Miksi tapailu ei etene seurusteluun?

Meillä on takana 13 yhteistä vuotta ja kaksi lasta, ei olla koskaan puhuttu seurustelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelua ei koskaan ole jos sellaisesta ei ole erikseen sovittu ja puhuttu ,,,, jotkut ovat luuloissaan vaan suhteissa ja se on heidän ongelmansa ,,, samaan aikaan toinen voi puuhata mitä vain koska kokee ettei ole varattu !! Hah hah !!!

Ei ap ollu kuvitellut seurustelevansa, lue aloitus paremmin

Minäkään en käsitä miksi pitää käyttäytyä kuin pariskunta jos oikeasti haluaa olla vapaa. Se on tosi ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin miehet on narsisteja

Myös Vantaa, Espoo, Kirkkonummi, Sipoo, Nurmijärvi ja Vihti ovat hyvin edustettuina.  :-)

Liika naistarjonta tekee sellaisen ATM:stä(kin). 

Ap lisää vielä, että aikaisemmin miehet ovat sanoneet mitä haluavat mun kanssa ja käyttäytyneet sen mukaisesti.

Ei näin, että puheet ja käytös eri paria.

Mut joo Helsingin mies tosiaan kyseessä

Vierailija kirjoitti:

Seurustelua ei koskaan ole jos sellaisesta ei ole erikseen sovittu ja puhuttu ,,,, jotkut ovat luuloissaan vaan suhteissa ja se on heidän ongelmansa ,,, samaan aikaan toinen voi puuhata mitä vain koska kokee ettei ole varattu !! Hah hah !!!

Seurustelin 2 vuotta. Onnistui hyvin vaikkei asiasta tehty sopimusta. Kyllä seurustelun normaalijärkinen ihminen erottaa ystävyyssuhteesta. Tai en mä ainakaan harjoita eroottista toimintaa muiden kanssa.

Sitten muutettiin yhteen. Mentiin kihloihin (sitä kysyttiin kosimalla ja kihlauksen merkiksi hankittiin sormukset). Avioliiton solmiminen sovittiin oikein juhlavissa puitteissa.

Näin se käy!

Täällähän oli vähän aikaa sitten keskustelu, jossa ongelmana oli että mies käytti salaa tinderiä vaikka tapailu oli ns. Vakaalla pohjalla naisen mielestä.

Tapahtuupa se tinderin tutkiminen salaa tai avoimesti niin en silti minäkään ymmärrä näitä miehiä jotka tinderin tutkiskelun ohella varaavat jonkun naisen tapailukaverikseen vaikka eivät ole kiinnostuneita

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun kumpikaan ei puhu seurustelusta vaikka ollaan vietetty kaikki illat ja viikonloput yhdessä jo 5 kuukautta. En tiedä pitääkö jatkaa näin vai lopettaa kaveruus.

Tiedän että mies ei halunnut seurustella aluksi, mutta miksi sitten vietetään kaikki aika yhdessä jos tämä on pelkkää seksiä. En ymmärrä.

Mies on tinderissäkin ja muissa vastaavissa tosi aktiivinen, mutta en tiedä tapileeko muita naisia vai juttelee vaan.

Jos mies on Tinderissä ja muissa vielä, niin antaisin jampan keskittyä ihan niihin ja itse poistuisin takavasempaan. Ei minua ainakaan saisi mikään syy tuhlaamaan aikaa tuollaisen kanssa, niin munan perään en olisi. Minkä ikäisiä oikein olette?

Olette liukuneet sanattomasti seurusteluun. Kannattaa ottaa puheeksi, jos/kun vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on takana 13 yhteistä vuotta ja kaksi lasta, ei olla koskaan puhuttu seurustelusta. 

Mutta kai sentään joskus yhteisestä tulevaisuudesta. Tai kai sinä tai kumppanisi on joskus kertonut, miten hän näkee tai toivoo tulevaisuudessa tapahtuvan.

Vaikka onhan kai heitäkin, jotka ovat ikusiia sunnuntai lapsia ja uskovat kaiken jatkuvan ja tapahtuvan onnellisesti ja hyvin vailla huolen häivää. - Itselleni vain on luontevaa tosinaan yrittää paikottaa se, missä olen ja arvioida sitten mihin haluan edetä ja pyrkiä. Ja jotta en aivan täsin omahyväiseltä ja itsekkäältä vaikuttaisi, niin aina tosinaan olen saattanut kertoa ajatuksistani ja suunnitelmistani muille läheisilleni. - Jonkun kerran he ovat esittäneet toiveita siitä, missä he tivoisivat minun olevan tai toimivan, jolloin ollaan sitten saatettu yrittäää tehdä enempi vähempi onnistuneita valintoja ja kompromisseja.

