Olen katsonut tässä pari 80-luvun elokuvaa ja niissä tunkeileva seksuaalisuus, jopa ahdistelu, esitetään normaalina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju, harmi että ap:n pointti ei tunnu yksinkertaisimmille aukenevan ollenkaan. Sama kuin menisi amiksen kahvioon hakemaan juttuseuraa liittyen johonkin sosiologiseen tutkimukseen. 

Kiva kun lokeroit käsillään tekevät älyllisesti tyhmiksi.

Ole hyvä. Niinhän se elokuvissakin kuvataan, jos olet havainnut. Yksinkertaisia ja koomisia bensalenkkareita, jotka vetävät röökiä ja puhuvat p-lusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Näin mutta, Ap on päättänyt Venkmanin olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Eikä siitä luovu.

venkman aloitti ällöttävänä ja lopetti siedettävänä. ongelma on se että sitä ällöttävyyttä ei mitenkään näytetty tuomittavana.

tuomitsiko lolitan miespäähahmo ikinä itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Sinun viesteihisi on niin vaikeaa vastata, kun ne ovat tuollaiste herneen nenään vetämistä. Osaisitko muotoilla kysymyksesi jotenkin toisin? Nyt ei tee yhtään mieli vastata, kun en usko, että itse asia sinua varsinaisesti kiinnostaa, vaan ainoastaan solvaaminen.

Ap

Sinua taas kiinnostaa vain myötäilevät mielipiteet ja naisten uhriuttaminen fiktiivisten hahmojenkin voimin.

Eipä ole näin, mutta jos pohdin viihteen vaikutusta yhteiskuntaan ja sinä kommentoit minulle, että "Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot", on aika vaikea vastata siihen mitään rakentavaa, tai ylipäätään mitään.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole ehkä pohtineet viihteen/fiktion vaikutusta yhteiskuntaan, mutta jos nyt aloitetaan siitä, että ihmisten mielipiteisiin on ylipäätään aika helppo vaikuttaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti (alkaen propagandasta ja mainonnasta).

Ap

Kuten sinäkin feministipropagandallasi uhriutat naiset.

Onko noin vaikeaa kaiken SJW-höyryjen keskellä tajuta se, että fiktio on fiktiota ja viihde on viihdettä?

Vierailija kirjoitti:

Ns. populaarikulttuuri on mitä parasta materiaalia analysointiin ja tutkimukseen!  Ihan sama vaikka pitäisi viihdettä "ala-arvoisempana" (mikä on kyllä hyvin kummallisen vanhanaikainen näkemys), se on useimmiten antoisampaa tutkimusmateriaalia.

(kirjoitin tämän johonkin aiempaan kommenttina, ja sotkeutui KESKELLE viestiketjua)

Olen samaa mieltä! Ja mä oonkin kohtalaisen pihalla nykyisesta mainstream-kulttuurista, kun en juuri katso esim. tämän hetken toimintaelokuvia. Pitäisi ehkä, jotta olisin paremmin kärryillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

No tämän ketjun tarkoituksena oli juuri mainstream-viihteeseen kuuluvat elokuvat ja niiden maailmankuva sekä siihen liittyvä yhteiskunnallinen aspeksi.

Kiva, että sinua kiinnostavat laadukkaat elokuvat sekä niihin liittyvät psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että jonkun muun pohdinta saa sinut niin takajaloillesi (?), että sosiaalisen tai psykologisen analyysin sijaan kommentoit minulle niin kuin tuossa aiemmin kommentoit. 

Ap

Koska itse haluat keskustella viihteellisten mainstream -leffojen naiskuvasta, mikä taas ei minusta ole mitenkään kiinnostava keskustelunaihe. Analysoin niitä leffoja, joissa on jotain kiinnostavaa analysoitavaa. Toki sinä saat olla kiinnostunut elokuvien feministisestä aspektista ihan vapaasti.

Jännä, että kuitenkin tulit keskustelemaan ketjuun, jonka aiheena on viihteellisten mainstream-elokuvien naiskuva, vaikka se ei olekaan sinusta aiheena kiinnostava!

 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Näin mutta, Ap on päättänyt Venkmanin olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Eikä siitä luovu.

