niin kauan kun terveys on kunnossa, mielestäni nuo kaikki ovat ajan kanssa saavutettavissa kovalla työllä. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että kaiken saa heti.

Jos terveys menee, menee aika muukin juttu.

Voi saada, kunhan tekee töitä kaiken tuon saadakseen eli ei nuo itsekseen syliin tipahda.

Ja ihan hyvin voi myös olla saamatta tuota kaikkea. Etenkin, jos alusta alkaen on sitä mieltä, että joka tapauksessa tämä menee pieleen, joka tapauksessa vastaväittäjä on ilkeä, joka tapauksessa jään lapsettomaksi, joka tapauksessa mies on sika, joka tapauksessa minä en voi onnistua, koska Vauva-palstallakin niin sanotaan.

Suurin osa meistä ei koskaan koe burnoutia, vaikka täällä se tuntuu vaanivan jokaisen nurkan takana. Valitettavasti sen vältteleminen merkitsee usein sitä, että ei saavuta yhtään mitään, koska jo alusta lähtien ajatuksena on se, että huonosti tässä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Ei voi.

Sikäli kuin rajataan kysymys nyt taloudellisiin juttuihin, niin työ sinällään voi olla osana menestystä, mutta työtäkin tärkeämpää on se, että siitä tehdään hyviä sopimuksia.

Ilman hyviä sopimuksia, sitten unohda koko juttu. Muutoinkin, työn tekemisen ainoa syy pitäisi olla aina hyvät sopimukset, mutta näet varmaan selvästi senkin että myös painostusta yritetään.

Jos et älyä tehdä hyviä sopimuksia, niin on hyvin suuri riski sille että koko elämäsi aikainen työpanos menee taloudellisesti sinun osaltasi hukkaan, se johtuu siitä että se tuotto mitä työlläsi teet, ohjataan muiden ihmisten taskuihin.

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Minkä kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Mitä tarkoitat hukatuilla vuosilla?

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä että nuo tavoitteet ovat saavutettavissa jos alat systemaattisesti ja kurinalaisesti pyrkiä niitä kohden nuorena opiskeluaikana. Nelikymppisenä se on jo myöhäistä, jos olet kouluttautunut matalapalkka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Mitä tarkoitat hukatuilla vuosilla?

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä että nuo tavoitteet ovat saavutettavissa jos alat systemaattisesti ja kurinalaisesti pyrkiä niitä kohden nuorena opiskeluaikana. Nelikymppisenä se on jo myöhäistä, jos olet kouluttautunut matalapalkka-alalle.

Valmistuin nykyiseen ammattiini 46-vuotiaana ja olen alalla toistaiseksi voimassa olevassa työssä. Olen suunnitteluinsinööri. Suunnittelijoiden palkat eivät ole nyt isoja, mutta kuitenkin olisin pystynyt enempääkin, jos olisin vain uskaltanut lähteä yliopistpaikkakunnalle miehen vastustelusta huolimatta. Mies siis oli sitä vastaan ja olin liian kiltti. Mutta hyvä näinkin, tykkään työstäni.

Oon tehnyt kovasti töitä, mutta naista en ole saanut. Ilmeisesti siinä pitää olla muutakin kuin ahkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun mainitsemasi saat kovalla työllä, mutta onnellinen, tai ylipäätään jonkinlainen, parisuhde ei ainakaan miehellä ole niin vain otettavissa. Jos olet nainen, niin kaikki kertomasi on saatavilla kovalla työllä ja yrittämisellä. Siis nuorena, hukattuja vuosia ei tietenkään saa takaisin.

Mitä tarkoitat hukatuilla vuosilla?

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä että nuo tavoitteet ovat saavutettavissa jos alat systemaattisesti ja kurinalaisesti pyrkiä niitä kohden nuorena opiskeluaikana. Nelikymppisenä se on jo myöhäistä, jos olet kouluttautunut matalapalkka-alalle.

