Lue keskustelun säännöt.
Miksi lastentarhanopettaja (muka) tekee maailman tärkeintä työtä?
07.03.2018 |
Väitän, että maailma toimisi ihan hyvin, vaikkei kukaan kouluttaisi lastentarhanopettajia yliopistossa. Maailman sivu äidit ovat hoitaneet lapsiaan itse. Hoivaajia on tarvittu, kun äiti on estynyt itse hoitamaan lapsiaan (esim. työ, opiskelu, muut lapset suurperheissä..).
Maailman tärkeimmät työt ovat mielestäni enemmänkin lääkärin tai sairaanhoitajan töitä. Opettajankin työ on mielestäni huomattavan paljon tärkeämpi kuin pienten lasten hoito.
Jos lastentarhanopettaja tekisi maailman tärkeintä työtä, KUKAAN äiti ei hoitaisi lapsiaan itse, vaan veisi lapset suoraan "ammattikasvattajan" luokse.
Olen itse toiminut perhepäivähoitajana vailla mitään sosiaalialan koulutusta silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Ei se todellakaan ole mitään rakettitiedettä se lasten hoitaminen! Syliä, turvaa, virikkeitä, ulkoilua, ruokaa. Fiksu aikuinen osaa hoitaa lapsia ihan ilman koulutustakin.
Niin ja tämä ei siis ollut mikään palkkapoliittinen aloitus. En ota kantaa siihen, onko järkeä kouluttaa korkeasti matalapalkkaiseen työhön. Tämä aloitus oli vain ihmettelyä tähän "maailman tärkein työ" -keskusteluun.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin täti on vain itsestäänselvyys. Yliopistossa kouluttaminen on vitsi. He ovat pyyhkijöitä ja leikittäjiä. Ja he tekevät aina itsestään liian suuren numeron. Mitään maailman tärkeintä työtä se ei ole, se on vain vahtimista ja pukemista. Pääasia vain, että pitävät lapsista huolta.
He ovat akateemisia, eivät mitään amislaisia, ja heille pitäisi osoittaa asiaankuuluvaa arvostusta, myös palkkojen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin täti on vain itsestäänselvyys. Yliopistossa kouluttaminen on vitsi. He ovat pyyhkijöitä ja leikittäjiä. Ja he tekevät aina itsestään liian suuren numeron. Mitään maailman tärkeintä työtä se ei ole, se on vain vahtimista ja pukemista. Pääasia vain, että pitävät lapsista huolta.
He ovat akateemisia, eivät mitään amislaisia, ja heille pitäisi osoittaa asiaankuuluvaa arvostusta, myös palkkojen osalta.
Niin siis tässä ei ole kyse edelleenkään palkasta, vaan siitä, että miksi ihmeessä lastenhoitotyötä varten tarvitaan akateeminen koulutus!
Ltot tekevät paljon suunnittelutyötä ja osallistuvat kuulemma palavereihin. Käsittääkseni he eivät todellakaan osallistu siihen perushoitoon, "pyllynpyyhintään", yhtä paljon kuin lastenhoitajat. Siksi heillä on myös eri koulutus (yliopisto tai amk). Lto ja lastenhoitaja tekevät päiväkodissa eri työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin täti on vain itsestäänselvyys. Yliopistossa kouluttaminen on vitsi. He ovat pyyhkijöitä ja leikittäjiä. Ja he tekevät aina itsestään liian suuren numeron. Mitään maailman tärkeintä työtä se ei ole, se on vain vahtimista ja pukemista. Pääasia vain, että pitävät lapsista huolta.
He ovat akateemisia, eivät mitään amislaisia, ja heille pitäisi osoittaa asiaankuuluvaa arvostusta, myös palkkojen osalta.
Jonkun mielestä akateemiset on arvokkaampia ihmisiä. Hohhoijaa mikä asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin täti on vain itsestäänselvyys. Yliopistossa kouluttaminen on vitsi. He ovat pyyhkijöitä ja leikittäjiä. Ja he tekevät aina itsestään liian suuren numeron. Mitään maailman tärkeintä työtä se ei ole, se on vain vahtimista ja pukemista. Pääasia vain, että pitävät lapsista huolta.
