Hesarin pääkirjoitus alhaisesta syntyvyydestä

Suomi on lapsivihamielinen ja naisvihamielinen maa.

Lapsiperheiden palvelut on surkeat, päivähoito ja koulut rappiotilassa.

Tavattoman raskasta on ollut tästä syystä.

Mielestäni nämä kommentit tuolta Hesarista osuivat asian ytimeen:

Suomalaisilla nuorilla ei ole varaa samalla tavalla tehdä lapsia, kuin "muilla". Täytyy käydä töissä matalalla palkalla, jolla saa juuri ja juuri itsensä elätettyä.

Tämä tulee itsellekin mieleen. Silmämääräisesti näyttää, että toisille lapset ovat elämän sisältö, siinä missä naispuolinen keskivertokansalainen joutuu miettimään saako töitä ja jonkinlaisen uran. Päälle tähän tulee tietysti normaali pariutuminsen vaikeus mutta talouden ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisuilla valtaosa ongelmista olisi ratkaistu. Asunnot maksavat paljon ero on taloudellinen riski. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä kommentit tuolta Hesarista osuivat asian ytimeen:

Suomalaisilla nuorilla ei ole varaa samalla tavalla tehdä lapsia, kuin "muilla". Täytyy käydä töissä matalalla palkalla, jolla saa juuri ja juuri itsensä elätettyä.

Tämä tulee itsellekin mieleen. Silmämääräisesti näyttää, että toisille lapset ovat elämän sisältö, siinä missä naispuolinen keskivertokansalainen joutuu miettimään saako töitä ja jonkinlaisen uran. Päälle tähän tulee tietysti normaali pariutuminsen vaikeus mutta talouden ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisuilla valtaosa ongelmista olisi ratkaistu. Asunnot maksavat paljon ero on taloudellinen riski. 

Samoin tämä:

Suomalaisten päivähoitomaksut voitaisiin poistaa kokonaan ja täten tukea perheitä, jos meillä ei olisi käsittämätöntä määrää elätettäviä ihmisiä muualta maailmasta, joista suuri osa ei tule tekemään päivääkään töitä. Osa näistä elätettävistä myös lisääntyy täysin sosiaaliturvamaksujen varassa holtittomasti johtuen syystä jota ei saa sanoa ja huoltosuhde pahenee entisestään, koska sosiaalituilla eläminen on osittain periintyvää.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on lapsivihamielinen ja naisvihamielinen maa.

Lapsiperheiden palvelut on surkeat, päivähoito ja koulut rappiotilassa.

Tavattoman raskasta on ollut tästä syystä.

Nyt jotain suhteellisentajua. Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsille ja naisille.

Lasten tekemättä jättäminen on nykyään entistä hyväksytympää. Yhteiskunnan asettamat suorituspaineet lasten kasvatuksesta vähentävät kiinnostusta lasten tekoon.

Ennen lapset vain tuli ja kasvoivat siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on lapsivihamielinen ja naisvihamielinen maa.

Lapsiperheiden palvelut on surkeat, päivähoito ja koulut rappiotilassa.

Tavattoman raskasta on ollut tästä syystä.

Nyt jotain suhteellisentajua. Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsille ja naisille.

Lasten tekemättä jättäminen on nykyään entistä hyväksytympää. Yhteiskunnan asettamat suorituspaineet lasten kasvatuksesta vähentävät kiinnostusta lasten tekoon.

Ennen lapset vain tuli ja kasvoivat siinä sivussa.

Ennen oli paremmat palvelut. Koulut lähellä ja niissä hammashoitolat. Lapsen päivähoito ei ollut kuralla kuten nyt. Kotona sai olla ilman että kivitettiin.

Jos äiti meni suonikohjuleikkaukseen, kunnalta sai kodinhoitajan hoitamaan kotia.

