Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaisi erota kirkosta
09.03.2018 |
Lapsi on 11v. Ei kuulemma usko niihin juttuihin ja tuntuu tyhmältä olla uskonnontunneilla. Ei siis koe uskovansa, ja ei tykkää käydä uskonnontunneilla. Tuntuu kuitenkin jotenkin ristiriitaiselta, että erottaisimme lapsen kirkosta, vaikka hän sitä itse haluaakin. Onko muilla ollut tällaista, ja miten ratkaisitte asian? Ei tunnu sekään hyvältä, että pakkotuputetaan lapselle uskontoa, josta hän ei selvästi pidä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Kertoohan tuo sen, kuinka tärkeänä lapsi pitää kirkon jäsenyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Millä tavalla se on tyhmintä mitä voi olla? En ymmärrä. Miksi on typerää kuulua kirkkoon?
Kamalan vihamielisiä kommentteja täällä muutenkin.
Protuleiri on tosiaan oikein kelpo vaihtoehto! Itse kävin aikanaan ja tykkäsin niin paljon että kävin vielä ohjaamassa parit myöhemmin. Oli varmasti niitä elämän suuria, tärkeitä kokemuksia silloin teininä.
Riparin voi myös käydä kuulumatta kirkkoon, ja jotkut käy molemmat.
Vielä sen verran että itse peruskouluikäisenä tykkäsin ET:stä paljon, siellä oppi miettimään omaa suhtautumista arvoasioihin ilman valmiita ratkaisuja. Jos lapsesi ei tykkää uskonnontunneista niin voisi ehkä tykätä ET:stä.
Kirkosta eroamallahan ei mitään häviä koska siihen voi liittyä aina takaisin jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Ja siellä toinen loistava syy kuulua uskontokuntaan: saa lahjoja!
Kirkossa pitäisi järjestää kunnollinen puhdistus ja heivata pihalle kaikki tavan vuoksi kirkkoon kuuluvat.En oikein ymmärrä tätäkään, että tavan vuoksi ei saisi kuulua kirkkoon. Että joku alkaa arvioida, kenen usko on riittävää ja kenen ei. Jos haluaa kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa, niin mitä pahaa siinä on. Onhan se minustakin outoa, jos ainoa motiivi on juhlat ja lahjat, mutta mikä minä olen kenenkään toimia tuomitsemaan, ja arvostelemaan, varsinkaan, jos niistä ei aiheudu mitään vahinkoa kenellekään. Pientä mielipahaa suvaitsemattomille ei lasketa.
No omasta mielestäni osalla ainakin tekopyhää tuo tavan vuoksi kirkkoon kuuluminen. (Ja huom! Sanoin osalla, en yleistä, että kaikilla.)
Oma sukulaiseni järkkäsi lapselleen ristiäiset ja kuuluvat kirkkoon. Tapauskovaisia siis, tämä sukulaiseni ei itse usko eikä puolisonsa. No toinen sukulainen uskoo ja tämä ensimmäisenä mainittu haukkuu tätä uskovaa jatkuvasti typeräksi ja idiootiksi kun uskoo tuollaiseen. Eikö tässä ole jo jotain ristiriitaa? Kuulua kirkkoon, eikä usko ja haukkuu uskovia?
Mistä luulet ap että lapsi on saanut tuollaista päähänsä? Ei tuon ikäinen lapsi vaan itse ala tuollaista ajatella. Joku kenties puhunut hänelle asiasta? Lukenut netistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 2018 vielä joku kuuluu kirkkoon? Uskotteko joulupukkiin ja menninkäisiin samoin kuin näihin paimentolaissatuihin? Uskonto on eliitin keino pitää rahvas pelossa ja hallittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Millä tavalla se on tyhmintä mitä voi olla? En ymmärrä. Miksi on typerää kuulua kirkkoon?
Kamalan vihamielisiä kommentteja täällä muutenkin.
Ei kirkkoon kuuluminen itsessään, vaan tavan vuoksi siihen kuuluminen. Sama kuin tilaisi lehteä, jota ei koskaan lue, mutta ei viitsi tilausta peruuttaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Millä tavalla se on tyhmintä mitä voi olla? En ymmärrä. Miksi on typerää kuulua kirkkoon?
Kamalan vihamielisiä kommentteja täällä muutenkin.
Ei kirkkoon kuuluminen itsessään, vaan tavan vuoksi siihen kuuluminen. Sama kuin tilaisi lehteä, jota ei koskaan lue, mutta ei viitsi tilausta peruuttaakaan.
No olkoon se sitten typerää. Tuskin vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään. Mielipiteitä saa toki olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Olisiko lapsen mahdollista osallistua prometheus-leirille? Voisi sopia paremmin lapsen vakaumukseen.
Vakaumukseen? Lapsen "vakaumus" on se, ettei halua istua uskonnon tunneilla. Jos vanhemmat tähän suostuvat niin edessä on tuhat muuta "onks pakko, jos ei haluu" -keskustelua.