He ovat akateemisia, eivät mitään amislaisia, ja heille pitäisi osoittaa asiaankuuluvaa arvostusta, myös palkkojen osalta.
Jonkun mielestä akateemiset on arvokkaampia ihmisiä. Hohhoijaa mikä asenne.
Jep. Mitä korkeampi koulutus, sitä parempi palkka. Näin ajateltiin vielä 50-luvulla. Kummallista, että vielä tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää nyt ymmärtää se, että päiväkodin toiminta ei ole enää pelkkää lastenhoitoa!!!
Niin en nyt tiedä ymmärtääkö monikaan sitä, että esimerkiksi 20 lapsen kanssa toimiessa sitä kasvatusta ja opetusta on suunniteltava enemmän. On suunniteltava aikataulut ja toiminta niin, että jokaisella lapsella on päivittäin mahdollisuus leikkiä ja kehittyä omalla tasollaan päiväkotiympäristössä. Joukossa on kuitenkin niin paljon erilaisia lapsia: kenelle tavaroiden jakaminen on haaste, kuka harjoittelee vielä ilmaisemaan itseään puhein ja elein tai joku lapsi on niin arka, että tarvitsee paljon aikuista avukseen. Uskallan väittää, että kotona tilanne on kuitenkin eri, kun esimerkiksi ruoka-ajoista ja ulkoiluajoista on mahdollista joustaa kun pesue on omaa tuotosta ja tutumpaa kuin omat taskut. Isossa ryhmässä se nyt ei aivan mene niin, etenkin kun ollaan vastuussa muiden lapsista.
Ja koska ryhmät on isoja, ja lapset varsin heterogeenisiä, ei riitä, että puuhastellaan sitä mikä nyt hoitajasta kivalta tuntuu. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa ja omat haasteensa, joita jokaista on tuettava ja huomioitava päiväkotiarjessa. Muutaman lapsen kanssa kotona se on senkin takia helpompaa, kun aikaa yhdelle lapselle on enemmän. Väitän, että ihan jokaiselta naapurinlikalta ei onnistuisi laululeikkien leikkiminen 15 lapsen kanssa tai askarteluhetken järjestäminen 8 lapselle? Puhumattakaan arjen tilanteiden järjestämisestä niin, että lapsi saa apua sitä tarvitessaan eikä joudu tapittamaan kohtuuttomia aikoja jonossa odotellen loppuryhmää mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää se, että päiväkodin toiminta ei ole enää pelkkää lastenhoitoa!!!
Ei olekaan, mutta siihen lastenhoitotyöhön ei tarvita akateemista koulutusta! Se akateeminen koulutus tarvitaan papereiden pyörittämiseen ja ehkä päiväkodin johtamiseen, mutta hoitotyöhön koulutus on liikaa. On aivan turhaa kouluttaa tähän hoitotyöhön ihmisiä yliopistossa ja nurista sitten palkasta. Ei yhteiskunnalla ole varaa maksaa korkeasti koulutetuille lastentarhanopettajille siitä hoitotyöstä. Lastentarhanopettajia tarvitaan vähemmän, lastenhoitajia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Niin en nyt tiedä ymmärtääkö monikaan sitä, että esimerkiksi 20 lapsen kanssa toimiessa sitä kasvatusta ja opetusta on suunniteltava enemmän. On suunniteltava aikataulut ja toiminta niin, että jokaisella lapsella on päivittäin mahdollisuus leikkiä ja kehittyä omalla tasollaan päiväkotiympäristössä. Joukossa on kuitenkin niin paljon erilaisia lapsia: kenelle tavaroiden jakaminen on haaste, kuka harjoittelee vielä ilmaisemaan itseään puhein ja elein tai joku lapsi on niin arka, että tarvitsee paljon aikuista avukseen. Uskallan väittää, että kotona tilanne on kuitenkin eri, kun esimerkiksi ruoka-ajoista ja ulkoiluajoista on mahdollista joustaa kun pesue on omaa tuotosta ja tutumpaa kuin omat taskut. Isossa ryhmässä se nyt ei aivan mene niin, etenkin kun ollaan vastuussa muiden lapsista.
