Lue keskustelun säännöt.
Mua ihmetyttää nämä "kärsin kovista kivuista tai olen vakavasti masentunut" ja silti ovat löytäneet kumppanin, on menty naimisiin jne
10.03.2018 |
Jotenkin ihmetyttää, jos ihminen haastattelussa kuvailee elämäänsä masnpäälliseksi helvetiksi, millä voimavaroilla hän on löytänyt kumppsnin, millä voimavaroilla hän on harrastanut seksiä ja tullut raskaaksi, viettänyt häitä jne kun kaiken ensin kuvaillun perusteella luulisi ettei tuollaiseen pysty jos sairaus oli se nyt mikä hyvänsä, on niin kammottavan karmivaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollaisille naisille aina löytyy kumppani. Masentuneille miehille ei tosiaan :D
No haista huilu. Olen ollut masentunut 19-vuotiaasta asti enkä ole ikinä, siis ikinä päässyt edes miestä pitämään kädestä. Nyt olen 30v. Olen aina välillä ollut töissä, opiskellut, jopa yrittänyt nettideittejä kun ollut parempi kausi.
Sitten luen miten nämä "olen kärsinyt masennuksesta lapsesta saakka enkä pääse edes ovesta ulos enkä kauppaan kun saan paniikkikohtauksen"-naiset löytävät hetkessä uuden kumppanin eivätkä ole olleet kuin ehkä viikon elämässään sinkkuna.
En kertakaikkiaan käsitä miten nuo sos.pelkoiset löytävät hetkessä miehen käymään puolestaan kaupassa ja taluttamaan hoitajalle kun sanojensa mukaan eivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ajatus tuli taas mieleen kun luin jälleen kerran tälläisen tarinan, oisko ollu il lehdessä nsinen joka kärsi pms pahemmasta versiosta, elämä oli helvettiä muulloin, paitsi kuukautisvuodon aikana, raskaana ollessa, imetyksen ajan. Kärsi vuosi. Silti oli tosiaan miehen löytänyt, lapset tehnyt. Häätkin piti ajoittaa kuukautiscuodon aikaan, muuten ei olisi tullut mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollaisille naisille aina löytyy kumppani. Masentuneille miehille ei tosiaan :D
No haista huilu. Olen ollut masentunut 19-vuotiaasta asti enkä ole ikinä, siis ikinä päässyt edes miestä pitämään kädestä. Nyt olen 30v. Olen aina välillä ollut töissä, opiskellut, jopa yrittänyt nettideittejä kun ollut parempi kausi.
Sitten luen miten nämä "olen kärsinyt masennuksesta lapsesta saakka enkä pääse edes ovesta ulos enkä kauppaan kun saan paniikkikohtauksen"-naiset löytävät hetkessä uuden kumppanin eivätkä ole olleet kuin ehkä viikon elämässään sinkkuna.
En kertakaikkiaan käsitä miten nuo sos.pelkoiset löytävät hetkessä miehen käymään puolestaan kaupassa ja taluttamaan hoitajalle kun sanojensa mukaan eivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.
on tossa osuus tottakin silti. tuntemani eniten seksikumppaneita ja parisuhteita saaneet naiset on sosiaalisilta taidoiltaan täysin nollassa. kavereita ei ole mutta aina on mies tai useampia joille soittaa, jos ei asu jo yhden kanssa!
Kaikki eivät muutu niin katkeriksi ihmiskunnalle, vaikka elämässä on ollut vaikeaa ja pahoja (mielen)terveysongelmia.
Jotkut tuntemistani paniikkihäiriöisistä ryyppää aina välillä (vaikka ei pitäisi) ja näin tutustuvat uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan mt-sairaat tavata hoidossakin uusia ihmisiä, jopa samanlaisia sairauksia sairastavia
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, jos ihminen haastattelussa kuvailee elämäänsä masnpäälliseksi helvetiksi, millä voimavaroilla hän on löytänyt kumppsnin, millä voimavaroilla hän on harrastanut seksiä ja tullut raskaaksi, viettänyt häitä jne kun kaiken ensin kuvaillun perusteella luulisi ettei tuollaiseen pysty jos sairaus oli se nyt mikä hyvänsä, on niin kammottavan karmivaa.
Ei se olekkaan mahdollista silloin kuin sairastaa, kärsii, kunnolla. Ihmiset jotka valittavat tuolla tavalla, valehtelevat. Dramatisoivat lieviä oireitaan, saadakseen huomiota ja sympatiaa.
Toisaalta maennuksesta voi parantua, ja monilla se tulee alloissa. Pahimpien kausien välillä voi löytää kumppanin.
Niin, ja #1 on oikeassa siinä, että soidinmenoissa on merkittävä ero sukupuolien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pitkäaikaissairas ja kyllä sitä aina välillä hirveällä vaivalla saa tehtyä jotain, esim. kesällä kävin Korkeasaaressa ja alkuvuodesta baarissa.
