Ärsyttävyydet ruokaohjeissa?
"Maailman paras kanakastike" tehty hunajamaustetuista BROILERsuikaleista.
"Keitä lihaliemi ja lisää ruoan joukkoon" Sen lihaliemikuution ja nesteen voi kyllä lisätä siihen ruokaan erikseenkin. Kyllä se sinne sulaa.
Kommentit (317)
Ihan mielenkiinnosta, mitä se voin pesemisen tarkoittaa, tiedättekö? Olen perinyt mummuni vanhoja keittokirjoja 30-50- luvuilta niin pitäisi hieman tutkia niitä mielenkiinnosta:) Olen myös tilannut marttaliitolta pula-ajan keittokirjan yms. Ruoanlaittohistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun monissa suomalaisissa ruokaohjeissa ohjeistetaan laittamaan mausteita minimaalisia määriä. Esim. garam masalaa joku teelusikallinen padalliseen kastiketta. Mitä järkeä on laittaa olemattomia maustemääriä sellaisiin ruokiin, joiden tarkoitus on olla mausteisia? Sittenhän lopputulos on väkisinkin epäonnistunut. Olen toki oppinut maustamaan ohjeita reippaammin ja oman maun mukaan, mutta kun en ole itsekään mikään eksoottisten ruokien mestari, niin olisi kiva saada ohjeista jotain kunnollista osviittaa määriin varsinkin tuntemattomampien mausteiden kohdalla.
Varmaan siksi, että suomalaiset ei ole (vieläkään) tottuneet tosi mausteisiin ruokiin ja reseptejä yritetään saada sitten sopivaksi vähän laajemmalle yleisölle.
Tiedän, mutta silti ärsyttää. Miksei ruokaohjeista voitaisi tehdä kunnollisia, ja ohjeistaa miedommasta tykkääviä maustamaan oman maun mukaan?
T. Mausteärsyyntyjä
Koska mausteita on helpompi lisätä "oman maun mukaan" kuin ottaa pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.
Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?
No just tää!
🙄
" Paista kakku hyvässä lämmössä täysin kypsäksi."Yhdessä keittokirjassani on seassa ikiaikaisia ohjeita, jotka alkaa "teurasta kana ja kyni se".
Se ärsyttää myös, jos samassa kirjassa puhutaan välillä hienosta sokerista ja välillä sirotesokerista. Tottakai lukija luulee niiden olevan eri asia!
Hieno sokeri ja siro(te)sokeri on muuten kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen on hienommaksi jauhettua kuin se ns. tavallinen hieno sokeri. Mutta aika harvoin kotikokkailuissa ja -leivonnoissa on väliä kumpaa käyttää.
T: leipuri-kondiittori
En ole koskaan nähnyt kaupassa sirotesokeria.
On kai selvää, että ammattilaiskäytössä on laajempi valikoima tuotteita ja välineitä.
En ole kuullut edes ammattilaisten puhuvan sirotesokerista, joten tuskin se on ratkaisevan erilaista hienoon sokeriin verrattuna.
T. pätevä kotikokki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun joissain ohjeissa on että minkä merkin tuotteita pitää käyttää. Esim. PIRKKA sokeria, PIRKKA kaakaojauhetta, PIRKKA vehnäjauhoja, PIRKKA kananmunia......
Ihankuin ruoka menisi pilalle jos siihen vahingossa sekottaisikin PIRKKA kaakaojauheen sijasta vaikka RAINBOW kaakaojauhetta.....noin niinkuin esimerkiksi...
:"""D Tiedätkö mikä on mainos?
Ja ap: varmasti se kuutio sulaa sinne sekaan, mutta järkeä voi käyttää. Kun se kuutio sulaa yhteen kohtaan, se myös maustaa yhden kohdan. Luuletko että lihaliemi- tmv. kuutio ajelehtii itsestään pitkin ruokaa maustaen sen tasaisesti XDDD id#ootit...
Ei kuutio ajelehdi itsekseen.Ruokaa voi jopa sekoittaa.Itse olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun monissa suomalaisissa ruokaohjeissa ohjeistetaan laittamaan mausteita minimaalisia määriä. Esim. garam masalaa joku teelusikallinen padalliseen kastiketta. Mitä järkeä on laittaa olemattomia maustemääriä sellaisiin ruokiin, joiden tarkoitus on olla mausteisia? Sittenhän lopputulos on väkisinkin epäonnistunut. Olen toki oppinut maustamaan ohjeita reippaammin ja oman maun mukaan, mutta kun en ole itsekään mikään eksoottisten ruokien mestari, niin olisi kiva saada ohjeista jotain kunnollista osviittaa määriin varsinkin tuntemattomampien mausteiden kohdalla.
