Lue keskustelun säännöt.
Tulkitsetteko lamauttavaksi jos sanon lukiolaiselle, että yliopistoon on vaikea päästä?
04.03.2018 |
Kuvittelin että olen vain empaattinen ja valmistan etukäteen opiskelijaa siihen, että kaikki ei mene kuin stömsössä, ja ikäänkuin voisi varautua siihen.
Lukiolainen otti tämän otsikon maininnan negatiivisuutena, joka laskee oppimistuloksia, ja että on lähinnä ilkeästi sanottu.
Sanoin ettei ikimaailamssa olisi tullut mieleenkään mitenkään latistaa:(
Onko ajatuksia?
Kommentit (104)
Eihän siellä ole kuin muutama ala, jonne on vähän vaikeampi päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko olla trolli ei kukaan voi olla noin pihalla kuin ap. Vertaa junaan tulemiseen...
Ihan oikeesti ryhdistäytykää! Hlv
Itse hain aikoinani opiskelemaan alaa, jonne on vaikea päästä sisään. Sen sijaan että tätä faktaa olisi hierottu kotona mun naamaan, minua rohkaistiin. Aika moni kuitenkin joka vuosi pääsee sisään, voi yrittää seuraavana vuonna uudelleen ja voi tehdä varasuunnitelmia.
En ymmärrä miksi aina pitää olla niin negatiivinen. Jos joku on innostunut jostain, sanoo vaikka että haluaa piirtäjäksi, joku, yleensä huoltaja, sanoo että älä hömpötä, se on vaikeeta sellaiseksi päästä, mieti kunnon ammatti. Jos joku haluaa "kunnon ammattiin" ja puhuu hakevansa yliopistoon, sanotaan että sinne on kuule sitten vaikea päästä.
Mulla on tuollainen äiti. Joskus mulla oli unelmia, mutta ne piti aina yrittää rusentaa tuollaisella negatiivisella suhtautumisella. Mitä väliä vaikka uskoisi jonkin asian olevan vaikeaa tai mahdotonta, eikö voi kannustaa ja katsoa miten käy, miettii sitten uudestaan eikä etukäteen manaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on lannistamista. Mitä tuo oikein auttaa? En tykkää tuollaisesta negatiivisuudesta, mieluummin positiivista kannustamista.
Et todellakaan ole empaattinen, kaukana siitä.
Kai nyt teinillekin voi sanoa, että asiat ei ole aina itsestään selvyyksiä eivätkä mene aina niin kuin Strömsössä.
Se on lannistamista, että sinä et pääse, sinä et osaa, sinusta ei ole...
Mitä tuo itsestään selvyys auttaa? Jos olisit empaattinen, ymmärtäisit mitä lapsesi käy nyt läpi ja olisit positiivisesti rohkaissut häntä lukemaan pääsykokeisiin. Tsempannut ja luonut häneen uskoa.
Tuollaiset itsestään selvyydet ovat yhtä tyhjän kanssa eikä niistä tule kuin huono mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut teistä olette nyt loukanneet minua sen verran, että jos näen jonkun kulkevan junaraiteilla, niin en varoita lähestyvästä junasta, koska tulkitsette sen negatiiviseksi ja empatian puutteeksi.
Että simmottiin.
ap.
Kuulostat aika tyhmältä. Toivottavasti lapsesi ei ole perinyt sinun älykkyyttä. Vai senkö takia varoittelit, että yliopistoon on vaikea päästä.
Millä logiikalla joku haluaisi ilmoituksen että kohta jää junan alle, mutta ei siedä ilmoitusta että yliopistoon on vaikea päästä?
ap.
Minusta tuo on ihan turhaa v*ttuilua. Kuvittele että itse olisit lukemassa vaikeisiin pääsykokeisiin/yo-kokeisiin, ja joku tulisi siihen muistuttelemaan, että sinne on sitten vaikea päästä ja kaikki eivät onnistu kokeissa. Ei kukaan kaipaa tuollaisia kommentteja tuohon kohtaan. Sanoisit mieluummin jotain kannustavaa, vaikkapa että jos ahkerasti opiskelet monta tuntia joka päivä, pääset varmasti haluamaasi opiskelupaikkaan/saat hyvät arvosanat yo-kokeista. Siinä on sama sanoma, mutta positiivisen kautta ilmaistuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin että olen vain empaattinen ja valmistan etukäteen opiskelijaa siihen, että kaikki ei mene kuin stömsössä, ja ikäänkuin voisi varautua siihen.
Lukiolainen otti tämän otsikon maininnan negatiivisuutena, joka laskee oppimistuloksia, ja että on lähinnä ilkeästi sanottu.
Sanoin ettei ikimaailamssa olisi tullut mieleenkään mitenkään latistaa:(
Onko ajatuksia?