Thanks! Joo, olen samaa mieltä. Pitää tehdä järkeviä valintoja ja pitää tavoitteet kirkkaina mielessä. Eikä pidä antaa periksi vaikka kohtaakin vaikeuksia.

Hukatuilla vuosilla voisi tarkoittaa sitäkin että on ne vuodet jotka hukataan pyrkimällä tavoitteisiin ja sitten ne vuodet jolloin tavoitteiden saavuttamisen tuloksista "nautitaan". Mutta noin se ei mene eikä ole tuollaista selkeää jakoa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä kaiken?

Kaiken.

Paitsi sen avioliiton, koska sillä on elämään vain negatiivisia vaikutuksia.

Lapset voi sitten hankkia neli-viiskymppisenä kun on tarpeeksi rahaa eli pari miltsiä niin voi palkata lapsenhoitajia. Kaunis synnyttäjä niille löytyy kyllä.

Tietty jos itse on nainen, niin sitten elämässä ei pysty saavuttamaan mitään. Elämässä kun pitäisi itsekin tehdä jotain eikä vain ottaa vastaan annettua.

Voi ja voi...! Työkaverillani on pankkilainaa 45 vuodeksi (20 jo maksettuna) autosta (joka jo hajoaa käsiin), vanhasta omakotitalosta (joka hajoaa käsiin), sekä kesämökistä (joka sekin hajoaa käsiin). Joka päivä on se selitys siitä, että jos hän jaksaa käydä töissä joka päivä eläkeikäiseksi asti, niin ne ovat sitten maksettuja. Sitten se kiukuttelu joka tauolla, jos vaikka joku syö Chiquita-banaanin, eikä sitä Pirkka-merkkiä, koska itse joutuu syömään vain maustamatonta jogurttia ja kauraryynejä, koska raha ei muuten riitä...

Itse asun vuokralla ja minulla on sentään rahaa ihmisarvoiseen ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Ei voi.

Sikäli kuin rajataan kysymys nyt taloudellisiin juttuihin, niin työ sinällään voi olla osana menestystä, mutta työtäkin tärkeämpää on se, että siitä tehdään hyviä sopimuksia.

Ilman hyviä sopimuksia, sitten unohda koko juttu. Muutoinkin, työn tekemisen ainoa syy pitäisi olla aina hyvät sopimukset, mutta näet varmaan selvästi senkin että myös painostusta yritetään.

Jos et älyä tehdä hyviä sopimuksia, niin on hyvin suuri riski sille että koko elämäsi aikainen työpanos menee taloudellisesti sinun osaltasi hukkaan, se johtuu siitä että se tuotto mitä työlläsi teet, ohjataan muiden ihmisten taskuihin.

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Joo no tämä viimeinen lause onkin jo monille paradoksi sellaisenaan.

Eli, tuolle sinun 5% maan parhaimmistossa olemiselle näyttää olevan myös sellainen hintalappu, joka ei monien mielestä ole tarkoituksenmukaista.

Monet ajattelee 5% maan parhaimmistossa olemisen ehkä niin päin, että löytyy myös ne vaimot ja lapset yms., toki tämä voi olla asia mistä saa kinaa aikaan, mutta edelleenkin, nekin asiat maksaa aika lailla rahaa, eli se tuloksen taso pitää olla vieläkin isompi.

Ei välttämättä kaikkea, mutta hyvin moneen asiaan voi itse vaikuttaa.

Joku toki sairastuu ja tämä sulkee häneltä ovia, mutta omaan elämänlaatuunsa ja siihen miten paljon sairaus vaikuttaa voi toki itse yleensä vaikuttaa elämäntavoilla ja huolehtimalla itsestään.

Uhriutujat ovat sitä mieltä että meille on jaettu syntymässä kortit ja köyhien alkoholistivanhempien lapsesta ei voi vaan tulla muutakuin samanlainen.. Se on ihan puutaheinää.

Tuurilla voi saada, kun tekee töitä johdonmukaisesti sen eteen.

