Tulkitsetteko lamauttavaksi jos sanon lukiolaiselle, että yliopistoon on vaikea päästä?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö ne nuoret siis pitää pumpulissa 2kymppiseksi asti ja sitten ne tappaa itsensä kun tulee eka oikea vastoinkäyminen mistä ei ollut mitään tajua????

Kyllähän normaali nuori tietää eri oppilaitosten pisterajat. Paremmin kuin ystävän kaiman serkun äiteeee, kun Lissun tyttö ei päässyt niin et pääse sinäkään 😁 mitäs minä sanoin, enkö varoittanut 😨

Jokainen lukiolainen tietää että yliopistoon on vaikeaa päästä. Jokainen opettaja sitä hokee ja opo kans. Kyllä ap vaikuttaa nyt vähän joko yksinkertaiselta tai sitten vain todella ilkeältä ihmiseltä. Tietenkään ei tarvi pumpulissa kasvattaa nuoria, mutta jos ei edes kotoa saa kannustusta, tsemppailua ja uskoa siihen että hei sinä pystyt mihin tahansa kovalla työllä, niin mistä nuori tätä tukea sitten saisi.

OIen itse juuri sellainen mollattu nuori ollut ja meni pitkälle aikuisuuteen että uskalsin mitään kokeilla ja tehdä. Minulla on pian suoritettuna unelma-alalta maisterin tutkinto, mutta en olisi täällä ilman että olisin joutunut työstämään ongelmiani, kasvattamaan itsetuntoani joka kotona muserrettiin ja kun olen löytänyt ympärilleni kannustavia ihmisiä. Mahtavaa kun on koko ikänsä saanut kuulla olevansa laiska ja tyhmä, saakin nykyään yliopistossa positiivista palautetta ja kiitosta.

Tuttavaperheen poika ei päässyt koskaan teknilliseen korkeakouluun, yritti kaksi kertaa. Minä pääsin ensimmäisellä yrityksellä, olisiko vanhempieni pitänyt varoittaa minua?

Mä kävin joskus psykiatrisella sh:lla, kun olin hukassa elämäni kanssa läheisen kuoltua ja hän halusi, että kerron myös tulevaisuuden suunnitelmistani. Kerroin yliopistoaloista jotka mua kiinnostaa, ja hän yhtäkkiä sanoi jossain vaiheessa "Oletko miettinyt onko sulla edellytyksiä noihin kouluihin?" Olin aika ällikällä lyöty, sillä olen lukion käynyt, melko normaali ainakin keskivertofiksu ja näin poispäin. Ihmettelin hämmentyneenä, että siis miksi ei olisi edellytyksiä ja otin sen kyllä niin, että hän kommentoi nimenomaan otaksumaansa älyn ja sinnikkyyden määrää, koska ei mulla mitään mittavia mielenterveysvaikeuksia muuten ollut. Hän oli kai vähän epäammattimainen muutenkin, koska kertoi lapsestaan, joka olisi fiksu ja lahjakas, mutta jolle on pahasti kehittymässä huumeongelma, mikä on hänelle suuri suru. En toisaalta ihmettele, jos viestit kotona ovat olleet yhtä ristiriitaisia kuin mulla keskusteluavussa. Oli sellainen lämpimän oloinen ja toisaalta tosi mukava ihminen, joka osaa vetää maton alta ja aiheuttaa epävarmuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä olette nyt loukanneet minua sen verran, että jos näen jonkun kulkevan junaraiteilla, niin en varoita lähestyvästä junasta, koska tulkitsette sen negatiiviseksi ja empatian puutteeksi.

Että simmottiin.

ap.

Kuulostat aika tyhmältä. Toivottavasti lapsesi ei ole perinyt sinun älykkyyttä. Vai senkö takia varoittelit, että yliopistoon on vaikea päästä. 

Millä logiikalla joku haluaisi ilmoituksen että kohta jää junan alle, mutta ei siedä ilmoitusta että yliopistoon on vaikea päästä?

ap.

Miksi haluat ilmoittaa, että yliopistoon vaikea päästä? Etenkin kun osalle se on ihan helppoa.

