Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ihmetyttää nämä "kärsin kovista kivuista tai olen vakavasti masentunut" ja silti ovat löytäneet kumppanin, on menty naimisiin jne
10.03.2018 |
Jotenkin ihmetyttää, jos ihminen haastattelussa kuvailee elämäänsä masnpäälliseksi helvetiksi, millä voimavaroilla hän on löytänyt kumppsnin, millä voimavaroilla hän on harrastanut seksiä ja tullut raskaaksi, viettänyt häitä jne kun kaiken ensin kuvaillun perusteella luulisi ettei tuollaiseen pysty jos sairaus oli se nyt mikä hyvänsä, on niin kammottavan karmivaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeksi eilen sain pakit oletettavasti sen takia, että viime treffeillä en saanut sanaa suustani. "
Mun ekat treffit mun miehen kanssa meni noin! Menin aivan lukkoon, sain sanottua vaan että mua nyt vähän jännittää. Istuin pienessä sykkyrässä enkä pystynyt katsomaan miestä silmiin. Oltiin siis viestitelty netissä viikon ajan ja nähtiin ekaa kertaa niin, että tulin miehen tykö syömään.
Mies tarjoili vaikka mitä syömistä, mutta mä en pystynyt syömään mitään. Olin ihan lukossa ja sulkeuduin aivan totaalisesti!
Lähtiessä ajattelin mokanneeni täysin.Mies piti mua vain söpönä ja pelkäsi, että sulkeuduin, koska en pitänyt hänestä! Onneksi on netti ja asiat saatiin selvitettyä. Ja hiljalleen mäkin aloin puhua miehelle myös livenä.
En todellakaan usko mihinkään "siihen oikeaan", mutta tuo mies näyttää olevan mulle sopiva, koska kesti multa kaiken. Älä siis luovu toivosta! Voit löytää jonkun, joka ymmärtää sua kaikesta huolimatta.
No kyllä tekisi jo mieli luopua toivosta, kun ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun olen tämän takia mokannut treffit. Nämä viimeisimmät pakit tulivat mieheltä, jonka kanssa olen jutellut netissä pitkän aikaa ja olemme tavanneet kaksi kertaa. Ensimmäiset treffit menivät jotenkin luontevammin, kun oli enemmän puhuttavaa, mutta toiset treffit olivat oikeasti pelkkää hiljaisuutta. Ensitreffeillä ajattelin, että mies ymmärtää ujouteni, kun otti asian jotenkin mutkattomasti puheeksi, mutta niin vain olen nyt tullut hylätyksi. Mies ei vastaa enää viesteihini.
Mä opin hiljalleen sopimaan itselleni sopivia treffejä. Lenkillä käyminen tai syöminen ei toimi, koska siinä huomaa hiljaisuuden. Leffa käy, koska saa olla hiljaa. Lautapelit käy, koska se luo puhetta itsessään. Toki rajoittaa, kun en urheile tai halua ihmisten keskelle, eli en lähde keilaamaan ja kiipeilemään tms elämyksellistä tekemistä... mutta kyllä sitä jotain tekemistä onnistui lopulta keksimään, missä ei tarvitse koko ajan olla äänes tai edes katsoa toista päin.
Toivon todella ettet luovuta vielä. Tai siis eihän miestä ole pakko hankkia jos yksinkin on hyvä. Tarkoitan vain, että jos sellaista haluat, niin älä sulje mahdollisuuksia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeksi eilen sain pakit oletettavasti sen takia, että viime treffeillä en saanut sanaa suustani. "
Mun ekat treffit mun miehen kanssa meni noin! Menin aivan lukkoon, sain sanottua vaan että mua nyt vähän jännittää. Istuin pienessä sykkyrässä enkä pystynyt katsomaan miestä silmiin. Oltiin siis viestitelty netissä viikon ajan ja nähtiin ekaa kertaa niin, että tulin miehen tykö syömään.
Mies tarjoili vaikka mitä syömistä, mutta mä en pystynyt syömään mitään. Olin ihan lukossa ja sulkeuduin aivan totaalisesti!
Lähtiessä ajattelin mokanneeni täysin.Mies piti mua vain söpönä ja pelkäsi, että sulkeuduin, koska en pitänyt hänestä! Onneksi on netti ja asiat saatiin selvitettyä. Ja hiljalleen mäkin aloin puhua miehelle myös livenä.
