Ero lapsiperheessä, miten tästä eteenpäin? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin 8.3. kello 14–16!
Äiti tai isä, onko parisuhteesi päättymässä? Askarruttavatko eroon liittyvät asiat mieltäsi? Kysy neuvoa erotilanteeseen ja eron jälkeiseen vanhemmuuteen sekä lapsen huomiointiin! Ero lapsiperheessä -työn asiantuntijat Ensi- ja turvakotien liitosta vastaavat kysymyksiin torstaina 8.3. kello 14–16. Voit kirjoittaa kysymyksesi ketjuun jo etukäteen.
Voit laittaa tähän ketjuun myös toiveita juttuaiheiksi eroteemaan liittyen. Vauva.fi-sivustolle on tulossa huhtikuussa eroaiheinen sisältökokonaisuus yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.
Kommentit (59)
JJJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä harkinta-aika menossa. Ero kuitenkin vielä mietityttää, meillä 7 ja 3v lapset joille isä on todella tärkeä. Pelottaa, miten he reagoivat eroon ja poismuuttoon. Miten hoitaisin tilanteen mahdollisimman hyvin lasten kannalta? Kuinka paljon ennen muuttoa kannattaa kertoa lapsille? Itseäni ala-arvoistetaan suhteessa pahasti eikä minun haaveilla ja tavoitteilla ole puolisolle merkitystä, lisäksi hän tekee yrittäjänä töitä 12-16h päivässä eli aikaa perheelle ei juurikaan jää. Vastaan yksin lapsista ja kodin hoidosta, käyden itsekin töissä. Työ on miehelle aina etusijalla. Voiko tämä muuttua, kannattaako jäädä odottamaan? Minusta syyni tuntuvat lapsia ajatellen itsekkäiltä, koska lapsia mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellä silloin kun sattuu olemaan kotona. Minulla vaan on vaikeuksia jaksaa henkisesti koska en koe olevani arvostettu enkä rakastettu mieheni toimesta. Onko ero itsekkäistä syistä lapsille parempi vai huonompi vaihtoehto kuin se että jäisin tilanteeseen esimerkiksi kunnes lapset ovat vanhempia?
Vastaan sulle vaikka en olekaan asiantuntija:)
Ihan omasta kokemuksesta, meilläkin oli vuosia kun mies teki pitkää päivää ja työ meni aina kaiken edelle. Pari kertaa sanoin jo lähteväni lasten kanssa. Kuitenkin päätettiin aina yrittää. Yhden kerran sitten päätin, että teen ratkaisun, en jaksa aina tuntea surua kun mies joutuu lähtemään yllättäenkin töihin. Koska meillä oli kuitenkin kaikki asiat muuten hyvin, päätän että kestän tuon "liiallisen" työnteon, en valita niistä ja annan miehelle mahdollisuuden töitä tehdä ilman että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa.
Se oli kohdallani hyvä päätös. Tilanne on muuttunut, taloudellisesti, jolloin miehen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Lisäksi hän ei enää halua tehdä töitä yhtä paljon. Toisaalta myös minun työtilanteeni on muuttunut, ja vaatii joustoa. Nyt molemmat annamme toiselle tarpeellisen tilan tehdä töitä ja sitten yhteisenä perheaikana koitamme tehdä kivoja juttuja ja nauttia.