Siinä on monta asiaa mentävä putkeen: älliä ja perslihaksia, melko tasapainoinen pää, normaalit tai mielellään hyvät sosiaaliset taidot, terveys kestää.

Löytyy puolisoehdokas joka ei ole mulkku tai muuten sairas. Pystyt saamaan lapsia tai olemaan saamatta.

Saat jatko-opiskelupaikan jossa pystyt tekemään työn loppuun rahoituksen ja aiheen puolesta. Näitä kompastumisia olen nähnyt useita: aihe kyykkää, rahoitusta ei saa. tai terveys pettää.

Sitten saat tarpeeksi töitä alalta jolta haluat ja josta maksetaan. Pystyt ostamaan sen kauniin kodin. Koet merkityksellisyyttä. Töitä ei ole liikaa. Terveys ei edelleenkään petä.

Mulla petti terveys monesti ei pää vaan fyysisiä vakavia sairauksia, mutta räpiköin pinnalle tuurilla, en eka päässyt opiskelemaan haluamaani alaa mutta raivasin itseni lopulta sinne minne halusin, väikkäri oli yhtä sinnittelyä huonon aihevalinnan ja nollaohjauksen vuoksi ja nyt puolivalmiina pöytälaatikossa, sain miehen ja perheen lopulta käytyäni monta ehdokasta läpi (se meni hyvin). Asunto on ns. projekti, joo mutta kyllä tää tästä. Unelmaduuni, määräaikainen...hyvinhän tää menee, ja eipä ole ollut tylsää.

Oma elämäni on sujunut todella hyvin kaikilta osapuolin. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta minulla on myös aina ollut positiivinen asenne. Opiskelut sujui helposti, ensimmäisen työpaikan hommasin jo 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen saanut aina hakemani työpaikan, koskaan en ole saanut kieltävää vastausta. En edes silloin, kun olen lähettänyt avoimen työhakemuksen. Nyt olen erittäin hyvässä vakituisessa virassa. Olen monesti miettinyt miten helposti asiat ovat sujuneet. Ilmeisesti asenteessani ja persoonassani on jotain, joka on auttanut etenemään elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämässä saada kaiken, jos vain tekee kovasti töitä?

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Ei voi.

Sikäli kuin rajataan kysymys nyt taloudellisiin juttuihin, niin työ sinällään voi olla osana menestystä, mutta työtäkin tärkeämpää on se, että siitä tehdään hyviä sopimuksia.

Ilman hyviä sopimuksia, sitten unohda koko juttu. Muutoinkin, työn tekemisen ainoa syy pitäisi olla aina hyvät sopimukset, mutta näet varmaan selvästi senkin että myös painostusta yritetään.

Jos et älyä tehdä hyviä sopimuksia, niin on hyvin suuri riski sille että koko elämäsi aikainen työpanos menee taloudellisesti sinun osaltasi hukkaan, se johtuu siitä että se tuotto mitä työlläsi teet, ohjataan muiden ihmisten taskuihin.

Njaaa, mua on koko urani riistetty tes-minimillä mutta olen nyt nelikymppisenä ansioissa maan parhaassa 5 prosentissa. Yhdellä muutoksella olisin siellä 1% joukossa:

Kaiken voi saavuttaa oikein kohdistetulla kovalla työllä, jos vain ei mene naimisiin eikä hanki lapsia.

Joo no tämä viimeinen lause onkin jo monille paradoksi sellaisenaan.

Eli, tuolle sinun 5% maan parhaimmistossa olemiselle näyttää olevan myös sellainen hintalappu, joka ei monien mielestä ole tarkoituksenmukaista.

Monet ajattelee 5% maan parhaimmistossa olemisen ehkä niin päin, että löytyy myös ne vaimot ja lapset yms., toki tämä voi olla asia mistä saa kinaa aikaan, mutta edelleenkin, nekin asiat maksaa aika lailla rahaa, eli se tuloksen taso pitää olla vieläkin isompi.

