Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaisi erota kirkosta
09.03.2018 |
Lapsi on 11v. Ei kuulemma usko niihin juttuihin ja tuntuu tyhmältä olla uskonnontunneilla. Ei siis koe uskovansa, ja ei tykkää käydä uskonnontunneilla. Tuntuu kuitenkin jotenkin ristiriitaiselta, että erottaisimme lapsen kirkosta, vaikka hän sitä itse haluaakin. Onko muilla ollut tällaista, ja miten ratkaisitte asian? Ei tunnu sekään hyvältä, että pakkotuputetaan lapselle uskontoa, josta hän ei selvästi pidä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Uskonnontunneillahan opitaan myös muista uskonnoista. Ei siellä mitään virsiä lauleta. Sanoisin lapselle että odottaa ainakin rippikoulun ajan vielä sitä eroamista. On aika veemäistä käydä aikuisiällä ripari jos haluaakin ne kirkkohäät/kastejuhlat jne. Lisäksi on ikävää kun muut lähtee riparille niin toinen jää paitsi tästä kokemuksesta.
Jos lapsi on vauvana kastettu, ei kasteta uudestaan, jos liittyy myöhemmin uudestaan kirkkoon. Jos lapsenlapsen kastejuhlasta on kyse, niin ei vanhempien tarvitse kuulua kirkkoon, lapsi voidaan silti kastaa.
(Aikuisiän riparikaan ei ole samanlainen, kuin 15-vuotiaille tarkoitettu, paljon vähemmällä pääsee)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi katua päätöstään jos haluaa joskus kummiksi ja rippikouluun. Liian nuori päättämään tuollaista.
Päätöstä saa myös ihan vapaasti katua myöhemmin ja liittyä takaisin jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Hyvin menee jos lahjoilla ja juhlilla pitää lahjoa pysymään aatteidensa vastaisessa järjestössä...
En nyt näe lahjomisena sitä, että lapselle kertoo häntä mietityttävistä asioista. En tietenkään ilmaisuut asiaa niin että "joo sitten sun kaverit saa satoja euroja rahaa ja paljon lahjoja, ja niillä on kivaa sinä et saa mitään, voi voi". Kerroin lapselle ainoastaan totuudenmukaisesti, yhtään suurentelematta tai liioittelematta.
Mietin vain että onko tuon ikäinen vielä liian nuori päättämään tätä asiaa?
t.ap
Ikään kuin elämänkatsomustiedossa ei käytäisi uskontoja läpi. Kannattaa lukaista opetussuunnitelmat, mm. kulttuuriperinnön ja lasten oikeuksien läpikäynti kuulostaa aika hyvältä.
11-vuotias on 5- tai 6-luokkalainen. Yrittäisin ehkä neuvotella lapsen kanssa, että hän jatkaa uskontotunneilla alakoulun loppuun ja saa sen jälkeen erota kirkosta jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna erota vaan. Kirkkoon pääsee kuitenkin aina takaisin sisään. Minulle nuorena riitti että äiti hyväksyi sen että en usko ja erosin kirkosta itse sitten 18 vuotiaana. Eli kuuntele lasta ja mitä hänellä on sanottavaa, se on loppujenlopuksi tärkeintä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Ja siellä toinen loistava syy kuulua uskontokuntaan: saa lahjoja!
Kirkossa pitäisi järjestää kunnollinen puhdistus ja heivata pihalle kaikki tavan vuoksi kirkkoon kuuluvat.
En oikein ymmärrä tätäkään, että tavan vuoksi ei saisi kuulua kirkkoon. Että joku alkaa arvioida, kenen usko on riittävää ja kenen ei. Jos haluaa kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa, niin mitä pahaa siinä on. Onhan se minustakin outoa, jos ainoa motiivi on juhlat ja lahjat, mutta mikä minä olen kenenkään toimia tuomitsemaan, ja arvostelemaan, varsinkaan, jos niistä ei aiheudu mitään vahinkoa kenellekään. Pientä mielipahaa suvaitsemattomille ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Ja siellä toinen loistava syy kuulua uskontokuntaan: saa lahjoja!