Erotako vai ei? Kysymys, jota monet parisuhteessa elävät saatavat pohtia suhteensa aikana. Vuosien myötä muutumme ihmisinä, perhetilenteemme muuttuu ja koemme erilaisia asioita. Eroa pohtiessa olisi hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä eroratkaisu tarkoittaisi niin oman elämän, nykyisen kumppanin kuin lasten tilanteessa? Mihin eroratkaisu on oikeastaan ratkaisu ja mihin asioihin ei? Työelämän kuormittavuus, lasten kasvatukseen ja huolenpitoon liittyvä vanhemman vastuu sekä vähäinen parisuhdeaika, tunne siitä etten tule suhteessani kuulluksi ja kohdatuksi, voivat saada miettimään eroa yhtenä tapana ratkaista tilanne tai ainakin saada aikaan muutos nykyiseen tilanteeseen, johon itse on tyytymätön. Eroratkaisu, silloin vielä kun ei itsekään tiedä, onko päätös hyvä vai huono, olisi hyvä tehdä tietoisen pohdinnan lopputuloksena eikä ehkä niinkään vain tunteen varassa. Tässä kohtaa ehkä miettisinkin sitä, onko teidän yhdessä pariskuntana ja lasten vanhempian mahdollisuus käyttää ammattillista apua tai vertaistukea, jonka avulla voisitte tarkastella suhteenne ja perhe-elämänne tilaa. Olisiko hyvä sanoa ääneen toiselle, mitä itse toivoo ja odottaa parisuhteelta? Tukea tähän voi saada esimerkiksi kirkon perheneuvonnasta ( ei edellytä seurakunnna jäsenyyttä), Väestöliiton pariterapiasta (http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/), jossa on mahdollisuus myös nettivastaanottoajoille. Toimiiko paikkakunnallanne Solmuja parisuhteessa parineuvoja (lista heistä löytyy Kataja ry:n sivuilta). Lisäksi on Parempi yhteys tukipuhelin 050 3122325 , josta saa tietoa ja tukea parisuhteen pulmiin.
Lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Asumme suuressa kaipungissa, mutta emme kuitenkaan Helsingissä. Toinen vanhemmista on nyt muuttamassa toiselle puolelle kaupunkia. Julkisilla matka vanhaan kouluun kestäisi tunnin. Koulun vaihto on mahdollista, mutta sitten toiselta vanhemmalta olisi se tunti uuteen kouluun. Onko eroperheiden lapsille mahdollista saada koulukyydityksiä kauempana asuvan vanhemman luota? Onko väliä onko tämä vanhempi lähi tai etä? Miten muissa perheissä on ratkaistu tilanne? Harrastuskuskaukset eivät ole ongelma, koska harrastukset ovat muutenkin ympäri kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on hakenut eroa viime viikolla. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta vaikeaa on, koska aina joku lapsista on kotona. Lapset kyllä varmaan aistivat ilmapiirin ja äidin ja isän ahdistuksen ja surun.
Mies ei ole varma halustaan erota. Itkin sitä koko la-su yön ja 6-vuotias tuli sänkyyn sitä kuuntelemaan ja pitämään kaulusta kiinni.
Emme ole kuitenkaan käsitelleet asiaa lasten kanssa emmekä ehkä oikein osaisikaan sanoa oikeita sanoja.
Mitä 6-16-vuotiaille lapsille kannattaa epävarmassa tilanteessa sanoa? Onko jokin taho, mihin 6-vuotiaan kanssa voisi mennä asiasta keskustelemaan kun itsellä asiasta puhuminen menisi varmaan pelkäksi itkuksi ja ahdistaisi lasta? Miten auttaa siis 6- tai 16-vuotiasta lasta käsittelemään tunteita epävarmassa/epäselvässä tilanteessa vai onko parempi vain olla hiljaa kunnes pääsemme ratkaisuun? Etenkin jos emme eroakaan, niin kaikki suru ja murhe on ollut perheessä "turhaa". Olen aivan pattitilanteessa omien tunteiden ja lasten tunteiden kanssa.
Olen odottanut tähän mun kysymykseen täällä linjalla vastausta 2 tuntia...
Tämä oli kyllä pettymys. Kirjoitin kysymyksen nro 13, enkä saanut siihen mitään vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten (kouluikäisten) kanssa kannattaisi käsitellä sitä, että isä (etävanhempi) ei kykene heistä huolehtimaan eikä voi heitä juurikaan tavata, vaikka äiti yrittää parhaansa mukaan sopia tapaamisia?