Lisäänpä tähän vielä sellaisenkin asian, että raha ja numerot sinällään on oma keissinsä, mutta ainakin omasta mielestäni aidosti varakas on sellainen henkilö jolla on VARAA KULUTTAA.

Eli joo, voihan se olla että on rahaa paljon sijoituksissa yms. mutta jos ne kuitenkin on hoidettu niin huonosti että ei ole varaa kotiuttaa mitään voittoja, niin kyllähän se rahan/varallisuuden merkitys/tarkoitus on tässä aika hukassa.

Jos olet varakas, se tarkoittaa sitä, että sulla on ehkä omaisuutta ja varallisuutta se toki kuuluu asiaan, mutta se vielä tärkeämpi asia on se, että sun talous ei mene kyykkyyn jos silloin tällöin ostat uuden asunnon tai uuden auton, puhumattakaan siitä että sulla on päivittäisessäkin elämässä varaa sitten käyttää rahaa parempaan ruokaan ja parempiin vaatteisiin vaikka.

Jos on syntynyt kultalusikka suussa eikä ole joutunut elättäämään itseään pienestä asti ja omaa hyvän tuurin niin kaipa. Ite oon tehnyt kohta 20 v YLItöitä, mutta en oo rikastunut :( Tuuriakin pitäisi elämässä olla, mutta sitä kun ei voi ostaa. T: Aku Ankka

Tekee kovasti työtä, sillä saa perustan.  Mutta väkisin ei voi saada onnea ja pelastusta.

Ihmisten kanssa voi laskea, ettei kannata mennä henkistä väkivaltaa:  riippuu ittestä, mutta pääsääntöisesti he tuottavat pettymyksen, kun lähtevät aina omastaan.

Jännää, ettei ketjussa ole tähän asti vielä kiinnitetty ollenkaan huomiota tärkeimpään tekijään.

Se, voiko nuo kaikki saada vai ei riippuu siitä kuka olet ja mitä saat valmiina. Jonne 24 v Tikkurilasta, äiti lähihoitaja ja isä autokauppias, ei voi, piste. Vaikka tekisi elämässään kaiken oikein ja toistaisi elämänsä 1000 kertaa, noista tuhannesta rinnakkaisjonnesta vain muutama onnistuisi kaikessa. Mutta ei se Jonne tähänkään asti ole tehnyt kaikkea oikein, jos sillä edes on lukion paperit niin todennäköisesti ei ole kovin hyvät ja on tainnut olla lukion jälkeen vaan sellaisissa hommissa jotka elämää ei vie eteenpäin tai sitten ei pelaillut kotona tietokoneella. Ennen 25 vuoden ikää nuoren kykyyn toimia ja tehdä päätöksiä vaikuttaa huomattavasti hänen omaa päättäväisyyttään, motivaatiotaan, arvojaan ja luonteenlaatuaan enemmän ympäristö ja vanhemmat. Ja kuitenkin alkuun Jonnenkin olisi pitänyt päästä jo tätä ennen.

Ja Jonnellakin on paremmat mahdollisuudet kuin melkein missä tahansa muussa maassa syntyneellä vastineellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos on oikea asenne?

Voiko saada sekä perheen että antoisan uran, tohtorintutkinnon ja hyvät tulot, hyvän vanhemmuuden ja lapsivapaata, kauniin ja viihtyisän kodin, treenatun hyväkuntoisen vartalon, onnellisen parisuhteen, matkustelua, onnellisuutta ja mielenrauhaa..? Mitä nyt itse kukin tavoittelee.

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti?

Minulla on noista kaikki paitsi lapset ja niihin liittyvät himmelit. Niitä en ikinä halunnut. Enkä ole niitä mistään saanut vaan tehnyt kaiken eteen kovasti töitä ja teen edelleenkin. Olen tyytyväinen ja mielenrauhakin on kunnossa.

Kuulostaa hyvältä. Onko sinulla jotain käytännön neuvoja mistä kova työntekosi koostuu?