Ja koska ryhmät on isoja, ja lapset varsin heterogeenisiä, ei riitä, että puuhastellaan sitä mikä nyt hoitajasta kivalta tuntuu. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa ja omat haasteensa, joita jokaista on tuettava ja huomioitava päiväkotiarjessa. Muutaman lapsen kanssa kotona se on senkin takia helpompaa, kun aikaa yhdelle lapselle on enemmän. Väitän, että ihan jokaiselta naapurinlikalta ei onnistuisi laululeikkien leikkiminen 15 lapsen kanssa tai askarteluhetken järjestäminen 8 lapselle? Puhumattakaan arjen tilanteiden järjestämisestä niin, että lapsi saa apua sitä tarvitessaan eikä joudu tapittamaan kohtuuttomia aikoja jonossa odotellen loppuryhmää mukaan.
Ison lapsiryhmän kanssa toimimiseen tarvitaan pelisilmää ja oikea ihminen. Kouluttamalla ei saada organisointikykyisiä ihmisiä päiväkotiin. Joku kasvatustieteiden tohtori voi olla aivan tumpelo jo kolmen lapsen kanssa, kun taasen joku rautainen mummo saa 15 lasta helposti istumaan paikoillaan hiljaa lukemaan satua. Jos näistä viidestätoista joku ei pysy paikoillaan, mummo osaa ottaa sen syliin tai pyytää sitä tumpeloa tohtoria ottamaan toiseen huoneeseen.
Ei oikeasti kouluttamalla saada oikeita henkilöitä päiväkotiin. Ei se ole koulutuksesta kiinni!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin en nyt tiedä ymmärtääkö monikaan sitä, että esimerkiksi 20 lapsen kanssa toimiessa sitä kasvatusta ja opetusta on suunniteltava enemmän. On suunniteltava aikataulut ja toiminta niin, että jokaisella lapsella on päivittäin mahdollisuus leikkiä ja kehittyä omalla tasollaan päiväkotiympäristössä. Joukossa on kuitenkin niin paljon erilaisia lapsia: kenelle tavaroiden jakaminen on haaste, kuka harjoittelee vielä ilmaisemaan itseään puhein ja elein tai joku lapsi on niin arka, että tarvitsee paljon aikuista avukseen. Uskallan väittää, että kotona tilanne on kuitenkin eri, kun esimerkiksi ruoka-ajoista ja ulkoiluajoista on mahdollista joustaa kun pesue on omaa tuotosta ja tutumpaa kuin omat taskut. Isossa ryhmässä se nyt ei aivan mene niin, etenkin kun ollaan vastuussa muiden lapsista.
Ja koska ryhmät on isoja, ja lapset varsin heterogeenisiä, ei riitä, että puuhastellaan sitä mikä nyt hoitajasta kivalta tuntuu. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa ja omat haasteensa, joita jokaista on tuettava ja huomioitava päiväkotiarjessa. Muutaman lapsen kanssa kotona se on senkin takia helpompaa, kun aikaa yhdelle lapselle on enemmän. Väitän, että ihan jokaiselta naapurinlikalta ei onnistuisi laululeikkien leikkiminen 15 lapsen kanssa tai askarteluhetken järjestäminen 8 lapselle? Puhumattakaan arjen tilanteiden järjestämisestä niin, että lapsi saa apua sitä tarvitessaan eikä joudu tapittamaan kohtuuttomia aikoja jonossa odotellen loppuryhmää mukaan.