Kysyt sellaista johon olen jo vastannut, mutta minä en ole saanut vielä vastausta kysymykseeni.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei lamauttavaksi, mutta ei se välttämättä ole järkevää sanoa noin kuitenkaan. Ap:lla on myös niin omituinen asenne tässä ketjussa, että epäilen hänen kykyään olla oikeasti sensitiivinen lapsen tai nuoren tunteille.

Minusta voi hyvin sanoa vaikka että "hienoa että tiedät mitä haluat. Pääsykokeet vaatii paljon opiskelua, mutta uskon, että jaksat sen tehdä". tms.

Lievä ot, mutta mulle oli aina selvää, että menen opiskelemaan yliopistoon. Kotona kannustettiin ja pidettiin sitä myös itsestäänselvänä. Tiesin lukioon mennessä mihin haluan yrittää ja vaikka ko. pääaine oli jo silloin erittäin suosittu, niin uskoin vakaasti pystyväni siihen. Siksi oli aika shokki kun lukion opo sanoi aika suoraan, että sinne ei kyllä kannata yrittää, on liian vaikea päästä. (Olin siis erittäin hyvä koulussa). Mulla oli siihen saakka ollut vahva käsitys omista kyvyistäni oppijana ja identiteettini oli ns. kympin tytön ja tulevan yliopisto-opiskelijan mutta toi kommentti murensi sitä aika huolella pitkäksi aikaa. Olen vieläkin vähän järkyttynyt siitä, että opo katsoi asiakseen sanoa noin.

No, oli opo siinä mielessä oikeassa että pääsin sisään vasta tokalla yrityksellä. Nyt olen sitten valmistunut tohtoriksi ko. aineesta ja hyvin pärjännyt akateemisessa maailmassa.

Voitko esittäa jonkun esimerkin tuosta omituisesta asenteesta? Esitä jotain järkevää ja edes hiukan mietittyä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä olette nyt loukanneet minua sen verran, että jos näen jonkun kulkevan junaraiteilla, niin en varoita lähestyvästä junasta, koska tulkitsette sen negatiiviseksi ja empatian puutteeksi.

Että simmottiin.

ap.

Kuulostat aika tyhmältä. Toivottavasti lapsesi ei ole perinyt sinun älykkyyttä. Vai senkö takia varoittelit, että yliopistoon on vaikea päästä. 

Millä logiikalla joku haluaisi ilmoituksen että kohta jää junan alle, mutta ei siedä ilmoitusta että yliopistoon on vaikea päästä?

ap.

Miksi haluat ilmoittaa, että yliopistoon vaikea päästä? Etenkin kun osalle se on ihan helppoa.

Kysyt sellaista johon olen jo vastannut, mutta minä en ole saanut vielä vastausta kysymykseeni.

ap.

Tulkitsen lamauttavaksi, et itse usko lapsesi mahdollisuuksiin, etkä toivo hänen sinne hakevan ns. turhaan.

Siinä vastaukseni kysymykseesi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin joskus psykiatrisella sh:lla, kun olin hukassa elämäni kanssa läheisen kuoltua ja hän halusi, että kerron myös tulevaisuuden suunnitelmistani. Kerroin yliopistoaloista jotka mua kiinnostaa, ja hän yhtäkkiä sanoi jossain vaiheessa "Oletko miettinyt onko sulla edellytyksiä noihin kouluihin?" Olin aika ällikällä lyöty, sillä olen lukion käynyt, melko normaali ainakin keskivertofiksu ja näin poispäin. Ihmettelin hämmentyneenä, että siis miksi ei olisi edellytyksiä ja otin sen kyllä niin, että hän kommentoi nimenomaan otaksumaansa älyn ja sinnikkyyden määrää, koska ei mulla mitään mittavia mielenterveysvaikeuksia muuten ollut. Hän oli kai vähän epäammattimainen muutenkin, koska kertoi lapsestaan, joka olisi fiksu ja lahjakas, mutta jolle on pahasti kehittymässä huumeongelma, mikä on hänelle suuri suru. En toisaalta ihmettele, jos viestit kotona ovat olleet yhtä ristiriitaisia kuin mulla keskusteluavussa. Oli sellainen lämpimän oloinen ja toisaalta tosi mukava ihminen, joka osaa vetää maton alta ja aiheuttaa epävarmuuden tunnetta.

