Ero lapsiperheessä, miten tästä eteenpäin? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin 8.3. kello 14–16!

Miksi meillä edelleen on lähi- ja etävanhempia. Miten eron voi järjestää siten, että molemmilla vanhemmilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet huolehtia lapsesta, kuten Ruotsissa. Nythän täällä katsotaan pelkästään, etä kumpi maksaa ja kuinka paljon, eikä tällainen tulonsiirto tuo sen lapsen elämään yhtään enempää resurssia, mutta yleensä huonontaa sen maksavan toimintamahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäisten lasten vuoroviikkoasuminen käytännössä. Jos on mahdotonta asua ihan samoilla seuduilla. Mietin eroa mutta kaikki käytännön asiat mietityttää, miten toimia.

Vuoroasuminen on tänä päivänä yleistyvä lapsen asumismuoto ja tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi asuun noin puolet ajastaan toisen vanhemman luonan ja puolet ajasta toisen vanhemman luona (niin sanottu 50%-50% ratkaisu). Kouluikäisen lapsen näkökulmasta olii hyvä, että lapsen itsenäinenkin kulkeminen kahden välillä olisi mahdollista ja lapsi voisi vaivattomasti siirtyö kahden kodin välillä. Tämä helpottaa esimerkiksi unohtuneiden tavaroiden hakemista. Vanhemmat voisivat tässä mallissa myös miettiä, miten he esimerkiksi joustavasti kuljettavat lasta mahdollisiin harrastuksiin ja kouluun,  niin että asuminen vuoroviikoin samalla on mahdollista molempien vanhempien luona Kouluikäiselle lapselle myös kaverisuhteet ovat tärkeitä, ja olisi hyvä että lapsi voisi vierailla tai hänen luonaan voisi käydä kavereita riippumatta siitä kumman vanhemman luonan hän kulloinkin on. Vanhemmilta vuoroviikkoasuminen edelyyttää riittävää taitoa ja tahtoa toimia yhteistyössä lapsen asioissa. Olisi hyvä, että vanhemmat pystyvät kommunikoimaan keskenään lapsenn liittyvistä asioista ilman että lapsen on välissä vietinviejänä. Vanhempien on myös hyvä miettiä kulujen jakautuminen tasapuolisesti kahden kodin arjessa ja molemmilla vanhemmilla on hyvä olla tahto ja halu toteuttaa vuoroviikkoasumista. Lapsen näkökulmasta toteuttelua voi tarvita kahden kodin välillä kulkemiseen sekä tottumista kahden eri kodin sääntöihin ja aikatauluihin. 

Ero tarkoittaa isojan uutoksia koko perheelle niin talouden, asumisen, sosiaalisten suhteiden kuin vanhemmuudenkin näkökulmasta. Onkin hyvä etukäteen miettiä, mitä muutoksia erosta seuraa omaan elämään ja mitä eroratkaisu tarkoittaa lapsen näkökulmasta. Eropohdintoihin tukea tarjoaa mm. apua eroon -chat, joka löytyy www.apuaeroon.fi sivulta. Kahdenkekisessä keskustelussa on mahdollista pohtia eroratkaisun tekemista ja asioiden käytännön järjestelyistä tilanteesta ulkopuolisen aikuisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä mitään asiantuntijoita ole.

Hei! Paikalla on kaksi asintuntijaa ja vastaamme kysymyksiin tulojärjetyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten kertoa 3-vuotiaalle erosta?