Olet tärkeän kysymyksen äärellä ja on hyvä, että pohdit asiaa. On tärkeätä puhua lasten kanssa, ja ehkä vielä tärkeämpää kuulla lasten ajatuksia siitä, että isä ei ole heidän arjessaan läsnä ja ettei isä kykene lapsista huolehtimaan. Voi olla, että joudut vanhempan vastaanottamaan lasten tunteita tilanteeseen liittyen (kiukkua ja pettymystä, surua ja huolta isän pärjäämisestä) ja kannat isoa vastuuta siitä, että lapset saisivat kuitenkin mielessään kantaa hyvää kuvaa isästään, vaikeuksista huolimatta. Kuullostaa myös siltä, että olet itse valmis edesauttamaan lasten ja isän välisen suhteen säilymistä ja ponnistelet tapaamisten toteutumisen eteen, mikä voi myös itsellesi on haastavaa. Kannattelet lasten mielessä mielikuvaa lähes poissaolevasta isästä.
Kouluikäisten lasten kanssa asioista kannataa puhua suoraan eli kertoa, että isän tilanne on sen kaltainen että hän ei pysty pitämään kiinni luvatuista asioista ja ettei isä voi tavata lapsia usein. Jos lapset ovat eläneet isän kanssa ja eläneet todeksi myös sitä arkea, jossa isällä on ollut omaan henkilökohtaiseen elämään liittyviä pulmia, voi keskustella myös sen avulla. Kuitenkin olisi tärkeätä, että keskustelussa on läsnä myös hyviä muistoja ja hyvinä koettuja hetkiä isän kanssa. Mitä hyvää isässä on, onko lapsissa piirteitä, jotka muistuttavat isästä eli voit vaalia myös hyvää ja arvokasta toisesta vanhemmasta vaikka hän ei ole kykenevä sellaiseen vanhemmuteen, joka lapsille olisi tarpeen.
Onko teillä ollut mahdollisutta hakea asiakkuutta tapaamispaikkaan? Jos vanhempi ei ole kykenevä tapaamaan lapsia ilman tukea, voi apuna käyttää tuettuja tai valvottuja tapaamisia, joita kunnan sosiaalitoimi on velvollinen järjestämään sosiaalihuoltolain mukaisesti. Tässä asiassa kannattaa kääntyä kunnan lastenvalvojan puoleen ja tiedustella mahdollisuutta tämänkaltaiseen ratkaisuun. Tai onko sinulla suhteita isän sukulaisiin, jotka voisivat tavata lapsia ja näin säilyttää sukuyhteyttä isän sukuun tai ehkä mahdollistaa lapsen ja isän tapaamiset esimerkiksi isovanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kyllä pettymys. Kirjoitin kysymyksen nro 13, enkä saanut siihen mitään vastausta.
Käyn vastaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on hakenut eroa viime viikolla. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta vaikeaa on, koska aina joku lapsista on kotona. Lapset kyllä varmaan aistivat ilmapiirin ja äidin ja isän ahdistuksen ja surun.
Mies ei ole varma halustaan erota. Itkin sitä koko la-su yön ja 6-vuotias tuli sänkyyn sitä kuuntelemaan ja pitämään kaulusta kiinni.
Emme ole kuitenkaan käsitelleet asiaa lasten kanssa emmekä ehkä oikein osaisikaan sanoa oikeita sanoja.
Mitä 6-16-vuotiaille lapsille kannattaa epävarmassa tilanteessa sanoa? Onko jokin taho, mihin 6-vuotiaan kanssa voisi mennä asiasta keskustelemaan kun itsellä asiasta puhuminen menisi varmaan pelkäksi itkuksi ja ahdistaisi lasta? Miten auttaa siis 6- tai 16-vuotiasta lasta käsittelemään tunteita epävarmassa/epäselvässä tilanteessa vai onko parempi vain olla hiljaa kunnes pääsemme ratkaisuun? Etenkin jos emme eroakaan, niin kaikki suru ja murhe on ollut perheessä "turhaa". Olen aivan pattitilanteessa omien tunteiden ja lasten tunteiden kanssa.