Sen voi sanoa niin monella tavoin. Omilleni olen sanonut että useimmiten se vaatii ponnistelua, mutta jollei siltikään natsaa, niin ei pidä masentua, sillä on monia muitakin tapoja rakentaa elämänsä. Olen myös sanonut sen faktan, että hyvä perusduuniin valmistava ala on parempi vaihtoehto kuin tietyt kortistoon ja pätkätöihin johtavat yliopistotutkinnot.
Sinne pääsyssä ei ole mitään vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yliopistoon on vaikea päästä" = En usko että pääset.
"Yliopistoon pääsy vaatii töitä" = Uskon että pääset, jos teet töitä.
"Yliopistoon pääsy vaatii töitä, jos voin auttaa jossain niin kerro" = Haluan että pääset yliopistoon, ja tuen sinua siinä kun teet töitä sen eteen.
Kyllä sillä on väliä miten asiat sanoo. Ja mitä hyötyä on varautua etukäteen epäonnistumiseen, kaikki voimat tarvitaan onnistumiseen. Voi lapsi epäonnistuakin, sekin opettaa selviämistä elämästä, eikä se ole katastrofi jos lapsella on uskoa omiin kykyihinsä noin yleensä.
Ap on ihan kuin mun äiti, joka lannisti musta ulos viimeisetkin itseluottamuksen rippeet. Itseäni olen parsinut kokoon nyt aikuisiällä. Äiti jopa sanoi, ettei unelmia kannata olla, mun unelmat on turhia. Pitää vaan olla järkevä ja hankkia hänen mielestään järkevä ammatti. Negasi jatkuvasti juuri noin mun pyrkimykset opiskelupaikkoihin ja todellakin lannisti mut totaalisesti.
Olet ap kaukana empaattisesta, ihan vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin vanhemmat sanoivat kokoajan samoja latteuksia että moni hakee yliopistoon vuosia, pitäisköhän sun miettiä muitakin vaihtoehtoja yms. Eivät missään vaiheessa kannustaneet.
Luojan kiitos vietin aikaa juuri ennen pääsykokeita amerikkalaisten sukulaisteni kanssa, jotka puhuivat lähinnä että "Olen varma että pääset sisään, olet tehnyt niin paljon töitä" ja sitten menin varmoin mielin pääsykokeisiin ja pääsin ekalla sisään.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan kuin mun äiti, joka lannisti musta ulos viimeisetkin itseluottamuksen rippeet. Itseäni olen parsinut kokoon nyt aikuisiällä. Äiti jopa sanoi, ettei unelmia kannata olla, mun unelmat on turhia. Pitää vaan olla järkevä ja hankkia hänen mielestään järkevä ammatti. Negasi jatkuvasti juuri noin mun pyrkimykset opiskelupaikkoihin ja todellakin lannisti mut totaalisesti.
Olet ap kaukana empaattisesta, ihan vastakohta.
Surukseni joudun toteamaan että et ole empaattinen ja lisäksi olet hyvin negatiivinen ihminen.
En ole lannistanut ketään. Ikävää jos äitisi on latistanut sinua, minä en ole siihen syypää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta. Jos sen kertoo yleisesti luokalle tunnilla, tilanne on neutraalimpi. Jos taas lukiolainen sanoo opettajalle haluavansa opiskella yliopistossa ja opettajan vastaus on sisäänpääsyn vaikeus niin vastauksen voi (halutessaan) tulkita lannistamisena.
Eksä oli tuollainen. Kun iloitsin mahdollisuudesta saada ylennyksen, niin heti lannisti tunnelmaa sanomalla, että ei kannata vielä iloita. Halusi valmistella minut mahdolliseen pettymykseen. Kyllä otti päähän, koska iloitsin vain siitä mahdollisuudesta. Jos ylennystä ei olisi tullut, niin seuraavalla kerralla sitten. Sain kuitenkin lopulta sen ylennyksen.
Lapsesi varmaan on myös positiivinen mahdollisuudesta päästä yliopistoon. Ei tuossa vaiheessa kannata missään nimessä alkaa selittää kuinka vaikeaa sinne on päästä. Mieluummin kannattaa rohkaista ja tsempata, että kaikki on mahdollista, jos vain yrittää. Ja jos ei heti pääse, niin aina voi yrittää uudelleen tai vaihtaa alaa.
Lukion suorittanut ei ole mikään lapsi. Elämään kuuluu koettelemukset ja niiden kohtaaminen on todennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Lukion suorittanut ei ole mikään lapsi. Elämään kuuluu koettelemukset ja niiden kohtaaminen on todennäköistä.
Lukiolainen tietää kuinka vaikeaa on päästä opiskelemaan. Ei äidin sitä tarvitse sanoa
Ihanaa äiti, että kerroit. Tämä oli minulle ihan uutta
Se on hankala arvioida miten vaikeaa yliopistoon on päästä jos ei ole siellä itse ollut.
Kai nyt teinillekin voi sanoa, että asiat ei ole aina itsestään selvyyksiä eivätkä mene aina niin kuin Strömsössä.
Se on lannistamista, että sinä et pääse, sinä et osaa, sinusta ei ole...