Tuollainen psyk. sh on väärällä alalla, täysin ammattitaidoton tuohon tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen poika ei päässyt koskaan teknilliseen korkeakouluun, yritti kaksi kertaa. Minä pääsin ensimmäisellä yrityksellä, olisiko vanhempieni pitänyt varoittaa minua?

Miten olisit suhtautunut jos vanhempasi olisivat sanoneet yliopoistoon pääsyn olevan vaikeaa?

ap.

....ja tottakai vaikeus on suhteellista. Kyllä kuulijallakin on joku vastuu....

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin joskus psykiatrisella sh:lla, kun olin hukassa elämäni kanssa läheisen kuoltua ja hän halusi, että kerron myös tulevaisuuden suunnitelmistani. Kerroin yliopistoaloista jotka mua kiinnostaa, ja hän yhtäkkiä sanoi jossain vaiheessa "Oletko miettinyt onko sulla edellytyksiä noihin kouluihin?" Olin aika ällikällä lyöty, sillä olen lukion käynyt, melko normaali ainakin keskivertofiksu ja näin poispäin. Ihmettelin hämmentyneenä, että siis miksi ei olisi edellytyksiä ja otin sen kyllä niin, että hän kommentoi nimenomaan otaksumaansa älyn ja sinnikkyyden määrää, koska ei mulla mitään mittavia mielenterveysvaikeuksia muuten ollut. Hän oli kai vähän epäammattimainen muutenkin, koska kertoi lapsestaan, joka olisi fiksu ja lahjakas, mutta jolle on pahasti kehittymässä huumeongelma, mikä on hänelle suuri suru. En toisaalta ihmettele, jos viestit kotona ovat olleet yhtä ristiriitaisia kuin mulla keskusteluavussa. Oli sellainen lämpimän oloinen ja toisaalta tosi mukava ihminen, joka osaa vetää maton alta ja aiheuttaa epävarmuuden tunnetta.

Ymmärsit tämän sairaanhoitajan täysin väärin.

Tämä minua hämmästyttääkin että muka puolustetaan positiiivisuutta, mutta sitten toisen puhetta katsotaan pöyristyttävän negatiivisin mielleyhtymin. Kaikki mahdollinen toisen puheesta käännetään negatiiviseksi.

ap.

Oisit lisännyt vielä, että turha edes yrittää. Ei se kannata, tukea ei ainakaan tuu, kun on vaikeuksista jo varoitettukin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin joskus psykiatrisella sh:lla, kun olin hukassa elämäni kanssa läheisen kuoltua ja hän halusi, että kerron myös tulevaisuuden suunnitelmistani. Kerroin yliopistoaloista jotka mua kiinnostaa, ja hän yhtäkkiä sanoi jossain vaiheessa "Oletko miettinyt onko sulla edellytyksiä noihin kouluihin?" Olin aika ällikällä lyöty, sillä olen lukion käynyt, melko normaali ainakin keskivertofiksu ja näin poispäin. Ihmettelin hämmentyneenä, että siis miksi ei olisi edellytyksiä ja otin sen kyllä niin, että hän kommentoi nimenomaan otaksumaansa älyn ja sinnikkyyden määrää, koska ei mulla mitään mittavia mielenterveysvaikeuksia muuten ollut. Hän oli kai vähän epäammattimainen muutenkin, koska kertoi lapsestaan, joka olisi fiksu ja lahjakas, mutta jolle on pahasti kehittymässä huumeongelma, mikä on hänelle suuri suru. En toisaalta ihmettele, jos viestit kotona ovat olleet yhtä ristiriitaisia kuin mulla keskusteluavussa. Oli sellainen lämpimän oloinen ja toisaalta tosi mukava ihminen, joka osaa vetää maton alta ja aiheuttaa epävarmuuden tunnetta.

Ymmärsit tämän sairaanhoitajan täysin väärin.

Tämä minua hämmästyttääkin että muka puolustetaan positiiivisuutta, mutta sitten toisen puhetta katsotaan pöyristyttävän negatiivisin mielleyhtymin. Kaikki mahdollinen toisen puheesta käännetään negatiiviseksi.

ap.

Lisäksi vielä että kun sairaanhoitaja kertoi omista murheistaan niin hän yritti asettua samalle tasalle kanssasi. Hän halusi antaa ikäänkuin "vertaistukea", mutta et ymärtänyt tätä.

ap.