Ison lapsiryhmän kanssa toimimiseen tarvitaan pelisilmää ja oikea ihminen. Kouluttamalla ei saada organisointikykyisiä ihmisiä päiväkotiin. Joku kasvatustieteiden tohtori voi olla aivan tumpelo jo kolmen lapsen kanssa, kun taasen joku rautainen mummo saa 15 lasta helposti istumaan paikoillaan hiljaa lukemaan satua. Jos näistä viidestätoista joku ei pysy paikoillaan, mummo osaa ottaa sen syliin tai pyytää sitä tumpeloa tohtoria ottamaan toiseen huoneeseen.
Ei oikeasti kouluttamalla saada oikeita henkilöitä päiväkotiin. Ei se ole koulutuksesta kiinni!!
Koulutukseenhan valitaan aika tiukan seulan kautta niitä oikeita ihmisiä, joille sitten koulutuksessa annetaan valmiuksia päiväkotitoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.
Tuleva lto kirjoitti:
Monet eivät ymmärrä sitä, että varhaiskasvatus ei ole enää tänä päivänä pelkkää lasten hoitamista ja perustarpeista huolehtimista, vaan suunnitelmallista pedagogista toimintaa, jossa yhdistyvät hoito, opetus ja kasvatus. Yliopiston käyneitä lastentarhanopettajia tarvitaan nimen omaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tätä. Suunnitelmallisuus ja pedagogisuus ei ole sidottuna vain opettajien vetämiin tuokioihin, vaan sitä esiintyy myös päiväkodin arjen tilanteissa (ns. Piilo-opetus).
Päiväkoti on ennen nähty lapsiparkkina, jonne lapsi jää, jotta vanhempi pääsee töihin.
Tänä päivänä varhaiskasvatuksessa ei katsota vain sitä vanhemman etua vaan ajatellaan myös lapsen näkökulmaa: mitä hyötyä varhaiskasvatuksesta on hänelle.Juuri ennen kouluikää tapahtuva kehitys on erittäin tärkeää lapsen tulevaisuuden kannalta.
Päivähoito ei ole koskaan ollutkaan pelkkää hoitamista ja perustarpeista huolehtimista.
Nykypäivänä juhlapuheissa ja virallisissa strategiapapereissa korostetaan kasvattamista ja opettamista, mutta tosielämässä kasvattaminen ja opettaminen on aina vaan vähenemään päin, kun siitä huolehtimiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa. Henkilökuntaa on vähemmän per lapsi kuin ennen, entistä suurempi osa työajasta menee melko tyhjänpäiväisen byrokratian pyörittämiseen (lasten vasut ym) ja lisäksi perheiden muuttuneet kasvatusihanteet ovat tehneet lapsista levottomampia kuin ennen.
Yliopistokoulutettuja ei tarvita toteuttamaan kasvatus-opetuksellista toimintaa. Tänä päivänäkin erittäin suuri osa lastentarhanopettajista on muita kuin yliopistokoulutettuja. Lisäksi kasvatus-opetuksellista toimintaa suunnittelevat ja toteuttavat onnistuneesti myös lastenhoitajat ja perhepäivähoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lastentarhanopettajaksi vaaditaan yliopistokoulutus. Siihen riittäisi aivan hyvin joku noin vuoden mittainen kurssi, jos jotain on vaadittava.
Kumma, miten minäkin täysin vailla mitään koulutusta olin kotiäitinä siihen asti, kun lapset menivät kouluun. Heistä tuli sosiaalisia, korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia, vaikka koko varhaiskasvatus "jäi välistä" - möllöttivät vain äidin kanssa kotona parat.
Olen samaa mieltä siitä, että vuoden koulutus riittäisi vallan mainiosti. Siinä ajassa ehtii harjoitella oppia ihan riittävästi.
On sääli, kun kaikki halukkaat eivät voi olla lasten kanssa kotona. Ei lapset sitä "laadukasta varhaiskasvatusta" mihinkään oikeasti tarvitse. Päiväkodit toimivat ainoastaan säiliöinä lapsille ja mahdollistavat näin vanhempien työssäkäynnin.
