Lue keskustelun säännöt.
8 v. Tyttö ja käytös
KaroliinaMama
10.03.2018 |
Tunnen olevani pulassa. Tiedän kyllä, että itsekkään en ole virheetön, mutta lapsi käyttäytyy kanssani tyyliin, että hän päättää mitä televisiosta katsotaan, valehtelee, anteeksi-pyynnöt kuulostavat tyhjiltä, kunhan pääsee tilanteesta eroon, puhuu mulle kuin teini-ikäinen, kiukuttelee ihan älyttömistä asioista, ja nauraa veemäisesti päälle. En ole koskaan hyväksynyt tälläistä käytöstä. Tyttö on isänsä luona noin 3 pv viikossa. Isä on mielestäni hyvin narsistinen ihminen. Se mitä olen nähnyt heidän suhteestaan, on se, että heillä on esim. Lelupäivä. Kerran pari kuukaudessa. Eli mennään kauppaan ostamaan 40-50 € leluja. Olin vain pöyristyttävä, kun näin kerran joululahja-ostoksilla minkä hintaisia nuo tytön lelut on.. Tyttö saa kaiken läpi. Kaikki ostetaan, vaikka pussillinen p####aa, jos hänen prinsessa näin haluaa. Tyttö tietää etukäteen mitä saa joulu/syntymäpäivälahjaksi häneltä. He sopivat keskenään milloin näkevät, isä vain ilmestyy hakemaan. Tyttö kertoo välillä juttuja, jotka "nyt" saa kertoa, aiemmin on pitänyt pitää salassa. Hänen ja isän välisiä salaisuuksia. Yhteisen aikansa he viettävät tytön ehdoilla, "tehdään ihan mitä vain haluat". Jos hän komentaa tyttöä, hän nauraa lopuksi päälle, vitsi vitsi.. Kerran tyttö kamppas mut, ja isä vain nauroi. Hän ei vaadi tytöltä mitään käytöstapoja, esim. ruokailu. Ruokapöydässä saa riehua, ja ruokaa ottaa suoraan tarjoiluastialta suuhun.. Esimerkkejä riittää. Alan olla niin väsynyt, koska saan kaksin käsin kitkeä tytöstä näitä ihan järkkyjä juttuja, kun hän on kotona. En ole itse mikään täydellisyys, mutta syytän kyllä isää monesta. Tunnen hyvin exäni, ja kuulen hänen sikamaisuuden tyttöni suusta. Mä en ole tyttöä tuollaiseksi kasvattanut. Kavereiden kanssa sujuu hyvin, ja on aivan ihana kun show loppuu, ja on mun mielestä oma itsensä. Tämä tilanne on vaan riistäytynyt minusta täysin käsistä. Tyttö sai isältään puhelimen kuusi vuotiaana, jolloin tapaamiset on pikkuhiljaa siirtyneet tytön päätettäväksi. Tässä kohtaa huudan tuskaa. Oman ajatusmasilman mukaan, lapsen ei kuulu joutua tekemään tälläsiä päätöksiä. Olen sanonut asiasta useasti isälle, mutta ei mene perille. En tiedä, onko tytöllä vaan ollut 7 vuotiaan esiteini uhmaa, mutta exäni on mielestäni niin läpeensä mätä. Se voi olla mun mielipide, mutta on mulla silmät ja korvat.
Kommentit (12)
Miksi olet tuollainen nipo. En kuullut rakkauden sanaa sinulta lastasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapset on hyvin lojaaleja vanhemmilleen. Erikoista että tyttösi kehtaa nälviä sinua.
Minä olen monen mielestä tiukka kasvattaja ja minulla on samanikäinen tytär. Lapset ei koskaan puhu minulle rumasti tms.