Venkman on joillekin nuorille miesasiamiehille (tai mitä lie) jonkin sortin pyhimyshahmo, josta ei saa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Ei roolista, eikä näyttelijästä. Hän on puolijumala. Se on harmi, sillä Venkman on minusta hurmaava ääliö hahmona ja silti voidaan keskustella tästä ap:n esille tuomasta asiasta ja ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Näin mutta, Ap on päättänyt Venkmanin olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Eikä siitä luovu.

venkman aloitti ällöttävänä ja lopetti siedettävänä. ongelma on se että sitä ällöttävyyttä ei mitenkään näytetty tuomittavana.

tuomitsiko lolitan miespäähahmo ikinä itseään?

Haamujengin Venkmanhan oli viimeisen päälle naistenmies, lähtien aina siitä korttikohtauksesta, jossa - yllättäen täydeksi bimboksi kuvattu nainen - vastailee kysymyksiin väärin mutta kanssatestaaja, mies, saa sähköä näpeilleen, vaikka vastailee oikein. Venkmanin motiivi kidutukselle on seksi. Samoin tuo korostunut seksuaalisuus korostuu läpi leffan ja Venkmanin alfaurosmaisuutta omassa jengissä alleviivataan muiden kautta todella räikeästi.

Vierailija kirjoitti:

Ns. populaarikulttuuri on mitä parasta materiaalia analysointiin ja tutkimukseen!  Ihan sama vaikka pitäisi viihdettä "ala-arvoisempana" (mikä on kyllä hyvin kummallisen vanhanaikainen näkemys), se on useimmiten antoisampaa tutkimusmateriaalia.

(kirjoitin tämän johonkin aiempaan kommenttina, ja sotkeutui KESKELLE viestiketjua)

Nimenomaan, viihdehän heijastaa enemmistön preferenssejä ja kulttuurissa vallitsevia piileviä asenteita. Erittäin tärkeä aihe tutkia ja mainstream-elokuvat ja tv-sarjat hyvää materiaalia tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Sinun viesteihisi on niin vaikeaa vastata, kun ne ovat tuollaiste herneen nenään vetämistä. Osaisitko muotoilla kysymyksesi jotenkin toisin? Nyt ei tee yhtään mieli vastata, kun en usko, että itse asia sinua varsinaisesti kiinnostaa, vaan ainoastaan solvaaminen.

Ap

Sinua taas kiinnostaa vain myötäilevät mielipiteet ja naisten uhriuttaminen fiktiivisten hahmojenkin voimin.

Eipä ole näin, mutta jos pohdin viihteen vaikutusta yhteiskuntaan ja sinä kommentoit minulle, että "Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot", on aika vaikea vastata siihen mitään rakentavaa, tai ylipäätään mitään.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole ehkä pohtineet viihteen/fiktion vaikutusta yhteiskuntaan, mutta jos nyt aloitetaan siitä, että ihmisten mielipiteisiin on ylipäätään aika helppo vaikuttaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti (alkaen propagandasta ja mainonnasta).

Ap

Kuten sinäkin feministipropagandallasi uhriutat naiset.

Onko noin vaikeaa kaiken SJW-höyryjen keskellä tajuta se, että fiktio on fiktiota ja viihde on viihdettä?

Onko noin vaikea antiSJW-höyryjen keskellä tajuta sitä, että tarinat ovat ihmisille kiinnostavia juuri siksi että niillä on psykologinen vaikutus? Sitä, että mainonta ja propaganda eivät olennaisesti poikkea toisistaan eivätkä elokuvista, ja niillä on empiirisesti mitattavissa oleva vaikutus ihmisten uskomuksiin ja toimintaan? Ja että se vaikutus on niin suuri, että mainonta on valtavia voitollisia teollisuudenaloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Näin mutta, Ap on päättänyt Venkmanin olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Eikä siitä luovu.

venkman aloitti ällöttävänä ja lopetti siedettävänä. ongelma on se että sitä ällöttävyyttä ei mitenkään näytetty tuomittavana.

tuomitsiko lolitan miespäähahmo ikinä itseään?