Kertokaa nyt hyvät lastenkasvatuksen asiantuntijat, että mitkä lastenkasvatukseen liittyvät yliopistokurssit ovat mielestänne turhia, jos riittävä taso saavutetaan vuoden opiskelulla.
Monet lapset saavat kotona maailman parasta varhaiskasvatusta, sitä tuskin kukaan kiistää. Mutta onhan se nyt eri asia hoitaa yli 20 lapsen ryhmää, jossa on mahdollisesti erityislapsia yms. Oman kokemukseni mukaan lastentarhanopettajien ammattitaito tulee esille nimenomaan ongelmatilanteiden tunnistamisessa ja ratkaisujen etsinnässä.
Ja kun palkasta oli puhetta, niin en ole missään nähnyt keskusteluja, jossa lastentarhanopettajat vaatisivat kirurgin palkkoja. (joku tuolla sellaista väitti aiemmassa viestissä). Minusta kohtuullista voisi olla alkuun, jos esim. yliopiston käynyt lto saisi samantasoista palkkaa kuin amk sairaanhoitaja. Esim. oma ammattikoulun käynyt mieheni saa tietokoneella istumisesta 500 e parempaa palkkaa kuussa kuin lto, eli kyllä minusta lto:t ovat palkkakuopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa vaatia lisää palkkaa? Niinkö?
Vedit herneen nenään, vaikket lukenut aloitusta?
Kuten kirjoitin, tämä ei ollut palkkapoliittinen keskustelu. Kommentoin vain sitä julkisuudessa usein esitettyä väitettä, että lastentarhanopettajat tekisivät maailman tärkeintä työtä.
Miksi päivähoidossa tarvitaan yliopistokoulutuksen suorittanut ihminen, mutta kaikkeen muuhun lastenhoitoon kelpaa naapurin 15-vuotias, tunnollinen tyttö tai höpsähtänyt mummo tai vaikka ei-niin-vastuullinen raikulivelikin tarvittaessa?
Jos lastentarhanopettaja tekisi maailman tärkeintä työtä ja sitä varten tarvittaisiin se yliopistokoulutus, niin kuka hullu antaisi kenenkään muun kuin lastentarhanopettajan hoitaa omia lapsiaan?
ap
Ei se välttämättä maailman tärkeintä työtä ole, mutta takuulla enemmän arvoista kuin 2300e/kk.
Ja mistä vedit tuon höpsähtäneen mummon ja naapurin 15-vuotiaan? En jättäisi pieniä lapsia hetkeksikään höpsähtäneelle mummolle, enkä todellakaan päivittäiseen hoitoon naapurin 15-vuotiaalle, vaikka toki hän voisi olla joskus lapsenvahtina.
Tutkimusten mukaan lapset voivat sitä paremmin päiväkodeissa, mitä koulutetumpaa henkilökunta on. Ei ole selvää, mistä tämä johtuu, mutta veikkaan että koulutus = parempi ymmärrys lasten kehityspsykologiasta = paremmat valmiudet empatisoida lasten kokemusta, ohjata lasta sosiaalisissa taidoissa ja tunnetaidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleva lto kirjoitti:
Monet eivät ymmärrä sitä, että varhaiskasvatus ei ole enää tänä päivänä pelkkää lasten hoitamista ja perustarpeista huolehtimista, vaan suunnitelmallista pedagogista toimintaa, jossa yhdistyvät hoito, opetus ja kasvatus. Yliopiston käyneitä lastentarhanopettajia tarvitaan nimen omaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tätä. Suunnitelmallisuus ja pedagogisuus ei ole sidottuna vain opettajien vetämiin tuokioihin, vaan sitä esiintyy myös päiväkodin arjen tilanteissa (ns. Piilo-opetus).
Päiväkoti on ennen nähty lapsiparkkina, jonne lapsi jää, jotta vanhempi pääsee töihin.
Tänä päivänä varhaiskasvatuksessa ei katsota vain sitä vanhemman etua vaan ajatellaan myös lapsen näkökulmaa: mitä hyötyä varhaiskasvatuksesta on hänelle.Juuri ennen kouluikää tapahtuva kehitys on erittäin tärkeää lapsen tulevaisuuden kannalta.