Ehkä exäsi nälvii sinua tytölle jne. Voisiko auttaa että kävisit keskustelun tyttösi kanssa omista tunteistasi, arvoistasi. Kertoisit että olet huomannut hänen muuttuneen sinulle ilkeäksi ja se suoraan sanoen itkettää sinua. Kerro kuinka tärkeä hän on ja miten tärkeää on toisista välittäminen. Miten materia ei ikinä pysty tuottamaan samaa iloa kuin läheiset, ystävät ja perhe. Niistä ihmissuhteista pitää pitää huolta.Sehän on ihan selvä että lapset muistuttavat nopeasti vanhempiaan, siksi olenkin erityisen tarkka miten itse käyttäydyn lasten kanssa. Kiitän, pyydän anteeksi ja kunnioitan. Samoin lapset minua.
Vaikeahan sinun on puuttua exän touhuihin.
Tuon ikäisen ei tulisi itse päättää tapaamisista eikä mistään muustakaan kuin ehkä paitansa väristä ja syntymäpäivä tarjottavista.
Mitäh? Miksei? Oikeat natsipaskojen kokoontumisajot taas oikein tämä ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapset on hyvin lojaaleja vanhemmilleen. Erikoista että tyttösi kehtaa nälviä sinua.
Minä olen monen mielestä tiukka kasvattaja ja minulla on samanikäinen tytär. Lapset ei koskaan puhu minulle rumasti tms.
Ehkä exäsi nälvii sinua tytölle jne. Voisiko auttaa että kävisit keskustelun tyttösi kanssa omista tunteistasi, arvoistasi. Kertoisit että olet huomannut hänen muuttuneen sinulle ilkeäksi ja se suoraan sanoen itkettää sinua. Kerro kuinka tärkeä hän on ja miten tärkeää on toisista välittäminen. Miten materia ei ikinä pysty tuottamaan samaa iloa kuin läheiset, ystävät ja perhe. Niistä ihmissuhteista pitää pitää huolta.Sehän on ihan selvä että lapset muistuttavat nopeasti vanhempiaan, siksi olenkin erityisen tarkka miten itse käyttäydyn lasten kanssa. Kiitän, pyydän anteeksi ja kunnioitan. Samoin lapset minua.
Vaikeahan sinun on puuttua exän touhuihin.
Tuon ikäisen ei tulisi itse päättää tapaamisista eikä mistään muustakaan kuin ehkä paitansa väristä ja syntymäpäivä tarjottavista.Mitäh? Miksei? Oikeat natsipaskojen kokoontumisajot taas oikein tämä ketju.
Lapsille annetaan vastuuta tehdä päätöksiä sitä mukaan kun lapsi on kykenevä ottamaan vastuun omien päätöksiensä seurauksista. 8 vuotias voi ottaa vastuun väärästä paidasta tai huonoista tarjoilusta, ei siitä milloin tapaa yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapset on hyvin lojaaleja vanhemmilleen. Erikoista että tyttösi kehtaa nälviä sinua.
Minä olen monen mielestä tiukka kasvattaja ja minulla on samanikäinen tytär. Lapset ei koskaan puhu minulle rumasti tms.
Ehkä exäsi nälvii sinua tytölle jne. Voisiko auttaa että kävisit keskustelun tyttösi kanssa omista tunteistasi, arvoistasi. Kertoisit että olet huomannut hänen muuttuneen sinulle ilkeäksi ja se suoraan sanoen itkettää sinua. Kerro kuinka tärkeä hän on ja miten tärkeää on toisista välittäminen. Miten materia ei ikinä pysty tuottamaan samaa iloa kuin läheiset, ystävät ja perhe. Niistä ihmissuhteista pitää pitää huolta.Sehän on ihan selvä että lapset muistuttavat nopeasti vanhempiaan, siksi olenkin erityisen tarkka miten itse käyttäydyn lasten kanssa. Kiitän, pyydän anteeksi ja kunnioitan. Samoin lapset minua.
Vaikeahan sinun on puuttua exän touhuihin.
Tuon ikäisen ei tulisi itse päättää tapaamisista eikä mistään muustakaan kuin ehkä paitansa väristä ja syntymäpäivä tarjottavista.Mitäh? Miksei? Oikeat natsipaskojen kokoontumisajot taas oikein tämä ketju.
