Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaisi erota kirkosta
09.03.2018 |
Lapsi on 11v. Ei kuulemma usko niihin juttuihin ja tuntuu tyhmältä olla uskonnontunneilla. Ei siis koe uskovansa, ja ei tykkää käydä uskonnontunneilla. Tuntuu kuitenkin jotenkin ristiriitaiselta, että erottaisimme lapsen kirkosta, vaikka hän sitä itse haluaakin. Onko muilla ollut tällaista, ja miten ratkaisitte asian? Ei tunnu sekään hyvältä, että pakkotuputetaan lapselle uskontoa, josta hän ei selvästi pidä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnontunneillahan opitaan myös muista uskonnoista. Ei siellä mitään virsiä lauleta. Sanoisin lapselle että odottaa ainakin rippikoulun ajan vielä sitä eroamista. On aika veemäistä käydä aikuisiällä ripari jos haluaakin ne kirkkohäät/kastejuhlat jne. Lisäksi on ikävää kun muut lähtee riparille niin toinen jää paitsi tästä kokemuksesta.
Niin, sillähän ei ole mitään merkitystä, että uskooko jumalaan, kunhan saa kirkkohäät.
No on ihmisiä jotka noinkin ajattelee joo, mutta ei ollut mun pointti. 11-vuotias on aika lapsi vielä ja ei ihan validi vielä päättämään noin mittavasta asiasta. Mulla on ystävä joka ei ole käynyt riparia ja harmitti kovasti koska muut olivat kokeneet yhdessä kivan jutun mihin hänellä ei ollut mahdollisuutta. Toki nykyisin on kai mahdollisuus kirkkoon kuulumattoman päästä riparille? Lähinnä se, että rippikoulu lähinnä tarjoaa nuorelle sen mitä on olla uskossa ja kuulua seurakuntaan. Miten voi tehdä päätöstä jos ei tiedä mitään koko asiasta?
Minut taas painostettiin käymään ripari, vaikka en olisi halunnut. Ja se harmitti kyllä todella, eikä ripari edes ollut minusta kiva kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Jos sinun 11-vuotiaasi tutustuisi kaveriin, joka olisi vaikkapa helluntailainen ja haluaisi sitten itsekin liittyä heikäläisiin, niin päästäisitkö uskonnonvapauden nimissä kasteelle? Tai vaikka lestadiolaisten tai viidesläisten leireille? Tai kristillisdemokraattien tapahtumiin? Vai onko lapsi tarpeeksi kypsä päättämään vain silloin, kun lapsi haluaa erota uskonnosta?
Tietenkin tekisin lapselle selväksi, että hänen täytyy tuntea perinpohjin uskonto, johon toivoo liittyvänsä ja hyväksyä aivan kaikki, mitä kyseinen uskonto opettaa. Mahdollisesti siis myös esim. miehelle alistuminen, kaiken (myös pahoinpotelyiden jne.) anteeksi antaminen...
Eikö kukaan täällä muuten tiennyt, että kirkkoon kuulumatonkin lapsi voi käydä uskonnontunneilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Jos tässä alkaisi kaikki pelkkien mielihalujen mukaan toimimaan, niin miten pitkään luulisit järjestäytyneen yhteiskunnan pysyvän pystyssä?
No ei tuo ripari kyllä ole mikään syy. Kirkkohäiden, "virallisen" kummiuden yms hohde hiipuu koko ajan. Itse olen kummi, mutta en virallisesti, enkä koe asemassani muihin kummeihin mitään muuta eroa kuin sen että ei ota aivoon maksaa sen kummiuden takia vajaat 800 euroa vuodessa.