Jos kaikki kirjoittamasi olisi totta, tavallisten äitien ja isien ei annettaisi hoitaa lapsiaan lainkaan, vaan Suomeen pitäisi vaatia varhaiskasvatuspakko. Olet siis sitä mieltä, että päiväkodissa lapsesta kasvaa parempi ja tulevaisuuteen valmiimpi ihminen kuin kotihoidossa?
Hyvään lapsuuteen ei tarvita pedagogiikkaa. Antaa lapsien olla lapsia! Eiköhän jokainen järkevä vanhempi osaa kasvattaa lapsiaan ilman piilo-opetustuokioitakin.
On eri asia täyttää oman lapsensa tunne- ja toimintatarpeet kuin 10-20 lapsen, siinä pitää lisäksi hallita vielä se ryhmädynamiikka.
Olin lto-koulutukseen mennessäni juuri sellainen "luontainen lastenhoitaja"; toiminut lapsenlikkana pienestä pitäen. Hyvin pärjäsin.
Mutta koulutus antoi minulle valtavasti tietoa lasten erilaisista kehitysvaiheista, mahdollisuuden vertailla eri kasvatusteorioita ja vahvistaa ja muokata omaa kasvatusnäkemystäni. Kun tunnen ja tunnustan lapsuuden erityislaatuisuuden, pystyn paremmin tukemaan jokaista lasta omaan erityiseen suuntaansa tulemaan luottavaiseksi ja lujaksi elämää varten. Tähän haluaisin tarpeeksi aikaa kuunnellakseni ja nähdäkseni lasta sekä hänen vanhempiaan jotka ovat hänen pääkasvattajansa.
En ole maailman tärkein ihminen mutta koen tekeväni maailman tärkeintä työtä. Tärkeintä on toiminnan sisältö, mitä saa pää ja sydän, ei toimintamenetelmä. Minun tekoni ja tekemättä jättämiseni vaikuttavat vuosien päähän, siksi se on opeteltu suunnittelemaan ja mietittyä, ei tämä on kivaa tässä ja nyt -toimintaa toiminnan vuoksi. Vaikka onhan meillä silti kivaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lastentarhanopettajaksi vaaditaan yliopistokoulutus. Siihen riittäisi aivan hyvin joku noin vuoden mittainen kurssi, jos jotain on vaadittava.
Kumma, miten minäkin täysin vailla mitään koulutusta olin kotiäitinä siihen asti, kun lapset menivät kouluun. Heistä tuli sosiaalisia, korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia, vaikka koko varhaiskasvatus "jäi välistä" - möllöttivät vain äidin kanssa kotona parat.
Olen samaa mieltä siitä, että vuoden koulutus riittäisi vallan mainiosti. Siinä ajassa ehtii harjoitella oppia ihan riittävästi.
On sääli, kun kaikki halukkaat eivät voi olla lasten kanssa kotona. Ei lapset sitä "laadukasta varhaiskasvatusta" mihinkään oikeasti tarvitse. Päiväkodit toimivat ainoastaan säiliöinä lapsille ja mahdollistavat näin vanhempien työssäkäynnin.
Kertokaa nyt hyvät lastenkasvatuksen asiantuntijat, että mitkä lastenkasvatukseen liittyvät yliopistokurssit ovat mielestänne turhia, jos riittävä taso saavutetaan vuoden opiskelulla.
Monet lapset saavat kotona maailman parasta varhaiskasvatusta, sitä tuskin kukaan kiistää. Mutta onhan se nyt eri asia hoitaa yli 20 lapsen ryhmää, jossa on mahdollisesti erityislapsia yms. Oman kokemukseni mukaan lastentarhanopettajien ammattitaito tulee esille nimenomaan ongelmatilanteiden tunnistamisessa ja ratkaisujen etsinnässä.