3-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan.  Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meillä edelleen on lähi- ja etävanhempia. Miten eron voi järjestää siten, että molemmilla vanhemmilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet huolehtia lapsesta, kuten Ruotsissa. Nythän täällä katsotaan pelkästään, etä kumpi maksaa ja kuinka paljon, eikä tällainen tulonsiirto tuo sen lapsen elämään yhtään enempää resurssia, mutta yleensä huonontaa sen maksavan toimintamahdollisuuksia.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistus on parhaillaan käynnissä. Parhaillaan tehdään myös selvitystä siitä, miten muuta lainsäädäntöä mm. etuuksien näkökulmasta tulisi uudistaa, että lapsen eläminen molempien vanhempien luona tasapuolisesti mahdollistuisi. Toivotaan, että tulevat uudistukset tuovat parannuksia lasten ja vanhempien eronjälkeisen elämän järjestelyihin. Onneksi vanhempien välistä yhteistyötä lapsen tasapainoisen arjen toteuttamiseksi pystyy edistämään myös monilla rahasta riippumattomilla keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Miten ja missä vaiheessa lapsille kannattaa kertoa erosta? Heti kun asia on tiedossa vai vasta vähän ennen kuin toinen vanhemmista muuttaa pois?

Mitä tehdä jos jätettävä osapuoli ei kostoksi tms. anna jättävän osapuolen asua lasten kanssa 50% ajasta tai ollenkaan tavata lapsia harkinta-aikana?

Kysymys on tärkeä ja moni erotilanteeseen päätynyt vanhempi pohtii samaan asiaan. Milloin erosta olisi hyvä kertoa ja keskustella lapsen kanssa. Eroratkaisusta kannattaa puhua lasten kanssa silloin kun aikuiset ovat tehneet asiassa lopullisen päätöksen ja vanhempien erilleen muutto ja parisuhteen päättyminen ovat edessä. Alle kouluikäiset lapset ovat ajattelussaan hyvin konkreetisia ja heille ero todentuu silloin kun toinen vanhempi muuttaa kotoa pois. Kouluikäisten lasten kanssa erosta puhuminen voidaan tehdä jo aikaisemmin ja vanhempien voisi olla hyvä kuulla myös lasten ajatuksia ja näkemyksiä erosta. Millaisin toiveita, pelkoja tai hämmennystä  toisen vanhemman kotoa poismuuttaminen, voi lapsessa herättää. Vanhempien tärkeänä tehtävänä on luoda lapselle turvallisuuden tunnetta ja kertoa, että hänestä huolehditaan ja ettei ero ole lasten syy tai johdu lapsista vaan aikuisten elämään sisältyvistä pulmista tai hankaluuksista. 

Kummallakaan vanhemmalla ei ole oikeutta sulkea lapsen toista vanhempaa pois lapsen elämästä, ei edes eron harkinta-aikana. Olisi hyvä, jos vanhemmat mahdollisimman pian eroratkaisuun päätyessään varaisivat ajan lastenvalvojalle ja vahvistaisivat lasta koskevan huolto- ja tapaamissopimuksen. Se, millä tavoin lapsen asuminen eron jälkeen ratkaistaan on lähtökohtaisesti vanhempien keskinäisen neuvottelun ja sopimisen tulosta. Apua asioista keskustelemiseen saa perheasioiden sovittelusta, jota kannataa käyttää ennen lastenvalvojan luona käyntiä. Harkinta-aikana vanhemmat sopivat millä tavoin ja kuinka usein lapsi tapaa kotoa pois muuttanutta vanhempaa. Tapaamisoikeus on lapselle kuuluva oikeus eikä vanhempien ero ole syy katkaista vanhemman ja lapsen välistä ihmisuhdetta.

Maarita_Ero lapsiperheessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kertoa 3-vuotiaalle erosta?

3-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan.  Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.

Kiitos vastauksesta! Näin olemme toimineetkin. Mutta nyt 3-vuotias on alkanut tönimään vauvaa. Ilmeisesti mustasukkaisuutta ja huomion hakua.