Ja kyllä ainakin minä joudun tai olen pakotettu tekemään kompromisseja ja valintoja myös sinkkuna, kun esimerkiksi aika ei anna myötä tehdä kaikkea sitä, mitä olsi kiva tehdä saattaa  valmiiksi johonkin aikaan mennessä, jotta sitten taas voisi ottaa ja valita uudempia tehtäviä. Tai yrittää sopeutua niihin vaikuttumiin. kuten nyt vaikka saiarstumiseena, joka tuli ja pilasi aiemmat hyvät ja suunnitelmat ja aikeet.       

Kuule, ei perässä ravaavasta naikkosesta ole kyllä edes tapaamisen asteelle. Yleensä sitä ollaan aikas sydämettömiä sellaiselle.

Rikoslaki on hitaampi vaihtoehto lopettaa sellaiset häirinnät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun kumpikaan ei puhu seurustelusta vaikka ollaan vietetty kaikki illat ja viikonloput yhdessä jo 5 kuukautta. En tiedä pitääkö jatkaa näin vai lopettaa kaveruus.

Tiedän että mies ei halunnut seurustella aluksi, mutta miksi sitten vietetään kaikki aika yhdessä jos tämä on pelkkää seksiä. En ymmärrä.

Mies on tinderissäkin ja muissa vastaavissa tosi aktiivinen, mutta en tiedä tapileeko muita naisia vai juttelee vaan.

Jos mies on Tinderissä ja muissa vielä, niin antaisin jampan keskittyä ihan niihin ja itse poistuisin takavasempaan. Ei minua ainakaan saisi mikään syy tuhlaamaan aikaa tuollaisen kanssa, niin munan perään en olisi. Minkä ikäisiä oikein olette?

Mies 38 ja mä 35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelua ei koskaan ole jos sellaisesta ei ole erikseen sovittu ja puhuttu ,,,, jotkut ovat luuloissaan vaan suhteissa ja se on heidän ongelmansa ,,, samaan aikaan toinen voi puuhata mitä vain koska kokee ettei ole varattu !! Hah hah !!!

Seurustelin 2 vuotta. Onnistui hyvin vaikkei asiasta tehty sopimusta. Kyllä seurustelun normaalijärkinen ihminen erottaa ystävyyssuhteesta. Tai en mä ainakaan harjoita eroottista toimintaa muiden kanssa.

Sitten muutettiin yhteen. Mentiin kihloihin (sitä kysyttiin kosimalla ja kihlauksen merkiksi hankittiin sormukset). Avioliiton solmiminen sovittiin oikein juhlavissa puitteissa.

Näin se käy!

Sinä et ehkä harrasta "eroottista toimintaa" muiden kuin seurustelukumppanin kanssa mutta monet muut kyllä harrastavat. 

Oma kokemukseni on, että tapailu etenee seurusteluksi noin kuukaudessa, jos on edetäkseen. Kyllä ne merkit on ollu tosi selvät, jos mies on tahtonut seurustella ja myöskin, jos mies ei halua seurustella. Mutta ei kai näihin ole yksiselitteistä vastausta, jos olette viisi kuukautta olleet tiiviisti yhdessä, niin aika kummallista, ettei olla saatu edes selvyyttä siihen, että seurustellaanko vaiko ei. Jos vaikuttaa siltä, että mieheltä ei saa selvää vastausta tahtooko sitoutua vai ei, niin lähde äkkiä. Satutat itsesi sitä pahemmin mitä kauemmin jatkat suhdetta joka ei tule etenemään. Mutta asiahan ei selviä kuin puhumalla sen miehen kanssa suoraan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun kumpikaan ei puhu seurustelusta vaikka ollaan vietetty kaikki illat ja viikonloput yhdessä jo 5 kuukautta. En tiedä pitääkö jatkaa näin vai lopettaa kaveruus.

Tiedän että mies ei halunnut seurustella aluksi, mutta miksi sitten vietetään kaikki aika yhdessä jos tämä on pelkkää seksiä. En ymmärrä.

Mies on tinderissäkin ja muissa vastaavissa tosi aktiivinen, mutta en tiedä tapileeko muita naisia vai juttelee vaan.

Jos mies on Tinderissä ja muissa vielä, niin antaisin jampan keskittyä ihan niihin ja itse poistuisin takavasempaan. Ei minua ainakaan saisi mikään syy tuhlaamaan aikaa tuollaisen kanssa, niin munan perään en olisi. Minkä ikäisiä oikein olette?