Lapsille annetaan vastuuta tehdä päätöksiä sitä mukaan kun lapsi on kykenevä ottamaan vastuun omien päätöksiensä seurauksista. 8 vuotias voi ottaa vastuun väärästä paidasta tai huonoista tarjoilusta, ei siitä milloin tapaa yhtään ketään.
No on se parempi, että lapsi saa päättää, kuin että aikuinen rajoittaa oman mielensä mukaan. Jos sallisit menemiset, niin se ois eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sanonut ja kertonut hänelle, että hänen puheensa satuttavat. Yleensä silloin ymmärtää vaihtaa vaihdetta. Joo, tyttö on kertonut näiden vuosien aikana, miten isä on huutanut inhoavansa mua jne.. Enpä sitten tiedä mitä musta puhuu. Itse olen yrittänyt pysyä linjassa, etten puhu exästä negatiivista tytön kuullen, kyse on hänelle rakkaasta ihmisestä. Ja on tullut koluttua mml:n kasvatus jutut jne. Oma äitini oli todella julma, huusi ja kiroili kuin natsi, löi jne, ihan sama missä oltiin. Mun on ehkä vaikea pitää tytölle kuria, koska en halua olla äitini kaltainen. Yritän selvitä tilanteista rauhallisesti puhumalla, ja vältän viimeiseen huutamista. Alan vaan miettimään tässä, olenko liian pehmeä tai jotain. Onko lapsen käytös tuollaista, jos en osaa olla tarpeeksi auktoriteettinen, vai missä ongelma. Välillä itken ihan tytön nähden. Menen välillä sanattomaksi hänen kanssaan, kun on sillä tuulella. Sitäkin mietin, onko se virhe, siis se itkeminen. Toisaalta en usko pelottavaan karjumiseen, lapset on fiksuja, puhumisen pitäisi riittää, ja avoimuus. Olen itse ollut hyvin kiltti lapsi, ei ollut varaa kiukutella. Mutta, kun ei ole mallia muusta, kuin lätki, karju ja revi hiuksista, niin on vaikea ilman tervettä mallia itse miettiä miten toimisin oikein.
Ongelmi tässä on isä, ei tyttö.
Älä anna lapsen sopia tapaamisia, vaan sovittua ne itse lapsen isän kanssa.
Lisäksi sinulla on omassa kodissa omat säännöt, pidä niistä kiinni.
Isän luona asiat ovat toisin, etkä voi niihin vaikuttaa.
Tapaamisia voisit vähentää huomattavasti, se vaikuttaisi varmasti lapsen käytökseen positiivisesti. Entä jos lapsi olisi isällä vaikka joka toinen viikonloppu.
Lastenvalvojalla voisi tehdä kirjallisesti sopimuksen tapaamista.
Ei tee hyvää, että lapsi kuulee, kun isä haukkuu sinua, olet lapsen äiti ja rakas hänelle, puheet loukkaavat myös lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karoliinamama kirjoitti:
Olen kyllä sanonut ja kertonut hänelle, että hänen puheensa satuttavat. Yleensä silloin ymmärtää vaihtaa vaihdetta. Joo, tyttö on kertonut näiden vuosien aikana, miten isä on huutanut inhoavansa mua jne.. Enpä sitten tiedä mitä musta puhuu. Itse olen yrittänyt pysyä linjassa, etten puhu exästä negatiivista tytön kuullen, kyse on hänelle rakkaasta ihmisestä. Ja on tullut koluttua mml:n kasvatus jutut jne. Oma äitini oli todella julma, huusi ja kiroili kuin natsi, löi jne, ihan sama missä oltiin. Mun on ehkä vaikea pitää tytölle kuria, koska en halua olla äitini kaltainen. Yritän selvitä tilanteista rauhallisesti puhumalla, ja vältän viimeiseen huutamista. Alan vaan miettimään tässä, olenko liian pehmeä tai jotain. Onko lapsen käytös tuollaista, jos en osaa olla tarpeeksi auktoriteettinen, vai missä ongelma. Välillä itken ihan tytön nähden. Menen välillä sanattomaksi hänen kanssaan, kun on sillä tuulella. Sitäkin mietin, onko se virhe, siis se itkeminen. Toisaalta en usko pelottavaan karjumiseen, lapset on fiksuja, puhumisen pitäisi riittää, ja avoimuus. Olen itse ollut hyvin kiltti lapsi, ei ollut varaa kiukutella. Mutta, kun ei ole mallia muusta, kuin lätki, karju ja revi hiuksista, niin on vaikea ilman tervettä mallia itse miettiä miten toimisin oikein.