Kirkossa pitäisi järjestää kunnollinen puhdistus ja heivata pihalle kaikki tavan vuoksi kirkkoon kuuluvat.En oikein ymmärrä tätäkään, että tavan vuoksi ei saisi kuulua kirkkoon. Että joku alkaa arvioida, kenen usko on riittävää ja kenen ei. Jos haluaa kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa, niin mitä pahaa siinä on. Onhan se minustakin outoa, jos ainoa motiivi on juhlat ja lahjat, mutta mikä minä olen kenenkään toimia tuomitsemaan, ja arvostelemaan, varsinkaan, jos niistä ei aiheudu mitään vahinkoa kenellekään. Pientä mielipahaa suvaitsemattomille ei lasketa.
Eipä ole kirkossa paljon mieltä, jos jäseniltä ei edes uskoa saa vaatia. Mitenkäs se rippikoulussa opittu uskontunnustus menikään? Liekö sekin tyhjää lurittelua.
Niin, niin. Kun en tosiaan keksi mitään järkevää syytä miksi ei voisi erota, jos oikeasti haluaa ja uskonnontunneilla ahdistaa. Mutta en ole ihan varma, että onko tämä vaan joku "muotijuttu" hänen mielestään, tai yrittää olla erilainen ja saada huomiota, vai onko ihan vaan sitä mieltä että ei halua kuulua tähän kirkkoon. Varmaan kuitenkin loppupeleissä turvallisin vaihtoehto on antaa erota.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Ettekö te sitten päästäisi lasta protuleirille ja järkkäisi juhlia lahjoineen sen jälkeen? Tuo rippilahjoilla kiristäminen on aika alhaista. Sitä paitsi riparille kyllä pääsee, vaikka ei olisi yhdelläkään uskontotunnilla elämässään ollut. Pitää vaan liittyä kirkkoon ennen konfirmaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Hyvin menee jos lahjoilla ja juhlilla pitää lahjoa pysymään aatteidensa vastaisessa järjestössä...
En nyt näe lahjomisena sitä, että lapselle kertoo häntä mietityttävistä asioista. En tietenkään ilmaisuut asiaa niin että "joo sitten sun kaverit saa satoja euroja rahaa ja paljon lahjoja, ja niillä on kivaa sinä et saa mitään, voi voi". Kerroin lapselle ainoastaan totuudenmukaisesti, yhtään suurentelematta tai liioittelematta.
Mietin vain että onko tuon ikäinen vielä liian nuori päättämään tätä asiaa?
t.ap
Itse en ole koskaan uskonut, jo tarhaikäisenä muistan ajatelleeni miten typerää pakollinen ruokarukous oli ja kapinoin jättämällä käteni ristimättä. Iso osa koulun uskontotunneista turhautti, kun piti opetella jotain Jeesuksen elämän yksityiskohtia, Isä meidän rukouksia jne. ja muita uskontoja käsiteltiin äärimmäisen pintapuolisesti, tyyliin yläasteella yhtenä vuonna muutama tunti. Olisin halunnut vaihtaa ET:n, mutta en saanut kun olisi pitänyt erota kirkosta. Erosin sitten heti kun sain.
Näin Suomessa ja Euroopassa kun eletään, on ihan hyvä tuntea erityisesti kristinuskon historiaa ja vaikutusta. Itse vain koin ettei se "Jeesus teki näin ja Jumala noin" ollut tunnustuksetonta, ainakin alakoulussa se vaan esitettiin faktatyylisesti ilman mitään pohdontoja että ruokkikohan se Jeesus nyt tosiaan väkijoukon parilla kalalla ja leivällä vai olisiko tässä edes vähän väritetty kertomusta. Rukousten ja uskontunnustusten opettelu tuntui myös tuputtamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi katua päätöstään jos haluaa joskus kummiksi ja rippikouluun. Liian nuori päättämään tuollaista.