Mielestäni ET on myös paljon filosofisempaa ja mielekkäämpää opiskella, ja väittäisin, että sen opiskelu kehitti ajattelutaitojani ja auttoi laajentamaan maailmankuvaani paremmin kuin uskonto. Olen siis sikäli erikoinen tapaus, että olen lukiossa lukenut rinnakkain molempia, uskontoa ja ET:tä, koska pienellä paikkakunnalla minua ei aina saatu järjestettyä ET:n etäkurssiopetukseen. Kävin esimerkiksi lukion etiikan kurssin sekä ET:n puolella että uskonnon puolella ja sain molemmista kurssisuoritukset kaikessa hiljaisuudessa. :D Uskonnon kurssilla käsiteltiin peruskysymyksiä, jotka olin käynyt jo yläasteen elämänkatsomustiedossa, tyyliin eläimet ja etiikka, kun taas ET:ssä oli paljon syvällisempää: mitä on objektiivisesti arviotuna hyvä elämä, voiko sen määrittää ja voiko esimerkiksi huumeidenkäyttäjä elää hyvää elämää sen mukaan, miten hyvä elämä saatettaisiin objektiivisesti määrittää?
Niin omanikin halusi. Kerroin 15 vuoden ikärajan ja sitten myöhemmin osoitteen. Eipä ole vielä 27-vuotiaana saanut tehtyä sitä eroamisilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Jos sinun 11-vuotiaasi tutustuisi kaveriin, joka olisi vaikkapa helluntailainen ja haluaisi sitten itsekin liittyä heikäläisiin, niin päästäisitkö uskonnonvapauden nimissä kasteelle? Tai vaikka lestadiolaisten tai viidesläisten leireille? Tai kristillisdemokraattien tapahtumiin? Vai onko lapsi tarpeeksi kypsä päättämään vain silloin, kun lapsi haluaa erota uskonnosta?
Edes ev.lut. seurakuntaan 11 vuotiaat aina ei voi liittää ellei vanhemmista ainakin toinen kuulu kirkkoon. Tuskinpa myöskään helluntaiseurakunta tai jehoviin... Kaverin kanssa lapsi saisi kyllä osallistua myös heidän tilaisuuksiinsa niin halutessa. Oudolta toki tuntuisi jos haluaisivat osallistua vaikkapa kristillisdemokraattien puoluekokouksen, mutta ehkä johonkin nuorille suunnattuun tapahtumaan kyllä.
Mitä tulee puolueiden kannattajien ja osallistumiseen toimintaa olen itsekin osallistunut yläasteikäisenä toimintaan jonka taustalla vaikutti puoluejärjestö ja vieläpä samaan aikaan kuulunut toisen puolueen nuorisojärjestöön.
Mä sain itse vanhemmiltani luvan erota kirkosta ala-asteikäisenä. Rippikoulun sijasta kävin Prometheus-leirin. Aikuisena liityin sitten takaisin ev-lut-kirkkoon ja kävin aikuisrippikoulun. Olen kiitollinen siitä, että sain itse valita, niin lapsena kuin aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hieman vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Lopulta selvisi että tyttö olisi halunnut erota kirkosta ja siirtyä et-tunneille siksi että siellä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Eli asia ei liittynyt millään tavalla uskontoihin, uskonnonvapauksiin tai aatteisiin. Ainoastaan lapsen mielihalu.
Mielihalu on ihan yhtä hyvä syy siinä kuin mikä muukin. Vain tavan vuoksi johonkin kuuluminen on tyhmintä mitä voi olla.
Entä jos lapselle tulee mielihalu lähteä lestadiolaisten suviseuroille, kun hyvä ystäväkin (tai joku tosi söpö poika/tyttö) menee?
Lapsen mielihalu tai se, että kaveri on ET:ssä, ei todellakaan ole hyvä syy erota kirkosta. Nimittäin kohta voikin olla jo joku toinen kaveri, joka on ussassa, ja taas pitää vaihtaa. Nykyään on toki tavallista, että vanhempien vaatimuksesta vaihdetaan ussasta ET:hen ja takaisin. Eri kielissä tätä peliä vasta onkin, kun on otettu joku ranska A-kieleksi eikä se olekaan helppoa... Tai on kaveri, joka on enkun ryhmässä.