Mies 38 ja mä 35

Haluaako tämä mies lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin miehet on narsisteja

Myös Vantaa, Espoo, Kirkkonummi, Sipoo, Nurmijärvi ja Vihti ovat hyvin edustettuina.  :-)

Liika naistarjonta tekee sellaisen ATM:stä(kin). 

Hui, no pitääpä tästä lähtien varmistaa aina että deitti on Kauniaisista.

Vasta 5kk olette tapailleet. Miksi täytyisi noin pian rynnätä seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on takana 13 yhteistä vuotta ja kaksi lasta, ei olla koskaan puhuttu seurustelusta. 

Mutta kai sentään joskus yhteisestä tulevaisuudesta. Tai kai sinä tai kumppanisi on joskus kertonut, miten hän näkee tai toivoo tulevaisuudessa tapahtuvan.

Vaikka onhan kai heitäkin, jotka ovat ikusiia sunnuntai lapsia ja uskovat kaiken jatkuvan ja tapahtuvan onnellisesti ja hyvin vailla huolen häivää. - Itselleni vain on luontevaa tosinaan yrittää paikottaa se, missä olen ja arvioida sitten mihin haluan edetä ja pyrkiä. Ja jotta en aivan täsin omahyväiseltä ja itsekkäältä vaikuttaisi, niin aina tosinaan olen saattanut kertoa ajatuksistani ja suunnitelmistani muille läheisilleni. - Jonkun kerran he ovat esittäneet toiveita siitä, missä he tivoisivat minun olevan tai toimivan, jolloin ollaan sitten saatettu yrittäää tehdä enempi vähempi onnistuneita valintoja ja kompromisseja.

Ja kyllä ainakin minä joudun tai olen pakotettu tekemään kompromisseja ja valintoja myös sinkkuna, kun esimerkiksi aika ei anna myötä tehdä kaikkea sitä, mitä olsi kiva tehdä saattaa  valmiiksi johonkin aikaan mennessä, jotta sitten taas voisi ottaa ja valita uudempia tehtäviä. Tai yrittää sopeutua niihin vaikuttumiin. kuten nyt vaikka saiarstumiseena, joka tuli ja pilasi aiemmat hyvät ja suunnitelmat ja aikeet.       

Yhteiseen kämppään muuttamisesta toki aikanaan vaihdettiin pari sanaa, muuten asiat on menneet omalla painollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun kumpikaan ei puhu seurustelusta vaikka ollaan vietetty kaikki illat ja viikonloput yhdessä jo 5 kuukautta. En tiedä pitääkö jatkaa näin vai lopettaa kaveruus.

Tiedän että mies ei halunnut seurustella aluksi, mutta miksi sitten vietetään kaikki aika yhdessä jos tämä on pelkkää seksiä. En ymmärrä.

Mies on tinderissäkin ja muissa vastaavissa tosi aktiivinen, mutta en tiedä tapileeko muita naisia vai juttelee vaan.

Jos mies on Tinderissä ja muissa vielä, niin antaisin jampan keskittyä ihan niihin ja itse poistuisin takavasempaan. Ei minua ainakaan saisi mikään syy tuhlaamaan aikaa tuollaisen kanssa, niin munan perään en olisi. Minkä ikäisiä oikein olette?

Mies 38 ja mä 35

Missä sinun itsetuntosi ja selkärankasi on nainen? Onko sinun elämäsi oikeasti niin samantekevää, että viitsit tuhlata aikaasi äijään, jolla on puoli mulk*ua oven välissä jo menossa paremman reiän luokse? Ja äijä on vielä mustiskin sinusta? Hienoa nainen... Kohta itket av:lla, että mies lähti selittelemättä, yhyy yhyy!!

Tee itsellesi palvelus ja laita sille munapäälle viestiä NYT, että se on tässä, löysit parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun kumpikaan ei puhu seurustelusta vaikka ollaan vietetty kaikki illat ja viikonloput yhdessä jo 5 kuukautta. En tiedä pitääkö jatkaa näin vai lopettaa kaveruus.

Tiedän että mies ei halunnut seurustella aluksi, mutta miksi sitten vietetään kaikki aika yhdessä jos tämä on pelkkää seksiä. En ymmärrä.

Mies on tinderissäkin ja muissa vastaavissa tosi aktiivinen, mutta en tiedä tapileeko muita naisia vai juttelee vaan.

Jos mies on Tinderissä ja muissa vielä, niin antaisin jampan keskittyä ihan niihin ja itse poistuisin takavasempaan. Ei minua ainakaan saisi mikään syy tuhlaamaan aikaa tuollaisen kanssa, niin munan perään en olisi. Minkä ikäisiä oikein olette?