Varmaan siksi, että suomalaiset ei ole (vieläkään) tottuneet tosi mausteisiin ruokiin ja reseptejä yritetään saada sitten sopivaksi vähän laajemmalle yleisölle.
Tiedän, mutta silti ärsyttää. Miksei ruokaohjeista voitaisi tehdä kunnollisia, ja ohjeistaa miedommasta tykkääviä maustamaan oman maun mukaan?
T. Mausteärsyyntyjä
Ruokaa laittaessa välillä sitä maistetaan. Älytöntä tehdä pilkulleen ohjeen mukaan ja sitten pettyä lopputuloksesta.
Se kun ilmoitetaan vaikka 200 grammaa porkkanaa, 100 grammaa sipulia. En omista keittiövaakaa ja mielestäni olisi muutenkin aika vaivalloista kuorimisen jälkeen alkaa punnita kaikkia kasviksia grammalleen.
Tykkään suurpiirteisemmistä ohjeista, joissa sanotaan vaikka että kaksi porkkanaa ja yksi sipuli. Voi sitten maalaisjärkeä käyttäen laittaa vaikka vaan yhden porkkanan, jos sattuvat kovin isoja olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.
Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?
No just tää!
🙄
" Paista kakku hyvässä lämmössä täysin kypsäksi."Yhdessä keittokirjassani on seassa ikiaikaisia ohjeita, jotka alkaa "teurasta kana ja kyni se".
Se ärsyttää myös, jos samassa kirjassa puhutaan välillä hienosta sokerista ja välillä sirotesokerista. Tottakai lukija luulee niiden olevan eri asia!
Hieno sokeri ja siro(te)sokeri on muuten kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen on hienommaksi jauhettua kuin se ns. tavallinen hieno sokeri. Mutta aika harvoin kotikokkailuissa ja -leivonnoissa on väliä kumpaa käyttää.
T: leipuri-kondiittori
En ole koskaan nähnyt kaupassa sirotesokeria.
On kai selvää, että ammattilaiskäytössä on laajempi valikoima tuotteita ja välineitä.
En ole kuullut edes ammattilaisten puhuvan sirotesokerista, joten tuskin se on ratkaisevan erilaista hienoon sokeriin verrattuna.T. pätevä kotikokki
Siro erikoishieno sokeri kyllä löytyy kaupoista
Vierailija kirjoitti:
Se kun ilmoitetaan vaikka 200 grammaa porkkanaa, 100 grammaa sipulia. En omista keittiövaakaa ja mielestäni olisi muutenkin aika vaivalloista kuorimisen jälkeen alkaa punnita kaikkia kasviksia grammalleen.
Tykkään suurpiirteisemmistä ohjeista, joissa sanotaan vaikka että kaksi porkkanaa ja yksi sipuli. Voi sitten maalaisjärkeä käyttäen laittaa vaikka vaan yhden porkkanan, jos sattuvat kovin isoja olemaan.
Eihän ruokaa laittaessa ne määrät niin grammalleen ole. Leivonnassa on sitten tarkempaa.
Monesta kysymyksestä kuulee, että avuttomien einesäitien vanhempien lapset ovat varttuneet kokkailuikään.
Miksi kalassa on ruotoja?
Mitä tarkoittaa suurustaminen?
Miten mä teen kermavaahtoa, sähkövatkain hajosi?
Mitä on sinihomejuusto? Voiko sen korvata vaikka aurajuustolla.
Unohdin raa'an jauhelihan yöksi pöydälle. Voiko sen käyttää vielä?
Miten teen kakkutaikinan kun ostin munia, ja niissä on kova kuori (kakkutaikinaseos oli loppu Lidlistä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ilmoitetaan vaikka 200 grammaa porkkanaa, 100 grammaa sipulia. En omista keittiövaakaa ja mielestäni olisi muutenkin aika vaivalloista kuorimisen jälkeen alkaa punnita kaikkia kasviksia grammalleen.