Koko ajan ei joku ollut somessa tai blogissa tai sosiaalivirastossa herjaamassa ”nykyvanhempien surkeaa tasoa”.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä kommentit tuolta Hesarista osuivat asian ytimeen:

Suomalaisilla nuorilla ei ole varaa samalla tavalla tehdä lapsia, kuin "muilla". Täytyy käydä töissä matalalla palkalla, jolla saa juuri ja juuri itsensä elätettyä.

Tämä tulee itsellekin mieleen. Silmämääräisesti näyttää, että toisille lapset ovat elämän sisältö, siinä missä naispuolinen keskivertokansalainen joutuu miettimään saako töitä ja jonkinlaisen uran. Päälle tähän tulee tietysti normaali pariutuminsen vaikeus mutta talouden ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisuilla valtaosa ongelmista olisi ratkaistu. Asunnot maksavat paljon ero on taloudellinen riski. 

Mites norjalaiset nuoret? Luulisi että norjassa on ihnisillä varaa hankkia lapsia, mutta lapsiluku on tippunut sielläkin 1,92:sta 1,6:een. Suurempi syy miksi syntyvyys laskee on se, ettei nykyiset nuoret aikuiset halua lapsia saamaan malliin kuin ennen. Mitä olen netistä tutkinut niin lähes kaikissa länsimaissa on syntyvyys laskenut tällä vuosikymmenellä, vaikka maassa olisi hyvä työllisyystilanne ja muutenkin vakaa.

Norjassakin puhutaan töiden katoamisesta automaation takia. Öljyllä ei enää eletä kovin pitkään. Monet sijoittajat ovat alkaneet tehdä eettisempiä ratkaisuja.

Vanhemmuuden kustannukset olisi jo ajat sitten kyetty jakamaan mies- ja naisvaltaisten alojen kesken, jos vain halua siihen olisi löytynyt, koska tiedetään tasan, missä äidit ja isät ovat töissä.  Pätkätyöllistymiset vaikuttavat ilman muuta. Paljon puhuttuun rakennemuutokseen olisi pitänyt poliitikoilla olla munaa puuttua jo toistakymmentä vuotta sitten. Ikävä vain, että kepu, demarit ja persut kukin omista syistään laistivat vastuusta ja tekivät mieluummin omaa politiikkaa: kepu meni oppositioon nuolemaan vaalitappiohaavojaan, persut halusivat nostattaa kannatustaan vielä lisää pysymällä poissa hallitusvastuusta ja demarit valitsivat ay-jäärä- sekä selkäänpuukotuslinjan. Eikä Kokoomuksella ole ollut napakkaa päättäjää Viinasen ja Niinistön jälkeen. 

Mutta isoin syy kaikista on kyllä tämä suunnaton henkilökohtainen itsekkyys, jolla maailma meillä nykyisin pyörii. perheet ja suvut eivät ole mitään. Sukupolvet eivät piittaa toisistaan. Mummut mätänevät koteihinsa ja laitoksiin ja äiti vauvoineen läkähtyy kotiin, kun häneltä kaikki kuulemma vaativat kaikkea loputtomiin.  Terveet eläkeläiset syövät persikoita Espanjassa.  Minäminäminä on johtava voima. Ei viitsitä nähdä vaivaa, auttaa toisia ja saada vastaavasti apua muilta silloin kuin sitä tarvitsisi. Halutaan vain elämyksiä, joita saa vain reissaamalla Andeilla ja seilaamalla Koillisväylällä.  

Oma lukunsa on sitten nämä vihreinä itsiään pitävät tyypit, joiden mielestä me muutamat harvat täällä pohjoisilla leveyspiireillä haaskaamme niin jumalattomasti luonnonvaroja, että on syytäkin meidän kuolla itse sukupuuttoon. Meillä suomalaisilla on kuitenkin vissi paikkamme maailmassa, meillä on paljon annettavaa, meistä on paljon hyötyä maapallon ongelmien ratkaisussa ja kaikessa muussakin. Ei meidän kuulu tehdä itsemurhaa. Lisäksi on pähkähullua, että etelän ihmisiä tuodaan tänne, jos kerran täällä asuminen on niin resursseja haaskaavaa. Meitä tarvitsee olla sen verran, että pystymme hoitamaan eri sukupolvien vastuulle annetut asiat, kuten vanhoista huolehtimisen, ei enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä kommentit tuolta Hesarista osuivat asian ytimeen:

Suomalaisilla nuorilla ei ole varaa samalla tavalla tehdä lapsia, kuin "muilla". Täytyy käydä töissä matalalla palkalla, jolla saa juuri ja juuri itsensä elätettyä.