Ja 10 vuotta myöhemmin istutaankin sitten lapsen mukana työhaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ihan siitä että millainen vanhempi haluat olla. Jos haluat osoittaa lapselle että hänen mielipiteellä ole minkäänsortin väliä niin et tietenkään anna erota. Omat vanhempani tekivät näin ja viesti meni perille. Lintsasin uskonnontunnit ja otin neloset todistuksiin niistä ja erosin sitten kirkosta täysi-ikäisenä. :)
No näin juuri olen ajatellutkin. Mietin vaan, että onko 11v vielä liian "pieni" tekemään tuollaisen päätöksen? En keksi tietysti mitään järkevää syytä sillekään, että ei saisi erota.
Ja on tottakai kerrottu lapselle mistä sitten jää paitsi jos kirkosta eroaa. Alkoi lasta mietityttämään rippijuhlat, ja että sitten jäisi ilman juhlia ja lahjoja kun kaverit saa.
t.ap
Olisiko lapsen mahdollista osallistua prometheus-leirille? Voisi sopia paremmin lapsen vakaumukseen.
Vakaumukseen? Lapsen "vakaumus" on se, ettei halua istua uskonnon tunneilla. Jos vanhemmat tähän suostuvat niin edessä on tuhat muuta "onks pakko, jos ei haluu" -keskustelua.
Neljä vuotta on tuon ikäiselle ikuisuus ja 15-v. mennessä on todennäköisesti käyty läpi jo pitkä liuta erilaisia vakaumuksia ja mielipiteitä, jotka yhtenä päivänä ovat täysin päinvastaisia kuin toisena.
Itse en kuulu kirkkoon enkä ole käynyt riparia, jos kiinnostaa tietää. Fakta kuitenkin on se, ettei 11-vuotiaalle ole mitään muuta "haittaa" kirkkoon kuulumisesta kuin koulun ussantunnit. Ei ole kirkollisveroa, ei pakkoa käydä jumalanpalveluksissa tai seurakunnan harrastuksissa jne.
Todennäköisesti seuraava aihe lapsella on "en tarvitse ruotsia, hoitakaa mut pois ruotsin tunneilta", jos tälle tiellä lähdetään. BTW, en itse kannata pakollista uskontoa tai pakkoruotsia. En vain pidä hyvänä ideana suostua kaikkiin murkkuikäisten vaatimuksiin. On myös mahdollista, että lapsi jopa toivoo, ettei vanhemmat suostu koska tuon ikäiset haluavat koetella rajoja... Varsinkin kun ET:hen siirtyminen tarkoittaa sitä, ettei enää opiskele muun luokan kanssa. Joissakin kouluissa voi jopa joutua vaihtamaan luokkaa.
Ystäväni päätti 4 luokalla alkaa kasvissyöjäksi, ja on sitä edelleen, 30 vuotta myöhemmin. Että kyllä tuossa iässä osalla voi jo ollaihan oikeita, pysyviä vakaumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin siinä 10-vuotiaana ruveta jehovantodistajaksi koska kaverin perhe oli ja ihailin heidän yhteisöllisyyttään sekä perheen tapaa tehdä yhdessä asioita. Luojan kiitos äitini ei antanut minun vaihtaa uskontoa. 😬 Edelleen kuulun kirkkoon. Ja äitini on pakana niin kuin on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnontunneillahan opitaan myös muista uskonnoista. Ei siellä mitään virsiä lauleta. Sanoisin lapselle että odottaa ainakin rippikoulun ajan vielä sitä eroamista. On aika veemäistä käydä aikuisiällä ripari jos haluaakin ne kirkkohäät/kastejuhlat jne. Lisäksi on ikävää kun muut lähtee riparille niin toinen jää paitsi tästä kokemuksesta.