En todellakaan usko mihinkään "siihen oikeaan", mutta tuo mies näyttää olevan mulle sopiva, koska kesti multa kaiken. Älä siis luovu toivosta! Voit löytää jonkun, joka ymmärtää sua kaikesta huolimatta.
No kyllä tekisi jo mieli luopua toivosta, kun ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun olen tämän takia mokannut treffit. Nämä viimeisimmät pakit tulivat mieheltä, jonka kanssa olen jutellut netissä pitkän aikaa ja olemme tavanneet kaksi kertaa. Ensimmäiset treffit menivät jotenkin luontevammin, kun oli enemmän puhuttavaa, mutta toiset treffit olivat oikeasti pelkkää hiljaisuutta. Ensitreffeillä ajattelin, että mies ymmärtää ujouteni, kun otti asian jotenkin mutkattomasti puheeksi, mutta niin vain olen nyt tullut hylätyksi. Mies ei vastaa enää viesteihini.
Mä opin hiljalleen sopimaan itselleni sopivia treffejä. Lenkillä käyminen tai syöminen ei toimi, koska siinä huomaa hiljaisuuden. Leffa käy, koska saa olla hiljaa. Lautapelit käy, koska se luo puhetta itsessään. Toki rajoittaa, kun en urheile tai halua ihmisten keskelle, eli en lähde keilaamaan ja kiipeilemään tms elämyksellistä tekemistä... mutta kyllä sitä jotain tekemistä onnistui lopulta keksimään, missä ei tarvitse koko ajan olla äänes tai edes katsoa toista päin.
Toivon todella ettet luovuta vielä. Tai siis eihän miestä ole pakko hankkia jos yksinkin on hyvä. Tarkoitan vain, että jos sellaista haluat, niin älä sulje mahdollisuuksia pois.
Tiedän, että tarkoitat hyvää ja nuo vinkit ovat todella hyviä. Mutta ongelma ei ole treffien luonne, vaan se, mitä ne treffikumppanit ajattelevat ja mitä he ovat valmiit "sietämään". Ikuisesti ei voida käydä elokuvissa istumassa hiljaa, vaan jotenkinhan sen jutun pitäisi kehittyä, että tutustuminen on ylipäätään mahdollista. Jotenkin olen ajatellut, että kun miehet ensimmäisillä treffeillä näkevät, miten ujo olen, toiset treffit jotenkin merkitsisivät sitä, että se ujous ei heidän mielestään ole niin huono juttu. Mutta kyllä se sitten jossain vaiheessa ilmeisesti käy sietämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeksi eilen sain pakit oletettavasti sen takia, että viime treffeillä en saanut sanaa suustani. "
Mun ekat treffit mun miehen kanssa meni noin! Menin aivan lukkoon, sain sanottua vaan että mua nyt vähän jännittää. Istuin pienessä sykkyrässä enkä pystynyt katsomaan miestä silmiin. Oltiin siis viestitelty netissä viikon ajan ja nähtiin ekaa kertaa niin, että tulin miehen tykö syömään.
Mies tarjoili vaikka mitä syömistä, mutta mä en pystynyt syömään mitään. Olin ihan lukossa ja sulkeuduin aivan totaalisesti!
Lähtiessä ajattelin mokanneeni täysin.Mies piti mua vain söpönä ja pelkäsi, että sulkeuduin, koska en pitänyt hänestä! Onneksi on netti ja asiat saatiin selvitettyä. Ja hiljalleen mäkin aloin puhua miehelle myös livenä.
En todellakaan usko mihinkään "siihen oikeaan", mutta tuo mies näyttää olevan mulle sopiva, koska kesti multa kaiken. Älä siis luovu toivosta! Voit löytää jonkun, joka ymmärtää sua kaikesta huolimatta.