Mitä jos lapsi on kostonhimoinen molempia vanhempiaan kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä harkinta-aika menossa. Ero kuitenkin vielä mietityttää, meillä 7 ja 3v lapset joille isä on todella tärkeä. Pelottaa, miten he reagoivat eroon ja poismuuttoon. Miten hoitaisin tilanteen mahdollisimman hyvin lasten kannalta? Kuinka paljon ennen muuttoa kannattaa kertoa lapsille? Itseäni ala-arvoistetaan suhteessa pahasti eikä minun haaveilla ja tavoitteilla ole puolisolle merkitystä, lisäksi hän tekee yrittäjänä töitä 12-16h päivässä eli aikaa perheelle ei juurikaan jää. Vastaan yksin lapsista ja kodin hoidosta, käyden itsekin töissä. Työ on miehelle aina etusijalla. Voiko tämä muuttua, kannattaako jäädä odottamaan? Minusta syyni tuntuvat lapsia ajatellen itsekkäiltä, koska lapsia mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellä silloin kun sattuu olemaan kotona. Minulla vaan on vaikeuksia jaksaa henkisesti koska en koe olevani arvostettu enkä rakastettu mieheni toimesta. Onko ero itsekkäistä syistä lapsille parempi vai huonompi vaihtoehto kuin se että jäisin tilanteeseen esimerkiksi kunnes lapset ovat vanhempia?

Vastaan sulle vaikka en olekaan asiantuntija:)

Ihan omasta kokemuksesta, meilläkin oli vuosia kun mies teki pitkää päivää ja työ meni aina kaiken edelle. Pari kertaa sanoin jo lähteväni lasten kanssa. Kuitenkin päätettiin aina yrittää. Yhden kerran sitten päätin, että teen ratkaisun, en jaksa aina tuntea surua kun mies joutuu lähtemään yllättäenkin töihin. Koska meillä oli kuitenkin kaikki asiat muuten hyvin, päätän että kestän tuon "liiallisen" työnteon, en valita niistä ja annan miehelle mahdollisuuden töitä tehdä ilman että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa.

Se oli kohdallani hyvä päätös. Tilanne on muuttunut, taloudellisesti, jolloin miehen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Lisäksi hän ei enää halua tehdä töitä yhtä paljon. Toisaalta myös minun työtilanteeni on muuttunut, ja vaatii joustoa. Nyt molemmat annamme toiselle tarpeellisen tilan tehdä töitä ja sitten yhteisenä perheaikana koitamme tehdä kivoja juttuja ja nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen edun mukaista saada kulkea vapaasti kotien väliä 9v iässä ? Kodit tulisivat olemaan lähekkäin mutta vanhemmat eivät puheväleissä. Eli voiko lapsi aina koulupäivän lopussa päättää itse kumpaan kotiin menee.

Lapsen mielipiteen ja näkemyksen kuuleminen eron jälkeisten asumisjärjestelyjen suhteen on tärkeää, mutta tämä ei tarkoita sitä, että lapsi saisi itse tehdä päätöksen miten ja missä asuu. Päätöksen tekeminen on liian suuri vastuu lapselle ja on aikuisten tehtävä. Ennakoitava arki on lapsen perusturvallisuuden ja elämänhallinnan kokemuksen kannalta tärkeä. Tämän vuoksi on hyvä, että asumisjärjestelyistä on selkeä sopimus, jonka lapsikin tietää. Lapselle on tietysti mukava jos hän voi olla helposti yhteydessä tai käydä tapaamassa vanhempaa, jonka luona hän ei sillä hetkellä asu. Nämäkin käytännöt ja kyläilyistä ilmoittamiset on hyvä sopia yhteisesti, jotta molemmat vanhemmat tietävät missä lapsi milloinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Maarita_Ero lapsiperheessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kertoa 3-vuotiaalle erosta?

3-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan.  Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.

Kiitos vastauksesta! Näin olemme toimineetkin. Mutta nyt 3-vuotias on alkanut tönimään vauvaa. Ilmeisesti mustasukkaisuutta ja huomion hakua.