Hienoa, että jaksat miettiä miten huomioida ja tukea lapsia keskellä teidän vanhempien kriisiä ja surua. Olet aivan oikeassa, että lapset aistivat, että nyt vanhemmilla ei ole kaikki hyvin sekä muutokset perheen ilmapiirissä. Tämän vuoksi niistä on myös tärkeä puhua, sillä puhumattomuus saa lapset keksimään itse selityksiä asioille (jotka voivat usein olla vielä pelottavampia kuin todellisuus) ja lisäksi he jäisivät tunteiden ja ajatustensa kanssa yksin. Lapsille voi kertoa sen, että äidillä ja isällä on tällä hetkellä aikuisten välisiä erimielisyyksiä ja huolia, jotka eivät johdu millään tavalla lapsista. Lapsille on myös hyvä kertoa, että te aikuisina selviätte asioista ja saatte apua, joten lasten ei tarvitse kantaa teistä huolta.
Onko teidän mahdollista mennä miehenne kanssa yhdessä juttelemaan asioista jonkin ammattilaisen luokse, jolloin teillä olisi rauha pysähtyä asioiden äärelle? Keskusteluun voi varata ajan esim. seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksesta (jossa voi käydä vaikka ei olisi seurakunnan jäsen) tai sitten kysyä mahdollisuutta päästä perheasioiden sovitteluun, jonka järjestämisestä tai palvelun ostamisesta vastaa kunta. Henkilökohtaista keskusteluapua voi saada terveyskeskuksen kautta tai Mielenterveysseuran Valtakunnallisesta kriisipuhelimesta (mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin) Kahdenkeskinen chat mahdollisuus löytyy www.apuaeroon.fi sivustolta, joka tiistai klo 14-16 ja joka torstai klo 10-12
6-vuotiaan lapsesi asioissa voit olla yhteydessä perheneuvolaan ja kouluikäisten lasten kohdalla tarvittaessa koulukuraattoriin.
Hei!
Keskuteluaikamme on päättynyt. Vastaamme kello 16 mennessä tulleisiin kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten kertoa 4v lapselle erosta?
3- ja 4-vuotiaille lapsille pätee samat periaatteet vanhempien erosta kertomisessa, joten laitan tähän vastauksen, jossa vastattiin samaan kysymykseen 3-vuotiaasta lapsesta
3- ja 4-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan. Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos pelkään kostonhimoa ja sitä, että eron jälkeen elämä vasta helvetiksi muuttuukin lapsille ja minulle? Miten ennakoida/ratkaista? Mitkä mahdollisuudet isällä saada yksinhuoltajuus? Olen mies.
Käsittelet vaikeaa asiaa eli mahdollisen henkisen väkivallan käytön ja painostuksen ja koston mahdollisuutta erossa. Kukaan ei voi etukäteen ennustaa toisten tapaa reagoida eroratkaisuun tai millaiseksi elämä muuttuu erilleen muuton jälkeen. Yhtenä ratkaisevana tekijänä on, millä tavoin kumppani saa apua eron hyväksymiseen ja omien tunteidensa käsittelyyn. Erokatkeruus ja kostonhimo voi juontaa juurensa siihen, että omat eroon liittyvät tunteet on käsittelemättä ja syy eroon nähdään vain suhteen toisessa osapuolessa. Jos suhteessasi on jo ollut läsnä väkivallan, henkisen tai fyysisen, piirteitä, kannataa käydä keskustelemassa tilanteesta www.nettiturvakoti.fi kahdenkeskeskisessä chatissä, jossa voit ammattilaisen kanssa pohtia tilannettasi ja miten ennakoida tilannetta ja millaista apua olisi saatavilla.
Isillä on samanlainen oikeus ja mahdollisuus saada yksinhuoltajuus kuin äideilläkin. Yksinhuoltajuuteen tarvitaan yleensä perustelut, mistä syystä toivoo yksinhuoltajuutta itselleen. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan poista lapsen oikeutta tavata ja ylläpitää suhdetta toiseen vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kannattaa ottaa huomioon kun aikoo erota sairaalloisen mustasukkaisesta miehestä? Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja henkinen väkivalta jatkunut kausiluontoisesti jo vuosia. Pelkään, että mies ei suostu sovinnolla eroon ja asiat menee hankalimman kautta. Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä asiat niin, että lopputulos olisi lasten kannalta paras mahdollinen? Miten tällaisesta tilanteesta voi päästä toimivaan ja terveellä pohjalla olevaan erovanhemmuuteen?