Turhaa faktan kertomisesta on lamaantua tai loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen poika ei päässyt koskaan teknilliseen korkeakouluun, yritti kaksi kertaa. Minä pääsin ensimmäisellä yrityksellä, olisiko vanhempieni pitänyt varoittaa minua?

Miten olisit suhtautunut jos vanhempasi olisivat sanoneet yliopoistoon pääsyn olevan vaikeaa?

ap.

....ja tottakai vaikeus on suhteellista. Kyllä kuulijallakin on joku vastuu....

Olisin vittuuntunut erittäin raskaasti.

Olin aikoinaan preppauskursseilla toisessa kaupungissa, kun yo-kirjoitusten tulokset tulivat. Ystäväni kävi katsomassa tulokseni lukiolla ja soitti ne minulle. Äitinikin oli katsonut tulokset ja nimen omaan sen, mitkä olivat pisterajat seuraavaan arvosanaan. Olin jäänyt kahdessa aineessa 1 pisteen päähän L:stä.

Muistan sina isäni ilmeen, kun äiti erikseen halusi minulle nuo pisterajat kertoa.

Ilman isän kannustusta en olisi pärjännyt niin hyvin kuin pärjäsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion suorittanut ei ole mikään lapsi. Elämään kuuluu koettelemukset ja niiden kohtaaminen on todennäköistä.

Millainen aikuinen selittää lapsilleen, että elämäsi tulee olemaan vaikeaa ja tulet kohtaamaan paljon vaikeuksia.... katkera, omaan elämäänsä pettynyt aikuinen.

Vanhempien pitää tukea lapsia mahdollisten vaikeuksien tullessa, eikä etukäteen niitä ennustaa.

Sellainen aikuinen joka pystyy puhumaan kaikista asioista, ja jolla ei ole erikseen asoita joista ei saisi puhua. Aikuinen joka ei ole ensimmäisenä heittämässä tuhkaa päälleen.

ap.

Yliopistoon on vaikeaa päästä. Ainakin logopedialle hakiessa täytyy varautua useampaan hakukevääseen lääkiksestä puhumattakaan, joka voi viedä vuosia. Nuorilla on järkevää olla plan B ettei ihan tyhjän päälle jää.

Se4hän riippuu mikä ala ja miten sun tyttösi on kirjoittanut. Vaikeeta on päästä opiskelemaan oikeustiede, lääketiede, psykologia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion suorittanut ei ole mikään lapsi. Elämään kuuluu koettelemukset ja niiden kohtaaminen on todennäköistä.

Millainen aikuinen selittää lapsilleen, että elämäsi tulee olemaan vaikeaa ja tulet kohtaamaan paljon vaikeuksia.... katkera, omaan elämäänsä pettynyt aikuinen.

Vanhempien pitää tukea lapsia mahdollisten vaikeuksien tullessa, eikä etukäteen niitä ennustaa.

Sellainen aikuinen joka pystyy puhumaan kaikista asioista, ja jolla ei ole erikseen asoita joista ei saisi puhua. Aikuinen joka ei ole ensimmäisenä heittämässä tuhkaa päälleen.

ap.

Tässä heitetäänkin ne tuhkat lapsen päälle.

Osa vanhemmista ei kestä lapsensa menestystä, mattoa vedetään jalkojen alta jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin opiskellut arkkitehdiksi tai lakimieheksi mielelläni ellei olisi lannistettu vaikealla pääsyllä...

Opiskelin sitten muita juttuja, johon kukaan ei sanonut olevan vaikea päästä. Tilastojen valossa aihealueet, joita pääsin opiskelemaan olivat vaikeapääsyisempiä kuin nämä alat jotka aidosti kiinnostivat, mutta joihin koin olevan liian huono... Ehkä vielä haenkin niihin ja näytän mihin minusta on.

Oma syysi ettet opiskellut. Vaikka sinulle sanottiinkin että eräille aloille on vaikeaa päästä niin olisit ponnistellut niin että olisit päässyt.

ap.

Ketjussa on runsaasti tilaa purkaa sydäntään, että kuka kulloinkin on syypää ettei opinnot onnistuneet. Käyttäkää hyväksenne.

ap.