No kyllä tekisi jo mieli luopua toivosta, kun ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun olen tämän takia mokannut treffit. Nämä viimeisimmät pakit tulivat mieheltä, jonka kanssa olen jutellut netissä pitkän aikaa ja olemme tavanneet kaksi kertaa. Ensimmäiset treffit menivät jotenkin luontevammin, kun oli enemmän puhuttavaa, mutta toiset treffit olivat oikeasti pelkkää hiljaisuutta. Ensitreffeillä ajattelin, että mies ymmärtää ujouteni, kun otti asian jotenkin mutkattomasti puheeksi, mutta niin vain olen nyt tullut hylätyksi. Mies ei vastaa enää viesteihini.
Mä opin hiljalleen sopimaan itselleni sopivia treffejä. Lenkillä käyminen tai syöminen ei toimi, koska siinä huomaa hiljaisuuden. Leffa käy, koska saa olla hiljaa. Lautapelit käy, koska se luo puhetta itsessään. Toki rajoittaa, kun en urheile tai halua ihmisten keskelle, eli en lähde keilaamaan ja kiipeilemään tms elämyksellistä tekemistä... mutta kyllä sitä jotain tekemistä onnistui lopulta keksimään, missä ei tarvitse koko ajan olla äänes tai edes katsoa toista päin.
Toivon todella ettet luovuta vielä. Tai siis eihän miestä ole pakko hankkia jos yksinkin on hyvä. Tarkoitan vain, että jos sellaista haluat, niin älä sulje mahdollisuuksia pois.
Tiedän, että tarkoitat hyvää ja nuo vinkit ovat todella hyviä. Mutta ongelma ei ole treffien luonne, vaan se, mitä ne treffikumppanit ajattelevat ja mitä he ovat valmiit "sietämään". Ikuisesti ei voida käydä elokuvissa istumassa hiljaa, vaan jotenkinhan sen jutun pitäisi kehittyä, että tutustuminen on ylipäätään mahdollista. Jotenkin olen ajatellut, että kun miehet ensimmäisillä treffeillä näkevät, miten ujo olen, toiset treffit jotenkin merkitsisivät sitä, että se ujous ei heidän mielestään ole niin huono juttu. Mutta kyllä se sitten jossain vaiheessa ilmeisesti käy sietämättömäksi.
Mulla on tosiaan vain tämä oma kokemukseni asioista ja tuo auttoi mua. Mä kun vaan sinnikkäästi vietin aikaa eri tilanteissa miehen kanssa, niin rientoiduin ja aloin päästä kuorestani. Mutta sinä olet oma yksilösi ja saatat toimia eri tavalla kuin minä, eihän tätä voi yleistää.
Ehkä siihen auttaa oikeanlaisen ihmisen löytäminen. Joskus voi vastaan tulla se mies, joka pitääkin susta just sun ujouden takia, eikä vain siitä huolimatta. Sen miehen etsiminen saattaa olla tosi kuluttavaa ja voi olla ettei lopulta edes löydykään. Toivon silti kaikkea hyvää sulle, jotenkin tykästyin sun teksteihin :)
Minäkin välillä ihmettelen, miten jotkut vetävät puoleensa niitä ihania ja empaattisia miehiä. Omalle kohdalleni sattuu aina ne, jotka eivät kestä heikkouttani, vaan suhde voi hyvin niin kauan, kun jaksan olla suhteessa aktiivinen. Sairastuin murrosiässä keskivaikeaan masennukseen, mikä on vuosien aikana välillä ollut parempi ja välillä huonompi.
Nykyään olen naimisissa ja lapsiakin on. Vasta lasten syntymien jälkeen olemme suhteessamme törmänneet ns oikeisiin ongelmiin ja olen huomannut ettei miehestä ole tosipaikan tullen mitään apua tai tukea. Saan selvitä yksin. En voisi kuvitellakaan itkeväni ahdistusta miehen sylissä tai, että hän lohduttaisi muuten minua tai antaisi surra jotain. Nykyään en myöskään usko, että voisin edes saada sellaista suhdetta, jossa voisin olla heikko. Olen luonteeltani jotenkin outo, ettei kukaan ihana ja huomaavainen mies edes haluaisi olla kanssani.
Alue: Aihe vapaa
Olen aina ollut työelämässä ja yrittänyt pitää kiinni niistä muutamista ystävistä joita minulla on. Nykyisen miehen löysin ystävieni kautta, kun olimme pikkujouluissa. Nuorena löysin netistä. Siellä olin sosiaalisempi. En jaksa deittailla.