Mies 38 ja mä 35

Missä sinun itsetuntosi ja selkärankasi on nainen? Onko sinun elämäsi oikeasti niin samantekevää, että viitsit tuhlata aikaasi äijään, jolla on puoli mulk*ua oven välissä jo menossa paremman reiän luokse? Ja äijä on vielä mustiskin sinusta? Hienoa nainen... Kohta itket av:lla, että mies lähti selittelemättä, yhyy yhyy!!

Tee itsellesi palvelus ja laita sille munapäälle viestiä NYT, että se on tässä, löysit parempaa seuraa.

Tämä on totuus ja ainoa järkevä neuvo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on takana 13 yhteistä vuotta ja kaksi lasta, ei olla koskaan puhuttu seurustelusta. 

Mutta kai sentään joskus yhteisestä tulevaisuudesta. Tai kai sinä tai kumppanisi on joskus kertonut, miten hän näkee tai toivoo tulevaisuudessa tapahtuvan.

Vaikka onhan kai heitäkin, jotka ovat ikusiia sunnuntai lapsia ja uskovat kaiken jatkuvan ja tapahtuvan onnellisesti ja hyvin vailla huolen häivää. - Itselleni vain on luontevaa tosinaan yrittää paikottaa se, missä olen ja arvioida sitten mihin haluan edetä ja pyrkiä. Ja jotta en aivan täsin omahyväiseltä ja itsekkäältä vaikuttaisi, niin aina tosinaan olen saattanut kertoa ajatuksistani ja suunnitelmistani muille läheisilleni. - Jonkun kerran he ovat esittäneet toiveita siitä, missä he tivoisivat minun olevan tai toimivan, jolloin ollaan sitten saatettu yrittäää tehdä enempi vähempi onnistuneita valintoja ja kompromisseja.

Ja kyllä ainakin minä joudun tai olen pakotettu tekemään kompromisseja ja valintoja myös sinkkuna, kun esimerkiksi aika ei anna myötä tehdä kaikkea sitä, mitä olsi kiva tehdä saattaa  valmiiksi johonkin aikaan mennessä, jotta sitten taas voisi ottaa ja valita uudempia tehtäviä. Tai yrittää sopeutua niihin vaikuttumiin. kuten nyt vaikka saiarstumiseena, joka tuli ja pilasi aiemmat hyvät ja suunnitelmat ja aikeet.       

Yhteiseen kämppään muuttamisesta toki aikanaan vaihdettiin pari sanaa, muuten asiat on menneet omalla painollaan. 

Vau. Olen melkein kade. Lieneekö kuitenkin vain niin, että toisille meistä on lähes itseisarvoisen tärkeää puhua ja keskustella tulevasta siitä miten näkee sen omalta tai mahd, kumppanin kanssa yhdessä.

Mutta toisaalta tällainen "keskustelu" saattaa (toisiaan) tapahtua huomaamattomasti ja osana muita tekemistä ja puuhaamista. (Jos puhuu aina tiskaamisen tärkeydestä, eikä koskaan itse -puhujana tiskaa-. niin mitä tästä olis ajateltava?)

Ei kaikkea tarvitse erikseen selittää ja kertoa, vaan täytyy voida luottaa ja uskoa siihen. että toimii ja tekee oikein ja siten, että toinenkin nauttii ja kokee tyydytystä, ainakin enimmäkseen. Ja jos ei sitten koekaan, niin aukaisee suunsa ja kertoo, mikä mättää; miten toivoisi, että toinen tekisi .

- Ennen parisuhdettahan sitä saattaa jopa luulla, että se oma tapa on paras mahdollinen tai kenties "ainoa oikea" tapa toimia tai tehdä. Kunnes sitten huomaakin, että saman asian voi tehdä vähintään yhtä hyvin ellei paremmin kuin oma vanha tapa. Ellei sitten juuri päinvastoin.

Se miten sitten tällaisissa tilanteissa toimii, niin on hyvin yksilöllistä. Ja  mitä pidemmän aikaa parisuhde kestää, niin aikaa myöten syntyy varmasti myös yhteisiä vain kumppanin kanssa muotoutuneita tapoja tehdä jokin asia.  - Joista yksinkertaiset saattavat tehdä johtopäätöksen, että tuo on se "naisten tapa" tehdä tämä tai tuo; tai tämä on sitten "se2  vastaavast "miesten tapa..." -

Sen sijaan, että huomaisi, että jokainen meistä kantaa enemmän ja vähemmän oman historiansa kautta muodostuneita tapoja ja keinoja jne. joiden kautta rakentaa ja hahmottaa omaa ympäristöään ja tekee, mitä nyt sittten tekeekin tai on tekemättä.