Minua myös mietityttää tämä. Entä, kun asiat on yritetty hoitaa tässäkin kuvatulla tavalla ja lapselle selittäen eikä lapsi silti, vuosienkaan jälkeen, sopeudu? Entä, kun oireilu vain jatkuu?

Vierailija kirjoitti:

Missä järjestyksessä pitäisi hoitaa mitäkin? Ensin uusi koti/asunto ja sitten lastenvalvojalle ja sitten Kelalta tuet? Entäs jos asuntoa ei kaupungin jonosta kuulu (rahallisista syistä yksityiseltä vuokraaminen ei onnistu) ja asutaan eronneina saman katon alla, voiko jotain tulevaisuuden järjestelyjä jo hoitaa alta pois?

Käytännön asioiden järjestäminen erotessa vievät energiaa ja aikaa. Jos kyseessä on avioliitto, tulee ensin laittaa avioerohakemus vireille käräjäoikeuteen, jona jälkeen käynnistyy harkinta-aika, jonka  päättyessä haetaan virallinen avioero.  Harkinta-aikana puolisot voivat muuttaa erilleen omiin asuintoihinsa. Avoliitossa eroa eri tarvitse erikseen hakea vaan se toteutuu erilleen muutton yhetydessä. Huomioitavaa on, että jos avoliitto on kestänyt yli 5 vuotta ja parilla on yhteisiä lapsia, niin avopuolisoilla on mahdollisuus vaatia omaisuuden erottelua avoliiton päätyttyä.

KELA etuuksia ratkaistaessa tarvitaan lastenvalvojan vahvistama lasta koskeva huolto- ja tapaamissopimus etuuksia hakiessa. Lisäksi talon kirjoilla ei voi enää näkya ex-puolison nimi eli hänen täytyy olla muuttanut virallisesti asunnosta pois ennen esim. asumistuen hakemista. Lisätietoa kannataa kysyä suoraan lapsen asuinkunnan lastenvalvojalta.

Taloudellista tukea voi hakea KELAsta toimeentulotuesta mm. vuokravakuuteen ja muuttokuluihin (http://www.kela.fi/toimeentulotuki-mihin-menoihin) 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille kaiketi kannattaa kertoa se, ettei ero ole heidän vikansa ja se, että heitä rakastetaan. Kävi miten kävi.

Kyllä, nuo kaksi asiaa ovat juuri ne, joista lapsen on tärkeä saada kuulla ja tulla vakuuttuneeksi, silloin kun vanhemmat eroavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maarita_Ero lapsiperheessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kertoa 3-vuotiaalle erosta?

3-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan.  Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.

Kiitos vastauksesta! Näin olemme toimineetkin. Mutta nyt 3-vuotias on alkanut tönimään vauvaa. Ilmeisesti mustasukkaisuutta ja huomion hakua.

Minua myös mietityttää tämä. Entä, kun asiat on yritetty hoitaa tässäkin kuvatulla tavalla ja lapselle selittäen eikä lapsi silti, vuosienkaan jälkeen, sopeudu? Entä, kun oireilu vain jatkuu?

Jos lapsen käytös herättää huolta, niin asia kannattaa ottaa puheeksi mahdollisessa päivähoitopaikassa tai olla yhteydessä oman kunnan perheneuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapsi on kostonhimoinen molempia vanhempiaan kohtaan?