Kuvaamassasi tilanteessa suosittelisin, että käyt lukemassa www.nettiturvakoti.fi aineistoa sekä käytät sivustolla olevaa chat mahdollisuutta, jossa kahdenkeskisessä keskustelussa saat henkilökohtaista tukea ja ohjausta tilanteeseesi.
Toimivaan erovanhemmuuteen voi päästä ajan kuluessa ja riippuen siitä, millä tavoin sekä sinä että lasten toinen vanhempi käsittelette eroamiseen liittyvät hankalat tunteet ( erosuru, lupuminen, viha ja ikävä lapsiin). Ensilukemisena voisi olla Vanhemman opas (http://www.e-julkaisu.fi/ensi_ja_turvakotien_liitto/vanhemman_opas/#pid…)
Niin kirjoitti:
Miten kertoa lapsille eron syystä kun lapset kysyvät? Puolison sivusuhteet siis syynä eli toiset naiset, mutta tämän lapset osaavat käsitellä vasta aikuisena eivätkä nyt alle 10 vuotiaina.
Olet oikeassa siinä, että lapsille ei tarvitse kertoa toisen vanhemman sivusuhteista ja niiden vaikutuksesta eroratkaisuun. Lapsille voi erosta kertoa esimerkiksi aikuisten välisinä ristiriitoina tai hankaluuksina tai että vanhempien ei ollut enää hyvä asua yhdessä. Lapsille on hyvä myös aina painottaa sitä, että lapset, heidän käytöksensä tai toimintansa ei ole ollut eron syynä. Erosta puhuessa kannattaa luoda lapsille turvallisuuden tunnetta, että heistä huolehditaan erosta huolimatta ja että heitä rakastetaan erosta huolimatta. Puhuessa voi kertoa asioista, jotka tulevat lasten elämässä muuttumaan ja kertoa myös asioista jotka lapsen elämässä säilyvät samanlaisina. Lapsille on kirjoittettu omia kuvakirjoja sekä romaaneja, joita yhdessä lukemalla lapsi voi käsitellä vanhempien eroa. Lapsi löytää tarinoista samaistumispintaa ja peilaa tarinoihin myös omia kokemuksiaan ja tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena haluaisin kysyä, miten saan ikuisesti keskenään riidassa olevat vanhenpani lopettamaan minun käyttämisen välimiehenä, viestinviejänä ja sovittelijana? Tätä on jatkunut aina varhaisesta lapsuudesta asti, enkä ole vieläkään saanut heitä kuuntelemaan asiaani. Kiitän jo valmiiksi todella paljon vastauksesta, vaikka tämä onkin tarkoitettu eroamassa oleville vanhemmille.
Kurja kuulla, että olet joutunut olemaan jo kauan eronneiden vanhempiesi välissä. Se on paikka, joka ei kuulu lapselle, jonka onneksi näytät tietävän hyvin. Hienoa, että sinusta löytyy voimaa ja rohkeutta tuoda oma mielipiteesi ja oikeutesi esiin. Jos ymmärsin oikein, niin olet yrittänyt tästä puhu suoraan vanhemmillesi, mutta he eivät ole pystyneet ottamaan sitä vastaan. Onko sinulla lähipiirissä aikuista, joka voisi puhua sinun puolesta vanhemmillesi? Joskus tilanne on, surullista kyllä, sellainen, että vanhemmat eivät pysty näkemään asiaa lapsensa näkökulmasta, vaikka kuka heille siitä puhuisi. Jos kohdallasi asia on näin, niin silloin sinun varmaan kannattaa keskittyä omaan hyvinvointiisi ja hakea itsellesi riittävä tuki siihen, että pääset pois vanhempiesi välistä. On tärkeää, että voit keskittyä asioihin, jotka sinun elämässäsi ovat tärkeitä ja vaativat energiaasi. Voisitko tehdä vaikka koulukuraattorin kanssa yhdessä suunnitelmaa siitä, miten voisit toimia ja mistä saat sellaista tukea, jota mahdollisesti tarvitset. http://www.suomenkasper.fi/nuorille/ sivulta löydät myös nuorille suunnattua materiaalia vanhempien eroon liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Voiko 4-vuotiaan kanssa soveltaa vuoroasumista jotenkin? Eli siis viikko-viikko systeemiä, tai vaikka 5 päivää-5 päivää? Tarkoitus on tehdä lapselle yhtälailla koti molempiin paikkoihin, eli perustarvikkeet kumpaankin kotiin, silloin ei tarvitse tavaroita niin raahata.