Tämä tulee itsellekin mieleen. Silmämääräisesti näyttää, että toisille lapset ovat elämän sisältö, siinä missä naispuolinen keskivertokansalainen joutuu miettimään saako töitä ja jonkinlaisen uran. Päälle tähän tulee tietysti normaali pariutuminsen vaikeus mutta talouden ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisuilla valtaosa ongelmista olisi ratkaistu. Asunnot maksavat paljon ero on taloudellinen riski. 

Mites norjalaiset nuoret? Luulisi että norjassa on ihnisillä varaa hankkia lapsia, mutta lapsiluku on tippunut sielläkin 1,92:sta 1,6:een. Suurempi syy miksi syntyvyys laskee on se, ettei nykyiset nuoret aikuiset halua lapsia saamaan malliin kuin ennen. Mitä olen netistä tutkinut niin lähes kaikissa länsimaissa on syntyvyys laskenut tällä vuosikymmenellä, vaikka maassa olisi hyvä työllisyystilanne ja muutenkin vakaa.

Totta. Taloustieteessä todettiin jo pari vuosikymmentä sitten, että kun yhteiskunta kehittyy ja vaurastuu, syntyvyys laskee. 

Mutta kun tästä on nyt tehty iso ongelma kaikissa länsimaissa ja ilmeisesti haluttaisiin saada syntyvyyttä kasvuun, niin olisi asianmukaista ja tärkeää tehdä ihan oikeaa tutkimusta ja käydä avointa ja rehellistä keskustelua ilmiön syistä. Nyt kun se tuntuu pyörivän sen ympärillä, että ihmiset ovat vastuuttomia ja epäkypsiä ja itsekkäitä ja haluavat elää pitkitettyä nuoruutta, eivätkä sen takia perusta perheitä. 

Silti monet kipuilevat pätkätöiden ja työttömyyden kierteessä eivätkä rahallisen epävarmuuden takia uskalla tehdä lapsia tai ainakaan suurempia perheitä, varsinkin kun hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ollaan koko ajan leikkaamassa ja todennäköisesti leikataan myös jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005593753.html

Mitä ajatuksia ja mielipiteitä herättää?

Kannattaa myös lukea kommentit, siellä on ihan mielenkiintoisia kannanottoja.

Kukaan ei mielipidettäni kysynyt, mutta laitan sen tähän silti.

Meillä on yksi lapsi. Ja yhteen taitaa jäädäkin.

Syystä että:

- me vanhemmat jo 37-vuotiaita, raskautuminen ei enää niin helppoa ja energiaakaan ei yösyttöihin ja valvomisiin riitä

- pienet palkat

- suuret asumiskustannukset Helsingissä

- päivähoito kallista

- lapsen kotona hoitaminen 3-vuotiaaksi ei taloudellisesti mahdollista

- ei minkäänlaista tukiverkkoa

- elämä suhteellisen helppoa ja mukavaa yhden lapsen kanssa

Mitä syitä teillä muilla on olla lisääntymättä enempää?

Hesari teki Italiasta jutun viime viikolla, jossa haastateltiin nuoria aikuisia myös tästä asiasta. Siellä taisivat oikeastaan kaikki haastatellut vastata ihan yksinkertaisesti, että he ovat vastuullisia joten eivät tee lapsia tilanteeseen, jossa heillä ei ole töitä eikä varaa edes omaan asuntoon. 