Tykkään suurpiirteisemmistä ohjeista, joissa sanotaan vaikka että kaksi porkkanaa ja yksi sipuli. Voi sitten maalaisjärkeä käyttäen laittaa vaikka vaan yhden porkkanan, jos sattuvat kovin isoja olemaan.
Eihän ruokaa laittaessa ne määrät niin grammalleen ole. Leivonnassa on sitten tarkempaa.
Keittiövaaka on yksi parhaita hankintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.
Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?
No just tää!
🙄
" Paista kakku hyvässä lämmössä täysin kypsäksi."Yhdessä keittokirjassani on seassa ikiaikaisia ohjeita, jotka alkaa "teurasta kana ja kyni se".
Se ärsyttää myös, jos samassa kirjassa puhutaan välillä hienosta sokerista ja välillä sirotesokerista. Tottakai lukija luulee niiden olevan eri asia!
Hieno sokeri ja siro(te)sokeri on muuten kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen on hienommaksi jauhettua kuin se ns. tavallinen hieno sokeri. Mutta aika harvoin kotikokkailuissa ja -leivonnoissa on väliä kumpaa käyttää.
T: leipuri-kondiittori
En ole koskaan nähnyt kaupassa sirotesokeria.
On kai selvää, että ammattilaiskäytössä on laajempi valikoima tuotteita ja välineitä.
En ole kuullut edes ammattilaisten puhuvan sirotesokerista, joten tuskin se on ratkaisevan erilaista hienoon sokeriin verrattuna.T. pätevä kotikokki
Löytyy kaupasta nimellä "Siro erikoishieno sokeri" :)
Mutta joo, kuten jo sanoin, aika harvoin kotikäytössä on väliä. Tai eipä oikeastaan ollenkaan.
Kunhan vain halusin infoa, että nuo sokerit todellakin ovat erilaisia eikä kirjassa vain huvikseen ole käytetty kahta eri nimeä.
T: sama leipuri-kondiittori
Vierailija kirjoitti:
"Pussi kuivahiivaa". -kele. Kun sitä myydään Suomessa ainakin 7, 11 ja 12g pusseissa. 11 ja 12g nyt ei ole merkittävä ero, mutta 7 ja 12 alkaa jo olla sellainen ero joka voi jo vaikuttaakin asiaan.
Muakin ärsyttää, kun sanotaan vaikka että tölkki tomaattimurskaa, tölkki papuja... Niitäkin on niin eri kokoisia, että olisi kiva tietää, tarkoitetaanko 250 g vai 500 gramman tomaattimurskatölkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pussi kuivahiivaa". -kele. Kun sitä myydään Suomessa ainakin 7, 11 ja 12g pusseissa. 11 ja 12g nyt ei ole merkittävä ero, mutta 7 ja 12 alkaa jo olla sellainen ero joka voi jo vaikuttaakin asiaan.
Muakin ärsyttää, kun sanotaan vaikka että tölkki tomaattimurskaa, tölkki papuja... Niitäkin on niin eri kokoisia, että olisi kiva tietää, tarkoitetaanko 250 g vai 500 gramman tomaattimurskatölkkiä.
Sä voit sen ihan itse valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.
Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?
No just tää!
🙄
" Paista kakku hyvässä lämmössä täysin kypsäksi."Yhdessä keittokirjassani on seassa ikiaikaisia ohjeita, jotka alkaa "teurasta kana ja kyni se".
Se ärsyttää myös, jos samassa kirjassa puhutaan välillä hienosta sokerista ja välillä sirotesokerista. Tottakai lukija luulee niiden olevan eri asia!
Hieno sokeri ja siro(te)sokeri on muuten kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen on hienommaksi jauhettua kuin se ns. tavallinen hieno sokeri. Mutta aika harvoin kotikokkailuissa ja -leivonnoissa on väliä kumpaa käyttää.
T: leipuri-kondiittori
En ole koskaan nähnyt kaupassa sirotesokeria.
On kai selvää, että ammattilaiskäytössä on laajempi valikoima tuotteita ja välineitä.
En ole kuullut edes ammattilaisten puhuvan sirotesokerista, joten tuskin se on ratkaisevan erilaista hienoon sokeriin verrattuna.T. pätevä kotikokki
Siro erikoishieno sokeri kyllä löytyy kaupoista
Oli puhe sirotesokerista.