Vuoroviikkoasuminen alle kouluikäisen lapsen kanssa on vielä vähän tutkittu alue ja se, millä tavoin ratkaisu kullekin lapselle sopii on aina lapsikohtaista. Pienen lapsen sopeutuminen vuoroasumiseen riippuu lapsen temperamentista, joustavuudesta ja siitä, miten lapsi sopeutuu erilaisiin tilanteisiin.
Lapsen sopeutumista vanhempien eroon voi edistää juuri kuvaamallasi tavalla eli molempien vanhempien luo luodaa lapselle oma tila ja paikka, niiin että hän saa tuntea olevansa kotonaan molemissa paikoissa ja olevansa tervetullut. Jos sovellatte vuoroasumista, niiin kannataa seurata lapsen tapaa sopeutumista tilanteeseen ja olla myös avoin sille mahdollisuudelle, että lapsi ei vielä sopeudu 5 päivän järjestelmään. Asiasta kannattaa myös keskustella mahdollisen päiväkodin työntekijän kanssa, miltä lapsen oleminen päiväkodissa vaikuttaa tämänkaltaisessa ratkaisussa. Lisäksi vanhempien on hyvä miettiä, onko kyseessä enemmän oma toive ja halua jakaa arki tasaisesti lapsen kanssa ja onko mahdollista siirtää vuoroviikkoausmisratkaisua siihen asti kunnen lapsi on kouluikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan nainen on useimmiten se joka haluaa eron. Kun eron haluaakin mies (kuten minä) niin miten ihmiset yleensä suhtautuu tällaiseen? Onko eron haluaminen yleisesti hyväksyttävämpää tai paheksuttavampaa miehelle kuin naiselle? Tämä ei vaikuta eropäätökseeni, kunhan pohdin.
On totta, että tilastojen valossa päätöksen erosta tekee useimmiten nainen. Tilasto ei kuitenkaan kerro siitä, millaisessa suhteessa nainen tai mies ovat eläneet ja onko eroon päätyminen aina naisen aloitteesta syntynyt ratkaisu. Voi olla että suhteessa on molempien osapuolten toimesta haettu apua parisuhteen parantamiseksi, tai mies on uhkaillut erolla ja nainen sitten toteuttaa ratkaisun tai miehellä on ollut ulkopuolinen suhde, joka johtaa naisen ratkaisuun tilanteessa. Erojen tautssyyt ovat yleensä moninaiset, vaikka varsinaisen päätöksen tilastojen valossa tekeekin nainen. Ja on hyvä muistaa, että kukaan päättyneen parisuhteen ulkopuolinen henkilö ei voi arvioida tai arvostella eroon päätyneen liiton osapuolia. Vain liitossa olleet tietävät sen, millaista suhteessa on ollut elää ja mistä syitä eron taustalla on.
