Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisiko erota?
09.03.2018 |
Koen tekeväni paljon suhteen eteen, ja miettiväni sitä päivät puhki, miten voisin saada sen ennalleen, samalla kun toinen ei tee mitään. Ei vaivaa mikään, tai sitä ei ainakaan myönnä. Minä mukamas olen vain hankala. Minä olen vain se ongelma, joka nostaa ongelmia esille, mutta jos olisin hiljaa, mitään ongelmia ei olisi. Voiko olla etten vain tajua olevani ongelma? Onko naiivia väittää, että minusta ongelma on vain juuri hänessä?
Olemme olleen yhdessä kuusi vuotta. Tapasimme nuorina ja olemme toistemme ensimmäiset vakavat suhteet. Emme ole naimisissa, ei lapsia tai muuta kuormittavaa. Nyt vuoden sisään mies on muuttunut todella paljon. En olisi ikinä rakastunut siihen itsekkääseen ja röyhkeään ihmiseen, miksi hän on vuoden sisällä muuttunut. Tuntuu kun hän olisi taantunut. Milloin latelee ilkeyksiä minulle, milloin vanhemmilleen, tuntematta mitään syyllisyyttä tai tarvetta pyytää anteeks. Kiukuttelee kun teini-ikäinen, jos ei saa tahtoaan läpi jossain asiassa. Haluaa rellestää viikonloput kavereiden kanssa nuuska huulessa. Jos laitan viestin illalla, tietääkö meneekö myöhäseks, niin suuttuu. Saattaa estää mut, "kun rupean niin hankalaksi".
Meillä oli suunniteltu yhteistä menoa viikonlopuksi, viikolla varmistelin että ollaanhan menossa. "Katsotaan, katsotaan". Perjantaina jutellaan päivällä puhelimessa, ja hän ohimennen sanoo, että kai minä muistin, että hän näkee viikonloppuna peteä ja kallea. No eipä ole kertonut, mä kun luulin että meillä oli jo suunnitelmia. Selviää (tai näin oletan), että meidän suunnitelmat olisi toteutunut vaan ellei petelle ja kallelle olisi käynykään baari-ilta viikonloppuna. Lyön luurin korvaan. Illalla odotan miestä töistä kotiin, ja ajattelin että pyytää anteeks käytöstään kun tulee. Tulee hiton vihasena töistä, haukkuu mut heti kotiin tultuaan, koska ei ollu (mieleistä) ruokaa enkä ollu siivonnu "tarpeeks hyvin". No siitähän tulee riita, koska koen ettei sillä todellakaan oo oikeutta tommoseen. Tästä riita jatkuu päiviä ja hän ei vaan koe tehneensä mitään väärää (???), vieläkään.
Olen sanonut hänelle miettiväni eroamista ongelmiemme takia (tai suoraan sen takia että hänen käytös on ongelma). Tämä on hänelle viimeinen pisara. Hänelle kun on opetettu ettei erolla saa uhkailla parisuhteessa. En ymmärrä miksi se on uhkailua, jos hän ei tajua käyttäytyvänsä v-mäisesti minua kohtaan. Pitäisikö vaan kestää muka hammasta purren? Mitä keinoja minulla on enää käytettävissä, jos puhuminen ei auta koska "minun kanssa ei vain voi puhua" ja erolla ei saa uhkailla? Sehän hänelle sopi mainiosti, että kaikki vaan unohdetaan. Häipyy riitatilanteessa viikoksi, ja kun tulee takaisin, esittää kuin kaikki olisi hyvin.
Mutta sitten se hänen toinen puoli. On ihana, huomaavainen, haluaa sekä antaa hellyyttä, sanoo rakastavansa ja esim. tuo välillä lahjoja työmatkoiltaan. Kaikki on helppo unohtaa edes hetkeksi tällöin. En enää tiedä mikä on totta, mikä ei, olenko hullu vai kuvittelenko kaiken? En halua erota, mutten enää jaksa tätä. En tiedä mitä tekisin.
Kommentteja?
Kommentit (42)
Ei taida haluta olla täysin sitoutunut perhe-elämään. Lapsellista käytöstä ja arvaamatontakin. Ei tuollaiseen pysty luottamaan.
Kaksijakoinen mies. Mulla oli samanlainen, ja kuinka ollakaan, "hankalissa asioissa" vika oli aina minussa, kun taas olinkin sitten loppujen lopuksi niin tajuttoman ihana jne. Suorastaan pelottavaa. Ei tiennyt milloin tulee pusu poskelle ja milloin taas paukahtaa ovi, kun baariin kiidetään, kun taas on niin "vaikeeta muijan kanssa"...