Vähän luulen, ettei tätä tapausta tule kiinnostamaan muutkaan kirkolliset tilaisuudet. Rippileirin sijasta voi käydä Prometheus-leirin tai sitten pitää vaikka ihan omat aikuistumisjuhlat sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon voi liittyä vasta kun pääsee ripille, eli aloitus on selvä provo.
Taidat itse olla provo.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi alle 18-vuotiaan erota kirkosta, odottelisin jotain uskonnollista heräämistä ja etsikkoaikaa, mutta jos sellaista ei sitten täysi-ikäisenäkään olisi tullut, niin sitten, jos vielä lapsi haluaisi erota, niin en sitä estääkkään voisi.. Kannattaa perustella lapselle miksi itse kuulut kirkkoon.
Päinvastoin, lasta ei pitäisi edes kastaa, koska vauva ei voi vielä ymmärtää mihin tahtoo liittyä ja mihin ei. Sitten 18-vuotiaana saa liittyä kirkkoon jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi katua päätöstään jos haluaa joskus kummiksi ja rippikouluun. Liian nuori päättämään tuollaista.
Minä olen kyllä kummina lapselle, vaikken ole kirkossa. Ja turha tulla sössöttämään että en ole virallinen kummi, kun ei kummin tehtävänä enää ole edes uskonnon opetus. Lisäksi lapsen toinen vanhempi ei ole kristinuskossa.
Minä erosin kirkosta heti, kun täytin 18. Perheessäni tai suvussani ei ole kukaan uskonut Jumalaan, eikä uskonto muutenkaan ole ollut elämässäni mukana millään tavalla. Silti oli ihan hyvä, että kävin koulun uskonnon tunneilla. Ainakin opin asiasta paljon, vaikkei se omaa elämääni niin paljoa koskettanutkaan. Niin monien muiden ihmisten elämää se kuitenkin koskettaa. Uskonnontunnit ei ainakaan meidän koulussa ollut uskonnon tuputtamista, lähinnä tarkoitus oli nimenomaan oppia lisää maailmasta ja ihmisistä. Kävin myös rippikoulun ja sekin oli positiivinen kokemus, jota en vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnontunneillahan opitaan myös muista uskonnoista. Ei siellä mitään virsiä lauleta. Sanoisin lapselle että odottaa ainakin rippikoulun ajan vielä sitä eroamista. On aika veemäistä käydä aikuisiällä ripari jos haluaakin ne kirkkohäät/kastejuhlat jne. Lisäksi on ikävää kun muut lähtee riparille niin toinen jää paitsi tästä kokemuksesta.
Niin, sillähän ei ole mitään merkitystä, että uskooko jumalaan, kunhan saa kirkkohäät.
No on ihmisiä jotka noinkin ajattelee joo, mutta ei ollut mun pointti. 11-vuotias on aika lapsi vielä ja ei ihan validi vielä päättämään noin mittavasta asiasta. Mulla on ystävä joka ei ole käynyt riparia ja harmitti kovasti koska muut olivat kokeneet yhdessä kivan jutun mihin hänellä ei ollut mahdollisuutta. Toki nykyisin on kai mahdollisuus kirkkoon kuulumattoman päästä riparille? Lähinnä se, että rippikoulu lähinnä tarjoaa nuorelle sen mitä on olla uskossa ja kuulua seurakuntaan. Miten voi tehdä päätöstä jos ei tiedä mitään koko asiasta?
Minut taas painostettiin käymään ripari, vaikka en olisi halunnut. Ja se harmitti kyllä todella, eikä ripari edes ollut minusta kiva kokemus.
Sama homma. En ollut tarpeeksi rohkea nuorena sanomaan, etten halua riparille/kuulua kirkkoon... Tietenkin 11-vuotias voi olla liian nuori ja kuulostaa siltä ettei lapsesi vaan jaksa mennä tunneille. En tiedä. Toisaalta hienoa kuunnella lasta, vaikka onkin nuori. Kirkkoon voi aina liittyä takaisin.
