Kerrostaloasujat! Kuunteletko aina ennen ulosmenoa, että onko muita rappukäytävällä?

SIlloin kun olin pahasti masentunut niin joo, enää en

Riippuu päivästä

En kuuntele, mutta jos kuulen että joku on juuri tulossa oven kohdalle, niin jään odottomaan, ihan jo sen vuksi että tämä joku ei törmää oveen kun avaan sen.

En asu kerrostalossa, mutta tuleehan niissä käytyä, esimerkiksi hotelleissa.

Kuuntelen ja odotan ettei siellä ole ketään ennen kuin menen.

Joskus

Jos ovisilmästä kajastaa valoa niin kurkkaan näkyykö ketään, kuuntelen kuuluuko askeleita ja jos ei kuulu eikä näy mitään niin sitten vasta menen.

Joo yleensä sen verran ettei yksi naapurin mies ole lähettyville. Tarrautuu perään selostamaan omia juttujaan eikä hienovaraisista vinkeistä tajua lopettaa. Ollaan seinänaapureita niin en ihan viitsiä käskeä painua hevonkuuseenkaan. Muilla naapureilla ei väliä.

Riippuu päivästä.

No huh huh! Ei ole käynyt mielessäkään. Mä tuun sellaisella ryminällä että oksat pois. Muut väistää. :) 

En kuuntele, olen kuuro.

En enää. Ellei satu olemaan ihan kamalan huono päivä.

Tästä tuli mieleen nämä:

https://www.sadanduseless.com/2016/06/finnish-nightmares/

Kun asuu kerrostalossa ja on joukkovainottu, niin aina, kun on lähdössä ulos, rapussa alkaa ovet käydä ja joku/jotkut lähtee "sattumalta" juuri samaan aikaan ulos. Rappukäytävässä voi usein olla usemman tunninkin hiljaista, mutta heti, kun alan valmistautumaan uloslähtöön, niin sitten alkaa tapahtua. Samoin, kun tulen kotiin, niin aina joku tulee ulos tai menee sisään samaan aikaan. Tämä on tyypillinen taktiikka joukkovainoamisessa. 

Niin niin, kyllä sattumalta aina vai joku tulla samaan aikaan rappukäytävään, mutta jos se tapahtuu 95 prosentissa tapauksista, niin kuka tahansa ymmärtää, ettei se voi enää ole sattumaa. Eikä noin tapahtunutkaan ennen kuin minua alettiin vainoamaan, törmäsin itse asiassa aika harvakseltaan kehenkään rappukäytävässä.

Mistä vainoajat tietää, että olen lähdössä? 24/7 teknisen tarkkailun avulla.

Aina teen samoin, vaikka olisi kiire. Joskus olen jo menossa käytävällä ja kuulen, että alemmissa kerroksissa on liikettä, niin käännyn takaisin, menen sisälle ja odotan vähän aikaa. En tiedä mistä, se edes johtuu, etten  halua nähdä naapureita. Ahdistaa. 

E kuuntele enkä odottele. Naapureita on ihan kiva mähdä ja moikata.

ggw3 kirjoitti:

Aina teen samoin, vaikka olisi kiire. Joskus olen jo menossa käytävällä ja kuulen, että alemmissa kerroksissa on liikettä, niin käännyn takaisin, menen sisälle ja odotan vähän aikaa. En tiedä mistä, se edes johtuu, etten  halua nähdä naapureita. Ahdistaa. 

Uskallatko edes käydä kakilla? 

Eipä tule kuunneltua. En pelkää naapureitani. Jopa uskallan tervehtiä heitä.

Huonona päivänä kyllä. Useimmiten en. Taloyhtiössämme on lähtökohtaisesti hyvä meininki ja välttelen muita vain silloin kun on itsellä todella huono fiilis.

Naapurini n. 80-vuotias energinen rouva on suorastaan aiheuttanut minulle porraskäytäväfobian. Kun hän kuulee, että avaan oveni, yli puolet kerroista hän avaa omansa ja alkaa haastatella. Esim. että no olethan sinä kotona, kun ei mitään ääniä koskaan kuulu, hän jo ihan huolestui. Tai että en sitten ollut yhtiökokouksessa, kannattaisi kyllä käydä niissä. Tai on niin huonosti hiekoitettu piha, että siihen eteen meinaa kaatua, soita sinäkin isännöitsijälle, niin mahdollisiman moni valittaa asiasta päläpäläpälä.... :O

Joskus ei haluta poistua ollenkaan kotoa. Pitää vetää syvään henkeä ja avata ovi ja rynnistää kohti rappuja ilman varmuuslukon vääntämistä....

LOL, en kuuntele. Kuljen ihan milloin haluan, mutta pari tällaista luikahtelijaa on bongattu. En ymmärrä miten lyhyitä kontakteja ja moikkauksia pitäisi vältellä. Lisäksi olen itse niin tehokkaan (lue: viime tipan:D) aikataulun ihminen, että myöhästyisin taatusti jos jäisin ovisilmän taakse luimuilemaan.:)

Yksi ainoa naapureista on toki sellainen jolla juttua riittäisi ja mutta siitä pääsee kiireellä eroon, sori pakko juosta -meiningillä.