Mitenkähän teille kävisi, kun lapsia tulisi? Mieti tarkkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti. Ihan selvä tapaus. Kuin omasta elämästä vuosien takaa. Ota jalat alle, ei muutu, paitsi huonompaan. Seuraavaksi tulee fyysinen väkivalta kuvaan. Älä vain tee lasta tuon kanssa, eroa heti. Minä tein ja turvakotiin lähdettiin, ja mies on omistanut elämänsä kiusaamiselleni eron jälkeenkin.
Ai, meitä on muitakin :/ Mies joi itsensä hengiltä. Onneksi. Eipä tarvinnut tyttären tutustua kusipäähän. Heitti tavaroita niin, että vauvan päähän meinasi osua kerrankin. Silloin lähdettiinkin menemään. Ja siitä se kiusaaminen sitten alkoi. Rikkoi ovet ja mitä kaikkea kauheuksia. Naapurit haki meidät turvaan aina pahimmalla hetkellä.
Olen itsekin ajatellut miestä narsistiseksi, mutten oikeastaan ole halunnut uskoa sitä. Luulin ettei minulle voisi käydä näin... vaikka kaikkihan varmasti niin ajattelevat. Tuntuu vain mahdottomalta edes miettiä eroa. Tuntuu että olen jotenkin vain niin kiinni siinä. Haluaisin niin paljon uskoa tähän suhteeseen, enkä haluaisi luovuttaa. Itselläni ei ole läheistä perhettä, ja olen integroitunut hänen perheeseensä. Tämä tarkoittaisi myös tietynlaista eroa perheestä siis. En tiedä miten kestäisin sen.
ap
Miksi ihmiset kuvittelee että suhde olisi hyvä jos se perustuu riippuvuuteen, siihen että toista tarvitsee niin paljon että ei voi erota. Mielestäni se on täysin väärä pohja suhteelle ja sellainen suhde muuttuu hetkessä joko valtataisteluksi tai toisen alistamiseksi. Ne asiat ei mielestäni kuulu parisuhteeseen ollenkaan. Parisuhteen terve pohja muodostuu kahden itsenäisen omillaankin pärjäävän ihmisen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsee vähän vapautta. Nuoresta asti ollut pallo jalassa. Joskus sitä nuoruuttakin on vietettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti ihan miettiä enhän ole kirjoittanut tätä tekstiä..kuulosti niin tutulta paitsi ollaan oltu yhdessä yli puolet kauemmin ja lapsia on
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ajatellut miestä narsistiseksi, mutten oikeastaan ole halunnut uskoa sitä. Luulin ettei minulle voisi käydä näin... vaikka kaikkihan varmasti niin ajattelevat. Tuntuu vain mahdottomalta edes miettiä eroa. Tuntuu että olen jotenkin vain niin kiinni siinä. Haluaisin niin paljon uskoa tähän suhteeseen, enkä haluaisi luovuttaa. Itselläni ei ole läheistä perhettä, ja olen integroitunut hänen perheeseensä. Tämä tarkoittaisi myös tietynlaista eroa perheestä siis. En tiedä miten kestäisin sen.
ap
Tuokin on tyypillistä. Narsisti etsii aina kumppanin joka ei ole integroitunut omaan perheeseensä ja vähitellen etäännyttää sinut myös ystävistäsi. Vielä voit aloittaa uuden elämän. Olisiko sinulla ystäviä jotka tukisivat sinua? Jos saat lapsen tuo käytös pahenee koska narsisti haluaa aina olla keskipisteenä. Lopulta tulee ero pikkulapsivaiheessa ja miehellä on toinen nainen. Sitten et saa olla enää osa miehen perhettä. Pahimmassa tapauksessa sinulta viedään myös lapsesi huoltajuus tai ainakin joudut kiusatuksi vuosikausiksi. Suku ja uusi nainen on miehen puolella. Ero on sinun syysi koska et siivonnut tarpeeksi hyvin. Eli mieti tarkkaan mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna palstamammojen ratkaista tulevaisuutesi. Av auttaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsee vähän vapautta. Nuoresta asti ollut pallo jalassa. Joskus sitä nuoruuttakin on vietettävä.
No tätä juuri tarkoitan. Miehellä ollut nuorena todella tiukat rajat ja tiukat vanhemmat. Hän ei ole pahemmin kokeillut rajojaan nuorempana. Voiko teini-ikä oikeasti olla vain vuosia myöhässä?