Kuullostaa haastavalta tilanteelta ja vaikealtakin käsitellä. On ehkä hyvä muistaa , että vanhempien ero voi herättää lapsessa isoilta tuntuvia tunteita, joita lapsi ei tiedä miten ilmaista ja kenelle niistä voi kertoa.  Ilmassa voi olla vihaa kotoa pois muuttanutta vanhempaa kohtaan tai sitä vanhempaa kohtaan, jonka lapsi ehkä kokee syylliseksi eroon. Lapsi voi sisimmässään tuntea ikävää ja kaipuuta poissaolveaa vanhempaa kohtaa ja näiden tunteiden sanoittaminen tai niistä puhuminen voi olla lapselle vaikeaa. Vanhempien erossa lapsi menettää mahdooliisuuden viettää aikaa ja olla yhtäaikaa molempien vanhempien kanssa, lapsella voi olla ikävä aina sitä vanhempaa kohtaan, jonka luona hän ei sillä hetkellä ole. Vanhempien kannattaa muistaa, että lapsen käyttäytyminen on aina viesti jostakin, usein sanomatta jääneistä tunteista  tai asioista. Onko lapsella lähipiirissä luotettavia aikuisia keiden kanssa hän voisi puhua tilanteesta ? Joskus lapsi voi myös kokea, että hän ei voi puhua tunteistaan, toiveistaan kummankaan vanhemman kanssa, jotta hän ei loukkaisi toista vanhempaa. Vanhempina voitte hakea lapsen käyttäytymiseen ja eron käsittelyyn apua esimerkiksi perheneuvolasta tai koulupsykologilta tai koulukuraattorilta. Lisäksi eri puolilla Suomea järjestetään lapsille tarkoitettuja erovertaisryhmiä, joissa lapset kohtaavat muita vanhempien eron kokeneita lapsia ja voivat turvallisen aikuisen kanssa käsitellä ja puhua tunteistaan ja kokemuksestaa eroon liittyen. Nuoret voivat puoletsaa saada apua Suomen Kasperin tunnepelista ja huonepelistä, joista eron käsitellään nuorille sopivalla tavalla ( http://www.suomenkasper.fi/tunnepeli/)

Maarita_Ero lapsiperheessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maarita_Ero lapsiperheessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kertoa 3-vuotiaalle erosta?

3-vuotias lapsi ymmärtää asioita hyvin konkreettisesti ja siksi hänelle kannattaakin kertoa asiasta käytännön tasolla. Lapselle kannattaa kertoa niistä asioista, jotka muuttuvat sekä myös niistä asioista, jotka pysyvät ennallaan.  Esimerkiksi siten, että äiti ja isä eroavat ja äiti muuttaa uuteen kotiin. Sinulla on jatkossa koti sekä isän että äidin luona. Äiti ja isä rakastavat sinua aina ja pitävät sinusta yhdessä huolta. Sinulla on oma koti sekä äidin että isän luona ja molemmissa kodeissa oma sänky. Käyt edelleen samassa päiväkodissa ja mummu ja pappa tulevat kylään myös uuteen kotiin...... Lapselle kannattaa myös kertoa, että ero on aikuisten välinen asia ja että ero ei ole millään tavalla lapsen syy, eli lapsi ei ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut äidin ja isän eron. Lapselle on tärkeä vakuuttaa, että äiti ja isä rakastavat häntä aina ja pysyvät hänen elämässään.

Kiitos vastauksesta! Näin olemme toimineetkin. Mutta nyt 3-vuotias on alkanut tönimään vauvaa. Ilmeisesti mustasukkaisuutta ja huomion hakua.

Minua myös mietityttää tämä. Entä, kun asiat on yritetty hoitaa tässäkin kuvatulla tavalla ja lapselle selittäen eikä lapsi silti, vuosienkaan jälkeen, sopeudu? Entä, kun oireilu vain jatkuu?

Jos lapsen käytös herättää huolta, niin asia kannattaa ottaa puheeksi mahdollisessa päivähoitopaikassa tai olla yhteydessä oman kunnan perheneuvolaan.

Näin on tehty. Asioista on keskusteltu. Mutta lasten oireilu vain jatkuu.

Miksi jätätte kysymyksiä välistä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monet eronneista jakavat yhteisen asunnon, jossa lapset asuvat, esim vuoroviikoin tai muutaman päivän pätkissä? Eli kuinka yleistä on vanhempien vuoroasuminen, jossa vanhemmat siirtyvät omien sinkkukotiensa ja lasten oman kodin välillä?