Ja kun palkasta oli puhetta, niin en ole missään nähnyt keskusteluja, jossa lastentarhanopettajat vaatisivat kirurgin palkkoja. (joku tuolla sellaista väitti aiemmassa viestissä). Minusta kohtuullista voisi olla alkuun, jos esim. yliopiston käynyt lto saisi samantasoista palkkaa kuin amk sairaanhoitaja. Esim. oma ammattikoulun käynyt mieheni saa tietokoneella istumisesta 500 e parempaa palkkaa kuussa kuin lto, eli kyllä minusta lto:t ovat palkkakuopassa.
Miksi kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon opiskelleelle lastentarhanopettajalle pitäisi maksaa olennaisesti isompaa palkkaa kuin samaa työtä saman tasoisilla tiedoilla tekevälle sosionomin tutkinnon suorittaneelle lastentarhanopettajalle?
Niin ja jos puhutaan tuottavuuksista ja työkuvasta, niin onko oikeasti perusteltua maksaa lastentarhanopettajalle tonni enemmän kuussa kuin lastenhoitajalle? Molemmat ammattiryhmät tekevät hyvin pitkälti samaa työtä (koska jonkun se perustyö on hoidettava, ei sitä voi laiminlyödä vaikka joku tuntisikin olevansa liian korkeasti koulutettu sitä tekemään).
Ilman lastentarhaopettajia (sekä sosionomi -että yliopistotaustaiset) tämä maa olisi huomattavasti epätasa-arvoisempi paikka. Kunnallista päivähoitoa ei olisi joten lapsen saaminen merkitsisi naisille käytännössä seitsemää välivuotta työelämästä ja se on pitkä aika olla palkattomana lastenhoitajana kotona ilman minkäänlaisia tuloja ja eläkertymää, ainoana taloudellisena turvana oma mies josta olisi 100% riippuvainen kuin lapsi vanhemmistaan.
Ja kun naiset olisivat kotona palkattomina lastenhoitajina ja miehet palkkatöissä kodin ulkopuolella niin kaikki raha olisi miesten hallussa ja sen myötä myös valta.
En lukenut aloitusta, en jaksanut, mutta vastaan kysymykseen: Lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä, sillä he pitävät huolta päivisin niistä, jotka sinulle ovat kalleimpia eli lapsistasi. He myös huolehtivat niistä asioista, jotka kuuluisivat sinun hoidettavaksesi, esim. käytöstavat, mutta joitten suhteen sinä olet välinpitämätön, sillä julistat olevasi vapaan kasvatuksen kannattaja ymmärtämättä edes, mitä vapaa kasvatus on. Se ei ole sama kuin elämä pellossa.
Lto:t ovat ylikoulutettuja. Tärkeintä on, että alle kouluikäistä lasta hoitaa ihminen, joka tykkää lapsestasi. Tällä luodaan lapselle pohja.
KM
Otanpa vertailuun juuri lääkärin ammatin, kun se aloituksessa mainittiin. Kenellekään ei tulisi mieleenkään mennä hoitamaan murtuneita luitaan tai katkenneita verisuoniaan naapurin mummolle, vaikka se olisi kuinka hyvä tyyppi. Kukaan ei ostaisi lapsen korvatulehdukseen lääkkeitä kaverin veljeltä, joka on itse todennut kehäkukkauutepillereiden tehoavan kaikkiin tulehduksiin. Lääkäriä arvostetaan ja ymmärretään, että lääkärinä toimimiseen tarvitaan pitkä koulutus.
Sen sijaan oma lapsi voidaan aivan hyvillä mielin jättää oman isosisaruksen vahdittavaksi tai antaa viikoksi anopille lomamatkan ajaksi tai antaa jonkun täysin random-aupairin hoitaa lasta. Eikä kenelläkään ole tähän lastenhoitotyöhön mitään koulutusta, vaan kyse on hyvästä ja luotettavasti ihmisestä.
Lastenhoitoon ei vaadita koulutusta, vaan oikea ja työhön sopiva ihminen!