Ite uskon, että iso osa ei vain halua lapsia. Joko oma pää niin sekaisin, ettei uskalla jakaa henkistä perintöä eteenpäin, tai vaan halu elää vapaasti ilman lasta. Ja sitten on toki niitä, joiden mielestä kaiken pitää olla valmiina, että lapsen voi pyöräyttää maailmaan. Siinä hupsista keikkaa käykin niin, ettei luonto enää oikein suo ja pitää käydä vaikka mitä hoitoja läpi, että saisi sen lapsen.

Ite tulen aina olemaan matalasti koulutettu. Tähän oli helppo tehdä lapsi, kun halusin. Ei lapsi vaadi korkeakoulutusta, talo- ja autolainaa ja kaikenlaista hömpötystä. Ensimmäiset vuodet ovat kaikista halvimpia, kun lapsi tarvii eniten perusturvallisuudentunnetta, rutiineja ja ihan vain maailman oppimista. Lapsen kasvaessa kulutkin kasvaa.

Vaikka olenkin matalasti koulutettu, niin palkkani on ihan kohtuullinen. Ei sitä tästä työstä enempää tarvita. Isoa perintöä ei ole odotettavissa, mutta todennäköisesti lapseni saa isomman perinnön, kuin minä aikoinaan: 250€.

Oikeasti. Jos haluatte lapsia, niin tehkää niitä. Ei siihen ympärille tarvita täydellisyyttä. Ja jos ette halua, niin sekin passaa mainiosti. Maailmaan syntyy jo nyt liikaa epätoivottuja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005593753.html

Mitä ajatuksia ja mielipiteitä herättää?

Kannattaa myös lukea kommentit, siellä on ihan mielenkiintoisia kannanottoja.

Kukaan ei mielipidettäni kysynyt, mutta laitan sen tähän silti.

Meillä on yksi lapsi. Ja yhteen taitaa jäädäkin.

Syystä että:

- me vanhemmat jo 37-vuotiaita, raskautuminen ei enää niin helppoa ja energiaakaan ei yösyttöihin ja valvomisiin riitä

- pienet palkat

- suuret asumiskustannukset Helsingissä

- päivähoito kallista

- lapsen kotona hoitaminen 3-vuotiaaksi ei taloudellisesti mahdollista

- ei minkäänlaista tukiverkkoa

- elämä suhteellisen helppoa ja mukavaa yhden lapsen kanssa

Mitä syitä teillä muilla on olla lisääntymättä enempää?

Tämä taitaa olla yleinen kokemus. Paitsi että tuossa viimeisessä mainitsemassasi kohdassa on omassa tuttavapiirissäni jonkin verran hajontaa. Siellä haaveillaan toisesta tai kolmannesta lapsesta, mutta ei yksinkertaisesti ole varaa. Vaikka vanhemmat ovat kummatkin töissä.

Se että ei synny lapsia johtuu päättäjien valinnoista.

Nyt sitten pääomat rahtaa ihmisiä toiselta puolen maapallon korvaamaan väestöä ja edelleenkään päättäjät eivät pysäytä kehitystä.

Rajat kiinni.

Koko maailman, myös läntisen, tilanne on räjähdysherkkä. Sota on lähempänä kuin sataan vuoteen. En uskaltaisi tehdä lasta juuri nyt.

Olen todella onnellinen kaikkien puolesta, jotka jäävät lapsettomiksi. Siksi pääkirjoitus on hyvä uutinen. On sydäntäsärkevää nähdä, miten ihmiset joutuvat perhearkeen vuosikymmeniksi. Menettävät koko elämänsä ja identiteettinsä. Kunpa syntyvyys vain laskisi ja laskisi. Ei se niitä pelasta, jotka ovat joutuneet perhearkeen, mutta ainakin siinä on toivo monesta pelastuneesta.