En usko että vakavasti masentunut tekee mitään noista, koska silloin ei edes kiinnosta mikään. Lievemmin masentunutta voi kiinnostaakin. Mutta ihminen voi luulla olevansa vakavasti masentunut, jos ei ole kokenut sitä oikeasti, samoin kuin eräällä tyypillä oli omien sanojensa mukaan paha burn out kun oli kaksi viikkoa väsynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän myös työn puolesta suhteellisen paljon vastaavia ja aina kyllä mielessä käy just toi sama et ihmisellä kuitenkin on rakastava kumppani ja lapsiakin niin onko varaa valittaa? Elämä näyttää sujuvan ihan okei.
Mä ihmettelen tuota itsekin. Oon masennuslääkityksellä ja ihmisten paljous ahdistaa. Kaupassakäynti on hirveää. Marras-joulukuun makaan yleensä sängyssä. Kesäisin piristyn ja olen hetken suht "normaali".
Tästä huolimatta löytyy aina mies, joka minut huolii. Vaikka olen täysin rehellinen lääkityksestä, huonoista kausista, kerron etten kykene käymään kaupassa ja siivoan erittäin harvoin. Nytkin mulla on mies, joka huolehtii ja tahtoo kuulemma kosia, kunhan edellinen avioero astuu voimaan. Mä en ymmärrä.
Itse en huolisi kaltaistani. En oo koskaan ymmärtänyt, miten oon saanut miehet rakastumaan itseeni. Täysi mysteeri. Tuun näihin ketjuihin aina siinä toivossa, että jos joku osaisi kertoa miksi näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14, mies kokee olevansa epäonnistunut ja saa tuntea olevansa hyödyllinen ja tarvittu kanssasi. Ei ole ehkä riittänyt rahkeet saada reipasta, aktiivista vaimoa ja elättää liutaa lapsia, mutta yhteen ongelmaisen naisen huolehtimiseen sentään riittää paukut. Lisäksi et ole ehkä kovin todennäköinen jättämään miestä, kun et niin paljon käy missään ja ole sillä tavalla kaikkien miesten makuun. Huonoitsetuntoiselle miehelle olet hyvä valinta.
No minä en vuosiin myöntänyt sairastavani masennusta, porskutin vaan entistä kovemmin eteenpäin haudatakseni tunteeni. Kun ihminen valehtelee itselleen, osaa syöttää sen valheen muillekin. Silleen minut kasvatettiin: älä ikinä näytä huonoa fiilistä kenellekään. Kasvatus meni monilta osin päin mäntyä, joten romahdin, kun sain omia lapsia ja jouduin katsomaan omaa lapsuuttani peiliin.
Tiedän, että mun pitäisi olla onnellinen tämän hetkisestä elämästäni. Mutta kärsinkin tätä masennusta nyt jälkikäteen, koska lapsena/nuorena en saanut siihen lupaa. Minun oli kannateltava omia mt-ongelmaisia vanhempiani. Teen jotain toisin kuin vanhempani: hain apua enkä kaada tätä enää seuraavan sukupolven harteille.
Jos olisin tajunnut olevani näin masentunut, en olisi lapsia halunnut. Toisaalta lapset ovat tällä hetkellä ainoa syyni elää ja parantua.
Joten: "Hei, olen rouva X, ylisuorittaja ja vaikeasti masentunut." Ulospäin näyttää varmasti yhä siltä, ettei mulla mitään ongelmaa ole. Ystävät sentään vihdoin tietävät. Vaikea tätä on muille näyttääkään, koska vastaanotto on usein juuri noin ymmärtämätön kuin monella tässä ketjussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nainen miehen saa jos on hoikka ja pimppi on söpö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nainen miehen saa jos on hoikka ja pimppi on söpö.
Hengenvaarallisesti lihava -sarjan 300-kiloisilla naisillakin on melkein aina mies.
Vierailija kirjoitti:
Voihan mt-sairaat tavata hoidossakin uusia ihmisiä, jopa samanlaisia sairauksia sairastavia
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmisillä ei välttämättä ole mitään yhteistä muuta kuin mt-ongelmat. Jos ajattelet vaikka olevasi diabeetikko ja joudut sairaalaan, niin ajatteletko, että "nytpä on tilaisuus löytää kumppanin, kun on näitä toisia diabeetikkoja ympärillä"?
Eikö sulla muuta ihmeteltävää ole
Lämmin sydän? Kiitollisuus elämää kohtaan? Nöyryys?
Minä oletan, ettei heillä ole niin tiukkoja vaatimuksia kumppanille kuin monella muulla. He hyväksyvät toisessa virheitä, koska tiedostavat itsekin niitä omaavansa. Eivät ole niitä "en tuntenut ensitreffeillä kipinää, joten toisia treffejä ei tule" -tyyppeihin.
Monen mielestä he ovat varmasti sellaisessa suhteessa, jossa on ns. tyydytty siihen, mitä on saatu. Melkein kaikissa sinkkuketjuissa täällä tuomitaan sellaiset suhteet. Osa ihmisistä on kuitenkin onnellisia, kun vieressä on joku, jonka kanssa olla.
Kyllähän tuollaisille naisille aina löytyy kumppani. Masentuneille miehille ei tosiaan :D