Erojen yleisyydestä huolimatta eroaminen yksilön kokemuksena on usein haastava tunteiden vuoristorata, jonka kohtaavat erotessaan sekä miehet että naiset. Miehiä rohkaisen rohkeasti hakemaan apua erosta toipumiseen mm. Erosta elossa työ Miessakeilla tai suomalaiset eroseminaarit tai apua eroon-chat www.apaueroon.fi sivulla tai Eroneuvo-tilaisuuksista eri puolilla Suomea. Naisten on ehkä helpompi käsitellä tunteitaan ja puhua tilanteesta ulkopuolisten kanssa, mutta miesten on yhtälailla hyvä saada erotilanteessa apua ja tukea.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos harkitsee eroa jo raskausaikana? Jos raskauden aikana lapsen isä on toiminut tavoilla, jotka estää parisuhteen jatkumisen. Mutta vauva ansaitsee kuitenkin isän. Pitääkö vauvan takia jäädä paskaan suhteeseen?
Jos olet pohtimassa ero jo raskausaikana, niin ota asia rohkeasti esiin myös neuvolakäynneillä. Lisäksi mahdollisen eron kohdalla teidän tulisi vanhempinan yhdessä miettiä, millä tavoin vauvan isä voisi olla mukan lapsen elämässä alkumetreistä alkaen, miten tapaamiset toteutetaan ja miten isä pääsee tutustumaan vauvaa erosta huolimatta. lisäksi äitinä olisi hyvä saada ympärille läheisiä, ystäviä tai tukiverkostoa, johon voi myös turvautua kun kantaa yksin vastuuta lapsesta vauva-aikana. Mahdollisesta avun saamisesta voi myös puhua neuvolassa, millaisia mahdollisuuksia omalla alueellasi on esimerkiksi perhetyöhön tai kotipalveluun. Tilannettasi voit myös pohtia apua eroon -chatissä apuaeroon.fi sivulla. Saat mahdollisuuden kahdenkeskiseen keskusteluun ammattilaisen kanssa.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!
Vierailija kirjoitti:
Lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Asumme suuressa kaipungissa, mutta emme kuitenkaan Helsingissä. Toinen vanhemmista on nyt muuttamassa toiselle puolelle kaupunkia. Julkisilla matka vanhaan kouluun kestäisi tunnin. Koulun vaihto on mahdollista, mutta sitten toiselta vanhemmalta olisi se tunti uuteen kouluun. Onko eroperheiden lapsille mahdollista saada koulukyydityksiä kauempana asuvan vanhemman luota? Onko väliä onko tämä vanhempi lähi tai etä? Miten muissa perheissä on ratkaistu tilanne? Harrastuskuskaukset eivät ole ongelma, koska harrastukset ovat muutenkin ympäri kaupunkia.
Vielä Ensi- ja turvakotien liiton Päivin vastaus tähän kysymykseen:
Vuoroasumistilanteissa mahdollisen koulukyydin saaminen lapsen molempien kotien osoitteisiin on vielä suhteellisen harvinaista ja aina kuntakohtaista. Koulukyyti myönnetään yleensä sen kodin osoitteeseen, missä lapsi on virallisesti kirjoilla. Vuoroasumistilanteissa lähi- ja etävanhemmuus eivät siis sinällään ole määrääviä tekijöitä vaan se, missä osoitteessa lapsi on väestörekisterissä kirjoilla. Lisäksi koulukyydin myöntämiseen vaikuttavat koulumatkan pituus, lapsen mahdolliset erityisen tuen tarpeet sekä muut huomioitavat olosuhteet, joiden perusteella koulukyytiä katsotaan tarpeen mukaiseksi. Ennekuin teette asiassa ratkaisuja , kannattaa olla yhteydessä lapsen koulujen toiminnasta vastaavaan virastoon ( esim. opetusvirasto, koulutoimi, opetustoimi) ja selvittää voiko lapselle myöntää koulukyyti välimatkan sekä kahdessa perheessä asumisen nojalla.
Kiitos keskustelusta! -Katri toimituksesta
Välillä tarvitaan aikamoista sinnikkyyttä, että tilanteeseen löytyy oikeanlainen tuki ja apu. Kun keskustelut eivät ole auttaneet, niin olisiko mahdollista saada perheneuvolasta arviota/ ehdotusta miten lapsen asioissa kannattaisi edetä.