Neljä vuotta on tuon ikäiselle ikuisuus ja 15-v. mennessä on todennäköisesti käyty läpi jo pitkä liuta erilaisia vakaumuksia ja mielipiteitä, jotka yhtenä päivänä ovat täysin päinvastaisia kuin toisena.
Itse en kuulu kirkkoon enkä ole käynyt riparia, jos kiinnostaa tietää. Fakta kuitenkin on se, ettei 11-vuotiaalle ole mitään muuta "haittaa" kirkkoon kuulumisesta kuin koulun ussantunnit. Ei ole kirkollisveroa, ei pakkoa käydä jumalanpalveluksissa tai seurakunnan harrastuksissa jne.
Todennäköisesti seuraava aihe lapsella on "en tarvitse ruotsia, hoitakaa mut pois ruotsin tunneilta", jos tälle tiellä lähdetään. BTW, en itse kannata pakollista uskontoa tai pakkoruotsia. En vain pidä hyvänä ideana suostua kaikkiin murkkuikäisten vaatimuksiin. On myös mahdollista, että lapsi jopa toivoo, ettei vanhemmat suostu koska tuon ikäiset haluavat koetella rajoja... Varsinkin kun ET:hen siirtyminen tarkoittaa sitä, ettei enää opiskele muun luokan kanssa. Joissakin kouluissa voi jopa joutua vaihtamaan luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä luulet ap että lapsi on saanut tuollaista päähänsä? Ei tuon ikäinen lapsi vaan itse ala tuollaista ajatella. Joku kenties puhunut hänelle asiasta? Lukenut netistä?
Ekana kyllä tulee mieleen koulu ja kaverit. Yllättävän paljon 11 vuotiaat puhuu kavereiden kanssa tämänkin kaltaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Jos sinun 11-vuotiaasi tutustuisi kaveriin, joka olisi vaikkapa helluntailainen ja haluaisi sitten itsekin liittyä heikäläisiin, niin päästäisitkö uskonnonvapauden nimissä kasteelle? Tai vaikka lestadiolaisten tai viidesläisten leireille? Tai kristillisdemokraattien tapahtumiin? Vai onko lapsi tarpeeksi kypsä päättämään vain silloin, kun lapsi haluaa erota uskonnosta?
Kirkkoon voi liittyä vasta kun pääsee ripille, eli aloitus on selvä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnontunneillahan opitaan myös muista uskonnoista. Ei siellä mitään virsiä lauleta. Sanoisin lapselle että odottaa ainakin rippikoulun ajan vielä sitä eroamista. On aika veemäistä käydä aikuisiällä ripari jos haluaakin ne kirkkohäät/kastejuhlat jne. Lisäksi on ikävää kun muut lähtee riparille niin toinen jää paitsi tästä kokemuksesta.
Niin, sillähän ei ole mitään merkitystä, että uskooko jumalaan, kunhan saa kirkkohäät.
No on ihmisiä jotka noinkin ajattelee joo, mutta ei ollut mun pointti. 11-vuotias on aika lapsi vielä ja ei ihan validi vielä päättämään noin mittavasta asiasta. Mulla on ystävä joka ei ole käynyt riparia ja harmitti kovasti koska muut olivat kokeneet yhdessä kivan jutun mihin hänellä ei ollut mahdollisuutta. Toki nykyisin on kai mahdollisuus kirkkoon kuulumattoman päästä riparille? Lähinnä se, että rippikoulu lähinnä tarjoaa nuorelle sen mitä on olla uskossa ja kuulua seurakuntaan. Miten voi tehdä päätöstä jos ei tiedä mitään koko asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Jos sinun 11-vuotiaasi tutustuisi kaveriin, joka olisi vaikkapa helluntailainen ja haluaisi sitten itsekin liittyä heikäläisiin, niin päästäisitkö uskonnonvapauden nimissä kasteelle? Tai vaikka lestadiolaisten tai viidesläisten leireille? Tai kristillisdemokraattien tapahtumiin? Vai onko lapsi tarpeeksi kypsä päättämään vain silloin, kun lapsi haluaa erota uskonnosta?
Tämä on hyvä kommentti, ajatuksia herättävä.
Minun 14-vuotias erosi kirkosta viime vuonna. Harmittaa semisti vain se, etten antanut lupaa aiemmin.
Elämänkatsomustieto on niin ajatuksia herättävä ja kasvattava aine, että se pitäisi olla pakollisena kaikilla, kuului kirkkoon tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mistä luulet ap että lapsi on saanut tuollaista päähänsä? Ei tuon ikäinen lapsi vaan itse ala tuollaista ajatella. Joku kenties puhunut hänelle asiasta? Lukenut netistä?