Rippikouluun pääsee, kun liittyy kirkkoon. Sen voi tehdä vaikka viikkoa ennen rippikoulua, etenkin kun on jo kastettu. Kummiksi pääsee, kun käy rippikoulun. Ja kirkkohäätkin saa, kunhan puoliso on kirkossa.
Rippikouluun pääsee, vaikka ei kuulu kirkkoon. Vain kirkon jäsen voidaan konfirmoida, mutta se ei estä rippikoulun käymistä.
Minulla on ollut ripareilla monia eri uskontoja edustavia nuoria ja niitäkin, jotka eivät virallisesti ole minkään uskonnollisen ryhmän jäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Ettekö te sitten päästäisi lasta protuleirille ja järkkäisi juhlia lahjoineen sen jälkeen? Tuo rippilahjoilla kiristäminen on aika alhaista. Sitä paitsi riparille kyllä pääsee, vaikka ei olisi yhdelläkään uskontotunnilla elämässään ollut. Pitää vaan liittyä kirkkoon ennen konfirmaatiota.
Niin, en jotenkin näe sitäkään "oikeana", että sitten niiden lahjojen ja juhlien perässä liityttäisiin uudestaan kirkkoon vaikka ei uskottaisi. Mutta tuo prometeheusleiri voisi olla ihan hyvä idea.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Sille lapselle voi ihan vaan kertoa, että ei hänen uskonnovapaus ole uhattuna vaikka vielä toistaiseksi kirkkoon kuuluukin. Että uskonnon opiskelu koulussa on teorian opiskelua, ei aivopesua eikä tuputusta. Ja että ihan itse sen oman asenteensa asioihin valitsee.
Minä olisin omani kanssa, jos tämmöinen tulisi vastaan, sillä linjalla että olet vielä alaikäinen ja vanhempasi päättää näistä asioista. Että kukaan ei pakota uskomaan, mutta sen takia että koulussa oppiaine uskonto on tyhmää, ei erota kirkosta. Että muutaman vuoden päästä on sitten valta päättää itse. Ja sitten sitä kunnioitetaan. Nyt kunnioitetaan uskomisen vapautta, vaikka kirkon jäsenyydessä pysytäänkin.
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Miksi aloittaja itse kuuluu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 11v. Ei kuulemma usko niihin juttuihin ja tuntuu tyhmältä olla uskonnontunneilla. Ei siis koe uskovansa, ja ei tykkää käydä uskonnontunneilla. Tuntuu kuitenkin jotenkin ristiriitaiselta, että erottaisimme lapsen kirkosta, vaikka hän sitä itse haluaakin. Onko muilla ollut tällaista, ja miten ratkaisitte asian? Ei tunnu sekään hyvältä, että pakkotuputetaan lapselle uskontoa, josta hän ei selvästi pidä.
Itse tuossa tilanteessa olleena allekirjoitin lupapaperin kyselemättä ja kehuin lasta omasta ajattelusta. Lapsi oli silloin 10-vuotias.
Rippikoulu on antoisampaa ja tarkoitustaan vastaavampaa käydä vasta aikuisena, kun osaa paremmin pohtia asioita. Sen voi myös käydä verkossa. Joten rippikoulua nyt ainakaan ei kannata pitää syynä jäädä kirkon jäseneksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Me ei kastettu lapsia ja saivat kouluun mennessä valita haluavatko et tunneille vai uskonnon. Valitsivat et ja siellä kyllä käydään mo ipuolisesti läpi eri asioita, myös niitä eri uskontoja. Ainakin tuttujen lapsilla se uskonto on ollut juuri niistä Jeesuksen vaiheista kertomista jne.
Saavat itse liittyä kirkkoon jos haluavat. Rippileirille on vastine prometheusleirit. Mutta jos lahjat ja rippijuhlat on ainut syy pysyä kirkkoon kuuluvana, on ehkä hieman omituista.