Reaganin ja Thatcherin ajoista asti länsimaissa on kaikkialla johdonmukaisesti harjoitettu politiikkaa, jonka eksplisiittinen päämäärä on ollut heikentää työntekijän asemaa työmarkkinoilla. Jos tätä ei olekaan aina sanottu suoraan ääneen tai kirjattu hallitusohjelmiin, joku paljastava kiertoilmaus kuitenkin poikkeuksetta löytyy. On työnantajapuolen etu lisätä työntekijöiden epävarmuutta. Se pienentää työvoimakustannuksia. On sijoittajien etu vääntää vaikutusvaltaa pois stakeholderpuolelta, ovat saaneet tahtonsa 80-luvulla läpi ihan lainsäädäntöpuolesta asti niin että osingot ovat yritysten ensisijainen prioriteetti, tämä on saavutettu imemällä työntekijöiden olosuhteista joka tasolla mahdollisimman paljon pois.

Samoista syistä yhteiskunnan palveluiden tasoa on tarkoituksellisesti laskettu, milloin mikäkin normaali tai tavallista pahempi nimenomaan työnantaja-sijoittajapuolen aiheuttama talouskriisi tekosyynä.

Kuten aiemmin jo sanottiinkin, Suomi on edelleen yksi parhaita maita jossa tehdä lapsia. Mutta ei ne olosuhteet niin ruusuiset ole koskaan olleet, että tuo paljon painaisi, kun kehityssuunta on aivan selvä eikä ole kääntymässä enää koskaan paremmaksi. Keskimääräinen tallaaja ei välttämättä ole tietoinen tilanteen syistä, mutta aistii kyllä yleisen epävarmuuden, omien mahdollisuuksiensa katoamisen ja hitaan kurjistumisen. Moni reagoi tähän äänestämällä oikeistoa. M*ahanmuutto on helppo syntipukki josta syyttää ihan kaikkia syviä rakenteellisia yhteiskuntamme ongelmia, vaikka sen kaikki mahdolliset ja kuvitellutkin vaikutukset olisivat suomalaisten työntekijöiden vaikeuksien suossa yksi kärpäsenpaska.

Olen mies, ikää nyt 40 ja risat. Omalta osaltani pätkätöistä ja työttömyydestä johtuva taloudellisen tilanteeni epävarmuus on johtanut lasten hankkimisen lykkäämiseen. Nyt on lykätty jo takarajan yli, eli hankkimatta jäivät. Omalta osaltani lapsettomuus on puhtaasti taloudellisista seikoista johtuvaa.  

Ellei Suomi olisi lähtenyt uusliberalismin tielle 90-luvun alussa, olisi minulla ja monilla ikätovereillani jo todennäköisesti aikuiset lapset. Nyt monet ovat lapsettomia tai muksut on hankittu aivan viimetinkaan ja perheessa on yksi tai kaksi alle kymmenen vuotiasta lasta. 

Minä ainakin olen ihan loppu ihan siksi, että täällä ei toimi terveyspalvelut, ei päivähoito ja kouluista en jaksa edes alkaa kertoa.

Nyt on vihdoin esikoinen saatu peruskouluun loppuun. Hakemassa lukioon. Ja mitäs täällä on vastassa? Kukaan ei tiedä miten pääsykokeet uudistuu, joten pussi päässä haparoidaan nyt. Ja lukioiden pääsyrajat on muotoa 9.00-9.69.

Kiitos.

Suomessa ei ole tilaa edes nykyisille asukkaille. Palveluista puhumattakaan. Olemme laiskoja, tyhmiä ja ymmärtämättömiä ihmisiä, typerä kansa, jolla on asuttavaan kaunis, ainutlaatuinen, luonnonoloiltaan turvallinen maa. Mutta annamme kaiken hyvän valua hukkaan. 2/3 maasta on lähes asumatonta.

Emme saa julkisia palveluita toimimaan ja riittämään. Kahlaamme byrokratiassa ja soteuudistus on kohta ollut ohjelmassa yhtä kauan kuin lähi.idän kriisi. Kukaan ei osaa mitään. Selitys: koneet ei toimi!

Typeryyksissämme ulkoistamme kaiken taidon. Päästämme tänne muita, jotka arvostavat maatamme ja osaavat hyödyntää sitä.

Ei näin ääliömäisen kansan kannatakaan lisääntyä. Aikamme on ohi.