Kuulostaa järkevältä, jatka kertomalla että satuttaa jos tyttö silloin ymmärtää toimineensa väärin.
Minulle kurin pitäminen on sitä että kerron mikä on moraalisesti oikein mikä väärin, annan rajat milloin nukutaan, syödään, ollaan ruudulla tai kaverilla. Kurinpito on myös sitä kun pyydän olemaan ruokapöydässä kunnolla, pyydän poistumaan jos ei pysty. Kaiken kaikkiaan sitä että lapsella on terveelliset elämäntavat, hyvätkäytöstavat ja korkea moraali.
Ei siinä huutoja tai väkivaltaa tarvita vaikka minä saatan joskus karjahtaakkin.
Kuulostaa hyvältä kasvatuksesi minusta, neuvottelutaidot on tärkeitä joten mikään natsi en minäkään ole. Lapsen kanssa on hyvä neuvotella ja silloin kun neuvottelun varaa ei ole niin on hyvä perustella kantansa ja pitää siitä kiinni.
Näin olen ajatellutkin, että valitettavasti pitää alkaa "omimaan" lapsi omaan huomaan. Omat vanhemmat on edelleen naimisissa, ja itselle oli todella vaikeaa yöpyä vielä tuon ikäisenäkin mummolassa, vaikka sinne itse olin halunnut. Nukkumaan mennessä tuli hirveä ikävä äitiä ja isää, ja halusin vain kotiin. Olin about hysteerinen. Muistan sen olotilan edelleen hyvin. Säälin lastani, kun ei saa olla molempien kanssa. Vaikka nykypäivänä monilla on viikko/viikko systeemit. Itselle kahden yön erossa oleminen on aika maximi. Olen jutellut tytön kanssa, ja yrittänyt puhua niin, että en mitenkään vaikuttaisi hänen vastauksiinsa, (että haluaisi olla mulle mieliksi), ja hän sanoo, että haluaisi olla kanssani enemmän. Että vaikka kaipaa isäänsä, niin on omasta mielestään siellä ns. liikaa. Tässä eräänä päivänä sanoi, että isästä ei ikinä tiedä millä tuulella hän on (tiedän tarkalleen mitä tarkoittaa tämän ihmisen kohdalla, joka tukee lisää käsitystäni siitä, että isällä on jonkin sortin narsistinen persoonallisuushäiriö) Tyttö on isälle kaikki kaikessa, sen uskon. Mutta on huolestuttavaa huomata tytön kärsivän samoista asioista isän kanssa, kuin itse kärsin ollessani hänen kanssaan. Vaikka kuinka rakastin häntä, oli pakko lähteä, koti oli kamala ahdistava paikka hänen kanssaan. Pelkään, ettei tyttö osaa tai uskalla kertoa minulle kaikkea. Eikä sinäänsä tarvitsekkaan, näen kyllä mitä täällä tapahtuu. Koen, että tyttö purkaa muhun isänsä käytöstä, ja luonnollisesti testaa rajoja. Toisaalta isä siis todella antaa rahallisesti mitä vain, mutta käden käänteessä karjuu mitä sylki suuhun tuo. Lähipiirini on kommentoinut, että isä vaikuttaa, kuin näyttelisi, ei ole aito. Sitä tekee varmasti moni vieraiden kanssa, mutta pistää kyllä omaankin silmään se teatteri mitä välillä vetää tytön kanssa. Harvemmin näen hänen käyttäytyvän kuin aikuinen. Hän on myös useasti luvannut puolestani esim. että teemme tytön kanssa sitä ja tätä, kun tuo tytön kotiin. Siinä onkin sitten kiva sanoa lapselle, ettei nyt sovi. Ja kotiinpaluu alkaa täydellä mielenpahoituksella. Olen monesti miettinyt muuttavani toiselle puolelle suomea, että pääsisin hänestä eroon. Mutta, kun ei ole vain minusta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiitos kovasti vastauksista <3 olen niin epävarma itsestäni äitinä toisinaan. Olen pitkään harkinnut menoa neuvolaan tms. keskustelemaan ilman lasta. Isällä on minuun iso vaikutusvalta edelleen. En pärjää hänen kanssaan. Tiedän ja tunnen tyttöni, hän on aivan mahtava likka, mutta saa kyllä jostain todella puistattavia vaikutteita. Saan hänet kyllä palautettua maan pinnalle, mutta välillä väsyttää todella. Olis varmasti helpompaa, kun isä olis pois kokonaan kuvioista vaikutteineen. Hän on mun kaltaiselle herkkikselle täyttä myrkkyä.