Itse erosin kirkosta vasta aikuisiällä, koska en aikaisemmin tullut ykinkertaisesti pohdittua koko asiaa. Kaipa se oli sitten ensimmäiset palkkakuitit, jotka saivat miettimään. Tajusin, että maksan "jäsenmaksua" kerhoon, jonka uskomuksia en allekirjoita.
Omaa lasta ei sitten ole nidottu kirkkoon millään tavalla ja nyt kun aloitti koulun niin mietin tuota ainevalintaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos alkaisi järkätä häntä ET-puolelle niin en tiedä minkälaisia sosiaalisia vaikutuksia sillä olisi ollut pojan kouluelämässä. Jos ET-porukka jää koulussa kovin pieneksi tai erikseen muista, voi tulla ihan turhia ongelmia kun muutenkin kouluun sopeutuminen on iso ja herkkä asia lapselle. Joten olkoon uskonnontunneilla. Eihän se tunnustuksellista ainakaan saisi olle, riippuu tietysti opettajasta että miten objektiivisesti osaa asioista kertoa..
11-vuotias on kuitenkin jo sen verran iso, että antaisin aika paljon painoarvoa hänen valinnoilleen. Siinähän voi olla ihan aito vakaumuskin jo takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi jos sinut olisi liitetty täysin arvojesi vastaiseen poliittiseen puolueeseen vauvana, eikä annettaisi erota ennen täysi-ikäisyyttä? "Eihän tässä kenenkään valinnanvapautta rikota. :)"
Jotenkin hupaisaa kuinka kristityt ovat aina ulisemassa uskonnonvapaudesta jos jonkun koulujuhlan ohjelmaan ei kuulu virsiä, mutta kun yhtäläinen uskonnonvapaus pitäisi antaa niille kaikkein avuttomimmassa asemassa oleville niin eeih, ne mitään sellaista tarvitse.
Jos sinun 11-vuotiaasi tutustuisi kaveriin, joka olisi vaikkapa helluntailainen ja haluaisi sitten itsekin liittyä heikäläisiin, niin päästäisitkö uskonnonvapauden nimissä kasteelle? Tai vaikka lestadiolaisten tai viidesläisten leireille? Tai kristillisdemokraattien tapahtumiin? Vai onko lapsi tarpeeksi kypsä päättämään vain silloin, kun lapsi haluaa erota uskonnosta?
Miksi pitäisi heti tehdä kaste? Miksei voisi mennä tutustumaan ja kokeilemaan onko se oma juttu? Tutustuminenkin voi kestää sen pari vuotta, että tuntuuko tämä omalta ja oikealta omaan arvomaailmaan.
En tosin ole tuo, jolta kysyit, mutta meillä saisi liittyä, kun on ensin käynyt tapaamisilla ja kokeillut millaista siellä on. Lapseni eivät elä minun arvomaailmani mukaan, heillä on omansa. Lapseni eivät ole jatkeitani, he ovat omia yksilöitää.
Uskonnonopetus ei kyllä nykyään pitään tuputus ole. Se on laaja oppiaine, tottakai eniten liittyy kristinuskoon, mutta esim. meillä oli 7.luokalla niin että opiskeltiin maailman uskontoja. Uskonto avartaa myös sen verran ajattelua että se laajentaa näkemyksiä asioista ja oppii ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Voit erottaa lapsesi kirkosta, ainoa mikä vaikuttaa on ettei lapsesi saa ns. kutsua riparille. Sinne voi silti tietääkseni osallistua yhtä lailla.
En antaisi alle 18-vuotiaan erota kirkosta, odottelisin jotain uskonnollista heräämistä ja etsikkoaikaa, mutta jos sellaista ei sitten täysi-ikäisenäkään olisi tullut, niin sitten, jos vielä lapsi haluaisi erota, niin en sitä estääkkään voisi.. Kannattaa perustella lapselle miksi itse kuulut kirkkoon.