Nostat esiin yhden tavan järjestää asuminen vanhempien erotessa. Tarkkaa tilastotietoa ei tästä asumisratkaisusta ole saatavilla, mutta eroperheiden parissa työskennelleenä voi todeta, että tämänkaltainen ratkaisu on suhteellisen harvinaista.  Tämä asumismuoto sopii hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa vanhemmat ehkä haluavat vielä antaa aikaa varsinaisen eroratkaisun tekemiselle ja tätä mallia käytetään esimerkisi asumuseron tai eron harkinta-aikana. Tämä asumisjärjestely on käytössä myös silloin kun erosta on kulunut vähän aikaan ja vanhemmat haluavat antaa lapsille mahdollisuuden asua tutussa kodissa antaen lapsille ensin aikaa sopeutua erotilanteeseen. Tämä asumismalli edellyttää vanhemmilta varmastikin joustavuutta ja kykyä sopeutua siihen, että vuoroviikoin asuuu omassa taloudessa ja joka toisen viikon yhteistaloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätätte kysymyksiä välistä?

Pahoittelut asiasta. Olemme pyrkineet vastaamaan tasaisesti sekä ennakkokysymyksiin että keskustelun aikana tulleisiin kysymyksiin. Kaikkiin lähetettyihin kysymyksiin kyllä vastataan.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsen saisi lähtemään etävanhemman luo mielellään ja palaamaan sieltä hyvillä mielin? Nyt lapsi yrittää mennä piiloon, kun etävanhemman luo pitäisi lähteä, itkee, että ei halua mennä. Yhtään tapaamista ei ole tämän vuoksi jätetty väliin, onhan suhde etävanhempaankin tärkeä.

Jos lapselle yrittää puhua tapaamisista rohkaisevasti, hän vain toteaa, että siellä ei ole kivaa. Hänen kanssaan ei kuulemma leikitä eikä oteta syliin.

Vanhemmat eivät ole koskaan asuneet samassa taloudessa eikä heillä ole hyviä puhevälejä. Asiasta keskustelu aiheuttaa vain eripuraa.

Miten saada lapsi suhtautumaan positiivisesti tapaamisiin etävanhemman kanssa?

Suhde molempiin vanhempiin on lapsen oikeus ja tärkeä, kuten mainitsit. Monelle lapselle lähtö- ja paluutilanteet toisen vanhemman luota ovat paljon tunteita herättäviä ja jollain tavalla hankalia, varsinkin ennen kuin vaihtoihin tottuu. Läsnä voi olla yhtä aikaa mm. ikävää, hämmennystä, jännitystä ja vastahakoisuutta. Jokaisella lapsella tunteet heräävät eri asioista, ja onkin tärkeää että lapsi ei jää näiden tunteiden kanssa yksin. Oleellista on myös, että aikuisen omat tunteet eivät huomaamatta siirry lapseen, esim. jos vanhemman on itse vaikea erota lapsesta voi tämä hankaloittaa lapsen lähtöä toisen vanhemman luokse.

Miten lapsen kokemusta sylin ja leikin kaipuusta voisi parhaiten välittää vanhemmalle, jonka luona lapsi näitä asioita kaipaa? Onko jotain neutraalia aikuista, jolta tämä viesti voisi tulla helpommin vastaanotetuksi? Voiko lapsen kanssa yhdessä miettiä, miten tapaamisista voisi tulla mukavampia, onko sukulaisia, joiden näkeminen tapaamisten aikana tuntuisi mukavalta? On kuitenkin tärkeää, että lapsella on oikeus ilmaista kaikkia tunteita ja hänen kokemuksensa tapaamisista tulevat kuulluksi eikä hänen tarvitse peitellä tai salata mitään. Jos lapsen hyvinvoinnista herää huolta, niin kannattaa olla yhteydessä oman kunnan perheneuvolaan.