Puhu jossain noista jutuista esim siellä neuvolassa. Jos lapsen isä on ailahteleva niin lapsi varmasti oireilee sitäkin. Jos näin on niin se, että alat itkeä, kun lapsi puhuu sulle rumasti ei kyllä auta tilannetta. Lapsi on vasta 8 ja tuolla itkulla sysäät omat tunteesi täysin hänen harteilleen tavalla, jota hän tuskin hallitsee. Tietysti voit sanoa, että tuollaiset puheet satuttavat, mutta muutoin kannattaisi ehkä pitäytyä vain ilmoituksessa, noin ei puhuta toisille ihmisille, (koska se satuttaa). Toisaalta on kyse ihan tavallisista käytössäännöistä, että ihmisiä kohdellaan asiallisesti. Ei siihen sen kummempaa draamaa tarvita.
Tiukkuus ei tarkoita sitten huutamista. Huutaa voi ihan hyvin ja olla kuitenkin varsin lepsu ja ilman äänen korotusta voi olla hyvinkin tiukka. En usko huutamiseen, sillä menee vain auktoriteetti eikä se asia sen paremmin perille mene jos ei vastapuoli ole huonokuuloinen. Puhe sellaisella äänensävyllä, että siitä selviää, että tarkoitat mitä sanot riittää useimmiten. Jos ei riitä niin puhetta voi tehostaa sopivilla etuisuuksien poistamisilla, mutta tästä pitää minusta etukäteen kertoa.
Yleensä lapset on hyvin lojaaleja vanhemmilleen. Erikoista että tyttösi kehtaa nälviä sinua.
Minä olen monen mielestä tiukka kasvattaja ja minulla on samanikäinen tytär. Lapset ei koskaan puhu minulle rumasti tms.
Ehkä exäsi nälvii sinua tytölle jne. Voisiko auttaa että kävisit keskustelun tyttösi kanssa omista tunteistasi, arvoistasi. Kertoisit että olet huomannut hänen muuttuneen sinulle ilkeäksi ja se suoraan sanoen itkettää sinua. Kerro kuinka tärkeä hän on ja miten tärkeää on toisista välittäminen. Miten materia ei ikinä pysty tuottamaan samaa iloa kuin läheiset, ystävät ja perhe. Niistä ihmissuhteista pitää pitää huolta.
Sehän on ihan selvä että lapset muistuttavat nopeasti vanhempiaan, siksi olenkin erityisen tarkka miten itse käyttäydyn lasten kanssa. Kiitän, pyydän anteeksi ja kunnioitan. Samoin lapset minua.
Vaikeahan sinun on puuttua exän touhuihin.
Tuon ikäisen ei tulisi itse päättää tapaamisista eikä mistään muustakaan kuin ehkä paitansa väristä ja syntymäpäivä tarjottavista.