Kiitos, tätä juuri tarkoitin. En ole ääripääihminen. Minusta on väsyttävää keskustella sellaisella tasolla, jolla jonkun mielestä Venkman on minusta kaiken pahan alku ja juuri. Ei Venkman ole se ongelma, vaan se, että tuossa maailmassa se Venkmanin käytös oli hauskaa, harmitonta. Ei tietenkään 80-luvun elokuvassa tuomittu tuollaista käytöstä, koska se oli yksi 80-luvun viihteen kulmakiviä ja HAUSKAA. Hah hah haa. Ja tästä syystä on opettavaista katsoa niitä 80-luvun elokuvia: näkee, miten maailma on muuttunut ja millaisen populaarikulttuurin ympärillä minä olen kasvanut. Aikuisena näkee eri asioita kuin lapsena, ja voi myös todeta, että tuon ajan seksuaalisten suhteiden kuvauksessa oli piirteitä, jotka tuntuivat epämiellyttäviltä jo silloin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.

Mielenkiintoinen aihe. Itse ole nyt sairaana ollessani katsellut Frendejä Netflixistä, ja niissäkin on paljon sen ajan huumoria, mitä tuskin tänä päivänä tehtäisiin, liittyen lähinnä lesboihin ja sukupuoliseen suuntautumiseen yleensäkin. Monessa jaksossa naureskellaan Rossin ex-vaimon lesboudelle, vitsaillaan, pitäisikö kääntyä lesboksi tai onko jonkun asian tekeminen homoa vai ei. Tulee mieleen omat ala-asteajat, jolloin homo oli hupaisa haukkumasana ja pojat nälvi toisiaan väärässä korvassa olleesta lävistyksestä, kuinka se on homon merkki.

Esimerkkinä uudemmasta komediasarjasta Ensisilmäyksellässä Barneyn homoveli esitetään ihan normaalina, eikä kukaan kiusoittele ketään sen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Ghostbustersin ja Indiana Jonesin (Viimeinen ristiretki). Tungetteleva piirittäminen ja vihjailu esitetään niissä normaalina miehen ja naisen välisen kanssakäymisen muotona. Nykypäivän vinkkelistä tuntuu oudolta, että tuollaisen käytöksen esittäminen on ollut tekijöiden mielestä soveliasta, kun kyseessä on vieläpä lapsille ja nuorille suunnatuista elokuvista. Eipä ihme, että joillakuilla on vaikeaa löytää soveliasta kanssakäymisen tapaa vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Kumpikaan näistä ei ole alkujaan "lapsille suunnattu" elokuva. Ghostbusters oli Suomessa 80-luvulla kielletty alle 12-vuotiailta, Indiana Jonesin ikäraja oli 14. Molemmat ovat vielä tyyliltään avoimen epärealistisia, että jos joku ottaa ne käytösoppaina elämään, niin tuskin siitä voi syyttää elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.

Katsonkin. Mä myös tykkään monista vanhoista elokuvista, vaikka niiden taustalla vallitsevat sellaiset kulttuuriset rakenteet, joita itse pyrin kyseenalaistamaan ja purkamaan. Ei asioita tarvitse aina ajatella noin äärimmäisen mustavalkoisesti. Mulla ei ole mitään henkilökohtaista ongelmaa minkään elokuvan kanssa. Tykkään silti keskustella näistä ap:n esiin tuomista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.

"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.

miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?

tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla. 

En jaksa lukea koko ketjua ja tämä on tietysti jo mainittu, mutta se Speden sketsi "Naisen logiikka" on kyllä erittäin hyvä ajankuva. Nykyäänhän tuollaisen sketsin tekijä tekisi ammatillisen itsemurhan ja saisi ihan oikeutetusti paskavyöryn niskaansa, mutta siihen aikaan käsittääkseni kukaan ei tuominnut sitä. Ei edes yliopiston tyypit. Olivatko hekin niin tottuneita ajan henkeen, etteivät ymmärtäneet kritisoida sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.

"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.

miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?

tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla. 

Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.

"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.

miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?

tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla. 

Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.

Aamen. En tiedä, miten henkilöhahmojen sukupuoli ja ihonväri ovat pois tarinasta.

Ap

Viriviritööttööt.

Jos naisasianaisten puuhastelut on tätä tasoa, niin miksi luulette että kukaan ottaisi teitä tosissaan?