Tuntemasi lapset taitavat olla harvinaisen hitaasti kehittyviä, jos tuohon ikään eivät ole näitä asioita ihan itsenäisesti miettineet? Itselläni oli uskovaiset vanhemmat, jotka tosin eivät juuri uskontoa tuputtaneet, kasvoin pienellä kylällä, jolla kyllä 90-luvun alussa uskonnon opetus oli hyvinkin vakaumuksellista ja ihan itse 5. luokalla tulin siihen tulokseen, että eihän tässä ole mitään järkeä. Luin vielä Raamatunkin ennen tuota, ja järkytyin minkälainen kusipää siinä on herrana. Tulin siihen tulokseen, että joko Jumalaa ei ole tai hän on paha, joten itseään ja muita arvossa pitävä ihminen ei voi olla uskovainen. En ole katunut päätöstä, eikä siinä kyllä ollut yhdenkään aikuisen tai kaverin vaikutusta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Olisiko lapsen mahdollista osallistua prometheus-leirille? Voisi sopia paremmin lapsen vakaumukseen.
Vakaumukseen? Lapsen "vakaumus" on se, ettei halua istua uskonnon tunneilla. Jos vanhemmat tähän suostuvat niin edessä on tuhat muuta "onks pakko, jos ei haluu" -keskustelua.
Neljä vuotta on tuon ikäiselle ikuisuus ja 15-v. mennessä on todennäköisesti käyty läpi jo pitkä liuta erilaisia vakaumuksia ja mielipiteitä, jotka yhtenä päivänä ovat täysin päinvastaisia kuin toisena.
Itse en kuulu kirkkoon enkä ole käynyt riparia, jos kiinnostaa tietää. Fakta kuitenkin on se, ettei 11-vuotiaalle ole mitään muuta "haittaa" kirkkoon kuulumisesta kuin koulun ussantunnit. Ei ole kirkollisveroa, ei pakkoa käydä jumalanpalveluksissa tai seurakunnan harrastuksissa jne.
Todennäköisesti seuraava aihe lapsella on "en tarvitse ruotsia, hoitakaa mut pois ruotsin tunneilta", jos tälle tiellä lähdetään. BTW, en itse kannata pakollista uskontoa tai pakkoruotsia. En vain pidä hyvänä ideana suostua kaikkiin murkkuikäisten vaatimuksiin. On myös mahdollista, että lapsi jopa toivoo, ettei vanhemmat suostu koska tuon ikäiset haluavat koetella rajoja... Varsinkin kun ET:hen siirtyminen tarkoittaa sitä, ettei enää opiskele muun luokan kanssa. Joissakin kouluissa voi jopa joutua vaihtamaan luokkaa.
Tässä on paljon sellaista mitä itsekin olen ajatellut. Mutta jotenkin kallistuisin siihen suuntaan, että antaisin lapsen erota kirkosta. Keskustelimme asiasta tällä viikolla, ja sovittiin että lapsi miettii asiaa hetken aikaa, ja puhutaan sitten uudestaan. Tuntuu jotenkin hankalalta asialta.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Olisiko lapsen mahdollista osallistua prometheus-leirille? Voisi sopia paremmin lapsen vakaumukseen.
Vakaumukseen? Lapsen "vakaumus" on se, ettei halua istua uskonnon tunneilla. Jos vanhemmat tähän suostuvat niin edessä on tuhat muuta "onks pakko, jos ei haluu" -keskustelua.
Neljä vuotta on tuon ikäiselle ikuisuus ja 15-v. mennessä on todennäköisesti käyty läpi jo pitkä liuta erilaisia vakaumuksia ja mielipiteitä, jotka yhtenä päivänä ovat täysin päinvastaisia kuin toisena.
Itse en kuulu kirkkoon enkä ole käynyt riparia, jos kiinnostaa tietää. Fakta kuitenkin on se, ettei 11-vuotiaalle ole mitään muuta "haittaa" kirkkoon kuulumisesta kuin koulun ussantunnit. Ei ole kirkollisveroa, ei pakkoa käydä jumalanpalveluksissa tai seurakunnan harrastuksissa jne.
Todennäköisesti seuraava aihe lapsella on "en tarvitse ruotsia, hoitakaa mut pois ruotsin tunneilta", jos tälle tiellä lähdetään. BTW, en itse kannata pakollista uskontoa tai pakkoruotsia. En vain pidä hyvänä ideana suostua kaikkiin murkkuikäisten vaatimuksiin. On myös mahdollista, että lapsi jopa toivoo, ettei vanhemmat suostu koska tuon ikäiset haluavat koetella rajoja... Varsinkin kun ET:hen siirtyminen tarkoittaa sitä, ettei enää opiskele muun luokan kanssa. Joissakin kouluissa voi jopa joutua vaihtamaan luokkaa.
Minulla on uskonnon suhteen kyllä ihan sama vakaumus kuin oli 11-vuotiaanakin, eli ei se mikään mahdottomuus ole.
Olen aina kuulunut, ei minulla ole mitään erityistä syytä. Tavallaan uskon ja tavallaan en. Kirkko tekee paljon hyvää.
t.ap