Gluteenittomat ohjeet ovat sietämättömiä. Niillä menee gluteeniton leipomus helposti pilalle. Missään tavallisessa ohjeessa taas ei kerrota, että ohjeen voi näppärästi itse muuttaa gluttenittomaksi vaihtamalla venhäjauhot gluteenittomiin jauhoihin 1:1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ilmoitetaan vaikka 200 grammaa porkkanaa, 100 grammaa sipulia. En omista keittiövaakaa ja mielestäni olisi muutenkin aika vaivalloista kuorimisen jälkeen alkaa punnita kaikkia kasviksia grammalleen.
Tykkään suurpiirteisemmistä ohjeista, joissa sanotaan vaikka että kaksi porkkanaa ja yksi sipuli. Voi sitten maalaisjärkeä käyttäen laittaa vaikka vaan yhden porkkanan, jos sattuvat kovin isoja olemaan.
Eihän ruokaa laittaessa ne määrät niin grammalleen ole. Leivonnassa on sitten tarkempaa.
Siksi se juuri ärsyttääkin tuo grammoissa ilmoittaminen. Tulee mieleen, että joku pikkutarkka pilkunviilaaja on reseptin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pussi kuivahiivaa". -kele. Kun sitä myydään Suomessa ainakin 7, 11 ja 12g pusseissa. 11 ja 12g nyt ei ole merkittävä ero, mutta 7 ja 12 alkaa jo olla sellainen ero joka voi jo vaikuttaakin asiaan.
Muakin ärsyttää, kun sanotaan vaikka että tölkki tomaattimurskaa, tölkki papuja... Niitäkin on niin eri kokoisia, että olisi kiva tietää, tarkoitetaanko 250 g vai 500 gramman tomaattimurskatölkkiä.
Totta!
Herättää epäluottamusta koko reseptiin.
Jos haluaa hyviä, tarkkoja ruokaohjeita, suosittelen italialaisia keittokirjoja, eikä sitten mitään "Helppoja italialaisia reseptejä", tekijää ei mainittu.
Ylipäänsä ohje jossa on paljon puolivalmisteita ja säilykkeitä kannattaa sivuuttaa, jos arvostaa hyvää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ohjeet, missä on jauhelihan maustamiseen sen sun sata erilaista maustetta. Ite oon aina pärjänny perus- suolalla ja jauhelihamausteella. Jää kaappiin enemmän tilaakin.
Itse olen varttuneeseen keski-ikään asti pärjännyt ilman "jauhelihamaustetta", mitä se sitten lieneekään. Käsitteenä kyllä hyvin erikoinen, koska se sisältää ajatuksen, että jauheliharuokien tulee maistua kaikkien samalta olivat ne sitten chili con carnea tai makaronilaatikkoa tai bolognesea tai karitsanlihapullia. Eri jauheliharuokiin tulee tietenkin eri mausteet. Koko maustamisen idea on, että saa syödä erimakuisia ruokia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ilmoitetaan vaikka 200 grammaa porkkanaa, 100 grammaa sipulia. En omista keittiövaakaa ja mielestäni olisi muutenkin aika vaivalloista kuorimisen jälkeen alkaa punnita kaikkia kasviksia grammalleen.
Tykkään suurpiirteisemmistä ohjeista, joissa sanotaan vaikka että kaksi porkkanaa ja yksi sipuli. Voi sitten maalaisjärkeä käyttäen laittaa vaikka vaan yhden porkkanan, jos sattuvat kovin isoja olemaan.
Eihän ruokaa laittaessa ne määrät niin grammalleen ole. Leivonnassa on sitten tarkempaa.
Siksi se juuri ärsyttääkin tuo grammoissa ilmoittaminen. Tulee mieleen, että joku pikkutarkka pilkunviilaaja on reseptin takana.
Painomitta on tarkempi kuin tilavuusmitta.
Esim. vehnäjauhon tilavuus voi vaihdella melkoisesti. Siinä voi olla paljon ilmaa välissä.
Äkkiäkös sen kerran punnitsee ja sitten mittaa punnitun määrän tilavuuden. Sen jälkeen voi käyttää tilavuusmittaa, jos ei halua käyttää luotettavaa painomittaa.
Kuivat aineet sekoitetaan aina ensin.
Todellakin, kannattaa olla useampi mitta.
Jo siksikin, että muovisella ei mitata esim. kuumaa rasvaa.