Onko tyypillistä että narsistinen käytös alkaisi heti, vai vasta (kuten meidän tapauksessemme) viiden vuoden jälkeen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin yrittää korjata kaikki asiat ja parantaa käytöstäni. Olen vaan jotenkin niin levoton ja kokoajan on sellainen kiireentuntu ja sähläys päällä. Aika on mennyt niin nopeesti ja olen alkanut vasta nyt tajuamaan, miten huonosti olen onnistunut hoitamaan asioita. Tekisin mitä vaan että saisin vanhat hyvät ajat takaisin. Voin tehdä töitäkin niin paljon kuin tarvitsee. Jaksan kyllä varmasti ei sen siitä pitäisi olla kiinni :(
Minkä ikäisiä olette? Sujuuko seksi? Onko molemmilla omia harrastuksia? Oletteko älyllisesti samalla tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiksi ei voi ruveta kun on jo oltu yhdessä pidempään. Koulutus pitää alkaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsee vähän vapautta. Nuoresta asti ollut pallo jalassa. Joskus sitä nuoruuttakin on vietettävä.
No tätä juuri tarkoitan. Miehellä ollut nuorena todella tiukat rajat ja tiukat vanhemmat. Hän ei ole pahemmin kokeillut rajojaan nuorempana. Voiko teini-ikä oikeasti olla vain vuosia myöhässä?
Onko tyypillistä että narsistinen käytös alkaisi heti, vai vasta (kuten meidän tapauksessemme) viiden vuoden jälkeen?
ap
Ei ala heti vaan sitten kun uhri on koukussa. Voi olla että katselee jo muita naisia, sinulla ei ole enää väliä.
On vain ollut yksi ja sama nainen aina mielessä päällimmäisenä. Muut on vain ollut työkavereita tms. ja niiden kesken jotain pientä arkipäiväistä huulen heittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ajatellut miestä narsistiseksi, mutten oikeastaan ole halunnut uskoa sitä. Luulin ettei minulle voisi käydä näin... vaikka kaikkihan varmasti niin ajattelevat. Tuntuu vain mahdottomalta edes miettiä eroa. Tuntuu että olen jotenkin vain niin kiinni siinä. Haluaisin niin paljon uskoa tähän suhteeseen, enkä haluaisi luovuttaa. Itselläni ei ole läheistä perhettä, ja olen integroitunut hänen perheeseensä. Tämä tarkoittaisi myös tietynlaista eroa perheestä siis. En tiedä miten kestäisin sen.
ap
Tuokin on tyypillistä. Narsisti etsii aina kumppanin joka ei ole integroitunut omaan perheeseensä ja vähitellen etäännyttää sinut myös ystävistäsi. Vielä voit aloittaa uuden elämän. Olisiko sinulla ystäviä jotka tukisivat sinua? Jos saat lapsen tuo käytös pahenee koska narsisti haluaa aina olla keskipisteenä. Lopulta tulee ero pikkulapsivaiheessa ja miehellä on toinen nainen. Sitten et saa olla enää osa miehen perhettä. Pahimmassa tapauksessa sinulta viedään myös lapsesi huoltajuus tai ainakin joudut kiusatuksi vuosikausiksi. Suku ja uusi nainen on miehen puolella. Ero on sinun syysi koska et siivonnut tarpeeksi hyvin. Eli mieti tarkkaan mitä teet.
No täytyy kyllä myöntää, että tietynlaista etääntymistä ystävistäni on tapahtunut monestakin syystä, myös miehestä riippumattomista syistä. Tietyllä tavalla en enää ystävilleni pura huolia parisuhteestani, jo pelkästään siitä syystä etten kehtaa kaikkia miehen tekoja kertoa. Mutta olet oikeassa, miehellä on mielipiteitä ystävistäni. Kuitenkin toisaalta hän kannustaa minua näkemään ystäviäni enemmän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Sujuuko seksi? Onko molemmilla omia harrastuksia? Oletteko älyllisesti samalla tasolla?
Olemme n. 25-vuotiaita. Molemmilla yliopistokoulutustausta, hän on töissä vaativassa, arvostetussa ammatissa, joka aiheuttaa paljon poissaoloa kotoa. Itse opiskelen yhä. Tavallaan annan hänelle paljon anteeksi töiden takia, kun ajattelen että stressi vaan aiheuttaa äreyttä. Seksi sujuu hyvin.
ap
Siivous ja ruuanlaitto vuoroviikoin.
Alue: Aihe vapaa
Narsisti. Ihan selvä tapaus. Kuin omasta elämästä vuosien takaa. Ota jalat alle, ei muutu, paitsi huonompaan. Seuraavaksi tulee fyysinen väkivalta kuvaan. Älä vain tee lasta tuon kanssa, eroa heti. Minä tein ja turvakotiin lähdettiin, ja mies on omistanut elämänsä kiusaamiselleni eron jälkeenkin.